sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Dark Dance - tanssia gootille

Nyt on aika uudistaa goottien harrastuslistaa! Satanica esittelee teille goottihenkisen tanssilajin, tribal fuusion!

Perinteinen kuva itämaisesta tanssista on monelle varmasti hyvin kliseinen: pitkähiuksinen, kaksiosaiseen paljastavaan pukuun sonnustautunut nainen taiteilee vartalonsa eri osilla flirttailevaan sävyyn, joidenkin mielestä jopa vähän hutsahtavastikin. Kuva on hyvin yleinen, eikä se suinkaan ole väärä. Se, mikä tuosta kuvasta tekee vääränlaisen on se, että itämainen tanssi taipuu hyvin moneksi, eikä se missään nimessä saa olla hutsahtavaa. Kuten tanssillisia postauksia lukeneet lukijat tietävätkin, itämaiselle tanssille on kehitetty useita eri variaatioita, mm. Tribal Fuusio ja muut goottihenkisemmät lajit, joista tämä postaukseni tulee kertomaan vähän tarkemmin.

Tanssia voi myös lävistetyt siivet selässään, jos rohkeutta riittää.

Koska itämainen tanssi on Suomessa hitaasti häviävä luonnonvara, on aika nostaa sitä esiin. Erityisesti nuoriso kokee tanssilajin hyvin noloksi ja hankalasti lähestyttäväksi johtuen täysin niistä vääränlaisista kuvista, joita itämaisesta tanssista eli "napatanssista" on olemassa. Itämainen tanssi - samoten kuin tribalkin - on naisellista, flirttailevaa, mutta ennen kaikkea taiteellinen laji, jossa siveellisesti tanssiminen on kaiken A ja O. Itämaisesta tanssista voi yleisesti lukea TÄSTÄ POSTAUKSESTA, jos haluaa aiheeseen perehtyä tarkemmin.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on rohkaista goottihenkistä, uutta harrastusta etsivää naista kokeilemaan itämaista tanssia oman ajatusmaailman ja tyylin mukaan - itämaista tanssia goottimeiningillä!

Goottihenkinen itämainen tanssi? What?

Tribal Fusion Belly Dance on selkeästi goottihenkisin itämaisen tanssin alalaji, jonka on kehittänyt amerikkalainen Rachel Brice. Tribal Fuusiota voisi kuvailla lyhyesti kiemurtelemiseksi, naiselliseksi ja hyvin koristeelliseksi, vähän synkäksi lajiksi synkän musiikin tahdissa. Se muistuttaa hyvin paljon itämaista tanssia, mutta sen tekniikka ja ajatusmaailma eroaa itämaisesta tanssista täysin. Siinä missä perinteinen itämainen estraditanssi on yleensä iloista ja värikästä, on tribal fuusio synkkää, hidasta ja siinä käytetään voimakkaita kehon eri osien aksentteja. Jos tribal fuusio kiinnostaa, sitä ikävä kyllä opetetaan hyvin vähän Suomessa toistaiseksi. Ainut fuusiota vetävä studio löytyy tällä hetkellä Helsingistä, Tribal tanssikeskuskesta. Mikäli ei raaski Helsinkiin asti lähteä, kannattaa seurailla nettiä ja itämaisen tanssin sivustoja, sillä niihin ilmoitetaan usein mahdollisista kursseista. Hyviä esimerkillisiä tanssivideoita löytyy Youtubesta hakusanoilla: tribal fusion belly dance, Rachel Brice, Sashi ja gothic belly dance.

Rachel Bricen upea tribal fuusio esitys. 

Tribal fuusiosta on tullut tanssia harrastavien goottien keskuudessa melko suosittua. Se ei kuitenkaan ole vielä kovin tunnettua, varsinkaan Suomessa. On olemassa eräs tribal fuusio ryhmä Gothla, jonka päänimiä ovat mm. Sashi, joka on ehkä tunnetuin goottihenkinen tanssija Youtubessa. Sashi on on myös minun esikuvani ja suosikkitanssijani. Hän on tehnyt tribal fuusio opetus DVD:n, jonka nimi on Dark Fusion Belly Dance. Tribal fuusiossa ja "dark fuusiossa" on mahdollista käyttää muutakin musiikkia kuin pelkkää perinteistä käsin soitettua rumpu/haitari/sormisymbaali musiikkia. Erityisesti Gothlan jäsenet käyttävät usein koreografioissaan musiikkina industrialia tai muut kummallista - gooteille suunnattua musiikkia.

