sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Ärsyttäviä asioita metallimusiikissa

Tylsä otsikointi, vaikka aihe onkin ainakin omasta mielestäni perin mielenkiintoinen - jopa sellainen, että alkaa ottamaan päähän, kun vain ajatteleekin. Tullessani tuossa yksi päivä bussilla kotiin pitkän työpäivän jälkeen, päätin, että nytpäs alan tykittämään pitkästä aikaa Satyriconia, kun Tuskaankin sitä aion mennä katsomaan. Noh, en ollut aiemmin kuunnellut bändin 2013 ilmestynyttä levyä ja päätin kuunnella kyseiseltä lätyltä black metal bändille epäominaisesti nimetyn kappaleen nimeltään Phoenix. Jos kyseisen kappaleen olette kuulleet, voitte varmaan yhtyä samaan aikaan huvittuneeseen, järkyttyneeseen ja raivostuneeseen nauruun kanssani. Ei jumaliste! Kyseinen kappale on kuin perinteinen iskelmä biisi pienellä black metal höysteellä. Puhdas laulu ja kaikki, ei yhtään Satyriconille ominaista! Suorastaan hempeä kappale! Suoraansanottuna olen erittäin pettynyt ja toivon, että bändi soittaa Tuskassa hieman parempia kappaleita.

Tuosta tarinasta siis idea tähän postaukseen. Metalli-immeinen olen henkeen ja vereen ollut aina (ja tulen olemaankin), niin silti musiikissa ja ylipäätään metallikulttuurissa on asioita, jotka pistävät hävettämään, naurattamaan ja veren kiehumaan. Tässäpä listaa niistä (eivät ole muuten sitten missään pahemmuusjärjestyksessä :D)! Ottakaa nämä mainitsemani seikat huumorilla.


1. Bändille ominaisen tyylisuunnan/soundin muuttuminen
Tämä on vähän kyllä siinä ja siinä. Joillekin pienet kokeilut ovat ihan paikallaan ja toimivat, sillä sama tasapaksu junnaus ja ennalta-arvattavuus ovat myöskin aika turn off -juttuja. Pienellä kokeilulla tarkoitan jotain hieman erilaisempaa, esimerkiksi Norther teki aikanaan kirjaimellisesti hyvää työtä kokeillessaan perinteistä cleania laulua ördeilyn seassa (mm. Frozen Angel) ja se sopi oikein hyvin, sillä bändin "ominaissoundi" ei siltikään muuttunut. MUTTA, jos tyyli muuttuu aivan toisenlaiseksi, niin pistää kyllä miettimään, että mitä helkkaria on ajateltu. Amoral on yksi hyvä esimerkki - ördeilystä ja äijäilystä melkein power metallia muistuttavalle tasolla. Totta kai bändit saavat soittaa sitä mitä haluavat, eikä pitäisi periaatteessa lokeroitua tietyn genrenimikkeen alle (vaikkakin nykyään kaikissa metalliyhtyeissä on melkein kaikkia genrejä sekaisin), mutta liika muuttuminen on liikaa. Ei hyvä ollenkaan. Viime aikoina olen ollut hippasen pettynyt myös Sonata Arcticaan, sillä bändi on "pliisuuntunut" tosi paljon viimeisimpien levyjen myötä. Toki "keventyminen" yleensä johtuu iästä ja siitä, ettei yleensä kyetä vetämään samaa settiä kuin nuorempana (näin sanoi siis Sonatan rumpali Tommi yhdessä haastattelussa), mutta silti! Minne katosivat kaikki hyvät örinäbändit, jotka keksivät aina uutta ja upeaa ja jaksoivat yllättää levyillään pysyen kuitenkin itselleen ominaisessa soundissa ja tyylissä?

2. Alkuörähdykset biisien alussa
Kukapa ei olisi joskus edes hymyillyt Children of Bodomin kappaleiden niin sanoituille alkuörähdykselle? En näe mitään vikaa kunnon pitkässä huudossa, mutta sellainen lyhyt örähdys kappaleen alussa/alkupuolella saa myötähäpeän nousemaan kattoon. Miksi sellainen pitää edes olla? :D

