torstai 20. elokuuta 2015

Hiusvärin vaihto ilman vaalentamista ja muita suoravärivinkkejä

Hiuksistani olen puhunut blogissa useampaan otteeseen, mutta jätettyäni mustan värin kokonaan pois hiuksista, olen saanut entistä enemmän kyselyitä siitä, miten pystyn vaihtamaan uuteen väriin niin nopeasti. Päätin nyt tehdä ihan erillisen postauksen aiheesta, sillä tämä on yllättävän helppoa, eikä vaurioita hiusta! Lisäsin tähän oheen myös muutamia hyväksi havaitsemiani vinkkejä suoraväreihin liittyen..

Muistakaa kuitenkin, että itse ei kannata lähteä tekemään hiuksilleen suuria muutoksia. Ammattilainen tietää parhaiten, mikä hiuslaadullesi sopii ja osaa valita siihen oikeat tuotteet. Tässä tekstissä olevat ohjeet ovat sellaisia, joita voi turvallisesti hyödyntää kotona.

Tässä kuvassa koko pää värjätty KC:n Color Mask Paintilla sävyssä Royal Blue. Kyseessä siis hyvin tummasininen väri.

Hiusvärin vaihtaminen nopeasti ilman vaalentamista? Onko se edes mahdollista?

Kyllä se on, mutta se vaatii alleen hiuslaadun, joka ei "imaise" suoraväriä itseensä kuin pesusieni eli toisin sanoen, hiuslaadun kannattaa olla suht hyväkuntoinen, jotta väri haalistuu nopeammin pesujen välillä. Tämä toimii myös ainoastaan suoraväreihin, mutta painotan, että tällainen "värinvaihtotyyli" ei todellakaan sovi kaikille hiuksille! Tapa ei myöskään välttämättä sovi, jos haluaa vaihtaa lämpimistä sävyistä kylmiin tai toistepäin. Kaikki riippuu toki ihan hiuslaadusta ja siitä, miten hyvin suoravärit siinä pysyvät, millainen väripohja on alla sun muut pikkuseikat.

Tämä tyyli sopii hyvin hiuksille, jotka on aiemmin vaalennettu (vaalennus=värinpoisto) -hiukselle joka ei kestä enää yhtään vaalennusta. Tällä tavalla voi välttää hiusten ylimääräisen vaurioittamisen ja käsittelyn. Huomatkaa, että tämä ei välttämättä toimi isoissa muutoksissa ja siksi tätä tapaa käyttäessä kannattaa pysytellä mahdollisimman lähellä väriä, joka hiuksissa sillä hetkellä on.

Miten siis vaihtaa väriä ilman vaalentamista?

1. Anna alkuperäisen hiusvärin haalistua. Joillakin siihen menee pari viikkoa, joillain parikin kuukautta. Mitä vaaleammaksi malttaa ja antaa värin haalistua, sitä paremmalta ja intensiivisemmältä uusi väri näyttää. Itse annan värin haalistua suurinpiirtein kuukauden, jos haluan täysin uuden värin.

2. Pese hiuksiasi syväpuhdistavalla shampoolla. Näin saat hiuksista pestyä kerralla "vähän enemmän". Mitä vähemmän shampoossa on hoitavia aineita, sitä enemmän se "pesee" väriä pois. Hyviä vaihtoehtoja löytyy mm. Lorealilta ja Four Reasonsilta - näitä merkkejä saa kampaamoista. Muista shampoopesun jälkeen hyvä hoitoaine, sillä syväpuhdistava takuttaa!! Muista kuitenkin, että shampoolla et saa pilattua hiuslaatuasi ;) Syväpuhdistavan shampoon seassa voi käyttää myös sitruunamehua, joka edistää värin purkautumista hieman enemmän.

3. Kun olet saanut haalistettua värin itsellesi sopivan hailuksi, voit laittaa siihen uuden värin päälle. Muista levittää väri kuivaan ja puhtaaseen, mutta hoitoaineettomaan hiukseen. Näin suoraväri kiinnittyy hiukseen paremmin ja lopputulos on intensiivisempi.

Kannattaa muuten aina miettiä ja järkeillä, mistä väristä vaihtaa mihinkin väriin. Oma värinvaihtoprosessi on mennyt näin: pinkki, violetti, sininen, vihreä, sininen ja violetti. Lämpimissä väreissä taas esimerkiksi tämäntyylinen järjestys voisi olla sopiva: keltainen, oranssi, punainen. Isoissa muutoksissa suosittelen aina kääntymään ammattilaisen puoleen! Hyvä vinkki on se, että jos et ole varma siitä, mitä teet, käänny ammattilaisen puoleen ja anna hänen hoitaa homma. Vaikka kampaajalla käynti voikin olla iso investointi, on se silti kannattavaa, sillä ammattilainen osaa valita juuri sinun hiuslaadullesi sopivat tuotteet.


Muita suoravärivinkkejä...

* Tuosta vuosia sitten kirjoittamastani Suoravärit vertailussa tekstistä voi vilkaista omia mietteitäni eri suoravärimerkkejä kohtaan. Haluaisin vielä kuitenkin lisätä listaan KC Professionalin uutuuden Color Mask Paint -suoravärisarjan. Kyseisestä sarjasta löytyy hyviä ja intensiivisiä sävyjä. Omassa tukassani on tällä hetkellä tyvessä sävy Deep Purple ja latvassa Royal Blue. Color Mask Paintia voi ostaa kampaamoista, yhden 75ml tuubin hinta on suurinpiirtein 14,50e. Tähän mennessä olen kokeillut itselleni ja asiakkailleni sävyjä: Deep Purple, Royal Blue, Evergreen, Purple Rain, Lemon Zest, Pinkadelic ja Turquoise.

* "Eikö jatkuva värjäily vaurioita hiuksia?" on aika perinteinen kysymys minulle nykypäivänä. Vastaan siihen hymyissä suin, että ei. Suoravärit eivät vaurioita hiusta, sillä ne ovat hoitoainepohjaisia ja kiinnittyvät ainoastaan hiuksen pintaan. Sen sijaan kestovärit, vaalennukset ja eri rakennekäsittelyt ovat hiusta vaurioittavia. Edellä mainitut vaikuttavat tavalla tai toisella hiuksen rakenteeseen ja näin ollen vaurioittavat sitä enemmän tai vähemmän.

* Suoravärejä ja erityisesti pastellisävyjä käyttäessä kannattaa huomioida se, että väri saattaa tarttua eri kohtiin hiusta eri tavalla. Joissain kohdissa väri siis saattaa olla tummempaa/vaaleampaa. Tähän on usein syynä hiuksen kunto (se voi olla eri kohdissa eri kuntoista) tai sitten epätasainen värinlevitys.


sunnuntai 16. elokuuta 2015

Paperitytön ehtoo 2015

Jälleen aika purkaa ainakin itselleni yhtä kesän huippukohtaa, nimittäin Paperitytön ehtoota, jossa tanssiryhmäni ovat tuttuun tapaan esiintyneet. Tällä kertaa esityspaikka oli tavanomaisesta poiketen Valkeakosken kaupunginteatterilla, eli sisätiloissa (aiempina vuosina on oltu siis Apian kesäteatterilla). Tällä kertaa oli mahdollisuus siis astetta parempaan ja pidempään showhun kuin yleensä, sillä aikaakin oli nyt enemmän ja tietysti kunnollinen lava ja valaistus ovat isoja juttuja.

Minä ja Terhi Saarinen treenailemassa.
Esiinnyin itse kolmessa ryhmätanssissa ja sen lisäksi tempaisin vielä uusimman miekkasooloni Loreena Mckennitin kappaleeseen Marco Polo. Tanssin itsensä nimesin kuitenkin egyptiläisen Ishtar jumalattaren mukaan. Miekan käyttöä on tullut harjoiteltua ahkerasti ja vaikka itse koreografiassa sen käyttö on vielä melko varovaista, on tuo jo jonkinlainen saavutus. Ei tuon käsittelyä ihan yhdessä yössä opi, etenkään, kun toistaiseksi joutuu opettamaan itse itseään tanssivideoiden kautta. Suosin aina ensisijaisesti oikeaa opettajaa, mutta kun miekkakursseja ei ole Suomen kamaralla ainakaan vielä ollut paljoakaan, niin vaihtoehdot ovat melko vähäiset.