Sashin opetusdvd:n traileri.

Sashin vakiovarustukseen kuuluu sinimusta väritys, rastat ja voimakas meikki.

Koska tribal ja -fuusio ovat vasta rantautuneet Suomeen, niiden opetuskin täällä on hyvin vähäistä lukuunottamatta mainitsemaani Tribal tanssikeskusta ja mahdollisia tanssifestivaalikursseja. Toki on olemassa opetusdvd:itä alkeisiin, mutta suosittelen ehdottomasti aitoa ja oikeaa opettajaa, sitä ei korvaa mikään. Jos tribal fuusion harrastaminen kuulostaa mielenkiintoiselta, suosittelen aluksi kokeilemaan perinteistä itämaista tanssia. Vaikka teknisesti tribal fuusio on vähän erilaisempaa perinteiseen itämaiseen verrattuna, on niissä silti hyvin paljon samoja liikeratoja: lantion ja rintakehän pyörittelyt, vatsarullaukset, aksentit ja eksoottinen tunnelma.

Tribal fuusio on uudenlainen tapa ilmaista itseään tanssimisen avulla. Musiikkina käy oikeastaan mikä tahansa, mitä levyhyllystä löytyy, myös metallimusiikki kelpaa oikein mainiosti. Kaiva siis hyllystäsi vaikka se pölyttynyt Bauhausin levy ja fiilistele! Musiikki ei tässä lajissa ole rajoitus, vaan sen kanssa saa olla luova!

maanantai 17. helmikuuta 2014

100 lukijan spesiaali!: 11 asiaa minusta - haaste

Mustaa pitsiä - blogin kirjoittaja Mystral haastoi minut tekemään haasteen, josta lisää alapuolella. Kiitos haasteesta!

Blogini on myöskin ylittänyt 100 ensimmäisen lukijan rajan, kiitos kaikille, jotka ovat bloginsa lukulistalleen lisänneet! Olkoot tämä sitten se 100 lukijan spesiaali~


SÄÄNNÖT:

1. Jokaisen tulee kertoa itsestään 11 asiaa
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen
3. Täytyy keksiä 11 uutta kysymystä
4. Valitse 11 bloggaajaa
5. Kerro, kenet olet haastanut
6. Ei takaisin haastamista

11 FAKTAA MINUSTA:

1. Olen useita kertoja harkinnut alkavani kasvissyöjäksi ihan terveyssyistä. Olen myös sitä varten etsinyt erilaisia kasvisruoka reseptejä netistä, kokeillut niitä ja todennut osan niistä varsin toimiviksi. Kuitenkin rakastan lihan makua niin paljon, etten siitä kokonaan voisi kuvitella luopuvani. Sen sijaan pyrin syömään kasvisruokaa mahdollisimman usein.

2. Olen tällä hetkellä täysi PA. PA:ksi muutun aina keväällä, sillä kesätöistä saadut rahat alkavat huventua jostain kumman syystä turhamaisten ostosteni takia. Onneksi olen kuitenkin onnistunut vähentämään rahantuhlaamistani, vaatteet ja kengät kun ei enää yksinkertaisesti mahdu ahtaaseen komerooni! Asiaa vaikeuttaa se, että vaikka opiskelija olenkin, en saa minkäänlaista opintotukea, sillä vanhempieni tulot ylittävät sen maagisen rajan, että tukea saisin.

3. ..Ja tuohon ylempään kohtaan liittyen en saa tukia siksi, että asun kotona vanhempieni jaloissa. Olen kuitenkin harkinnut usein muuttamista omille teilleni ja sen aionkin toteuttaa heti, kun saan kunnon työpaikan opiskelujen päätyttyä ja rahaa muuttamiseen. Kotona asumista oikeastaan häpeänkin ihan hirveästi, sillä kaikki kaverini ja tuttuni ovat suurin osa jo muuttaneet omilleen.

4. Olen ollut gootti kohta 10 vuotta. Se on aika pitkä aika. Noin 12-13-vuotiaasta 21-vuotiaaksi on hyvin pitkä aika ja täytyy sanoa, että monen kaverini vanhempi on kummissaan, että olen vieläkin tällainen kuin olen. Kaikki kuvittelivat silloin teiniaikoina, että goottiuteni on vain ohi menevä vaihe.

5. Matkin Mystralia ja totean tässä kohtaa samaa mitä hänkin totesi haasteessa: Minulla on kuulemma outo mies maku. Kaverini ja moni tuttuni tykkää hirveästi lihaskimpuista ja sellaisista ns. ylihyvännäköisistä mallikuvapojista, kun taas itse pidän hyvin paljon perinteisestä hewimiehestä. Pitkä tukka, sopusuhtainen vartalo ja parta ovat ne, mitkä saavat minun pääni kääntymään. Toisinaan tykästyn hirveästi goottimiehiinkin, mutta ehdottomasti perus hevimies on se lemppari"kastini" jos niin voidaan sanoa. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa mitkään Justin Timberlaket, David Beckhamit sun muut "mallikuvapojat". Itse asiassa liika lihasmassa oksettaa minua.

6. Katson mielelläni erilaisia dokumentteja liittyivät ne sitten metallimusiikkiin, uskontoihin, ihmisryhmiin tai mihin tahansa. Ne ovat aina mielenkiintoista katsottavaa. Luonto-ohjelmatkin ovat mieleeni ja minusta on kivaa saada uutta tietoa erilaisista asioista.

7. Uskon, että on olemassa jokin suurempi voima tämän maailman kaikkeuden yllä. En kuitenkaan usko sen olevan nimenomaan Jumala, vaan jokin toinen iso asia. Uskon kuitenkin hieman henkimaailmaan, mutten kuitenkaan usko Jumalaan tai muuhun soopaan. Sanotaanko vaikka niin, etten koe olevani uskovainen millekään, mutten myöskään sysää sitä pois. Enemmän koen kuitenkin olevani selvästi ateisti ja vihaan uskontoja, sillä niiden aiheuttama paha on mielestäni suurempi kuin hyvä.

8. Minulla on elämässäni tasan kolme ihmistä, joille voin puhua ihan mistä vain. Nämä kyseiset ihmiset eivät myöskään ole koskaan pettäneet luottamustani, ainakaan niin, että se suhteemme olisi jotenkin vaurioitunut. He ovat aina puolellani. Yksi näistä kolmesta on poikaystäväni ja kaksi muuta tietävät, keitä ovat.

9. Heräsin nykypäivään vasta kuukausi sitten ja hankin itselleni ensimmäisen kosketusnäyttöni. Olin monta vuotta sillä asenteella, että kosketusnäytöt ovat perseestä ja että perus näppäinpuhelin on se kaikista paras. Saatuani kosketusnäytön käsiini, en voinut käsittää, miten olen osannut elää ilman sitä. Minusta ei onneksi ole tullut samanlaista kuin monesta muusta kosketusnäyttöön hurahtaneista, en siis jatkuvasti rävellä puhelintani ilman hyvää syytä. Puhelimessani ei myöskään ole kovin montaa peliä ja kyllä, olen edelleen sitä mieltä, että näppäinpuhelimet voittavat kyllä 100-0 kestävyydessä. Kosketusnäyttöni on merkiltään Nokia Lumia 520, jos jotakuta kiinnostaa.

10. Minulla on koko ajan joku ongelma painoni kanssa ja saan siitä päivittäin ahdistuskohtauksia. Haluaisin painaa saman verran kuin 4 vuotta sitten (48 kg), mutta olen lihonut siitä ihan liikaa ja nykyistä painoani en viitsi edes kertoa. Tämän takia häpeän jonkin verran vartaloani ja minua toisinaan ihan iljettää katsella tanssiesityksistä otettuja kuvia, tuntuu, että kaikki läskimakkarat ja allit tursuavat ulos joka kuvasta.

11. Olen pitkästä aikaa hirveän innostunut synkästä konemusiikista, kuten Agonoizesta, Tactical Sektistä sun muita ihanista. Tälläkin hetkellä tykitän X-fusionia. Taitanee innostukseni johtua Infektio tapahtumasta, jossa poikakaverini kanssa olimme.



MYSTRALIN KYSYMYKSET:

1. Mikä on elämäsi suurin haave tai tavoite?
- Valmistua kauneus- ja hiusalan ammattilaiseksi, kouluttautua niin, että minusta tulisi tulevaisuudessa menestyvä kosmetologi-parturi-kampaaja ja ehkä yrittäjäkin kyseisillä aloilla.