3. Pitkät tukat pois -syndrooma
Tämä on varmaan yksi oudoimpia asioita metallipiireissä nykyään. Miksi ihmeessä se kaunis pitkä tukka täytyy leikata pois? Onko tämä joku uusin muotivillitys näissä piireissä? Itse tykkään pitkistä hiuksista miehillä aivan mielettömästi ja olen useaan otteeseen joutunut kauhistelemaan uusimpia bändien promokuvia, joissa tukat vain lyhenevät. Ensimmäisiä kauhunväristyksiä koin, kun Cradle of Filthin Dani oli saksinut rastansa mäkeen ja tilalla oli linnunpesää muistuttava järkyttävä viritys. Totta kai, miehet ovat ehkä vähän laiskempia hiustensa hoitajia kuin me naiset ja lyhyen tukan pitäminen on helpompaa, mutta en voi siltikään käsittää. Ennen metallistit olivat tosi tarkkoja pitkistä hiuksistaan ja siitä, ettei niitä saanut leikata mitenkään, mutta nykyään ne nimenomaan halutaan pois!? Työni puolesta olen tällaisia teurastuksia jo muutaman ehtinyt tekemään ja täytyy sanoa, että kyllä hirvitti ja hirvittää edelleen. Intti tietysti on yksi syy, miksi tukka on pakkokin ajaa pois, mutta en voi käsittää sitä, miksi se halutaan ajaa vapaaehtoisesti.

3. Hevari "kutsumanimenä"
Jotenkin olen aina kokenut hirveän "loukkaavana" käyttää hevari -nimitystä metallimusiikin edustajasta. Kyseinen nimitys kuulostaa omaan korvaani nimittäin joltain harvahampaiselta, puoliksi kaljuuntuneelta nörttimieheltä. Itse käytän lähes poikkeuksetta nimikettä "metallisti", sillä se on paljon coolimpi ja kauniimpi nimitys.

4. "En enää ikinä kuuntele sitä ja tätä bändiä!"
En keksinyt parempaa otsikointia, mutta joo.. En ole koskaan ymmärtänyt, miten jostain bändistä tykkääminen voi loppua kuin seinään? Totta kai voi olla nuorempana kuunnellut jotain ja sitten se vain jää taka-alalle hiipuen hiljaa pois, mutta en käsitä sitä, miten nopealla päätöksellä voi alkaa vihata jotain yhtyettä, josta on aiemmin pitänyt hirveästi? Moni ex-Nightwish fani esimerkiksi saa minut kurtistelemaan kulmiani, sillä moni lopetti aikanaan Yövissyn kuuntelun kuin seinään, kun Anette otti Tarjan paikan. Heti alettiin monkua, miten surkea bändi on jne. Tietenkään ei ole pakko tykätä uudesta tuotannosta, laulajasta tai vaikka sitten kitaristista, mutta sellainen älytön viha ja "En enää ikinä kuuntele tätä bändiä." - lause saa kyllä hämilleen. En tiedä, käsitittekö pointtini, mutta kuitenkin. Monesti olen törmännyt myös tapauksiin, joissa vaikka jonkin bändin uudempi tuotanto ei ole miellyttänyt ja yhtäkkiä koko bändin kuunteleminen lakkaa yhden huonon levyn takia? Eikö sitten niitä vanhempia lättyjä voi tykitellä kaikessa rauhassa ja silti olla ylpeä fani?


5. Kitarapoliisit
..Tai ylipäätään instrumenttipoliisit. Erityisesti itsekin kitaraa soittavat tulevat usein arvostelleeksi ja vertailleeksi tiettyjä kitaristeja keskenään, missä tietenkään ei ole mitään vikaa, kun jokainen tykkää vähän erityylisestä soittotavasta/soundista/tyylistä (vai millä nimellä te musikaaliset ihmiset asiaa kutsuttekaan), mutta sellainen " Vittu toi X soitti sen ja sen kappaleen päin persettä X:n keikalla, voivittu!" ja aina kytätään vain sitä kitaran soittamista, eikä nautita kokonaisuudesta! Totta kai sitä varmasti kiinnittää huomiota sellaisiin asioihin, mistä itsekin (luulisi) jotain tietää, mutta itse kun keskityn aina kokonaisuuteen. Sitten itse kuitenkin ollaan (anteeksi nyt vain) ei-niin-hyviä-soittajia (yleensä itseoppineita sellaisia) saatika omata minkään näköistä kokemusta keikoilla soittamisesta (siis samantasoisesta rundailusta kuin joku isompi bändi), niin pistää hieman hymyilyttämään. Totta kai fanina ja musiikinkuuntelijana saa arvostella, en sitä kiellä, mutta tuollainen poliiseilu on ärsyttävää. Sekavaa molkotusta, mutta pointtini on se, että ei niillä keikoilla kaiken aina tarvitse olla NIIN täydellistä. Pieni rosoisuus kuuluu ainakin omasta mielestäni asiaan ja ottaen huomioon, miten usein bänditkin joutuvat soittamaan ja tekemään muita hommia keikkojen ohella - tuskinpa kovin moni soittaa täysin puhtaasti läpi jokikistä keikkaa, mikä eteen tulee. En itsekään tanssikeikoilla ole aina täydessä vireessä. Pieni mokailu ainakin omasta mielestäni kuuluu asiaan, se kertoo siitä, että ne tyypit siellä lavallakin ovat kuitenkin vain ihmisiä.

