torstai 28. elokuuta 2014

Wannabe absolutisti avautuu

Blogissa on tullut muutaman kerran viitattua epäsuorasti omaan asenteeseeni alkoholin suhteen. Koska itse suhtaudun alkoholiin ja sen käyttämiseen enemmänkin negatiivisesti kuin positiivisesti, voin hieman kertoa omia mietteitäni asian suhteen - myöskin siksi, että olen kyllästynyt kuuntelemaan kavereideni taivasteluja siitä, miksen alkoholin käytöstä välitä. Sanon jo heti näin alkuun, etten ole alkoholin käyttämisen suhteen mikään tiukkapipo ainakaan omasta mielestäni, vaikka aika negatiivisesti siihen suhtaudunkin. Jokainen saa tehdä elämällään mitä tahtoo ja hauskaa saa pitää..

Täytyy myöntää, että vaikka yleinen suhtautumiseni "ryyppäämiseen" ja "juomiseen" on hyvin negatiivinen, en itse kuitenkaan ole absolutisti. Siitä huolimatta alkoholia tulee käytettyä äärimmäisen harvoin, korkeintaan pari kertaa vuodessa saatan lähteä "radalle". Terassilla tulee kesällä käytyä yksillä (ja nimenomaan yksillä, ei yhdellätoista) pari kertaa. Moni varmaan luokittelisi minut jo tässä kohtaa tylsäksi tyypiksi, mutta ainakin omasta mielestäni osaan pitää hauskaa ilman viinaakin. Suhtautumiseni alkoholiin on varsin ristiriitainen siinä mielessä, että en koskaan ole käsittänyt ihmisiä, jotka käyvät joka viikonloppu tuhlaamassa rahojaan baareihin ja älyttömiin baarien sisäänpääsymaksuihin saatika tuhlaavat aikaansa seuraavan päivän krapulointiin, kun samaan aikaan itse pidän muutamista alkoholijuomista, enkä pistä pahakseni pienestä bilettämisestäkään ja onhan pienessä hiprakassakin olo välillä ihan hauskaakin. Varsinaisia "kännejä" tulee harrastettua ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään. Omia suosikkejani ovat mm. liköörit, Jägermeister, perinteinen karpalolonkero ja muutamat harvat makeat siiderit.

Aloin tätä postausta varten ihan miettimään, miksi oikeastaan edes suhtaudun alkoholiin kielteisesti suurimmaksi osaksi. Löysin syitä melko nopeasti. Esimerkiksi isäni on ollut hyvin ankara minulle juomisen suhteen ollessani alaikäinen. En esimerkiksi saanut nuorempana juhlissa koskaan juoda tippaakaan alkoholia (tein sitä kyllä salaa pari kertaa, mutta kun tajusin, ettei hommassa ole mitään hienoa, niin loppui ihan itsestään) ja minut on vähän kuin "kasvatettu" siihen, että alkoholi on pahasta, mistä olen enemmän kuin kiitollinen. En saanut koskaan maistaa alkoholia, vaikka minulle olisi sitä tarjottukin. Olin hyvin tottelevainen lapsi ja teini :D En koskaan kokenut, että kielteinen kasvatus alkoholin suhteen olisi koskaan rajoittanut elämääni nuorena. Muutenkin kun muistelen tarkemmin lapsuuttani, olen pari kertaa joutunut todistamaan kännäilyä milloin missäkin merkeissä (en siis vanhempieni osalta vaan esim. ihan kaupungilla, juhlissa yms.) ja pelkäsin esimerkiksi ihan hirveästi erästä alkoholismia sairastavaa kaukaista sukulaistani sen takia, että hän oli niin kova-ääninen ja pelottava kännissä ollessaan, vaikkei mitään pahaa muutoin tehnytkään. Itse en pidä ollenkaan siitä, että alkoholia käytetään lasten nähden saatika annetaan maistaa sitä, koska muistan vielä nyt aikuisenakin, miltä minusta tuntui katsella sellaista. Vaikka kyse olisi ollutkin vain rennosta illan vietosta, pelotti minua lapsena ihmisten kova-äänisyys ja luonteen täydellinen muuttuminen aivan joksikin muuksi alkoholin vaikutuksen alaisena. Lisäksi se, miten paljon pahaa alkoholi saa aikaan, on syy asenteeseeni. Ja joo, vaikka lapsuudesta onkin jo useampi vuosi, niin kyllä ne tuolla takaraivossa siltikin ovat.


Jokainen tietysti saa tehdä omilla rahoillaan ja vapaa-ajallaan mitä haluaa, minulla ei ole varaa tuomita ketään. Itse en vain koskaan ole ymmärtänyt sitä tarvetta ostaa alkoholia kaapit täyteen jatkuvalla syötöllä. Itse käytän rahani mieluummin kaikkeen muuhun, mikä tietysti jonkun muun mielestä voi olla ihan turhaa. Lisäksi koen isojen kaupunkien baarien sisäänpääsy- ja narikkamaksut aivan liian kalliiksi siihen nähden, mitä itse loppujen lopuksi edes juon. Kolmannekseen en jaksa hirveitä jonoja baaritiskillä saatika niitä älyttömiä juomien hintoja! Mieluummin käytän vapaailtani leffaa katsoen, kavereiden kanssa hengailemalla tai vaikka käymällä keikoilla - ihan vain olemalla. En tarvitse alkoholia hauskan pitämiseen. Jos joku haluaa juoda, niin sitten juo. En pistä pahakseni, kunhan ei ala minulle huomauttelemaan. En itsekään huomauttele alkoholia juoville kavereilleni, että "Lopetas nyt se juominen, oot juonu ihan tarpeeks!" ja pilaa heidän tapaansa juhlia. Itse juon silloin, kun haluan.

Bileissä saan jatkuvasti kuulla määkimistä siitä, miksen juo mitään tai jos juon niin liian vähän. Onneksi toki on niitäkin kavereita, joita juomattomuuteni ei haittaa, eikä siitä nosteta numeroa. Itselleni, kun yleensä korkeintaan kaksi juomaa riittää. Toisinaan tosin saattaa mennä enemmänkin, mutta äärimmäisen harvoin. Saan jatkuvasti kuulla kysymyksiä siitä, onko minulla nyt varmasti kivaa, kun en juo mitään tai sitten minua pyydetään lopettamaan tylsänä oleminen ja kauhomaan kaksin käsin juomia. Teiniaikojen kokeiluista ja täysi-ikäistyttyäni minulla on ollut niin huonoja kokemuksia "railakkaista" baari-illoista ja bileistä, ettei sellaiset nykyään edes pahemmin huvita - ellei tosiaan porukka ole pieni ja tarpeeksi tuttua. En tykkää yhtään siitä, miten ihmiset muuttuvat tyystin erilaisiksi kännissä. Sanotaan asioita, joita ei uskalleta sanoa selvin päin, kerjätään huomiota, riidellään jne. Täytyy kuitenkin sanoa, että muutamat "viinaibileet" ovat olleet tosi mahtavia ja itseltänikin löytyy menneisyydestä muutamia hauskoja kännijuttuja, mitä on tullut tehtyä ja joita on hauskaa muistella, mutta se ei siltikään muuta asennettani sen suhteen, etteikö hauskaa voisi pitää selvinpäinkin. Enemmän minulla on hyviä muistoja selvin päin kuin kännissä olemisesta.

Alkoholin käyttö on mielestäni jokaisen henkilökohtainen asia, eikä se mielestäni kuulu kenellekään, miksei halua juoda tai miksi haluaa juoda. Jos ei halua juoda alkoholia, ei tarkoita automaattisesti sitä, ettei viihtyisi tai että olisi "tylsä nössö". Minut on itse asiassa pari kertaa jätetty kutsumatta joillekin synttäreille sen takia, etten "ryyppää", mutta toisaalta ei ole pahemmin haitannut, kun tiedän, etten jaksa kuunnella sitä painostamista ja kyselytulvaa. En ymmärrä, miksi absolutistista tai "vähemmän alkoholia käyttävistä" tehdään aina niin suuri numero, kun ei alkoholia juovistakaan tehdä. Ylipäätään se, että kaikissa mahdollisissa tapahtumissa pitää aina "juoda" on perin kummallista. Keikoillakin näkee usein ympäri päissään olevia ihmisiä, jotka eivät seuraavana päivänä muista keikasta mitään. Itse ainakin maksan siitä, että näen keikan, en siitä, että pääsen ryyppäämään tiskille ja häiritsemään muita lipun ostaneita.