Vaihteeksi oli kiva tanssia vähän "perinteisempään" kappaleeseen, etenkin kun noita heviörinöitä on tullut muutama kappale jo vedettyä (olen muuten valmistelemassa paria metal vetoa taas, joten pysykää kuulolla!). Tykkään hirveästi tällaisista hitaista, mutta mystisistä kappaleista. Koreografia itsessään valmistui suurin piirtein kuukaudessa, mutta sitä sai hioa senkin edestä. Heinäkuu kun meni mallikilpailun parissa lähes kokonaan, jäi tanssiminenkin vähemmälle, suurin piirtein kertaan viikkoon, kun yleensä tanssin itsekseni vähintään joka toinen päivä. Eiköhän tämä tästä, ensiviikolla onkin luvassa esiintyminen Louhen Tyttärien kanssa Haiharan kesänpäättäjäisissä, jossa olisi tarkoitus taas sooloilla miekan kanssa Solacen Serpentine biisiin. Saa nähdä, kuinka ämmän käy!

Noin kokonaisuutena tanssi meni omasta mielestäni hyvin. Tällä kertaa meitä suosittiin kunnollisella taustakankaalla ja valaistuksella, jotka toivat kaipaamaani synkkyyttä tanssiin. Alla videota jälleen poikaystäväni kuvaamana~


Tänä vuonna Paperitytön ehtoossa oli mukana myös pitkästä aikaa Louhen Tyttäret, kylläkin tällä kertaa pienemmällä miehityksellä. Esitimme jo keväältä tutun kappaleen Asian Breaths, improvisaationa, kuten ATS:ään kuuluukin. Se meni tuttuun tapaan hyvin, sillä Tyttärien kanssa treenaamme usein porukalla. Ainut, mikä omalta osaltani jäi hieman kaivelemaan oli se, että itse sekoilin parissa käännöksessä, kun keskityin sormisymbaalien soittoon liikaa. Mutta ei tuota toivon mukaan kauhean pistävästi kukaan huomannut. Meitä oli tanssimassa vain neljä kymmenestä, joten siinäkin meni jo pasmat sekaisin, kun takana ei ollut kaarta, jonne "turvautua" tarvittaessa.

Itämaisen puolelta esitimme Tanssin Juhlassakin olleen Ya Dala Dallaan, sekin tällä kertaa eri kokoonpanolla. Tanssi meni ihan hyvin, olihan sitä ehditty jo keväällä treenailemaan sen verran, että sen muistaa kohta unissaankin.

Viimeisenä esitimme ihanan Azad Kaanin Bandarin kappaleeseen Naze Naze, joka oli tyyliltään sitä itämaista, mitä en ainakaan omasta mielestäni ole se kaikista paras esittämään. Bandari on hyvin rento ja omasta mielestäni hieman maskuliininenkin tanssi ja senpä takia rennoksi heittäytyminen oli yllättävän vaikeaa, kun on tottunut tanssimaan ylväästi ja kauniisti. Bandarissa kun sai nojata eteenpäin ja polvet kunnolla koukussa.. Enemmän sellaista letkeämpää meininkiä. Joka tapauksessa, täytyy nostaa itselleni ja muille tytöille hattua siitä, että opettelimme koreografian parissa päivässä, jos kotona harjoitteluja ei lasketa. Tanssi ei onneksi ole erityisen vaikea tai pitkä, mutta tiedättehän, kun muistissa pitäisi olla monia muitakin asioita. Joka tapauksessa, tykkään aivan mielettömästi tuon tanssin fiiliksestä ja biisistä itsestään.

Muiden tansseja en jälleen sattuneesta syystä ehtinyt juuri näkemään, mutta palautteen perusteella nekin upposivat yleisöön :) Ensi vuonna jälleen uusilla tansseilla!


keskiviikko 5. elokuuta 2015

The Greatest Show On Earth

Pitkästä aikaa aivan pakko kirjoittaa teille viimeisimmästä Nightwish -keikastani, joka oli tuossa melkein naapurissa Ratinan Stadionilla Tampereella. Kun tapahtuma ensimmäisen kerran julkaistiin, olimme kaverini Hannan kanssa äimänä, sillä samana päivänä tultaisiin ja tultiinkin näkemään lapsuuden (ja nykyisyyden) top 3 lempibändiä eli Nightwish, Sonata Arctica ja Children of Bodom. Hauska juttu, miten noilla kolmella bändillä on hyvin samankaltainen fanikunta, etenkin kun COB on niin erilaista verrattuna Yövissyyn ja Sonataan, jotka kumpikin edustavat melodisempaa metallia. Ja kyllähän tuo herkäksi veti, nimittäin näiden kolmen bändin perässä on juostu joka vuosi.

Koska konsertto oli omassa kotikaupungissa ja sitä tähditti kolme parasta bändiä ever, oli juhlan paikka ja paikalle oli pakko laittautua viimeisen päälle. Työkaverini teki minulle aamulla ennen alueelle menoa ihanan kiharanutturan ja ylleni heitin perinteisempää, ehkä vähän viktoriaanishenkistä goottihörhelöä. Kampaus sai paikan päällä paljon kehuja, joten kiitokset vaan taitavalle tekijälle <3


Keikan aloitti Sonata Arctica, lempilapseni. Bändi, jonka keikalla viihtyy aina. Tällä kertaa bändi yllätti, nimittäin se soitti hyvin paljon kappaleita, joita en ainakaan kovin usein ole heidän keikoillaan kuullut tai jotka ovat niitä "vähemmän tunnettuja" Yleensä bändit tuppaavat vetämään ne kaikista tunnetuimmat hittibiisit, mutta Sonata tarjosi tällä kertaa mm. White Pearl, Black Oceans -aloituksen, joka hämmensi (hyvällä tavalla kylläkin), sillä yleensä bändin aloitusbiisi on ollut jokin nopeatempoisempi biisi, esimerkiksi Kingdom For A Heart. Lisäksi listalta löytyi Destruction Preventer, joka ainakin minulle on sellainen "skippaan" -biisi, mutta livenä se toimi todella hyvin ja itse asiassa äskettäin kun biisiä kuuntelin tuolta Ecliptican remake albumilta, niin kyllähän tuo kolahti. Toki setissä oli hittibiisit Tallulah, Fullmoon ja Don't Say A Word, joista jälkimmäinen on ikuinen lempparibiisi etenkin livenä. Sonata se vain jaksaa innostuttaa ja vaikka ennen keikkaa olisikin ihan väsynyt ja tylsistynyt, saa tämä bändi virran takaisin. Sonatan esityksessä viehätti ja on aina viehättänyt laulaja Tony Kakon heittäytymistaidot ja bändin yleinen hyvän fiiliksen meininki. Hyvä Sonata! 

Näin jälkikäteen hieman harmittelen sitä, että Sonata Arctica soitti ensimmäisenä, nimittäin Children of Bodom ei innostuttanut tällä kertaa niin paljoa kuin se yleensä on tehnyt. Mitä nyt bändin viimeisimmillä Tampereen keikoilla olen käynyt, on esiintyminen ollut todella tasapaksua. Ennen heiteltiin hauskoja välispiikkejä, mutta nykyään biisit soitetaan suurinpiirtein putkeen ja jostain syystä olen aistivinani sellaista "voi vittu taas mennään, vaikka väsyttää ja vituttaa" -asennetta, en tiedä miksi ja onko luuloillani perää. Settilistassa oli kuitenkin onneksi kaikki lempparini, kuten Living Dead Beat, In your Face ja Sixpounder. Kaiken kaikkiaan hyvin perinteinen "COB" setti. Ei yllätyksiä, muttei oikeastaan pettymystäkään. Olen miettinyt, että Bodom on vähän sellainen "pakko nähdä eturivistä tai en nauti yhtään "-bändi, tiedä sitten, mistä tuo ajatusmaailmani on peräisin. Ehkä bändin menoon pääsee parhaiten mukaan kunnon aitiopaikalta. Tietysti jatkossakin aion bändin keikoilla käydä, mutta en tiedä jaksanko siitä enää kauaa innostua, ellei esiintyminen muutu virkeämmäksi. Nimittäin minun kohdallani soittotaito on aivan toissijainen asia. Pitää osata esiintyäkin ja viihdyttää. 



Nightwish on aina ollut must see -bändi, onhan se lapsesta saakka ollut ehdoton suosikkini. Se on ainut bändi, jonka kaikki levyt tulee ostettua ja jota on lähdetty katsomaan pidemmällekin. Vaikka bändi onkin aina ollut musiikillisesti ykkönen, on live-esiintyminen ollut omaan makuun mahtavaa, muttei uskomatonta. Jos alan miettiä elämäni parhaimpia keikkoja, mieleeni nousee ensimmäisenä Sonata Arctican, Turmion Kätilöiden ja Slipknotin keikat, eivät Nightwishin.