6. Genrepoliisit
Tätä ei onneksi esiinny enää nii kauheasti, mutta yhteen aikaan oli hirveä rikos kuunnella erilaisia metalligenrejä sekaisin. Etenkin itse sain aikanaan kuulla hirveitä ällistelyjä ja kommentteja siitä, että kuuntelin (ja kuuntelen edelleen) blackia ja poweria sekaisin.

11 kommenttia:

  1. Hyvä teksti!

    Olin itse kamalan pettynyt kun kuulin Sonatan I've a right ja ajattelin, että nyt ne ei tee enään musaa josta voisin tykätä. Sitten kun kuuntelin levyn niin ai että, se oli niin mahtava että ihan hävetti pitkään kun menin yhden biisin takia tuomitsemaan. Muutenkin tykkään koko sonatan tuotannosta todella paljon ja minusta ASGHN albumi on kivan erilainen muihin levyihin verrattuna.
    Tykkään Within temptationin Mother earth-levystä, mutta sen jälkeinen tuotanto on omaan korvaani kamalan kaupallista ja sellaista jota en jaksa kuunnella. Varsinkin se Tarja Turusen kanssa tehty duetto on kuin raskaampi versio jostain pophitistä. En ainakaan itse innostu Within temptationista enään kun kyllästyn heidän musiikkiinsa nopeasti. Ei minulla mitään kaupallista musiikkia vastaan ole jos se on hyvää, itse kuuntelen sellaista myös välittämättä onko se kaupallista ^^

    En ymmärrä itsekkään tuota Nightwishin kuuntelemisen lopettamista kuin seinään, tai muiden bändien. Minulla oli tuolloin kaveri joka lopetti kuuntelemisen, mutta ei hänellä ollut edes bändin levyjä saati että tunsi varmaan paljoakaan tuotannosta kun kuunteli radion kautta :D Itse en tykkää Nighwishin Dark passion playsta biisien ja Anetten äänen takia, mutta Imaginaerumin odotin olevan parempi ja sitähän se oli. Minulla on kaikki NW:n studioalbumit DPP:a lukuunottamatta, sekä pari livelevyä. Tiedän että jotkut ihmiset ajattelee, että ei voi olla "tosi fani" jos ei omista kaikkia levyjä. Typerää :D En halua omistaa yhtään levyä jota en kuuntele ja josta en pidä.

    Inhoan genrepoliiseja kaikkialla! En voi ymmärtää miten joku voi kuunnella vain yhtä genreä, luulisi että jossain vaiheessa alkaa vähän kyllästyttämään musiikin kuuntelu. Minusta tuntuu että jotkut eivät kehtaa edes kertoa mitä muuta musaa kuuntelevat genrepoliisien pelossa. Tuntuu että vähän häpeillään, että joo kuuntelen myös tätä ja tätä joka ei ole ihan "oman genreni" musaa ^^;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä samoilla linjoilla. Tosin onneksi on sitten niitäkin bändejä, joista ei itse niin pidä, mutta jotka yllättää positiivisesti :)

      Poista
  2. Piti ihan käydä kuuntelemassa toi satyriconin kyseisen kappale ja sai ihan miettiä, että onko sama bändi kyseessä. Tosin siinä näytti olevan joku eri laulajakin. Itse kanssa tuskaan tulossa ja toivon, että soittaisivat vanhempia kappaleita. No eipä se nyt maailmaa kaada jos tulee yks "huono" biisi ja loput hyviä keikan aikana.

    VastaaPoista
  3. Hevari on kuule aito ja alkuperäinen. Mielestäni on hemmetin hyvä että alkaa taas pitkästä aikaa näkyä porukalla farkkuliivejä täynnä rankkojen hevibändien merkkejä, eikä mitään metallipaskaa. Cooliudesta viis. Mutta se on coolia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki hyvin, kunhan miehillä ei rupee näkymään takatukkaa tai otsaria farkkuliivien lisäks...

      Poista
  4. Asiaa! Voisin niiiin keskustella tästä aiheesta kun ite on ajatellu samoja juttuja :D
    Kitara- ja genrepoliisit on kauheita. Niiden yhdistelmää vois kutsua nimella "musiikkipoliisi" tai "musiikkinörtti". Just ne tyypit jotka vannoo vaan yhden genren nimeen "Vain tämä genre on ainoata oikeaa musiikkia!" ja tietävät muka joka perkeleen instrumentista ja ylipäätään musiikista KAIKEN. Sellasia ei jaksa kuunnella :D Varsinkin kun itse olen just semmonen kokonaisuuden kuuntelija ja nautin joka sekunnista ilman virheiden etsimistä. Ja kuuntelen myös genrestä riippumatta, eikö kaikesta musiikista saa muka nauttia?
    Myös lyriikkakiihkoilijat ärsyttää. Siis ne tapaukset jotka kuuntelevat lähinnä vain lyriikoita. Esim tunnen ihmisen joka ei voi kuunnella Rammsteinia (joka mielestäni on helvetin hyvää musiikkia) ihan vaan sen takia koska ei ymmärrä lyriikoita :D Miiiksiiii?? :D

    Ja joo, hiusten leikkaaminen on MURHA. Hyvä etten pillahtanu itkuun kun näin mitä Dani oli tehny hiuksilleen :D Mut nythän ne on jo kasvanu miltei takasin, veikkaan että rastojen kunnossapito rupes kyllästyttää..

    Cradle of Filth onkin se jännä bändi mun kohdalla. Tulen aina kutsumaan kyseistä bändiä mun lempibändiksi, vaikken kuuntelekaan uutta tuotantoa, enkä vanhaakaan enää niin usein kuin ennen. Miks mun pitäis kuunella uutta jos se on hirveetä kuraa? :D Tuntuu hullulle, mut näin se vaan on. Siksi herääkin kysymys, voiko oman lempibändin tuotantoa haukkua? Voiko joku olla lempibändi ihan vaan sen takia, että vanhan tuotannon musiikkia parempaa ei vaan maailmasta löydy?

    VastaaPoista
  5. Mielestäni sinulla on melko ristiriitaiset mielipiteet.. Et pidä jos bändi muuttaa soundia/genreään hieman erilaiseksi mutta tuomitset samalla genrepoliisit. Ei ihmiset ole niin mustavalkoisia. Ja tuntuvasti puhut itsekin musiikista ennemmin "omafiilis" mielellä etkä yleisesti katsottuna tai kriitikon korvin joka oikeasti tietää musiikista jotakin. Se ettei kuuntele kuin muutamaa genreä tarkoita sitä et ois pieni maailma. Jos ajatellaan esim. klassista. Se "genre" on yhteydessä muuhun musiikkiin kaikkein ylimpänä ja vaativampana. Metallimusiikki pohjautuu oppeihin klassisesta. Mitä te genrepoliisit siitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, en tiedäkään musiikista mitään teoreettisesti, joten mielipiteeni perustuvat vain fanin ja musiikinkuuntelijan näkökulmaan. Silti koen, että minulla on oikeus arvostella kyseistä musiikkityyliä :)

      Et tainnut ymmärtää pointtiani tuossa ensimmäisessä kohdassa. En väitä, ettei bändi saisi tehdä jotain muutakin kuin sitä perinteistä, juuri kyseiselle bändille ominaista musiikkia, mutta muuttuminen aivan toisenlaiseen suuntaan on omasta mielestäni kummallista (ja nyt puhun nimenomaan oikeesti dramaattisista muutoksista). Genrepoliiseilla tarkoitan lähinnä niitä, jotka ihmettelevät näitä ihmisiä, jotka kuuntelevat kaikenlaista metallia laidasta laitaan ja itse pysyttäytyvät (tai mukamas pysyvät) itse tietyssä genressä ja ovat sitä mieltä, että vain yhtä tyylilajia saisi kuunnella. Tuo kohta oli kirjoitettu näköjään vähän epäselvästi.

      ..Ja pientä huumoria, en tuota postausta kirjoittanut naama vakavana, kuten tuossa mainitsinkin :)

      Poista
  6. En uskokkaan että kovin tosissaan tätä blogia kirjottelet, mutta naurua ja myötähäpeää pääsi ilmoille tuossa sun metallimiesten kaljuuntumista koskevan osion aikana..
    Mistään uudesta muoti-ilmiöstä ei todellakaan ole kysymys.. 90- luvun alussa Old Mans Childin nokkamies Galder on aina ollut kaljun kannattaja, emperorin solisti on näyttänyt välillä enemmän kansanedustajalta entä hevarilta, impaled nazarenea ei varmaan tarvitsisi edes mainita, satyricon... myös kaljuna edustanut.. mutta niin, onhan näitä.. ihmetyttää vain suuresti kaikki nuo ulkoiset asiat musiikissa jotka jostain ihmeen syystä on osalle kuulioita todella tärkeitä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin vain oma näkemykseni asiasta :) älä nyt mieltäsi pahoita kuitenkaan :D

      Poista