perjantai 1. toukokuuta 2015

Uutta tuksua, jälleen

Parturi-kampaaja kun olen, niin ei varmaan tule yllätyksenä, että sitä väkisinkin haluaa olla kokeilemassa uusia hiustuotteita ja eritoten uutta väriä. Tai no, uutta ja uutta. Vuosi sitten näihin aikoihin olin lopen kyllästynyt pinkkimustaan kuontalooni ja halusin siihen päivitystä. Pinkki tukka minulla ehti olla melkein vuoden verran ja sen suhteen taisi olla yhtä ylä- ja alamäkeä. Aina sai olla värjäilemässä, sillä pinkki haalistui helposti oranssihtavaksi ja kun en lämpimien sävyjen ystävä pahemmin ole, niin väriä sai olla ylläpitämässä koko ajan jollain konstilla. Noh, kieltämättä sama ongelma minulla on tälläkin hetkellä sinisen värin kanssa, mutta jostain syystä tunnen viihtyväni sinisessä huomattavasti paljon enemmän kuin pinkissä.

Niin jaa, että mitä uutta? Noh, työkaverini Nelli täräytti minulta mustat osiot pois kokonaan ja tilalle tuli violettia. Mietin kyllä pitkään koko tukan värjäämistä sinisellä, sillä siinä helpottuisi monikin asia, mutta halusin kuitenkin antaa vielä mahdollisuuden violetille värille, johon minulla paloi käämi viime kesänä, kun se haalistui helposti purppuraksi, josta en itse pidä värinä.

Syy siihen, miksi halusin eroon mustasta on itse asiassa aika yksinkertainen. 8 vuotta kokomustan tukan kanssa alkoi kyllästyttämään ja koulussa sitä sitten alettiin purkamaan ja nyt viimein pääsin siitä niin sanotusti kokonaan eroon. Lisäksi töissä olen päivittäin tekemisissä väriaineiden kanssa ja vaikka käsineitä värjätessä käytänkin, imeytyvät väriaineetkin niistä jossain vaiheessa läpi iholle ja siitä verenkiertoon, mikä taas altistaa allergisoitumiselle. Kuukausi sitten, kun töissä värjäsimme mustia osioitani (joita siis oli otsatukan vasen puoli ja alaosa), kutitti väri niin paljon, että päätin, että nyt loppuu mustalla värjääminen, ennen kuin reaktio on pahempi. Mustahan on kaikista pigmenttisin väri ja näin ollen se sisältää kaikista eniten allergisoivia ainesosia, mm. tätä mediassakin kauhisteltua ppd:tä. Sen takia päätin siirtyä kokonaan vaalennusaineen ja suoravärien kanssa lotraamiseen. Suoravärihän ei imeydy verenkiertoon, koska se kiinnittyy ainoastaan hiuksen pintaan ja vaalennusaine taasen ei sisällä väriaineita (poikkeuksia lukuunottamatta). Toki kaikelle voi aina allergisoitua, mutta koen värjäämiseni näin turvallisemmaksi. On täysin eri asia värjätä kerran kuussa hiuksiaan kestovärillä, kun käsitellä niitä päivittäin useita tunteja. Siksipä meitä kampaajiakin herkistyy yhä enemmän ja enemmän eri ainesosille. Itse kun tätä työtä rakastan, haluan olla sen parissa mahdollisimman pitkään.

Mutta joo, se siitä selitystulvasta. Haluatte varmaan nähdä kuviakin ja lukea stooria itse värjäysprosessista. Alla kuvaa lopputuloksesta työkaverin tekemän letin kera.