Kasvatukseni lisäksi asenteeseeni alkoholin suhteen vaikuttaa hyvin vahvasti negatiiviset kokemukseni, joita tuossa ylempänä jo mainitsinkin. Niiden lisäksi vihaan sitä, että kännin piikkiin tunnutaan nykyään laittavan kaikki pahat teot aina pettämisestä tappamiseen. Koska aina syytetään alkoholia, pitäisi muka painaa kaikki kännissä tapahtuneet asiat villasella.. Kuulostaa niin typerältä. Kun alkoholia käyttää, sitä tulisi käyttää vastuullisesti.

Tällainen pieni avautuminen taas vaihteeksi. Toivottavasti en kuulostanut liian tiukkapipoiselta, ainakin yritin tuoda esille, että alkoholin vaikutuksenalaisenakin voi olla kivaa. Pointti on kuitenkin se, ettei ketään saisi painostaa juomaan jos ei halua. Taidan olla jonkin sortin vastarannan kiiski tässäkin asiassa :D

Miten te lukijat suhtaudutte alkoholiin, sitä käyttäviin ja käyttämättömiin?

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Metal Belly Dance!

Esiinnyin eilen tanssikavereideni kanssa Valkeakoskella Paperitytön ehtoossa Apian kesäteatterilla. Täytyy sanoa, että tämän vuoden perinteeksi muodostunut isompi näytös oli ehkä mieleenpainuvin ainakin omalta osaltani, sillä pääsin ensimmäistä kertaa ikinä esittämään oman koreografiani (jos siis viime vuoden pientä osuutta ei lasketa) ja vieläpä suosikkimusiikkiini - metalliin tietysti.

Kuvaa tämän vuoden esiintymismeikistä. Minulle vedettiin sivusiilikin taas pitkästä aikaa, kuvia tulossa jossain vaiheessa :)
Sää suosi tänä vuonna paljon paremmin kuin viime vuotinen sade. Aurinko paistoi ja muutenkin tuntui olevan kirkas sää. Yleisöäkin oli paikalla huomattavasti enemmän kuin viime vuonna, joten iso kiitos kaikille paikalla olleille katsojille! Täytyy sanoa, että tämä taisikin olla suurin yleisö Valkeakoskella, mille olen saanut koskaan esittää itämaista heti Tanssin Juhla - tapahtuman jälkeen.

Tanssimassa meitä oli kuusi. Kaikilla meillä oli omat soolomme sekä yksi ryhmätanssi, jossa esiinnyin kahden muun tanssijan kanssa. Soolotansseissa oli mielestäni tänä vuonna todella kivoja kappaleita, mm. Sarah Brightmanin Harem, Cheb Khalebin Hiya Hiya sekä tietysti oma kappaleeni, Sepulturan Breed Apart. Vaihteeksi jotain perinteisestä linjauksesta poikkeavaa siis ja ehkä enemmän nuorisoystävällisempää, jos siis ajatellaan niitä, jotka eivät perinteisestä arabialaisesta musiikista oikein välitä. Tanssikavereiden kanssa naurettiin, että meillä taisi olla jonkinmoinen sininen teema, sillä itseäni ja yhtä toista tanssijaa lukuunottamatta kaikilla oli siniset tai turkoosit puvut. Mikäs siinä, kaunis värihän tuo on.

