torstai 6. helmikuuta 2014

Fan Veils & ATS!

Tanssillisia kuulumisia jälleen. Vuoden vaihduttua onkin tanssirintamalla jälleen uudet kujeet. Aloitimme itämaisen tanssin opettajani kanssa fan veil tekniikan harjoittelun ja liityin myös nyt virallisesti pikkusiskoksi Tampereen Louhen Tyttäriin tribal tyylin tiimoilta - siirryin siis tribal alkeista jatkoryhmään.

Jos joku ei tiedä, fan veilit ovat ns. viuhkahuivit, jotka näyttävät oikein käytettynä upeilta. Niissä käytettävä tekniikka ei ole kovin vaikeaa, kunhan osaa hallita samaan aikaan kehoaan ja viuhkoja. Uusi viuhkakoreografiamme saa "ensi-iltansa" huhtikuun lopulla olevassa Tanssin Juhlassa täällä Valkeakoskella, jossa ryhmämme on aina perinteisesti esiintynyt. Saadessani tietää, että uusi koreografia tulisi sisältämään uuden välineen (minulla on välineistä kokemusta toistaiseksi vain Isis siivistä ja sormisymbaaleista), olin kiljua riemusta. Itämaisessa tanssissa käytettävät välineet ovat mielestäni aivan mahtavia ja upean näköisiä ja ne jaksavat ällistyttää yleisöä vielä tänäkin päivänä.

Aidot ja hyvintehdyt fan veilit koostuvat aidosta pambusta ja silkkihuivista, joka on värjätty 1-3 värillä. Viuhkat tehdään aina niin, että toinen sopii vasempaan ja toinen oikeaan käteen. Viuhkaosiossa on usein pieniä paljettikoristeita tuomassa näyttävyyttä. Niitä löytyy useissa eri väreissä.

Ostin ensimmäiset viuhkani pari viikkoa sitten ja täytyy sanoa, että ne olivat ihan sudet. Ne ovat kömpelöt, raskaat, huonoa materiaalia ja kaiken lisäksi saman käden viuhkat - taas nähtiin, että halvalla ei saa hyvää. Kunnon viuhkoissa tulisi olla pambusta tehty viuhkaosuus ja huiviosan tulisi olla silkkiä - materiaalia, joka leijuu kevyesti ilmassa. Rahat menivät siis vähän niinkuin hukkaan, mutta lohduttaudun sillä, että viuhkat kelpaavat harjoituksiin, aidolla silkillä kun on taipumus likaantua ja rikkoontua helposti, jos sitä käyttää väärin. Halpojen viuhkojen kanssa ei ole niin väliä.. Alla kuvaa "halvoista" viuhkoista. Väri on upea, mutta materiaalit ovat karseita. Olen jo pariin otteeseen saanut näiden takia tikkuja sormiin ja huiviosakin repsottaa rumasti ja on rypyssä kuin mikäkin, eikä se todellakaan leiju kauniisti, pikemminkin raahautuu perässä. Hintaa halpisviuhkoille tuli 38 euroa, mikä mielestäni on turhan suuri summa tälläisistä rimpuloista.

Värit näyttää paljon kirkkaammilta kuin ne oikeasti on, eikä kuvasta huomaa materiaalien eroja "kunnon viuhkoihin".

Onneksi opettajani neuvoi minua ostamaan "kunnon viuhkat" ja pistin heti tilausta Studio Hennaan, joka on Suomessa itämaisen tanssin luotettavin nettikauppa. Viuhkat tulivat tosi nopeasti ja en voisi olla näihin tyytyväisempi. Viuhkat ovat sopivat käsiini, niissä oleva viuhka on juuri sellaista leijuvaa ja kevyttä kuin pitääkin. Hieman ovat vielä jäykähköt, mutta käytössä varmasti ruuvit löystyvät sopiviksi. En malta odottaa esiintymään pääsemistä näiden upeuksian kanssa! Kattokaa ny niitä! *Materialismionnellisuutta* Näissä on melkein sama väri kuin halpisviuhkoissa, tosin näissä on ainoastaan kahta väriä, violettia ja pinkeroista, kuten kuvasta näkyy. Näiden parempien viuhkojen väri on paljon intensiivisempi kuin halpisviuhkojen, mikä tietystikin on vain hyvä asia - intensiiviset värit ovat minun makuuni.

Kuva vääristää aika paljon. Viuhkat ovat oikeasti tumman violetit ja päästä kirkkaan pinkit.

Viuhkakoreografia tulee olemaan tosi erilainen. Koska viuhkat ovat hyvin näyttäviä jo itsessään, ei vartalolla ja vaatteilla tarvitse paljoa koreilla. Viuhkatekniikkaa on ollut kivaa harjoitella ja täytyy sanoa, että muutamien liikkeiden opetteluun meni useampi tunti, että sisäistin ne täysin. Vaikkei uskoisi, viuhkojen kanssa on yllättävän hankala olla aluksi. Vartaloa tulee liikuttaa viuhkojen tahdissa niin, ettei lyö itseään päähän tai sotkeennu huiviosaan.. Saatika astu sen päälle. Viuhkakoreografiasta tulee videota ja kuvia, kun sen aika tulee.

Sitten tribaliin. Louhen tyttärissä on ollut mukavaa olla. Uusia tulokkaita kutsutaan pikkusiskoiksi, mikä mielestäni on hellyyttävää. Ryhmä toimii hyvin yhteen ja porukka on tosi mukavaa. Toisaalta taas on ollut outoa sopeutua isompaan ryhmään, sillä itämaisen tanssin ryhmäni on tällä hetkellä todella, todella pieni. Tribalin suhteen olen oppinut paljon uusia liikkeitä ja olen löytänyt liikkeistä jo muutaman lempparinkin. Sormisymbaaleilla soittaminenkin alkaa pikku hiljaa sujua, vaikka toisinaan sormet tuntuvat touhuavan mitä sointuja sattuu. On ollut hieman hankalaa opetella tanssimaan ja soittamaan samaan aikaan, mutta harjoittelu on ollut kivaa, sillä mitä haastavampaa tanssi on, sitä parempi minulle. Olen päässyt kokeilemaan "kuorossa" olemista, sooloryhmässä oloa sekä tietysti johtamista. Äskeiset termit varmaan aiheesta tietämättömile kuulostavat oudoilta, mutta näin yksinkertaistetusti ATS:ssä tehdään vähän eri asioita eri paikoissa - tanssilla on niin sanotut omat sääntönsä. Meillä on ATS ryhmän kanssa kuulemani mukaan tulossa myöskin oma näytöksensä Ahjolan kansalaisopiston tanssinäytöksessä (en tiedä kyseisen tapahtuman nimeä), joten nyt viimeistään pitää alkaa harjoittelemaan tribalia myös kotona!

Vaikka Tribal tyylin puvustus on hyvin vanhanaikaisen näköistä, on tanssilaji silti hyvin moderni. Se on kehitetty 80-luvulla, kun taas itämainen tanssi on saanut alkunsa paaaaljon kauemmin. 

Kesällä olisikin luvassa Itämaisen tanssin festivaalit, jotka pidetään Tampereella heti kesäkuun alussa. Odotan kyseistä tapahtumaa into piukeana, sillä tapahtumassa olisi luvassa tanssiesitysten lisäksi muutama tosi mielenkiintoinen kurssi liittyen tribal fuusioon, värinätekniikkaan sekä opettajakurssi, joihin ajattelin kaikkiin osallistua. Kurssit ovat siitä mahtavia, että niitä tulee opettamaan tämän tanssilajin huippuopettajia, kuten Outi Buman, Amanda Nousiainen ja monet muut. Jos joku ihmettelee, mitä tribal fuusio on, niin se on näin lyhyesti sanottuna alkuperäisestä tribalista fuusioitunut ("uudistettu") versio, joka muistuttaa hyvin paljon itämaista tanssia. Tribal fuusio on hyvin goottihenkistä, sillä se on intensiivistä ja hypnoottista, siksipä sitä kutsutaankin toisinaan gothic belly danceksi. Gootteja suosittelen kyseistä lajia ehdottomasti kokeilemaan! Värinätekniikka kiinnostaa sen sijaan siksi, että väristykset eli shimmyt ovat tässä lajissa se yksi haastavampia juttuja ja haluan ehdottomasti oppia värisyttämään lantion ja rintakehän lisäksi myös muitakin paikkoja ja oppia erilaisia tekniikoita, joita voi hyödyntää sitten uusissa koreografioissa. Opettajakurssi sen sijaan kertookin jo paljon. Olen tanssiopettajani kanssa jutellut (tai pikemminkin heitellyt ilmoille), että alkaisin jossain vaiheessa (ehkä) vetämään alkeisryhmää. Asiaa ei tosiaan ole lyöty vielä lukkoon, mutta minulla on silti asian suhteen hirmuisesti ideoita liittyen esimerkiksi siihen, miten nuoret saisi innostumaan itämaisesta tanssista ja näin nostatettua tanssilajin suosiota nuorisossa, jotka eivät lajia vielä tunne tai heillä on siitä vääränlaisia käsityksiä.

Mitäs muita kuulumisia.. Kaverini lähti kuukaudeksi Floridaan lomailemaan ja minä olen nyt sen aikaa hänen kissansa vahtina muutamana päivänä viikossa. Koulunkin kanssa menee ihan hyvin, vielä muutama näyttö ja sitten pitäisi olla valmis parturi-kampaaja. Jaiks! Koulukin tuntui alkaneen vasta äsken! My Day videoni on edelleenkin jäissä. Välillä saan kauhean inspiraation sitä kuvata, mutta seuraavana päivänä olenkin toista mieltä. Toivotaan, että saisin videon joskus kyhäiltyä aikaan..

2 kommenttia: