sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Mihrimah ry:n harrastajanäytös ja Tanssin Juhlaa 2015

Tuossa parina viikonloppuna käväisin esiintymässä siellä sun täällä. Alunperin näistä kahdesta tapahtumasta piti postata erikseen, mutta päätinkin sitten tiivistää ne yhteen postaukseen.


Aloitetaan ensimmäisestä, eli tamperelaisen Mihrimah ry:n itämaisen tanssin harrastajanäytöksestä, joka pidettiin Aurora-salissa Muotialantien Steiner-koululla 18.4. Tapahtumaan sai ilmoittautua esiintymään kuka tahansa itämaista tanssia harrastava. Viime vuonna tapahtuma järjestettiin Hervannan Cinolassa ja siitä jäi niin ihana fiilis, että päätin rohkaistua ja ilmoittaa itseni esittämään soolona uusin (tai no onhan tuota jo vuoden verran harjoiteltu) itse tekemäni koreografia Sonata Arctican Blood -kappaleeseen. Päätettiin siinä samalla ilmoittaa myös Louhen Tyttäret esiintymään, joten lavalla tuli karkeloitua kaksi kertaa.

Louhen Tyttärien kanssa esitimme jälleen improvisaatiota - sehän on ATS:n ideanakin. Pääsimme toteuttamaan Ulla-Maija Rämäsen opettamia uusia juttuja, mm. sooloryhmien nopeampi/sujuvampi vaihtuvuus tanssin aikana, jota emme aiemmin ole käyttäneet. Voinen tässä samalla ylpeänä kertoa, että esittämämme kappale on Jari Sirniön käsialaa ja hän on säveltänyt sen nimenomaan meitä varten. Tykkään hirmuisesti kappaleen kiinamaisesta teemasta, se tuo ihan uudenlaista fiilistä esiintymiseen ja mielestäni tuo samalla kivaa vaihtelua aiempiin saamelaisiin biiseihin. Tulevissa esiintymisissämme tulette varmasti näkemään vielä lisääkin meille sävellettyjä kappaleita, nimittäin Jari teki näitä useamman ja ne kaikki ovat erilaisia niin fiilikseltään kuin temmoltaankin. Saimme tosi paljon kehuja niin esiintymisestä kuin musiikistammekin. Ylpeänä saatiin jälleen esittää tribalia porukan ainoina :)

Louhen Tyttäret: Asian Breaths



Soolotanssini suhteen olin aika jännittynyt sen sujuvuudesta, sillä se on tunnelmaltaan erilainen verrattuna aiempiin metal belly dance vetoihini, jotka ovat olleet "aggressiivisempia". Kuten tuon kyseisen Sonatan kappaleen kuulleet tietääkin, biisi on aika neutraali ja herkkä, vaikkakin paikoittain raskaskin. Kappaleessa on älyttömän upea sanoitus, joka pistää joka kerta kyyneleet silmiin, kun sitä kuuntelee. Tämä koreografia vaati minulta hirveästi heittäytymistä ja esiintymistaitoja. Halusin tarttua tuohon Sonatan biisin teemaan ja halusin tuoda esille sen, että ihminen on itsekäs viedessään kauniilta luontokappaleelta (susilta) tilan elää vain, jotta saisi omaa yhteiskuntaansa kasvatettua. Kasvojen ilmeistä tuli onneksi kehujakin, mutta parantamisen varaa on vielä ainakin omasta mielestäni. Olen hirveän kriittinen itseäni kohtaan ja erityisesti soolojuttujen suhteen, mutta näin parin katsomiskerran jälkeen tuntuu, että onnistuin ihan hyvin. Teknisiä puutteita tietysti huomasin, mitä pitää vielä hioa, mutta olen muuten ihan tyytyväinen.

Satanica metal belly dance: Who's afraid of the Wolf?



(c) Minna Koskinen


(c) Minna Koskinen
Kuten viime vuonnakin, oli näytöksessä aivan upeita ja ihania tansseja. Niin kuin varmaan olen joskus todennutkin, on ihanaa, miten tanssijoiden nautinto lajia kohtaan huokuu lavalta saakka ja miten erilaisia kokonaisuuksia oli saatu aikaan. Tyylien kirjo oli hyvin monipuolista, mikä on mielestäni aivan ihanaa ja todistaa sen, miten eri tavoilla ja tunteilla tätä lajia voi ilmaista. Ja ennen kaikkea, tätä lajia voi tanssia, oli sitten minkä ikäinen tahansa! Oli hauskaa päästä todistamaan myös itselle tuttuja koreografioita. Haiharan tanssijattaret esitti nimittäin saman Outi Bomanin koreografian, jonka esitimme viikkoa myöhemmin Valkeakoskella (siitä lisää alempana). Harmitti, etten päässyt tanssia näkemään, mutta äitini ottamista kuvista päätellen meni hyvin. Koska Tyttäret ja sooloesitykseni oli kummatkin väliajan molemmin puolin, minulta jäi tosi monta esitystä väliin, mutta ne mitä ehdin näkemään oli vallan mainioita. Eri välineiden kirjoa oli paljon, mikä oli varmasti yleisölle mielekästä katsottavaa. Itselleni jäi mieleen erityisesti Katerine Timonen, joka esitti soolona Lat Jaf nimisen tanssin, joka oli klassisempaa itämaista. Hänen tekniikkansa oli ihan omaa luokkaansa ja häntä oli ilo katsella. Hyvin inspiroiva esitys.


(c) Minna Koskinen

Sitten päästäänkin Tanssin Juhlaan, joka oli 26.4 Valkeakoskella. Olen kyseisestä näytöksestä puhunut aiempinakin vuosina, mutta kertauksena niille jotka eivät tiedä tai muista: Tanssin juhla on siis valkeakoskelainen tapahtuma, joka järjestetään yleensä huhtikuun loppupuolella kansainvälisen tanssin päivänä. Tapahtuma on vastaavanlainen kuin Mihrimahin harrastajanäytös, mutta Tanssin Juhlassa esiintyy myös muiden tanssilajien harrastajia alkaen hip hopista balettiin. Perinteisesti olemme ryhmäni kanssa esittäneet tapahtumassa aina jotakin ja tällä kertaa esitimme kaksi ryhmätanssia, joista toinen on Anu Toivosen ja toinen Outi Bomanin käsialaa.

Aloitetaan vaikkapa ensimmäiseksi mainitusta eli Anu Toivosen koreografiasta. Tanssin nimi on Takes 2 to tango ja siitä voikin jo päätellä, minkä tyylinen koreografia on kyseessä. Musiikkina oli vaihteen vuoksi suomi-iskelmää, Jari Sillanpään saman niminen kappale. Kun tätä koreografiaa alettiin opetella, olin hyvin skeptinen musiikin suhteen, sillä en ole koskaan ollut mikään Sillanpää fanaatikko. Päätin kuitenkin muuttaa asenteeni tätä kappaletta kohtaan ja valaisin itseäni kappaleen sanomasta ja sitä kautta eläytyä tanssiin, niin kuin aina ennenkin olen pyrkinyt tekemään. Koreografia on suhteellisen yksinkertainen, eikä se ainakaan toistaiseksi lukeudu suosikkeihini, mutta mielestäni on kivaa esittää erilaisia tansseja, eikä aina jankata samaa. Tässä tanssissa sai muuten huiskia hiuksilla enemmän kuin laki sallii. Tanssittiin mielestäni hyvin ja saatiin palautetta, että mentiin suht samaan aikaankin kaikki. Ainut kömmähdys oli vain se, että musiikki alkoi ennen kuin ehdittiin päästä paikallemme, mutta saatiin siitä kuitenkin hyvin kiinni ja vedettiin homma kotiin asenteella :)

Nora, Miia, minä ja Sari valmistautumassa Takes 2 To Tango -tanssiin.
Outi Bomanin koreografia kantaa nimeä Ya Dala Dallaa, mikä tarkoittaa suomeksi suurin piirtein "oi suloinen, ole suloinen". Kappale on iloinen ja virkistävä ja senpä takia sitä olikin aikanaan tosi kivaa opetella. Tässä koreografiassa riittää haastetta ja liikeyhdistelmiä, joita ei muissa koreoissamme vielä ole ollut. Erityisesti käsien asentoa tuli harjoiteltua pitkään ja opin, että kädet voivat todellakin olla muuallakin kuin nätisti sivulla. Meillä on ollut monesti koreografioita, jotka ovat sanomaltaan hyvin surumielisiä, joten tällainen iloinen kappale on todella mieltä lämmittävää. Tätä tanssia oli kiva esittää, sillä se kuvastaa juuri sitä, mitä sana "itämainen tanssi" tuo ensimmäisenä mieleeni: iloisuus ja haastavuus. Koreografiasta nousi yksi tämän hetken suosikeistani. Esitys meni tämän osalta ihan hyvin ja jostain syystä tykkään esittää tätä enemmän kuin tuota Sillanpäätä, sillä tässä tanssissa on helpompaa eläytyä musiikkiin. En tiedä johtuuko se siitä, etten pahemmin Sillanpäästä välitä vai mistä, mutta kuitenkin.

