torstai 24. heinäkuuta 2014

Mermaid hairdo

Ja taas uutta tukkaa. Kyllästyin violettiin aika pian ja aloin haaveilla pitkästä aikaa sinisistä - tai pikemminkin turkooseista - hiuksista ja päätin räväyttää. Töissä sitten laiteltiin tukka uuteen kuosiin ja tuloksena tämä:


Kuva on aivan perseestä suoraan sanottuna. Sen lisäksi, että näytän syöpäpotilaalta, tyviosa näyttää tosi tummalta, vaikka se todellisuudessa on tosi kirkas turkoosi, joka liukuu violetin kautta siniseksi latvaa kohti. Tähän lopputulokseen päästiin siis ihan vanhan violetin värin haalistuttamisella ja tyven vaalentamisella. Latvaa ja pituuksia en lähtenyt tappamaan vaalennuksella, vaan annoin haalistua pari viikkoa ennen värjäystä - siihen nähden siis värin kirkkaus on suorastaan ihme. Oikea riikinkukko tukka :'D Värit, mitä tuossa käytettiin ovat Crestolin Fantasy Color shokkivärisarjan Lagoon turqoise ja Absolut blue. Sekoitussuhdetta en kerro ;) Mutta tykkään, tykkään, tykkään! Ostin Punanaamiosta sinisävyiset piilaritkin. Mulla on näköjään joku siniturkoosivihreä kausi. Jostain syystä olen alkanut himoita myös tumman vihreää tukkaa, mutta nautin nyt toistaiseksi vielä sinisyydestäni ^^


Olen viime aikoina innostunut värkkäämään tukkaani muullakin tavoilla kuin perus scene tupeerauksella. Ennen en ole oikein tykännyt naamastani hiukset kiinni, mutta jostain syystä uusien värikokeilujen myötä olen alkanut tottumaan ajatukseen. Kampausten (tai no linnunperseiden) sekaan tulee solmittua kuiturastaa, mikä mielestäni toimii ihan hyvin arkikampauksissakin. 


Muutin myös Tampereelle (vihdoinkin)! Aiheesta tulee jonain päivänä postausta ja varmaan jokin esittelyvideokin, kun olen saanut paikan kondikseen.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Tuska Open Air 2014

Ja taas kerran yksi Tuska käytynä läpi. Jälleen kerran pääsin ainoastaan yhdeksi päiväksi, sunnuntaiksi. Perjantaina olisi kyllä ollut parhaimmat bändit, mutta töiden takia en sitten paikalle perjantaiksi kerennyt. Onneksi kuitenkin pääsin edes sunnuntaina, jolloin menetinkin Satyricon, Emperor ja Insomnium neitsyydet.

Tuska on kyllä sellainen festari, jossa olisi mielellään sen kolme päivää putkeen, kuten parina kesänä olenkin onnekseni saanut olla. Nyt viime ja tänä vuonna en töiden ja rahatilanteen takia päässyt ja oli kieltämättä tosi outoa, kun on ihan pihalla perjantain ja lauantain tapahtumista. Tuskassa on aina ollut hyvä fiilis ja niin oli nytkin, vaikka sunnuntai päivänä satoi vettä koko päivän.

(c) Inferno


Koska Tuskaan päästiin vain yhdeksi päiväksi ja koska kyseinen festivaali sattuukin olemaan tänä kesänä ainut festari, jolle pääsen, päätin laittautua tavanomaista paremmin. Tai no, paremmin ja paremmin.. Hiustenlaiton aloitin jo edellisenä iltana ja kyhäsin mielenkiintoisen rastapörhelönutturan sen perinteisen tupeeraushässäkän sijaan. Lisäksi kävin ostamassa Punanaamiosta valkoiset screen linssit ja tietystikin pirunsarvet asianmukaisesti. Ylleni heitin Lip Serviceä tuttuun tapaan ja kengiksi valitsin Demoniaa.

