perjantai 3. tammikuuta 2014

Kirja VS. Elokuva Ruikuttajat

Nyt kun uusin Hobitti elokuva on ilmestynyt (tosin siitäkin jo hetki aikaa), ollaan taas siinä vanhassa tutussa pisteessä: Tapellaan siitä, oliko leffa vai kirja parempi. Tämä sama rulianssi toistuu jokikinen kerta, kun uusi kirjan pohjalta tehty elokuva julkaistaan ja fanit pääsevät sitä katsomaan. Erityisiä riitelyn aiheita ovat olleet ns. sarjaelokuvat, kuten nyt vastikään ilmestyneet Hobitit, Twilight, Nälkäpeli ja Harry Potterit.

Olen lopen kyllästynyt tähän jatkuvaan ruikuttamiseen. Alkuperäisteoksen lukeneet yleensä valittavat joka kerta siitä, miten leffa on raiskannut koko kirjan ja miten sitä ja tätä asiaa ei leffassa ollut. Kysymys kuuluu: So WHAT? Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä vaikkapa Harry Potter kirjoista jäi pois elokuvasta, sillä oletan, että kyseiset kohtaukset eivät välttämättä kovin oleellisia olleet ja jos olivat, niin mielestäni elokuvantekijöiden näkemys asiasta on se ratkaiseva.. Vai moniko allekirjoittaa haluavansa katsella kymmenen tuntia diipadaapaa, mitä kirjoissa yleensä jauhetaan sadan sivun verran (okei hieman liioiteltua ehkä)?


Minunhan on tietysti leffojen ystävänä hyvä puhua, kun en kyseisten sarjojen kirjoja ole lukenut. Syy siihen, etten koskaan ole esimerkiksi Pottereita lukenut (lukuunottamatta englannin kielistä Viisasten kiveä), on ollut se, että ne ovat olleet tappavan tylsiä. Sama pätee Taru Sormusten Herrasta trilogian kirjoihin, hirveän tylsiä ja pitkäveteisiä. Tosin olen kylläkin melko kärsimätön lukija, sillä en jaksa lukea kolmea aukeamaa maisemankuvausta tai jonkun ajatuksia.. Maku asia tämäkin. On olemassa kuitenkin yksi sarja, jonka kirjaversiot (tai pikemminkin mangaversiot) olen lukenut sataan kertaan ja se sarja on nimeltään Hopeanuoli. Lapsena kyseistä animesarjaa tuli runkattua televisiosta tuhanteen kertaan läpi niin, että hahmojen vuorosanatkin alkoi muistaa ulkoa juonen lisäksi. Sitemmin, noin pari vuotta sitten Hopeanuolen alkuperäisteos (eli mangasarja) julkaistiin suomeksi ja tietystihän se oli pakko lukea läpi. Manga erosi animesta aika paljonkin. Osa kohtauksista meni eri tavalla ja hahmojakin oli jätetty pois. Jännää oli kuitenkin se, että asia ei minua haitannut, sillä olin tyytyväinen kumpaankin versioon. Mangassa asiat oli kerrottu ehkä tarkemmin kuin animessa, mutta animessa sen sijaan oli monikin asia fiksailtu paremmiksi ja järkevimmiksi - epäolennaisia kohtauksia oli jätetty pois ja juoni luisti hyvin. Siksi hieman ihmettelenkin, miksi elokuvien ja kirjojen eroista ruikutetaan, kun itselle juonen muuttelu ei ole koskaan ollut mikään ongelma. Mielestäni pitäisi sen sijaan keskittyä vaikkapa siihen, millainen elokuvantekijän näkemys kirjasta on ollut.

