maanantai 15. kesäkuuta 2015

Kiehtovaa kauhua


Kauhu on ollut ala-asteelta lähtien hyvin vahvasti kiehtova genre leffamaailmassa. Olen kuudennesta luokasta lähtien katsonut kavereiden kanssa kauhuelokuvia. Tuolloin Kauna ja The Ring olivat siihen aikaan niitä pelätyimpiä kauhuelokuvia ja oikeastaan niiden ansiosta itsekin tästä elokuvagenrestä kiinnostuin.

Voinen väittää, että tässä vuosien mittaan on tullut nähtyä jos jonkinmoista kauhua, joista osa on valitettavasti surkeita ja samaa juonta toistavia. Vaikka kauhuelokuvien katselua rakastankin, on hyvinkin monessa elokuvassa ihan älyttömästi juttuja, jotka ärsyttävät.

Olen aina ollut melko kriittinen kauhuelokuvien katsoja. Tietysti melkein jokaisessa elokuvassa on aina jonkin kohta, jota väkisinkin säikähtää. Sekään säikähdys ei aina välttämättä johdu hahmon ulkomuodosta, vaan pikemminkin kaikesta siitä muusta ylimääräisestä tilanteen ympärillä, esimerkiksi musiikki ja kiljunta, jotka rävähtävät kajareista yhtäkkiä korville. Tietysti yllättävät kohtaukset ja säikäytykset kuuluvat asiaan (ilman niitä elokuva ei olisi mitään), mutta hyvältä kauhuelokuvalta vaaditaan muutakin. Esimerkiksi itse arvostan uudenlaista otetta ja juonta suuresti. Elokuvat, joiden juoneen ja hahmoihin on panostettu täysillä ja "itse asiaan" paneutuminen ovat parasta, mitä minunkaltaiselleni kauhuelokuvien katsojalle voi antaa.

Kauhuelokuvat ovat parhaimmillaan leffateatterissa, jossa äänenvoimakkuus on suuri, erityisesti juurikin näissä yllättävissä kohdissa. On todella hauskaa ja jännittävää odottaa tulevaa säikäytys kohtausta sydän pampaten ja katsoa kuumottavaa tilannetta sormien välistä. Samaan aikaan on kuitenkin todella mälsää joutua todistamaan lähes tulkoon aina kauhuelokuvien kliseitä. Tuntuu, että elokuvien tekijät eivät enää viitsi edes yrittää, vaan kaikki kopioivat toistensa ideoita. Esimerkiksi videokameralla kuvattuja elokuvia alkaa olla turhauttavan paljon, vaikka ne omasta mielestäni ovatkin kaikista parhaimpia, koska niissä on tietynlainen "aitouden" fiilis. Myös Kauna ja The Ring kopioita löytyy vaikka millä mitalla, eikä oikeastaan yksikään niistä ole läheskään niin hyvä kuin alkuperäinen.


Tietysti jokainen arvostaa kauhuelokuvissa vähän eri asioita, yleensä varmaan sellaisia, joita itse pelkää eniten. Itse en koe esimerkiksi Sawin kaltaisia silpomiselokuvia tai zombieinfektiohässäköitä erityisen pelottaviksi, vaikka ne muuten ihan hyviä olisivatkin. Sen sijaan Maman, Kaunan ja Paranormal Activityn kaltaiset elokuvat saavat karvat nousemaan pystyyn. Olen aina ollut kiinnostunut yliluonnollisuuksista, mutta samalla ne ovat niin pelottavia omalla tavallaan. Tavallaan sitä tietää, että mitään kummituksia ei ole olemassakaan, mutta toisaalta taas kuitenkin vähäsen uskoo, että toinen ulottuvuus voi olla olemassa. Vaikken älyttömän taikauskoinen olekaan, välillä sitä vain kuitenkin miettii, että mitä jos..

Kuten jo mainitsinkin, pidän eniten kauhuelokuvista, jotka tuntuvat siltä, että ne tapahtuisivat oikeasti. Siksi esimerkiksi Kun tuntematon soittaa ja Ottolapsi ovat aika jännittäviä, vaikka monien mielestä kyseiset elokuvat ovat ihan roskiskamaa, koska niissä ei tapahdu oikein mitään. Omasta mielestäni niissä tapahtuu paljonkin, jos asiaa miettii vaikka omalle kohdalle. Myös uskontoihin liittyvät elokuvat kiehtovat, erityisesti Manaaja ja Kirottu lukeutuu top kolmeen.