Täytyy muuten todeta oman sooloni osalta, että olen itsestäni hirmuisen ylpeä. Otin suuren riskin jo pelkästään siinä, etten yhtään tiennyt, millä tavalla yleisö suhtautuu esittämääni tanssiin saatika kappaleeseen, sillä meidät on aina tunnettu perinteisen itämaisen tanssin esiintyjinä. Onneksi sain kuitenkin vanhemmiltani ja kavereilta rohkaisun ja uskalsin soolon esittää - kertomatta sen sisällöstä kuitenkaan opettajalle etukäteen, sillä pelkäsin hänen reaktiotaan. Esiintymiseni jälkeen yllätyin kuitenkin positiivisesti, sillä näytöksen jälkeen moni tuntematon tuli kehumaan aikaansaannostani ja täytyy itsekkäästi sanoa, että melko varmasti jäin sen 70-80 päisen yleisön mieleen edes jollain tapaa.

Sepulturan Breed Apartiin oli tosi hauskaa tehdä koreografiaa. Aloitin sen työstämisen muistaakseni jo tammi-helmikuun tienoilla nähtyäni Diana Bastetin version kappaleesta. Ihastuin sekä kappaleeseen, että tanssiin niin paljon, että minun oli pakko tehdä siitä oma versioni. Koska omalla videollaan Diana on keksinyt hienoja liikeyhdistelmiä tiettyihin kohtiin musiikissa, päätin ne ottaa omaan tanssiinikin mukaan ja muokata niitä enemmän itseni näköisiksi - osa esittämäni koreografian kunniasta kuuluu siis ehdottomasti Dianalle! Hän on suurin inspiraationi lähde, jos aletaan puhua tanssijasuosikeistani.

Koska itse koreografia vaati minulta hirvittävän paljon, olin yllättynyt, miten rennosti kykenin sen esittämään loppujen lopuksi. Uskalsin vihdoinkin näyttää eri tunnetiloja, tässä tanssissa tietysti perinteistä vihaista ilmettä. Parissa kohtaa tuli kiirehdittyä turhaan, mutta tuskinpa niitä kukaan tanssia harrastamaton huomaa.

..Ja haluatte varmaan nähdä, millainen oma versioni tanssista on? Tässäpä se nyt sitten olisi:
LINKKI VIDEOON

Koska sooloni sai niin positiivisen vastaanoton, olen paljon itsevarmempi jatkossa esittämään tämän kaltaisia tansseja. Jospa sitä pikkujouluissa tai ensi vuoden Tanssin Juhlassa pääsisi esittämään tulevaa kehitteillä olevaa koreografiaa ;)

sunnuntai 3. elokuuta 2014

First photoshoot ever!

Malleilusta on tullut haaveiltua varmaan teiniajoista saakka, mutten koskaan saanut tietooni, miten moiseen hommaan voi ryhtyä ja miten ylipäätään markkinoida itseään. Luinpa sitten ihanaisen..Voieikukahansenyttaasoli blogitekstin liittyen siihen, miten aloittelevan mallin kannattaa aloittaa ja missä ja miten mainostaa itseään. Kirjoituksen kautta löysin tieni Facebookin Alternative mallit ryhmään, jonne sain kyhättyä random otoksista jonkinlaisen kansion itselleni. Yhteydenottoja tuli yllätyksekseni heti muutama kappale ja ensimmäiset kuvaukset pidettiinkin Nokian Studiootilla sunnuntaina 27.7.2014. Kuvaajana toimi Simo Järvinen, jolta sainkin hyviä neuvoja siihen, miten kannattaa kameran edessä olla. Kuvat nähtyäni huomasin, miten tärkeitä tietyt jutut asennoissa olivat. Tässä muutama henkilökohtainen suosikkikuvani, kaikki respectit ja cobyrightit Simo Järviselle.

Kuvauspaikalle meneminen jännitti hirveästi, sillä minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta kuvattavana olemisesta. Onneksi Simo antoi hyviä ohjeita ja kuvauksissa oli hirveästä helteestä ja jännityksestä huolimatta tosi kivaa!

Teemana oli itämainen tanssi. Kyseessä ei mitkään ammattimaiset kuvaukset, ihan harrastelua vain :)





Jos jotakuta kuvaajaa kiinnostaa, niin minuun voi olla kuvausten tiimoilta yhteydessä joko Facebookissa yksityisviestitse (blogin FB sivu löytyy tuolta oikeasta laidasta) tai sitten sähköpostilla raisanen.satu@gmail.com! :)