sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Mihrimah ry:n harrastajanäytös ja Tanssin Juhlaa 2015

Tuossa parina viikonloppuna käväisin esiintymässä siellä sun täällä. Alunperin näistä kahdesta tapahtumasta piti postata erikseen, mutta päätinkin sitten tiivistää ne yhteen postaukseen.


Aloitetaan ensimmäisestä, eli tamperelaisen Mihrimah ry:n itämaisen tanssin harrastajanäytöksestä, joka pidettiin Aurora-salissa Muotialantien Steiner-koululla 18.4. Tapahtumaan sai ilmoittautua esiintymään kuka tahansa itämaista tanssia harrastava. Viime vuonna tapahtuma järjestettiin Hervannan Cinolassa ja siitä jäi niin ihana fiilis, että päätin rohkaistua ja ilmoittaa itseni esittämään soolona uusin (tai no onhan tuota jo vuoden verran harjoiteltu) itse tekemäni koreografia Sonata Arctican Blood -kappaleeseen. Päätettiin siinä samalla ilmoittaa myös Louhen Tyttäret esiintymään, joten lavalla tuli karkeloitua kaksi kertaa.

Louhen Tyttärien kanssa esitimme jälleen improvisaatiota - sehän on ATS:n ideanakin. Pääsimme toteuttamaan Ulla-Maija Rämäsen opettamia uusia juttuja, mm. sooloryhmien nopeampi/sujuvampi vaihtuvuus tanssin aikana, jota emme aiemmin ole käyttäneet. Voinen tässä samalla ylpeänä kertoa, että esittämämme kappale on Jari Sirniön käsialaa ja hän on säveltänyt sen nimenomaan meitä varten. Tykkään hirmuisesti kappaleen kiinamaisesta teemasta, se tuo ihan uudenlaista fiilistä esiintymiseen ja mielestäni tuo samalla kivaa vaihtelua aiempiin saamelaisiin biiseihin. Tulevissa esiintymisissämme tulette varmasti näkemään vielä lisääkin meille sävellettyjä kappaleita, nimittäin Jari teki näitä useamman ja ne kaikki ovat erilaisia niin fiilikseltään kuin temmoltaankin. Saimme tosi paljon kehuja niin esiintymisestä kuin musiikistammekin. Ylpeänä saatiin jälleen esittää tribalia porukan ainoina :)

Louhen Tyttäret: Asian Breaths



Soolotanssini suhteen olin aika jännittynyt sen sujuvuudesta, sillä se on tunnelmaltaan erilainen verrattuna aiempiin metal belly dance vetoihini, jotka ovat olleet "aggressiivisempia". Kuten tuon kyseisen Sonatan kappaleen kuulleet tietääkin, biisi on aika neutraali ja herkkä, vaikkakin paikoittain raskaskin. Kappaleessa on älyttömän upea sanoitus, joka pistää joka kerta kyyneleet silmiin, kun sitä kuuntelee. Tämä koreografia vaati minulta hirveästi heittäytymistä ja esiintymistaitoja. Halusin tarttua tuohon Sonatan biisin teemaan ja halusin tuoda esille sen, että ihminen on itsekäs viedessään kauniilta luontokappaleelta (susilta) tilan elää vain, jotta saisi omaa yhteiskuntaansa kasvatettua. Kasvojen ilmeistä tuli onneksi kehujakin, mutta parantamisen varaa on vielä ainakin omasta mielestäni. Olen hirveän kriittinen itseäni kohtaan ja erityisesti soolojuttujen suhteen, mutta näin parin katsomiskerran jälkeen tuntuu, että onnistuin ihan hyvin. Teknisiä puutteita tietysti huomasin, mitä pitää vielä hioa, mutta olen muuten ihan tyytyväinen.

Satanica metal belly dance: Who's afraid of the Wolf?



(c) Minna Koskinen


(c) Minna Koskinen
Kuten viime vuonnakin, oli näytöksessä aivan upeita ja ihania tansseja. Niin kuin varmaan olen joskus todennutkin, on ihanaa, miten tanssijoiden nautinto lajia kohtaan huokuu lavalta saakka ja miten erilaisia kokonaisuuksia oli saatu aikaan. Tyylien kirjo oli hyvin monipuolista, mikä on mielestäni aivan ihanaa ja todistaa sen, miten eri tavoilla ja tunteilla tätä lajia voi ilmaista. Ja ennen kaikkea, tätä lajia voi tanssia, oli sitten minkä ikäinen tahansa! Oli hauskaa päästä todistamaan myös itselle tuttuja koreografioita. Haiharan tanssijattaret esitti nimittäin saman Outi Bomanin koreografian, jonka esitimme viikkoa myöhemmin Valkeakoskella (siitä lisää alempana). Harmitti, etten päässyt tanssia näkemään, mutta äitini ottamista kuvista päätellen meni hyvin. Koska Tyttäret ja sooloesitykseni oli kummatkin väliajan molemmin puolin, minulta jäi tosi monta esitystä väliin, mutta ne mitä ehdin näkemään oli vallan mainioita. Eri välineiden kirjoa oli paljon, mikä oli varmasti yleisölle mielekästä katsottavaa. Itselleni jäi mieleen erityisesti Katerine Timonen, joka esitti soolona Lat Jaf nimisen tanssin, joka oli klassisempaa itämaista. Hänen tekniikkansa oli ihan omaa luokkaansa ja häntä oli ilo katsella. Hyvin inspiroiva esitys.


(c) Minna Koskinen

Sitten päästäänkin Tanssin Juhlaan, joka oli 26.4 Valkeakoskella. Olen kyseisestä näytöksestä puhunut aiempinakin vuosina, mutta kertauksena niille jotka eivät tiedä tai muista: Tanssin juhla on siis valkeakoskelainen tapahtuma, joka järjestetään yleensä huhtikuun loppupuolella kansainvälisen tanssin päivänä. Tapahtuma on vastaavanlainen kuin Mihrimahin harrastajanäytös, mutta Tanssin Juhlassa esiintyy myös muiden tanssilajien harrastajia alkaen hip hopista balettiin. Perinteisesti olemme ryhmäni kanssa esittäneet tapahtumassa aina jotakin ja tällä kertaa esitimme kaksi ryhmätanssia, joista toinen on Anu Toivosen ja toinen Outi Bomanin käsialaa.

Aloitetaan vaikkapa ensimmäiseksi mainitusta eli Anu Toivosen koreografiasta. Tanssin nimi on Takes 2 to tango ja siitä voikin jo päätellä, minkä tyylinen koreografia on kyseessä. Musiikkina oli vaihteen vuoksi suomi-iskelmää, Jari Sillanpään saman niminen kappale. Kun tätä koreografiaa alettiin opetella, olin hyvin skeptinen musiikin suhteen, sillä en ole koskaan ollut mikään Sillanpää fanaatikko. Päätin kuitenkin muuttaa asenteeni tätä kappaletta kohtaan ja valaisin itseäni kappaleen sanomasta ja sitä kautta eläytyä tanssiin, niin kuin aina ennenkin olen pyrkinyt tekemään. Koreografia on suhteellisen yksinkertainen, eikä se ainakaan toistaiseksi lukeudu suosikkeihini, mutta mielestäni on kivaa esittää erilaisia tansseja, eikä aina jankata samaa. Tässä tanssissa sai muuten huiskia hiuksilla enemmän kuin laki sallii. Tanssittiin mielestäni hyvin ja saatiin palautetta, että mentiin suht samaan aikaankin kaikki. Ainut kömmähdys oli vain se, että musiikki alkoi ennen kuin ehdittiin päästä paikallemme, mutta saatiin siitä kuitenkin hyvin kiinni ja vedettiin homma kotiin asenteella :)

Nora, Miia, minä ja Sari valmistautumassa Takes 2 To Tango -tanssiin.
Outi Bomanin koreografia kantaa nimeä Ya Dala Dallaa, mikä tarkoittaa suomeksi suurin piirtein "oi suloinen, ole suloinen". Kappale on iloinen ja virkistävä ja senpä takia sitä olikin aikanaan tosi kivaa opetella. Tässä koreografiassa riittää haastetta ja liikeyhdistelmiä, joita ei muissa koreoissamme vielä ole ollut. Erityisesti käsien asentoa tuli harjoiteltua pitkään ja opin, että kädet voivat todellakin olla muuallakin kuin nätisti sivulla. Meillä on ollut monesti koreografioita, jotka ovat sanomaltaan hyvin surumielisiä, joten tällainen iloinen kappale on todella mieltä lämmittävää. Tätä tanssia oli kiva esittää, sillä se kuvastaa juuri sitä, mitä sana "itämainen tanssi" tuo ensimmäisenä mieleeni: iloisuus ja haastavuus. Koreografiasta nousi yksi tämän hetken suosikeistani. Esitys meni tämän osalta ihan hyvin ja jostain syystä tykkään esittää tätä enemmän kuin tuota Sillanpäätä, sillä tässä tanssissa on helpompaa eläytyä musiikkiin. En tiedä johtuuko se siitä, etten pahemmin Sillanpäästä välitä vai mistä, mutta kuitenkin.

Seuraavaksi sitten esiinnytäänkin näillä näkymin Paperitytön ehtoossa ja Tapahtumien yössä. On tämä tanssiminen ihanaa <3

1 kommentti:

  1. Olipa hienon näköistä tanssia! En oo ikinä ajatellut että napatanssia voi tanssia muuhunkin kuin bollywood-musaan (nyt kun mietin niin miksei muka vois :D ) taitava olet!

    VastaaPoista