2. Horoskooppimerkkisi ja koetko sen kuvaavan sinua?
- Jousimies. Jonkin verran kyseinen horoskooppimerkki kuvaa minua. Tykkään olla villi ja vapaa, mutta toisaalta taas olen hirveän arka tekemään mitään kovin isoja hyppyjä elämässäni.

3. Mikä on ollut elämäsi vaikein asia ja miten olet siitä selvinnyt?
- En osaa oikein sanoa tähän kohtaan mitään. En muista kokeneeni mitään niin vaikeaa asiaa, että se olisi murskannut koko elämäni. Voisin ehkä kuitenkin sanoa tähän, että olen selviytynyt huonosta itsetunnosta niin, että alan jo uskaltaa sanoa mielipiteeni suoraan, enkä jää vatvomaan pahaa mieltä itsekseni.

4. Mistä piirteestä ulkoisessa olemuksessasi pidät eniten ja mistä vähiten?
- Silmistä, tosin niistäkin vain meikattuna, sillä meikkaamisen avulla saan silmiini kivan muodon. Oikeastaan huulenikin ovat ihan kivan muotoiset, sopusuhtaiset ja pienehköt. Vähiten pidän vartalostani, koska siinä on niin paljon puutteita: liian iso persus, isot allit käsivarsissa, pyöreä vatsa ja pienet rinnat. Voiko pahempaa enää olla?

5. Mottosi? Miksi juuri se?
- Mottoni vaihtelee vähän mielialan mukaan. Tällä hetkellä se on: "Älä koskaan anna periksi."

6. Mitä kadut elämässäsi eniten?
- Tiettyjen asioiden sanomatta jättämistä hyvässä ja pahassa.

7. Oletko enemmän suolaisen vai makean ystävä?
- Vaikea. Suolaisen ehkä enemmän. Mitä enemmän ruuassa on majoneesia ja mausteita, sen parempi. Pidän aika harvoista leivoksista ja karkeista, joten suolainen menkööt edelle tässä asiassa.

8. Miksi aloitit alunperin bloggaamisen ja mikä blogin kirjoittamisessa on parasta?
- En tähän muista tarkkaa syytä, mutta varmaankin siksi, että halusin taas luoda omat "nettisivut" ja päästä kirjoittamaan ja jakaa omaa elämääni netin ihmeelliseen maailmaan. Toki tähän liittyi paljon bloggaajia, jotka koin niin inspiroiviksi, että halusin itsekin kokeilla - ja koukkuun jäin!

9. Kun olet yksin, teetkö sellaisia asioita, joita et halua muiden näkevän tai joita häpeät?
- Niitä varmasti on, muttei kyllä tule mieleen yhtään sellaista, mitä kehtaisin täällä blogissa mainita kaikelle kansalle :D

10. Mainitse 3 huonoa tapaa tai pahetta jotka sinulla on.
- 1. Kynsien pureskelu
 2. Valittaminen (teen sitä turhankin usein)
 3. Ruuan kanssa nirsoilu. Minulle kelpaa yleensä vain sellainen ruoka, mistä itse pidän.

11. Mistä olet kateellinen muille ihmisille? Jos et ole juuri nyt, mistä olet ollut aiemmin?
- Tällä hetkellä en ole kateellinen kenellekään, mutta aiemmin sitä on tullut oltua kateellinen typeristä asioista, kuten suosiosta ihmisten keskuudesta, kauneudesta, rahanmäärästä ja jonkin harvinaisen tavaran saamisesta.


MINUN KYSYMYKSENI HAASTETUILLE:

1. Käytkö mielelläsi klubeilla/baarissa/ravintoloissa? Mitkä ovat suosikkejasi ja miksi?
2. Oletko intro- vai ekstrovertti?
3. Millaista musiikkia muut ihmiset eivät uskoisi sinun kuuntelevan?
4. Pidätkö enemmän poikamaisista asioista, kuten urheilusta ja peleistä vai tyttömäisistä asioista, kuten kauneudenhoito ja shoppailu?
5. Millaisista elokuvista pidät eniten?
6. Vloggaatko? Miksi/miksi et?
7. Millaisia ovat kamalimmat asiat, mitä olet koskaan ajatellut? Oletko esimerkiksi toivonut jonkun läheisen kuolemaa suutuspäissäsi tai vastaavaa?
8. Tuhlaatko paljon rahaa vaatteisiin?
9. Onko mielestäsi laatu aina kallista ja huono halpaa?
10. Mitä neuvoja antaisit uusille bloggaajille?
11. Jos sinun pitäisi aloittaa bloggaaminen täysin uudesta aiheesta ja se ei saisi liittyä nykyisten blogiesi aiheisiin, mihin se liittyisi?

HAASTAN SEURAAVAT BLOGGAAJAT:

Sori, en keksi mitenkään 11:sta sellaista blogia, joille tämä haaste ei vielä olisi mennyt.


Kaakaotuksia
Banshee Beauty
Evil Fate Eternity
Turmiottaruus
Rotten Illusion


torstai 6. helmikuuta 2014

Fan Veils & ATS!

Tanssillisia kuulumisia jälleen. Vuoden vaihduttua onkin tanssirintamalla jälleen uudet kujeet. Aloitimme itämaisen tanssin opettajani kanssa fan veil tekniikan harjoittelun ja liityin myös nyt virallisesti pikkusiskoksi Tampereen Louhen Tyttäriin tribal tyylin tiimoilta - siirryin siis tribal alkeista jatkoryhmään.

Jos joku ei tiedä, fan veilit ovat ns. viuhkahuivit, jotka näyttävät oikein käytettynä upeilta. Niissä käytettävä tekniikka ei ole kovin vaikeaa, kunhan osaa hallita samaan aikaan kehoaan ja viuhkoja. Uusi viuhkakoreografiamme saa "ensi-iltansa" huhtikuun lopulla olevassa Tanssin Juhlassa täällä Valkeakoskella, jossa ryhmämme on aina perinteisesti esiintynyt. Saadessani tietää, että uusi koreografia tulisi sisältämään uuden välineen (minulla on välineistä kokemusta toistaiseksi vain Isis siivistä ja sormisymbaaleista), olin kiljua riemusta. Itämaisessa tanssissa käytettävät välineet ovat mielestäni aivan mahtavia ja upean näköisiä ja ne jaksavat ällistyttää yleisöä vielä tänäkin päivänä.

Aidot ja hyvintehdyt fan veilit koostuvat aidosta pambusta ja silkkihuivista, joka on värjätty 1-3 värillä. Viuhkat tehdään aina niin, että toinen sopii vasempaan ja toinen oikeaan käteen. Viuhkaosiossa on usein pieniä paljettikoristeita tuomassa näyttävyyttä. Niitä löytyy useissa eri väreissä.

Ostin ensimmäiset viuhkani pari viikkoa sitten ja täytyy sanoa, että ne olivat ihan sudet. Ne ovat kömpelöt, raskaat, huonoa materiaalia ja kaiken lisäksi saman käden viuhkat - taas nähtiin, että halvalla ei saa hyvää. Kunnon viuhkoissa tulisi olla pambusta tehty viuhkaosuus ja huiviosan tulisi olla silkkiä - materiaalia, joka leijuu kevyesti ilmassa. Rahat menivät siis vähän niinkuin hukkaan, mutta lohduttaudun sillä, että viuhkat kelpaavat harjoituksiin, aidolla silkillä kun on taipumus likaantua ja rikkoontua helposti, jos sitä käyttää väärin. Halpojen viuhkojen kanssa ei ole niin väliä.. Alla kuvaa "halvoista" viuhkoista. Väri on upea, mutta materiaalit ovat karseita. Olen jo pariin otteeseen saanut näiden takia tikkuja sormiin ja huiviosakin repsottaa rumasti ja on rypyssä kuin mikäkin, eikä se todellakaan leiju kauniisti, pikemminkin raahautuu perässä. Hintaa halpisviuhkoille tuli 38 euroa, mikä mielestäni on turhan suuri summa tälläisistä rimpuloista.

Värit näyttää paljon kirkkaammilta kuin ne oikeasti on, eikä kuvasta huomaa materiaalien eroja "kunnon viuhkoihin".

Onneksi opettajani neuvoi minua ostamaan "kunnon viuhkat" ja pistin heti tilausta Studio Hennaan, joka on Suomessa itämaisen tanssin luotettavin nettikauppa. Viuhkat tulivat tosi nopeasti ja en voisi olla näihin tyytyväisempi. Viuhkat ovat sopivat käsiini, niissä oleva viuhka on juuri sellaista leijuvaa ja kevyttä kuin pitääkin. Hieman ovat vielä jäykähköt, mutta käytössä varmasti ruuvit löystyvät sopiviksi. En malta odottaa esiintymään pääsemistä näiden upeuksian kanssa! Kattokaa ny niitä! *Materialismionnellisuutta* Näissä on melkein sama väri kuin halpisviuhkoissa, tosin näissä on ainoastaan kahta väriä, violettia ja pinkeroista, kuten kuvasta näkyy. Näiden parempien viuhkojen väri on paljon intensiivisempi kuin halpisviuhkojen, mikä tietystikin on vain hyvä asia - intensiiviset värit ovat minun makuuni.

Kuva vääristää aika paljon. Viuhkat ovat oikeasti tumman violetit ja päästä kirkkaan pinkit.

Viuhkakoreografia tulee olemaan tosi erilainen. Koska viuhkat ovat hyvin näyttäviä jo itsessään, ei vartalolla ja vaatteilla tarvitse paljoa koreilla. Viuhkatekniikkaa on ollut kivaa harjoitella ja täytyy sanoa, että muutamien liikkeiden opetteluun meni useampi tunti, että sisäistin ne täysin. Vaikkei uskoisi, viuhkojen kanssa on yllättävän hankala olla aluksi. Vartaloa tulee liikuttaa viuhkojen tahdissa niin, ettei lyö itseään päähän tai sotkeennu huiviosaan.. Saatika astu sen päälle. Viuhkakoreografiasta tulee videota ja kuvia, kun sen aika tulee.

Sitten tribaliin. Louhen tyttärissä on ollut mukavaa olla. Uusia tulokkaita kutsutaan pikkusiskoiksi, mikä mielestäni on hellyyttävää. Ryhmä toimii hyvin yhteen ja porukka on tosi mukavaa. Toisaalta taas on ollut outoa sopeutua isompaan ryhmään, sillä itämaisen tanssin ryhmäni on tällä hetkellä todella, todella pieni. Tribalin suhteen olen oppinut paljon uusia liikkeitä ja olen löytänyt liikkeistä jo muutaman lempparinkin. Sormisymbaaleilla soittaminenkin alkaa pikku hiljaa sujua, vaikka toisinaan sormet tuntuvat touhuavan mitä sointuja sattuu. On ollut hieman hankalaa opetella tanssimaan ja soittamaan samaan aikaan, mutta harjoittelu on ollut kivaa, sillä mitä haastavampaa tanssi on, sitä parempi minulle. Olen päässyt kokeilemaan "kuorossa" olemista, sooloryhmässä oloa sekä tietysti johtamista. Äskeiset termit varmaan aiheesta tietämättömile kuulostavat oudoilta, mutta näin yksinkertaistetusti ATS:ssä tehdään vähän eri asioita eri paikoissa - tanssilla on niin sanotut omat sääntönsä. Meillä on ATS ryhmän kanssa kuulemani mukaan tulossa myöskin oma näytöksensä Ahjolan kansalaisopiston tanssinäytöksessä (en tiedä kyseisen tapahtuman nimeä), joten nyt viimeistään pitää alkaa harjoittelemaan tribalia myös kotona!

Vaikka Tribal tyylin puvustus on hyvin vanhanaikaisen näköistä, on tanssilaji silti hyvin moderni. Se on kehitetty 80-luvulla, kun taas itämainen tanssi on saanut alkunsa paaaaljon kauemmin. 