Alaosa, joka siis oli ennen musta, täytyi vaalentaa peräti 4 kertaa, jotta pohjaväri saatiin tarpeeksi vaaleaksi violettia väriä varten. 8 vuotta mustalla värjääminen oli tehnyt tehtävänsä, sillä se ei meinannut purkautua ollenkaan hiuksesta. En missään nimessä halunnut mitään rusehtavaan saatika mahonkiin taittavaa violettia, vaan kirkasta ja nimenomaan kylmää violettia ja sen takia vaalennuskäsittely piti toistaa useamman kerran. Toki vaalentaessa käytettiin järkeä ja seurattiin, millä tavoin hius (ja päänahka) reagoi käsittelyyn. Neljä peräkkäistä vaalennusta kuulostaa tosi hurjalta ja sitähän se onkin (en suosittele todellakaan kotona tehtäväksi!!), nimittäin päänahkani huusi hoosianaa pari päivää vaalentamisen jälkeen.. Mutta täytyy todeta, että olen todella yllättynyt siitä, että hiukseni tuntuvat ja käyttäytyvät edelleen samoilta kuin ennen vaalennusta. Hius kiiltää ja näyttää hyvältä, mikä on samaan aikaan ihme ja helpotus. Taisi työkaveri heilauttaa taikasauvaa ;)

Jotkut ovat kyselleet minulta, että eivätkö hiukseni kärsi jatkuvasta värjäilystä, kun välillä on violettia, sinistä ja vihreää. Vastaukseni on se, että en koskaan uutta värisävyä vaihtaessa ole vaalentanut hiuksiani uudelleen, koska niin ei ole järkeä tehdä.. Jos siis aikoo pitää ne viimeisetkin karvat päässään mahdollisimman hyväkuntoisina. Olen aina antanut entisen värin haalistua sopivasti ja sen päälle isken sitten uuden haluamani sävyn. Toki kaikkien värien kanssa tämä ei toimi, mutta esim. pinkistä oli helppo vaihtaa violettiin, violetista siniseen ja sinisestä vihreään. Sama varmaan toimii ihan hyvin lämpimienkin shokkivärien kanssa. Täytyy olla vain kärsivällinen ja koittaa kestää ne kaameat välivaiheet. Toki kestovärit eivät haalistu samalla tavalla kuin suoravärit ja niiden poistamiseen tarvitaankin usein järeämpiä aseita, esim. juurikin tuota vaalennusainetta.

Väreinä käytimme KC:n uutuuksia, Color Mask Paint nimisiä suoravärejä, joita voi kuluttajatkin ostaa (saatavilla mm. Hiustaloista). Sävyinä käytimme pääliosaan tummansinistä royal blueta ja alaosaan tummanviolettia, deep purplea. Noissa paint -sävyissä on paljon ihania sävyvaihtoehtoja alkaen kirkuvasta punaisesta hentoon vaaleanpunaiseen. Hintaa yhdelle tuubille on n. 15e, mikä mielestäni on aika korkea, kun tuubi on itsessään vain 75ml. Pysyvyys on saanut vähän ristiriitaista palautetta ainakin työporukan ja muiden kollegoiden kesken, mutta itse tykkään, että sävyt kestää ihan ok:sti, vaikka onkin kieltämättä aika huonosti levittyvää. Tuubi saisi olla reilusti isompi, sillä ainakin omaan pääliosaani menee lähes koko tuo 75ml. Testasin tätä värisarjaa myös äidilleni ja hänelle väri passasi hyvin ja se on säilynyt kirkkaana peräti kaksi viikkoa. Riippuu täysin siis hiuksesta ja sen kunnosta, miten väri pysyy.

Fotoa sunnuntain tanssiesityksestä, jossa pääsin loistamaan uuden tukkani kanssa.
Kieltämättä tuntuu oudolta olla kokonaan ilman mustaa väriä, kun sillä on kuitenkin värjännyt suurimman osan elämästään. Alan kuitenkin pikku hiljaa tottua ja kyllähän tuo violettikin tietyissä valoissa näyttää lähes mustalta, vaikka se on itse asiassa hyvinkin kirkas (esmes kuva ylhäällä). Antaa hyvää kontrastia.

Mutta mitäpä ovat mieltä lukijat?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti