maanantai 18. toukokuuta 2015

Check out my #materialismishoppailu

Iiiiiikkkk! Täällä huutaa överi-iloinen kuuttilapsi! Saatte luettavaksenne toimintaseikkailun siitä, miten kotiutin ensimmäiset Marlies Dekkers rintaliivini, Cyberdogin boleron ja toistaiseksi nimettömät saatanalegginsit!

Kaikkihan alkoi siitä, kun törmäsin kuukausia Facebookissa yhden puolituttu DJ:n rintavakoon. Kyllä, en voinut olla tuijottamatta. Nyt en puhu tisseistä, vaan Marlies Dekkers rintaliiveistä. En ollut koskaan aiemmin nähnyt kenelläkään, MISSÄÄN, yhtä koristeellisia rintsikoita, joten oli pakko kysyä silkkaa pervouttani uteliaisuuttani, että minkä merkkiset mahtavat olla. Sain sitten vastauksen, että rintsikat ovat merkkiä Marlies Dekkers. Pidemmittä puheitta ryntäsin googlettelemaan ja järkytyin hinnasta. Ei herran jestas, miten rintaliivit voivat maksaa yli 100e ja reilusti?

Tiesin, että merkkirintsikat ovat tosi kalliita, onhan niissä kuitenkin ihan eri materiaalit kuin perus H&M rintsikoissa. Käänsin koko netin ympäri, eikä noita rintsikoita saanut mistään halvemmalla. Jättäydyin haaveistani, sillä olin päättänyt, etten todellakaan käytä satkua pelkkiin rintsikoihin. Kuten arvaattekin, en pysynyt päätöksessäni sillä kertaa.

Huhtikuussa tuli ajankohtaiseksi keskustella kullan kanssa siitä, mitä haluamme toisiltamme vuosipäivälahjaksi. Päätin sitten pyytää noita ökykalliiksi luokiteltavia tissiliivejä ja ne myös sain. Herzu löysi onneksi nettikaupan, josta nuo sai vähän halvemmalla kuin mitä yleensä olen myytävänä nähty - eikä tullut edes postikuluja!

Liivit tilattiin Stylepit nimisestä nettikaupasta. Toimitusajaksi oltiin luvattu 1-5 päivää, mutta tuohan venyi kahdeksi viikoksi ja siinä ruvettiin mies ja minä huolestua. Pulju on saanut aika paljon kritiikkiä huonosta asiakaspalvelusta ja toimitusaikojen venymisestä, joten sitä tuli pari kertaa mietittyä, että menikö 80 euroa tuhka tuuleen. Onneksi ei mennyt, nimittäin tuossa taannoin kotiini saapui iso ja kevyt pahvilaatikko, joka sisälsi itse täydellisyyden.

Ah,  etukameralaatu <3
Ja tadaa! Siinä ne ovat!

Täytyy sanoa, että aloin heti himoitsemaan toisia saman valmistajan liivejä, mutta ne saavat jäädä nyt odottamaan. Laatu tuntuu todella hyvältä. Liivit ovat juuri sopivan kokoiset, pehmeät. Ei kinnaa eikä purista. Kangaskin vaikuttaa laadukkaalta, eli näillä näkymin sanoisin, että kannatti maksaa, vaikken itse maksanutkaan. Trianglemalliston liivit sopii hyvin erilaisten toppien kanssa ja tuo peruslookkiin "sitä jotakin". Ainakin omasta mielestäni. Perusarkilookkiin saa kertaheitolla jotain näyttävyyttä ja nämä ovat sellaiset liivit, ettei tuota koristeosuutta voi vain pitää piilossa! Eikä se kyllä ole tarkoituskaan.. äköjään rintaliivitkin voivat saada mielen piristymään kertaheitolla :D Jos joku muukin innostui näistä katseenkääntäjistä, niin pienenä vinkkinä: Näitä saa muistaakseni parissakin eri värissä, mm. punaisena ja valkoisena. Eri malleja ja kokoja löytyy varmasti jokaiselle.




Morticiastakin tuli taas vaihteeksi hamstrattua tavaraa. Matkaan lähti tällä kertaa Cyberdogin perusbolero, joka passaa hyvin monen erilaisen kangasmateriaalin ja asukokonaisuuden kanssa. Jostain syystä olen aina pitänyt Cyberdogin vaatteita epämukavina johtuen varmaan siitä, kun joskus omistin heiltä yhden topin ja sen päällä pitäminen oli silkka mahdottomuus, kun olkaimet hankasivat inhottavasti ihoon ja topin pituus oli naurettavan lyhyt, eikä se sopinut mihinkään asuun. Sanottakoon, että myyjättären kokeiluttaessa minulle tuota boleroa, olin hieman skeptinen, mutta yllätyin positiivisesti. Kangas on venyvää, pehmeää ja tosi mukavantuntuista päällä. Laatukin vaikuttaisi ainakin näin muutaman päivän pitämisen jälkeen laadukkaalta.

Boleron lisäksi mukaan tupsahti saatana -legginsit, joita olen jo kuolaillut pitkään mm. Killstarilta. Nämä ostamani ovat kuitenkin puolta halvemmat ja printti on kivemmassa paikassa. Merkistä ei ole tietoakaan, sillä näihin ei oltu ahdettu mitään valtakunnan lappuja. Todennäköisesti hivelevät Killstarin kopioleggareita, mutta hyvältä tuntuvat jalassa. Sen sijaan kangas tuntuu hieman epäilyttävältä, sillä se tuntuu ohuehkolta. Näitä täytyy pitää kuin kukkaa kämmenellä. Toivon mukaan kuitenkin kulkevat matkassani vielä pitkään.. Ja onhan nuo nyt näyttävät asun kuin asun kanssa!

Viimeisessä kuvassa onkin kaikista vanhin hankintani näistä neljästä, nimittäin Veromodan perusnahkatakki. Tai no perus ja perus. Edessä ja takana on pitkää tekonahkahapsua, joka tuo kaikkeen yksinkertaisuuteen sitä jotakin, mistä tykkään. Tämä oli alennuksessa -20%, eikä hintaa mokomalle jäänyt paria kymppiä enempää. Vaikka tällainen metallieukko olenkin, niin nahkatakkia en ole omistanut vuosiin edellisen repeiltyä hajalle. Nyt tuntuu taas kotoisalta uusi kolttu päällä.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Lempimeikkejä

Tätä aihetta joskus toivottiin, mutta sen toteuttaminen jäi hyvin pitkälle tulevaisuuteen, kun inspiraatio oli täysin kadoksissa. Mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tässä siis omia lemppari meikkituotteitani ja samalla vähän tämän hetkistä meikkipussin sisältöä. Joskus blogin alkuaikoina tein postauksen meikeistäni (en sitä nyt tähän hätään löytänyt etsinnöistä huolimatta teille linkattavaksi), mutta kuitenkin. Osa lemppareista on pysynyt samoina, osa taas vähän muuttunut.

MEIKKIVOITEET



MAC Studiofix foundation

Macin meikeistä olen kirjoittanutkin jo yhden tekstin ja sen voi lukaista TÄÄLTÄ.. Mielipiteeni tästä meikkivoiteesta ei ole muuttunut tuosta kirjoituksesta ja täytyy sanoa, että tämä todella peittää ja tasoittaa ihoa haluamallani tavalla. Studiofix foundation on saanut kritiikkiä sen mattamaisuudesta, mutta itse tykkään siitä enemmän kuin esimerkiksi Maybellinen Fit me:stä, joka taas on enemmän läpikuultava.

Grimas kakkumeikkivoide

Grimasin meikit ovat siitä hyviä, että ne ovat ensinnäkin halpoja ja hyviä, vaikkeivät ehkä ulkoisesti mitenkään erityisen kauniita johtuen siitä, että niissä on pyritty käyttämään mahdollisimman vähän pakkausmateriaaleja. Näin hintaakin on saatu tiputettua alaspäin. Niissä ei myöskään ole hajusteita, mikä on aina plussaa meikkituotteille. Grimasin kakkumeikkivoiteesta käytän muistaakseni sävyä G0 tai G1, jota voisi kuvailla "kauhuvaaleaksi". Sillä saa aikaan hyvin lumikkimaisen ihon, ilman, että näyttää klovnilta tai luonnottoman valkoiselta.

PEITETUOTTEET




Bobbi Brown corrector

Tähän "korjaavaan" tuotteeseen törmäsin katsellessani IAMU:n meikkitutoriaaleja Youtubessa. Tuote on hieman pinkkiin taittava ja sitä käytetään häivyttämään tummia silmänalusia, ikään kuin pohjustamaan tuotetta, jolla silmänalusten tumman sävyn saa neutraalimmaksi (jos ymmärrätte, mitä tarkoitan). Tuote on tosi kallis, taisi maksaa about 25-27e, mutta se on sitäkin riittoisampaa ja todella hyvää! En vaihtaisi mihinkään! Miinuksena tuotteelle sen suuren hinnan lisäksi on myös huono saatavuus, nimittäin tätä kuulemma saa tällä hetkellä ainoastaan Helsingin Stockmannilta.

MAC Pro longwear

Tämä tuote ei vielä ole täysin vakuuttanut, kuten tuosta Macin meikkiarvostelustani voikin jo lukeakin. Yksinään tuote ei oikein ehkä toimi niin kuin sen pitäisi (eli peittää tummia silmänalusia), mutta tuon Bobbi Brownin correctorin kanssa toimii ihan hyvin. Annostelu tässä tosin mättää, sillä tuotetta tulee kerralla ihan älytön määrä, jos ei osaa pumpata tarpeeksi kevyesti. Prolongwearia käytän aina tuon correctorin jälkeen, jotta pinkihtävä sävy häviää iholta. On tämä kuitenkin paras testaamani tummille silmänalusille tarkoitettu tuote heti tuon Bobbi Brownin jälkeen.

PUUTERIT
Lumene Natural code mattapuuteri

Tässä on puuterien puuteri. Olen käyttänyt tätä ylä-asteelta lähtien, enkä löydä mitään moittimisen varaa. Pitää ihon mattaisena ja häivyttyy hyvin meikkivoiteen sävyyn sitä pahemmin muuttamatta. Itselläni tämä on sävyssä Vanilla, joka on sarjan vaalein.

EYELINER



Lumene eyeliner ja kajal

Sekä eyeliner että kajali ovat mainioita ja nämä kaksi on ollut käytössä myöskin jo useita vuosia. Eyelinerissä pidän sen sutiosasta, joka on sopivan paksu ja tuote levittyy nätisti ja tarkasti sotkuamatta. Kajal puolestaan.. Noh, en siitä löydä mitään pahaa sanottavaa, mutten osaa sitä oikein kehuakaan.

RIPSIVÄRI


Maybelline Colossal Volume Express 

Tässä jälleen tuote, jota olen käyttänyt ylä-asteelta saakka ja jota en vaihda, vaikka aseella uhattaisi. Tykkään sutiosan paksuudesta ja tuuheudesta ja sen kanssa on helppo työskennellä. Ripsiväri on myös aavistuksen kuivahko eli sen kanssa ei tule sotkettua juurikaan, ellei sitten käsi lipsahda. Tällä saa mielestäni ihan ok tuuheat ja ennen kaikkea mustat ripset, mitä siis nyt tällaisiin tynkäripsiin on mahdollista saada.

LUOMIVÄRIT


Grimas
Make Up Store
Seppälä
Stargazer
yms. yms yms..

Luomivärejä tulee käytettyä vähän kaikenlaisia, eikä niiden suhteen ole vielä mitään suosikkia löytynyt. Grimasin luomiväreissä on se hyvä puoli, että niissä on ihan kivasti pigmenttiä ja ne saa halutessaan muutettua värillisiksi eyelinereiksi.

HUULITUOTTEET



Rimmelin Provocalips

Tässä on oikea huulipunien/-kiiltojen äiti! Tämä on äärettömän helppo levittää, hinta on edullinen ja pysyvyys täysi 10. Provocalips lupaa pysyvyyttä jopa suudellessa, joten testautin tämän heti kihlatullani, eikä puna jättänyt jälkeäkään. Syöminen ja juominenkin sujuu ongelmitta. Ainut huono puoli tässä tuotteessa on se, että se on tosi hankala pestä pois ja sitä saa hangata ihan kunnolla, että huulet saa puhtaaksi. Toisekseen sävyvalikoima on omaan makuuni vähän plääh ja toistaiseksi minulla on sarjasta vain tummimman punainen sävy.  Huulipunia minulla on tämän lisäksi mm. Make Up storelta, mutta ne eivät ole mitään verrattuna tähän.

VARJOSTUS/KOROSTUS

Sleek varjostus ja korostus paletti

Korostussävyn suhteen en pahemmin eroa huomaa muuta kuin nenän varteen ja kulmaluulle laittaessa, tiedä sitten miksen saa sitä näkymään muualla.. Mutta käytän kuitenkin. Varjostusväri sen sijaan on mielestäni sopivan basic, ei liian tumma eikä liian vaalea. En löydä tästä paletista mitään huonoa, vaikkakin  tuo korostusväri voisi olla ehkä inasen parempi. Hintakin on suht edullinen, taisiko tuo olla alle kympin paletti.

TEKORIPSET

Ardellin ripset ja liima ovat kyllä omia suosikkejani. Ripsinauha on tosi joustava ja sen takia helppo muotoilla omaan silmään. Liima on vedenkestävää ja ripset saa sen avulla pysymään silmissä koko päivän ilman, että ne alkavat irtoilemaan kesken kaiken. Erityinen lempimallini Ardellin ripsistä on 103, joka sopii niin arkeen kuin juhlaankin. Välillä tulee käytettyä Eyelurenkin markettiripsiä, vaikkakin ovat puolet kalliimpia (n. 10e kappale) kuin Ardellin 5,90e kappale (hinta Punanaamiossa).

MEIKKISIVELTIMET

Siveltimeni ovat vähän sekalaista seurakuntaa, mutta pääosin käytän kosmetologiopiskelu aikoina saamiani siveltimiä, jotka ovat ammattikäyttöön tarkoitettuja. Joukosta löytyy mm. Make Up Studion siveltimiä ja muutama ihan Duroynkin. Meikkivoiteen levitän aina sormilla, koska siten koen saavani kaikista peittävimmän, tasaisimman ja häivytetyimmän lopputuloksen ilman ikäviä rajoja kasvojen pielissä. Muutoin oikeastaan käytän siveltimiä meikin teossa.


perjantai 1. toukokuuta 2015

Uutta tuksua, jälleen

Parturi-kampaaja kun olen, niin ei varmaan tule yllätyksenä, että sitä väkisinkin haluaa olla kokeilemassa uusia hiustuotteita ja eritoten uutta väriä. Tai no, uutta ja uutta. Vuosi sitten näihin aikoihin olin lopen kyllästynyt pinkkimustaan kuontalooni ja halusin siihen päivitystä. Pinkki tukka minulla ehti olla melkein vuoden verran ja sen suhteen taisi olla yhtä ylä- ja alamäkeä. Aina sai olla värjäilemässä, sillä pinkki haalistui helposti oranssihtavaksi ja kun en lämpimien sävyjen ystävä pahemmin ole, niin väriä sai olla ylläpitämässä koko ajan jollain konstilla. Noh, kieltämättä sama ongelma minulla on tälläkin hetkellä sinisen värin kanssa, mutta jostain syystä tunnen viihtyväni sinisessä huomattavasti paljon enemmän kuin pinkissä.

Niin jaa, että mitä uutta? Noh, työkaverini Nelli täräytti minulta mustat osiot pois kokonaan ja tilalle tuli violettia. Mietin kyllä pitkään koko tukan värjäämistä sinisellä, sillä siinä helpottuisi monikin asia, mutta halusin kuitenkin antaa vielä mahdollisuuden violetille värille, johon minulla paloi käämi viime kesänä, kun se haalistui helposti purppuraksi, josta en itse pidä värinä.

Syy siihen, miksi halusin eroon mustasta on itse asiassa aika yksinkertainen. 8 vuotta kokomustan tukan kanssa alkoi kyllästyttämään ja koulussa sitä sitten alettiin purkamaan ja nyt viimein pääsin siitä niin sanotusti kokonaan eroon. Lisäksi töissä olen päivittäin tekemisissä väriaineiden kanssa ja vaikka käsineitä värjätessä käytänkin, imeytyvät väriaineetkin niistä jossain vaiheessa läpi iholle ja siitä verenkiertoon, mikä taas altistaa allergisoitumiselle. Kuukausi sitten, kun töissä värjäsimme mustia osioitani (joita siis oli otsatukan vasen puoli ja alaosa), kutitti väri niin paljon, että päätin, että nyt loppuu mustalla värjääminen, ennen kuin reaktio on pahempi. Mustahan on kaikista pigmenttisin väri ja näin ollen se sisältää kaikista eniten allergisoivia ainesosia, mm. tätä mediassakin kauhisteltua ppd:tä. Sen takia päätin siirtyä kokonaan vaalennusaineen ja suoravärien kanssa lotraamiseen. Suoravärihän ei imeydy verenkiertoon, koska se kiinnittyy ainoastaan hiuksen pintaan ja vaalennusaine taasen ei sisällä väriaineita (poikkeuksia lukuunottamatta). Toki kaikelle voi aina allergisoitua, mutta koen värjäämiseni näin turvallisemmaksi. On täysin eri asia värjätä kerran kuussa hiuksiaan kestovärillä, kun käsitellä niitä päivittäin useita tunteja. Siksipä meitä kampaajiakin herkistyy yhä enemmän ja enemmän eri ainesosille. Itse kun tätä työtä rakastan, haluan olla sen parissa mahdollisimman pitkään.

Mutta joo, se siitä selitystulvasta. Haluatte varmaan nähdä kuviakin ja lukea stooria itse värjäysprosessista. Alla kuvaa lopputuloksesta työkaverin tekemän letin kera.


Alaosa, joka siis oli ennen musta, täytyi vaalentaa peräti 4 kertaa, jotta pohjaväri saatiin tarpeeksi vaaleaksi violettia väriä varten. 8 vuotta mustalla värjääminen oli tehnyt tehtävänsä, sillä se ei meinannut purkautua ollenkaan hiuksesta. En missään nimessä halunnut mitään rusehtavaan saatika mahonkiin taittavaa violettia, vaan kirkasta ja nimenomaan kylmää violettia ja sen takia vaalennuskäsittely piti toistaa useamman kerran. Toki vaalentaessa käytettiin järkeä ja seurattiin, millä tavoin hius (ja päänahka) reagoi käsittelyyn. Neljä peräkkäistä vaalennusta kuulostaa tosi hurjalta ja sitähän se onkin (en suosittele todellakaan kotona tehtäväksi!!), nimittäin päänahkani huusi hoosianaa pari päivää vaalentamisen jälkeen.. Mutta täytyy todeta, että olen todella yllättynyt siitä, että hiukseni tuntuvat ja käyttäytyvät edelleen samoilta kuin ennen vaalennusta. Hius kiiltää ja näyttää hyvältä, mikä on samaan aikaan ihme ja helpotus. Taisi työkaveri heilauttaa taikasauvaa ;)

Jotkut ovat kyselleet minulta, että eivätkö hiukseni kärsi jatkuvasta värjäilystä, kun välillä on violettia, sinistä ja vihreää. Vastaukseni on se, että en koskaan uutta värisävyä vaihtaessa ole vaalentanut hiuksiani uudelleen, koska niin ei ole järkeä tehdä.. Jos siis aikoo pitää ne viimeisetkin karvat päässään mahdollisimman hyväkuntoisina. Olen aina antanut entisen värin haalistua sopivasti ja sen päälle isken sitten uuden haluamani sävyn. Toki kaikkien värien kanssa tämä ei toimi, mutta esim. pinkistä oli helppo vaihtaa violettiin, violetista siniseen ja sinisestä vihreään. Sama varmaan toimii ihan hyvin lämpimienkin shokkivärien kanssa. Täytyy olla vain kärsivällinen ja koittaa kestää ne kaameat välivaiheet. Toki kestovärit eivät haalistu samalla tavalla kuin suoravärit ja niiden poistamiseen tarvitaankin usein järeämpiä aseita, esim. juurikin tuota vaalennusainetta.

Väreinä käytimme KC:n uutuuksia, Color Mask Paint nimisiä suoravärejä, joita voi kuluttajatkin ostaa (saatavilla mm. Hiustaloista). Sävyinä käytimme pääliosaan tummansinistä royal blueta ja alaosaan tummanviolettia, deep purplea. Noissa paint -sävyissä on paljon ihania sävyvaihtoehtoja alkaen kirkuvasta punaisesta hentoon vaaleanpunaiseen. Hintaa yhdelle tuubille on n. 15e, mikä mielestäni on aika korkea, kun tuubi on itsessään vain 75ml. Pysyvyys on saanut vähän ristiriitaista palautetta ainakin työporukan ja muiden kollegoiden kesken, mutta itse tykkään, että sävyt kestää ihan ok:sti, vaikka onkin kieltämättä aika huonosti levittyvää. Tuubi saisi olla reilusti isompi, sillä ainakin omaan pääliosaani menee lähes koko tuo 75ml. Testasin tätä värisarjaa myös äidilleni ja hänelle väri passasi hyvin ja se on säilynyt kirkkaana peräti kaksi viikkoa. Riippuu täysin siis hiuksesta ja sen kunnosta, miten väri pysyy.

Fotoa sunnuntain tanssiesityksestä, jossa pääsin loistamaan uuden tukkani kanssa.
Kieltämättä tuntuu oudolta olla kokonaan ilman mustaa väriä, kun sillä on kuitenkin värjännyt suurimman osan elämästään. Alan kuitenkin pikku hiljaa tottua ja kyllähän tuo violettikin tietyissä valoissa näyttää lähes mustalta, vaikka se on itse asiassa hyvinkin kirkas (esmes kuva ylhäällä). Antaa hyvää kontrastia.

Mutta mitäpä ovat mieltä lukijat?