...Laittautuminen kyllä taisi olla vähän turhaa, koska ensinnäkin sade pilasi vaivalla tekemäni kampauksen heti alkuunsa ja meikitkin levahteli parhaimpia tekoripsiäni mihin sattui pitkin päivää. Kaiken lisäksi hienot vaatteet oli pakko peittää typerällä kertakäyttöisellä sadetakilla.. Sitä ei ihan viitsi kastella turhan päiten melkein sadan euron vaatteita.. Diiva, kun olen. Noh, jos tuosta säästä jotain huumoria pitäisi repiä niin, mikäs se sellainen metallifestivaali on, jossa aurinko paistaisi :D Täytyyhän sitä olla musiikinmukainen sää. Eikä nyt pieni sade fiilistä pilannut, vaikka aluksi siltä kyllä meinasi tuntua, kun porteista tallasimme sateen saattelemana sisään.

Päivä aloitettiin kihlattuni kanssa menemällä katsomaan Manala Comedya ja täytyy sanoa, että petyin. Jutut olivat vähän yksitoikkoisia ja mauttomia (ei se alapää -huumori toimi, jos sitä ei osaa vetää tarpeeksi "siveellisesti"). Muutenkin olin odottanut stand upilta enemmän metallimusiikkiin ja Tuskaan liittyvää läppää, mutta ei. Jäi siis aika valjuksi.

Tylsästi koko päivä vietettiin melkeinpä Kattilan sisällä puolet päivästä sateen suojassa. Käväistiin toki kiertämättä alue läpi pariin kertaan ja vilkaistiin pätkä mm. Orphaned Landia, joka muuten oli aika mainio. Kyseiseltä bändiltä tiedän ainoastaan kaksi kappaletta, mutta keikan biisien perusteella täytyy kyllä ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa kuuntelemaan enemmän!

Päivän paras esiintyjä oli ehdottomasti Satyricon, joka löi ällikällä. Olen jostain syystä (ja varsinkin tuon viimeisimmän levyn tiimoilta) ollut aina vähän sitä mieltä (sen lisäksi siis, mitä arvosteluissa bändien lavaesiintymistä on haukuttu), että kyseinen bändi ei ehkä lavalla ole niin hyvä kuin levyllä, mutta taas kerran olin väärässä. Se oli uskomaton! Sain kuulla juurikin ne omat suosikkikappaleeni ja ylipäätään show oli loistava - kerrankin oli niin upeaa katseltavaa, että shown loppumista ei edes odottanut, vaikka sää oli Satyriconin aikaan perseestä. Siinäpä jälleen bändi, joka ei tarvitse mitään ylimääräistä rillutinta lavalle ollakseen hyvää katseltavaa ja kuunneltavaa! Sen sijaan Emperor ja Insomnium olivat ehkä aavistuksen pettymys, biisit kuulostivat hyvin pitkälle samoilta, eikä niitä meinannut erottaa toisistaan. Muutenkin näiden kahden esiintymiset olivat aika yksitoikkoisia, mutta luulenpa, että olisin varmasti nauttinut bändeistä enemmän, jos sää olisi ollut parempi ja jos tuntisin bändit hiukkasen paremmin. Tosin täytyy tunnustaa, etten koskaan ole mikään Emperorin saatika Insomniumin suurin fani ollut muutenkaan.

Vaikka Insomnium ei säväyttänytkään livenä, täytyy ylistää heidän kappalettaan Drawn to black. Aivan loistava! Perus metallibiisi, mutta niin loistava! Juuri sellaista metallia, mistä meikäläinen tykkää.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Itämaisen tanssin festivaalit 2014

Osallistuin ensimmäistä kertaa kesäkuun alussa Tampereella järjestettyihin Itämaisen tanssin festivaaleihin. Buukkasin itselleni kaksi kurssia ja saan olla ikuisesti kiitollinen pomolleni, että sain järkättyä työpäiväni niin, että pääsen kursseille.

(c) Riikka Mikkonen


(c) Riikka Mikkonen

Olen aivan täpinöissäni! Pääsin perjantaina ensimmäistä kertaa ulkomaalaisen, erittäin arvostetun miesopettajan ohjaukseen. David of Scandinavia on ihmeellinen ja todistaa, että tämä laji sopii myös miehille! Davidin parissa harjoittelimme shimmyjä (eli ns. sheikkaamisia, ravisteluja, värinää). Koin ahaa -elämyksen sen suhteen, että shimmyn "voimakkuutta" voi säädellä eri tavoin riippuen jalkojen asennosta. Harjoittelimme painonsiirtelyjä shimmyillä ja koin sen itse asiassa aika vaikeaksi, itselläni kun on vielä parannettavaa sen suhteen, etten päästä nilkkoja retkahtamaan ulospäin päkiöillä seistessä. Kokeilimme myös erilaisia kävelyitä. Perjantain motto taisikin olla suunnilleen " Tunne maa tanssiessasi." Davidilta sain myös valaistusta siihen, miten esimerkiksi egyptiläinen tekniikka eroaa amerikkalaisesta/turkkilaisesta. Egyptiläinen työskentelee vyötäröllä, amerikkalainen lanteilla. Toisin sanoen siis olen tietämättäni tanssinut amerikkalaisella tyylillä koko ajan!!

(c) Riikka Mikkonen
Lauantaina 7.6 kävin Peppina Lindforsin hoteissa tekniikkakurssilla ja häneltä opin äärettömästi! Huomasin, että itämaista tekniikkaa tulisi harjoitella paljon enemmän, nimittäin ATS -tekniikka on alkanut sekoittua siihen, mistä sainkin pari kertaa noottia. Nämä kaksi eri lajia ja niiden tekniikat tulisi erottaa toisistaan. Ylipäätään niiden perusliikkeiden tekniikoiden kertaaminen on kyllä paikallaan kummankin lajin kohdalla, nimittäin se napakkuus liikkeissä ja iskuissa, joista sain aikanaan alkeiskursseilla aina hyvää palautetta onkin nyt alkanut unohtua ja liikkeet ovat turhan pehmeitä ja pieniä. Ei muuta kuin lisää tekniikkaa, tekniikkaa ja tekniikkaa. Hyvää palautetta sain Peppinalta kuitenkin keskivartaloliikkeiden sujuvuudesta.

Nyt jälkeenpäin harmittaa vietävästi, etten ostanut lippuja tanssinäytöksiin, sillä niitä on kehuttu hirveästi. Lisäksi jäi kalvamaan se, että Peppinan tekniikkakurssi ja Tribal fuusio menivät päällekäin, joten joudun jälleen odottamaan uutta mahdollisuutta opetella fuusiota - sitä kyllä onneksi vielä ehtii.

Kävin tuossa pitkästä aikaa myös "pääopettajani" luona. Harjoittelimme uutta koreografiaa, joka toivon mukaan tullaan näkemään elokuun 16 päivänä Paperitytön ehtoossa. Uusi koreografia poikkeaa ryhmällemme tavanomaisesta tyylistä siten, että se on nopea ja saidihenkinen. Tanssimme siis keppien kanssa ja vaikka pääsimme harjoituksissa vasta alkuun, olen jo totaalisen rakastunut tähän tanssiin. Täytyy sanoa, että en ole koskaan ollut mikään kansantanssien ystävä (saidihan periaatteessa voidaan laskea kansantanssi -osastoon), mutta tämä on iloinen, pirteä, hauska ja yllättävä samaan aikaan!

Paperitytön ehtoon näytöksessä ryhmämme tanssii ainoastaan sooloja, jos siis mukaan ei lasketa tuota saidi -tanssia (jos se siis saadaan esiintymiskuntoon elokuuhun mennessä).

Omaa sooloani voin sen verran teille avata, että se tulee poikkeamaan tyystin perinteisestä itämaisesta - aion nimittäin tanssia metallimusiikkiin erään Diana Bastetin koreografian omilla tuunauksillani.

Valkeakoskella tapahtuu.. Saa tulla katsomaan :)

Paperitytön ehtoon lisäksi tulossa on muitakin esiintymisiä. 6.7 tulee olemaan kiireinen, sillä esiinnyn tribalryhmäni Louhen tyttärien kanssa Wanhassa Haiharassa 11:30  ja 15:15 Valkeakoskella Koskilaissunnuntaissa yhdessä erään ryhmäläiseni kanssa perinteisen itämaisen tiimoilta. 

Vielä pienenä mainoksena.. Käykäähän painaamassa tykkää -nappulaa blogini Facebook sivuilla. Sieltä pääsee näkemään kätsysti uusimmat postaukset ja muut ajankohtaiset aiheet. Lisäksi sorruin Instagramiin ja sieltä minut löytää nimimerkillä Satanicanoir.