Mitä ärsyttäviä puolia kauhuelokuvista sitten on? Ensimmäisenä mainitsen kliseisyyden. Voin väittää, että hyvin monessa katsomissa elokuvissani juoni menee suurinpiirtein seuraavalla tavalla: Perhe (jossa on isän ja äidin lisäksi 1-3 lasta) muuttaa johonkin hyvin epäilyttävän näköiseen ja todella suureen kartanoon. Heti taloon muuttamisen jälkeen joku lapsista alkaa puhua itsekseen ja koko homman keskipisteeksi muodostuu lapsen huoneessa oleva kaappi, joka joko liittyy elokuvan juoneen tai sitten sillä ei ole mitään muuta tekemistä kuin pelotella. Sitten talossa alkaa kummitella milloin milläkin tavoilla. Sitten paikalle kutsutaan joku meedio ja selviää, että talo on rakennettu vanhan hautausmaan päälle. Seuraa kunnon action -kohtaus, jossa kaikki suurinpiirtein juoksevat karkuun ympäri taloa ja yrittävät saada henkeä/henkiä hengiltä. Sitten homma loppuu iloisesti.. Moniko teistä tunnistaa ainakin jonkun elokuvan tuon juonen perusteella?

Muita ärsyttäviä kauhuelokuva kliseitä ovat myös pimeässä kävely ilman mitään asetta (miksei niitä valojakaan voi laittaa päälle?!), kännykän akun loppuminen yhtäkkisesti, "pääpahiksen" kasvojen paljastaminen liian aikaisin ja mitähän vielä. Tietysti jokaisella elokuvagenrellä on omat kliseensä, mutta kauhuelokuvissa näitä on ihan älyttömästi. On hirveästi elokuvia, joissa olevat arvoitukset eivät selviä, vaikka asiaa vaivataan koko ajan. Tulee väkisinkin tunne siitä, että elokuvalle ei ole keksitty hyvää loppua ja sen takia se mennään pilaamaan hätäisellä lopetuksella.

Hyvien elokuvien jatko-osien jatko-osat kyllästyttävät. Etenkin Scream ja Halloween ovat ihan ok katsottavaa, kun ne näkee ensimmäistä kertaa, mutta kun samanlaisia jatko-osia on jo useampi, alkaa kirjaimellisesti heitellä elokuvia ikkunasta pihalle. Jatko-osat ovat toki toimivia joissain tapauksissa, esimerkiksi juurikin elokuvissa, joissa aiemmin mainittu arvoitus X on jäänyt pimentoon tai vastaavaa.. Esimerkiksi Kaunan kakkososa oli vielä oikein mainio, sen sijaan kolmas osa oli jo ihan liikaa. Kirous kumoutui, mutta sitten se yhtäkkiä heräsikin eloon taas ja koko paska alkoi alusta. Eikö olisi jo aika kokeilla jotain uutta, nyt kun videokamera -elokuvatkin ovat yleistyneet?


Suosikkikauhuelokuviani 5/5:

Manaaja, Kirottu, Paranormal Activity, Mama, Saw, Ottolapsi, Kauna, Dead Silence, A Tale of Two Sisters, Jenifer, Texasin Moottorisahamurhaaja, The Rite...

En suosittele kenellekään 0/5:

Poltergeist, Inferno, Halloween, Scream, Jeeper's Ceepers, Ruins, Riivattu..


Tähän loppuun vielä mainostelen, että Underground Model 2015 yleisöäänestys on alkanut!
Jos haluat äänestää, klikkaa itsesi tähän Facebook albumiin KLICK! ja äänestä suosikkiasi tykkäämällä tämän kuvasta. Kannattaa myös seurailla kilpailun blogia, jonne tulee meiltä finalisteilta postauksia tässä viikkojen mittaan. Muistathan myös tykätä kilpailun Facebook sivusta!

9 kommenttia:

  1. Täällä myös yksi kauhuleffa-fani. :D Olen vahannut noita jo kaksikymmentä vuotta niin alan olla jo niin puutunut, että mikään ei enää säikäytä (tiiän aina ennalta että: "jaa, nyt kohta tulee säikäytys-kohtaus." uusia juonikuvioita ei tule, mikään leffa ei ole oikeasti pelottava tai ällöttävä ja kaikki leffat tuntuu jo nähdyiltä. :// Täytyy varmaan pitää piiiitkä tauko jos ne sitten taas tuntuisivat freeseiltä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että useimmat kauhuleffat alkavat olla tosi ennalta-arvattavia. Onneksi kuitenkin vielä nykyäänkin tulee parin vuoden välein ihan jees helmiä, riippuen vähän toki siitä, millaisesta kauhusta pitää.

      The Gallows vaikutti trailerin perusteella ihan ok:lta, mutta lieneekö sekin pilattu taas jollain typerällä lopetuksella.

      Poista
  2. Kannattaa kokeilla The Babadook-nimistä leffaa:) Hetkeen ei ole tullu mitään hyviä, mutta Babadook sai ainakin oman selkäpiin karmimaan! (Toki katsoin kuulokkeiden kanssa pimeessä mutta silti:) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuo leffa pitäisi katsoa. Kaveri näytti siitä pätkän :)

      Poista
  3. Mä katson myös mielelläni kauhuleffoja, mutta oon toisaalta katsonut niitä jo niin paljon, että oon varmaan jo immuuni niille. Tuntuu, ettei mikään kauhuleffa oo tarpeeksi jännä, eli komppaan ShaDowta. Silloin kun ensimmäinen Saw tuli, se oli mun mielestä jotenkin niin virkistävä, että tykkään vieläkin muutamasta ensimmäisestä Sawsta. Se jännittävyys kun siinä perustuu lähinnä siihen, että arvelee ennalta niitä ällöttävyyksiä mitä voi tapahtua, leffan henkilö ei saakaan naulasta silmäänsä, vaan vasta seuraavassa hetkessä tapahtuu jotain, mutta oot ehtinyt jo kuvitella sen mitä oisi voinut tapahtua.

    Uudemmista kauhuleffoista pidin esim. Sinisteristä ja Kirotusta. The Others oli myös aikanaan hyvä. Ns. teinikauhuleffoista oon tykännyt Final Destinationista, Urban Legendsistä ja 13 Ghostista, lähinnä niiden teemojen takia (Final Destinationissa ei ole perinteistä henkilöä tappajana, vaan "Kuolema", UL:ssa kaupunkitarinat ja 13 Ghostissa upeesti toteutetut aaveet). Mutta sitten taas jotkut ylistetyt Blair Witch Project tai Paranormal Activity on olleet musta ihan kuraa, ei vaan pelota!

    Nykyisin katon kauhua lähinnä odottamatta mitään ja varautumalla jopa nauramaan, niin sieltä saattaa tulla jotain mukavia yllätyksiä :) Esim. toi Sinister oli just sellainen etten odottanut siltä mitään, ja yllätti positiivisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en taas tuosta Sinisteristä perustanut, mutta Paranormal Activity taas on yks lemppari :D

      Toi The Blair Witch Project oli kyllä huono.

      Poista
  4. Mua ärsyttää, kun ihmiset vihaa klassikoita argh! :D ymmärrän, ettei kaikki voi pitää kaikesta, mutta Halloween elokuvat antoi genrelle enempi, kuin monet uudet elokuvat on antaneet. Äänimaailman käyttö tuli tutuksi Halloween ykkösessä, jossa säikkäytelyn ääni yhdistettiin ensimmäistä kertaa ajatukseen, että ääni ei kerro vain jonkin pahan tapahtuvan vaan perus kovan äänen aikana ihminen saattoi myös törmätä vaikka tuttuun jne. Sekotettiin pakkaa tietyllä tavalla ja purettiin se kauhunsekaisuus pois heti kättelyssä, jolloin katsoja ei oikein osannut odottaa, mitä seuraavaksi tulee, vaikka musiikki oiskin ollut painostava.
    Mä mietin elokuvia ehkä laajemmin, koitan sijottaa ne omaan aikaansa jne. jolloin niistä saa irti. Oon jo lapsena kattonut kauhuleffoja ja sillon ja sen ikäsenä jenkkikauhun peruskivet kuten Screamit ja Tiedän mitä teit viime kesänä toimi hyvin tarkoitukseensa.
    Rakastan myös aasiakauhua, mutta mua nyppii jeniiiversiot niistä elokuvista. Kaiken irrottaminen alkuperäisestä konseptista ja uskonnosta on tylsää. Jäljelle jää kirottu pikkutyttö ja tylsän jopa brutaaleja kohtauksia. Alkuperäset Ringit ja Kaunat kannattaa kattoa, mikäli et oo nähnyt sekä One Missed Call :) Aasialaiset on hanskannut painostavan psykologisen kauhun jo pidempään, kun jenkit ja siks ne ehkä kiehtoo itteä perus säikäyttelyä enempi.

    Tulipas kilometrikommentti.

    -Mari

    VastaaPoista
  5. Heitin sua haasteella :) http://catsatemybrains.blogspot.fi/2015/07/otan-haasteen-vastaan_8.html

    VastaaPoista