...Mutta nyt todellakin nousee! Keikka oli aivan huippu ja nousee helposti parhaimpien keikkojen kärkeen. Valaistukset, ilotulitukset, pyrot, savut, videotykit.. Aah! Aivan loistavaa! Floor on todellinen amazoni ja täydellinen laulaja Nightwishille. Jos tämä keikka ei jotakuta vakuuttanut Floorista, niin ei sitten mikään! Se nainen on aivan uskomaton. Eläytyminen, yleisön innostaminen ja laulutyyli ovat huippuluokkaa. 

Nightwishin settilista yllätti Sonatan tavoin. Sieltä oli jätetty pois mm. Nemo ja Wish I Had An Angel ja mielestäni ratkaisu oli hyvinkin jees. Ei niitä hittibiisejä aina tarvitse renkuttaa läpi. Setistä löytyi omat uusimman levyn suosikkini Shudder Before The Beautiful, My Walden, The Greatest Show On Earth ja Yours Is An Empty Hope. Eniten kylmiäväreitä ja ihastusta aiheutti etenkin Stargazer, jota en ole koskaan aiemmin livenä kuullut. Täytyy sanoa, että Tarjan veto kappaleesta on Floorin mahtavasta äänenkäytöstä huolimatta parempi, mutta Floor sai biisiin uudenlaisen, freesimmän otteen. Voi kumpa biisistä saisi joskus jonkun remake version jollekin albumille! 

Vaikka tällainen vakava kojootti olenkin, en voinut välttyä kyyneliltä Ghost Love Scoren ja The Greatest Show On Earthin aikana. Ne vain olivat setin parhaimmat Stargazerin jälkeen. Etenkin lopetusbiisi TGSOE;n jälkeen en voinut enää hillitä itseäni, sillä biisin sanoma kosketti aivan älyttömästi ja sai minut tajuamaan musiikin, elämisen ja tietysti itse Nightwishin tärkeyden. 

Show oli todellakin nimensä veroinen! Kaikkeen oli panostettu täysillä ja vaikka kahden ensimmäisen bändin aikana näyttikin olevan teknisiä ongelmia, oli fiilis silti erittäin hyvä ja koheni koko ajan. Hymyissä suin odotan elokuun 22:sta, kun Sonata Arctica tulee valloittamaan Tampereen Pakkahuoneelle. 

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Kuvaukset Pyynikin näkötornilla

Blogin Facebook sivuille lisäsin joku aika sitten Sami Aallon ottamia kuvia minusta Tampereen Pyynikin näkötornilla. Kyseessä siis historiani kolmannet kuvaukset, jee! Alla muutamia otoksia, joista osa varmaan tuttujakin.

Oli kiva päästä kokeilemaan kuvaamista luonnonhelmassa. Sää oli erinomainen ja kuvista tuli omasta mielestäni hyviä. Tiettyjä juttuja, kuten kasvojen ilmeitä ja asentojen monipuolisuutta pitää vielä treenata, mutta siihenhän ei opi kuin harjoittelemalla! Pääsin myös ulkoiluttamaan Killstar lapsiani, nimittäin tuota WITCH -printillä varustettua paitaa ja Ouja -henkistä vyötäröhametta. Oli jotenkin kivan noitamainen fiilis tuossa asussa. Tällä kertaa en jännittänyt kuvauksissa juuri lainkaan, joten peukut itselleni siitä. Tästä se varmaan alkaa sitten luonnistua :)

Sami teki linssiarvostelun näiden kuvien pohjalta Nuoret valokuvaajat ry:n blogiin. Kannataa sekin vilkaista läpi CLICK!



Osa kuvista toimii hyvin myös mustavalkoisena. 



Yritin kerran hymyilläkin. En mielestäni osaa kuvissa hymyillä luontevasti, joten sitäkin täytyy harjoitella.

Yksi lempparikuvistani.




Kuvat (c) Sami Aalto
Meikki, hiukset, stailaus: Satanica (minä)
Vaatteet: Killstar
Koru: Kreepsville 666
Hiuspanta: H&M