Seuraavaksi sitten esiinnytäänkin näillä näkymin Paperitytön ehtoossa ja Tapahtumien yössä. On tämä tanssiminen ihanaa <3

lauantai 11. huhtikuuta 2015

In My Sword I Trust

Ostin saksalaiselta Shailalta ensimmäisen tanssimiekkani. Olen ihan vatsatanssiharrastukseni alkuvuosista lähtien himoinnut miekkaa ja sen kanssa tanssimista, sillä se on ainakin omasta mielestäni kaunein väline mitä tähän lajiin on keksitty. Miekka tuo tanssiin tietynlaista soturimaisuutta, mistä pidän todella paljon. Mutta voih, nuo kokeneemmat tanssijattaret saavatkin homman näyttämään tavattoman yksinkertaiselta, sillä sitä se ei todellakaan ole! Vaikka olenkin tanssinut jo 7 vuotta itämaista, miekan kanssa tanssiminen osoittautui haastavaksi. Erityisesti sen kanssa tasapainottelu ja sijoittelu eri liikkeisiin mahdollisimman monipuolisesti on hankalaa vielä näin parin kokeilukerran jälkeen. Joutuu vielä keskittymään tosi paljon ja miettimään omaa liikkumistaan ilman, että miekka alkaa heilua uhkaavasti. Tuota ei nimittäin välttämättä haluaisi varpailleen pudottaa kesken tanssimisen.

Melkeinpä pitäisi mennä ihan jollekin kurssille opiskelemaan miekkatekniikkaa, mutta toistaiseksi Suomen kamaralle en vielä ole törmännyt sopivaan kurssiin. Ylipäätään välineiden yhdisteleminen tanssiin tuo aina omaa haastavuuttaan. Miekkaa aiemmin olen tanssinut Isis-siipien, huivin, viuhkojen ja zillien(sormisymbaalien) kanssa. Edellä mainituista myös zillit ovat hankalat vielä (tosin olen edes vähän kehittynyt niiden soitossa tässä parin vuoden aikana, mutten mikään hyvä soittaja ole todellakaan), mutta niiden soittamista tulee onneksi treenattua ATS:n parissa, joissa zillien soitto kuuluu tanssimiseen.

Miekka painaa n. 600g, mikä on itse asiassa aika painava. Ja kuvitelkaa, että tämä miekka on tarkoitettu aloitteleville miekankäyttäjille. Voin vain kuvitella, mitä esimerkisi lähemmäks kiloa painavat miekat tuntuvat käyttää.

Tykkään hirmuisesti miekan koristelusta ja koosta. Se on siro, mutta näyttävä ja pituudeltaan sopiva. Toivon, että pääsisin viimeistään elokuun Paperitytön ehtooseen esittämään jonkin sortin miekkatanssin, mutta nähtäväksi jää. Riippuu siitä, miten nopeasti opin sitä hallitsemaan kunnolla. Että ei muuta kuin reeniä, reeniä...












































Näin miekka -teeman ohellla vilautan myös uusinta tanssiasuhankintaani. Metal belly danceen sopivaa puvustusta on melko hankala löytää, kun samassa puvussa pitäisi olla yhdisteltynä mustaa, hopeaa, niittiä ja metallia.. Erityisesti hyvien lantiovöiden löytäminen on ollut hankalaa, mutta pienillä vippaskonsteilla ja DIY-jutuilla saa jo onneksi paljon aikaan. Olen saanut sentään jonkin verran itseäni niskasta kiinni ja olen muutamat yläosat väsännyt itselleni alennuksessa olleista bikinien yläosista ja rikki menneistä koruista. Helppoa, mutta työlästä. Senpä takia pyrinkin ensin löytämään kaiken valmiina, laiska kun olen. Vatsatanssiasut ovat yleensä täynnä blingiä ja värejä, mikä sinänsä ei haittaa, mutta kun metal belly danceen ei sellainen oikein sovi.. Kun pitää olla niin musta ja vihainen :D

Kuvien asu on tämän hetken suosikkejani - yllätys yllätys - ja kaikki osat on ostettu vähän sieltä sun täältä. Hameen ostin Afifan nettikaupasta puoleen hintaan ja rakastuin siihen ensisilmäyksellä. Tykkään vietävästi tuosta korkeasta halkiosa ja leveästä helmasta, jonka kanssa voi leikkiä. Yläosan liivit ostin Asad shopista ja hihat teetätin Magic Frogilla. Alla oleva verkkpaita on Lip Serviceä ja vyönä komeilee (jos se siis nyt muokkauksen läpi mitenkään näkyy) muistaakseni Hellbunnyn erään hameen vyöosa. Mausteena vielä eri goottikaupoista ostettuja niittikledjuja niin johan on asupuoli kunnossa. Niitä tosin saisi olla enemmänkin.

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Keikkamuistoja.

Keikkailemisesta olen jonkin verran blogissa puhunutkin jo, mutta viimeisimmän Turmion Kätilöiden keikan inspiroimana päätin kirjoittaa aiheesta pitkästä aikaa. Facebookissa ja jossain irc-galleriassa pyöri vuosia sitten alla oleva postaus/haaste tai mikä nyt lieneekään..