Kesällä olisikin luvassa Itämaisen tanssin festivaalit, jotka pidetään Tampereella heti kesäkuun alussa. Odotan kyseistä tapahtumaa into piukeana, sillä tapahtumassa olisi luvassa tanssiesitysten lisäksi muutama tosi mielenkiintoinen kurssi liittyen tribal fuusioon, värinätekniikkaan sekä opettajakurssi, joihin ajattelin kaikkiin osallistua. Kurssit ovat siitä mahtavia, että niitä tulee opettamaan tämän tanssilajin huippuopettajia, kuten Outi Buman, Amanda Nousiainen ja monet muut. Jos joku ihmettelee, mitä tribal fuusio on, niin se on näin lyhyesti sanottuna alkuperäisestä tribalista fuusioitunut ("uudistettu") versio, joka muistuttaa hyvin paljon itämaista tanssia. Tribal fuusio on hyvin goottihenkistä, sillä se on intensiivistä ja hypnoottista, siksipä sitä kutsutaankin toisinaan gothic belly danceksi. Gootteja suosittelen kyseistä lajia ehdottomasti kokeilemaan! Värinätekniikka kiinnostaa sen sijaan siksi, että väristykset eli shimmyt ovat tässä lajissa se yksi haastavampia juttuja ja haluan ehdottomasti oppia värisyttämään lantion ja rintakehän lisäksi myös muitakin paikkoja ja oppia erilaisia tekniikoita, joita voi hyödyntää sitten uusissa koreografioissa. Opettajakurssi sen sijaan kertookin jo paljon. Olen tanssiopettajani kanssa jutellut (tai pikemminkin heitellyt ilmoille), että alkaisin jossain vaiheessa (ehkä) vetämään alkeisryhmää. Asiaa ei tosiaan ole lyöty vielä lukkoon, mutta minulla on silti asian suhteen hirmuisesti ideoita liittyen esimerkiksi siihen, miten nuoret saisi innostumaan itämaisesta tanssista ja näin nostatettua tanssilajin suosiota nuorisossa, jotka eivät lajia vielä tunne tai heillä on siitä vääränlaisia käsityksiä.

Mitäs muita kuulumisia.. Kaverini lähti kuukaudeksi Floridaan lomailemaan ja minä olen nyt sen aikaa hänen kissansa vahtina muutamana päivänä viikossa. Koulunkin kanssa menee ihan hyvin, vielä muutama näyttö ja sitten pitäisi olla valmis parturi-kampaaja. Jaiks! Koulukin tuntui alkaneen vasta äsken! My Day videoni on edelleenkin jäissä. Välillä saan kauhean inspiraation sitä kuvata, mutta seuraavana päivänä olenkin toista mieltä. Toivotaan, että saisin videon joskus kyhäiltyä aikaan..

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Infektio @ Darkside Club (Helsinki)

Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Infektiossa Darkside Clubilla Helsingissä. Poikaystäväni oli saanut isältään synttärilahjaksi lahjakortin Scandicin hotelliin, joten käytimme tilaisuuden hyväksi ja varasimme hyvissä ajoin hotellihuoneen kyseistä viikonloppua varten. Infektio-neitsyyteni lisäksi meni myös Darkside Clubin neitsyys, sillä en ollut kyseisellä klubilla ennen käynyt.

Yllätyin kovasti siitä, miten pieni klubi oli. Infektion kuvagallerioita selaillessani olen aina ollut siinä käsityksessä, että klubi olisi kovin iso - sellainen kunnon reivauspaikka, mutta ei. Se olikin yllättävän pieni, oikeastaan ihan kodikaskin. Henkilökunta oli oikein auttavaista meitä ensikertalaisia kohtaan - taisivat huomata meidän pienen hämmentyneisyyden kun ei oikein osattu toimia niin kuin vanhat konkarit.

Klubille alkoi virrata väkeä hyvissä ajoin ennen ensimmäisen dj:n aloittamista. Ovesta asteli sisään upeita cybergootti naisia ja miehiä, mahtavat lox/foam/muoviputki lisäkkeet päässään - siinä kohtaa kyllä tunsi itsensä melkeinpä alipukeutuneeksi, vaikka hotellilla kuvittelin pukeutuneeni niin kovin erikoisesti taas vaihteeksi. Tapasimme poikaystäväni kavereita ja oli ihan mukava seurailla, miten tällainen pienempi tapahtuma pyörii. Sitä itse, kun on tottunut isoihin festareihin, kuten Tuska ja Sauna yms. Klubilla soi tosi hyvää musiikkia, eikä dj:tkään hullumpia olleet. Erityisesti diggailin Niko Skorpion setistä. Porukka tuntui myös tosi hyvin tuntevan toisensa, eli voidaan varmaan puhua pienemmän piirin tapahtumasta. Näillä näkymin sitä varmasti uskaltautuu Infektoimaan toisekin!


Tämän näköisenä sitten Infektioon lähdettiin, pinkkinä kuten tavallista. Tukka oli ehkä turhan pliisu, olisi sittenkin pitänyt ottaa ne penteleen loxit mukaan.. Huomatkaa myös uudet mustat piilarini, jotka nappasin mukaan Cybershopista!

Olikos lukijoista kukaan Infektiossa tai oletteko koskaan käyneet? Allekirjoittanut suosittelee kaikella lämmöllä :)