Sonisphere
1. Luettele 10-20 bändiä/artistia, jotka olet nähnyt livenä.
- Nightwish, Sonata Arctica, Turmion Kätilöt, Slipknot, Children of Bodom, Dimmu Borgir, Ensiferum, Cradle of Filth, KISS, Behemoth, Stratovarius, Stam1na, Satyricon.. jne jne.

2. Artisteja, joita et ole nähnyt, mutta haluaisit nähdä.
- Ensimmäisenä tulee mieleen Lamb of God, jonka todella toivon pääseväni todistamaan tänä vuonna Tuskaan - edellyttäen tietysti sitä, että saan sille viikolle yhden kesälomistani.. Deathstars olisi tietty myös mahtavaa nähdä. Penteleet soittivat tuossa muutama kuukausi takaperin melkein naapurissa, enkä tiennyt asiasta mitään. Hieman ketutti, kun sain tietää jälkikäteen. Muita kovia voisi olla mm. Murderdolls, Agonoize ja Ovid's Withering. Iron Maidenkin olisi aika kova.

3. Paras live -bändi.
- Visuaalisuuden ja aina hyvien settilistojen takia sanoisin, että Turmion Kätilöt. Enpä ole koskaan nähnyt heiltä huonoa keikkaa. Eivät petä koskaan! Ylipäätään vaadin live -esiintymisiltä aika paljon visuaalisuutta, jotta sitä jaksaa ylipäätään katsoa. Senpä takia tykkään hirveästi myös Slipknotin, KISS:in, Dimmu Borgirin ja Nightwishin esiintymisistä. Sonata Arcticalla on myös todella hyviä keikkoja, johtuen hyvästä fiiliksestä ja energisestä showsta. Jos nyt pari ihan ykköstä pitäisi mainita niin tällä hetkellä tuntuu, että viihdyn parhaiten Kätilöiden, Nightwishin ja Sonatan keikoilla. Mielestäni homma on vähän niin, että jos tulee esittämään tietynlaista musiikkia, pitäisi sen myös näyttää joltakin katsojan silmissä. Toki liika koreografisointi on puuduttavaa ja ainakin itselläni vie fiilistä, etenkin, jos bändi toistelee samaa vitsiä koko kiertueen ajan putkeen. Aina pitää vähän olla tilaa inspiraatiolle, mutta saa sitä nyt vähän kehitellä jotain hienoa etukäteenkin. Toisaalta taas kun miettii, niin ei hyvä esiintyminen aina vaadi hirveästi lavasteita.


4. Huonoin live -bändi.
- Voi kiesus. Näitä on vaikka millä mitalla. Monet lämppärit, joiden nimiä en edes halua muistaa. Kieltämättä kyllästyttää katsella bändejä, jotka vain pönöttävät paikallaan ja toistavat joka keikalla samaa vitsiä. Yhteen aikaan olin kyllästynyt Stratovariukseen, mutta viimeisin Sauna Open airin keikka muutti mielipiteeni ja bändiä on ihan jees taas katsella. Siltikään se ei ole mikään erityinen suosikkilivebändini, mutta kyllähän tuon nyt katsoo, jos jossain sattuu vastaan tulemaan. En pidä myöskään ns. starailusta eli asenteesta, josta oikein huokuu ylimielisyys ja kuvitelma siitä, että ollaan kovia tyyppejä. Hienointa on se, että esiintyjä on oma itsensä.

5. Paras yksittäinen keikka/keikkamuisto.
- Parasta on vaikea sanoa, mutta kyllä parhaimpia ovat ne, joilla sattuu ja tapahtuu. Esimerkkinä mm. se, kun yhdellä Kätilöiden keikalla sain viinat ja veret naamalleni. Ja tietystikin kaikki keikat, joissa on saatu yhteiskuvia ja nimmareita yms. Finnish Metal Expro 2010 oli ihan ykkönen esimerkiksi juuri edellä mainitun syyn takia. Siellä tuli nimmareita ja yhteiskuvia ovista ja ikkunoista mahtavien tyyppien kanssa! Kyllähän tuo ensimmäinen Nightwish keikka Ankkarockissa 2005 oli myös aika kova. Se oli ensimmäinen festarini, jossa olin koskaan ollut ja kaikki oli niin hienoa ja jännää. 

6. Tulevia keikkoja?
- Ainakin Tuska, joko kaikki kolme päivää tai sitten vain perjantai, jolloin tuo LoG esiintyy. Sitten tietysti Nightwishin Ratinan Stadionin keikka. Mihinkään en ole vielä ostanut lippua, mutta palkkapäivä odotellessa..~ En lyö lukkoon mitään ennen kuin lippu on kädessä :)