Harva tulee ajatelleeksi sitä, että elokuvaa tehtäessä juonta on pakkokin ollut muuttaa, muuten leffasta tulisi monen tunnin pituinen, eikä kukaan jaksaisi sitä katsoa. Tietysti on ikävää, jos tiettyjen kirjassa olevien suosikkihahmojen luonteita tai ulkonäköä on menty muuttelemaan radikaalisti elokuvaan, mutta pitää muistaa, että kyseessä on elokuvantekijöiden näkemys asiaan - kaikki toteutus ei välttämättä ole mahdollista. Osan elokuvien alkuteksteissäkin lukee "Perustuu sen ja sen kirjoittamaan alkuperäisteokseen/kirjaan/romaaniin" eli periaatteessa ei voida varmaankaan olettaa, että elokuva olisi täsmälleen samanlainen kuin kirja. Elokuvantekijöiden mielestä turhia kohtauksia on elokuvan pituuden takia pakko jättää pois, myös kohtauksia, joita ei välttämättä olla osattu toteuttaa. Rohkenen myös epäillä, että elokuvaan sijoitettu budjettikin rajaa aika paljon: jos budjetti on pieni, ei elokuvakaan välttämättä se kaikista laadukkain ja paras ole. Tietystikin sitä itseänikin varmasti olisi harmittanut, jos vaikkapa Hopeanuolen kohdalla olisi jätetty pois jokin todella olennainen asia, kuten vaikkapa päähenkilön kova koulutus, mutta itse ainakin osaan tai ainakin yritän arvostaa elokuvan/animen versiota.

Hobitti elokuvien suhteen on vähän sama juttu. On jouduttu karsimaan joitakin kohtauksia ja tekemään muutoksia, jotta juoni olisi mahdollisimman selkeä ja yksinkertainen sellaiselle, joka ei kirjoja ole lukenut. Hobitista olen kuullut, että siitä on jätetty pois valtavasti asioita, mutta tilalle on tuotu uusia hahmoja, kuten Tauriel ja Legolas. Mikään elokuva-asiantuntija en ole, joten minun on paha lähteä asiaa sen kummemmin spekuloimaan, näkemykseni kun perustuvat lukemiini ja katsomiini haastatteiluihin liittyen elokuvien tekemiseen jne.


Pointtini on se, että minusta pitäisi olla tyytyväinen siihen, että kirjoista on ylipäätään elokuvat väännetty. Toki rimanalituksiakin on ollut, kuten vaikkapa Stephen Kingin kirjoihin liittyvät elokuvat, mutta maku asioista kun ei voi kiistellä. Tietenkään ei ole pakko tykätä elokuvasta, jos siitä ei pidä. Sama pätee toiste päin: kirjasta ei ole pakko tykätä, jos tykkää elokuvasta. Olen vain omalta osaltani vain kyllästynyt kuuntelemaan sitä jatkuvaa taistelua elokuvan ja kirjan vertailusta.. Mutta kuten olen jo sanonut: maku asioista ei voi kiistellä..

7 kommenttia:

  1. Voi kuule, osa Stephen Kingin kirjojen perusteella tehdyistä leffoista on aivan loistavia. Yllättävää kyllä, leffoina parhaasta päästä ovat ne, jotka eivät ole kauhua ensinkään.

    VastaaPoista
  2. Itse en ole tykännyt yhdestäkään lukuunottamatta carrieta :D

    VastaaPoista
  3. Mua alko kyrsiin. Multa saatto siis oikeesti just katketa suoni päästä. Siis Hobitti (olen nähnyt ekan, vaikka vannoin etten siihen saastaan koske) on jotain ihan kamalaa! En tajua miks niinkin lyhyestä kirjasta piti tehdä KOLME elokuvaa. Se ois mahtunut kahteen hyvin ja siinä ois ollut se puoli, ettei typeriä juonenkäänteitä ois tarvinnu pierasta ties mistä. Hei Tolkien fanaatikko täällä terve. öasljföasjdö en osaa ees enää muodostaa lauseita, mutta kerrotakoot, että oon muutenkin leffanirso. ._.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse tykkäsin nyt kummastakin ilmestyneestä, kirjoja tosin en ole lukenut, koska olivat mielestäni tappavan tylsiä. Hobitti -kirjaa en ole tainnut koskaan edes nähdäkään, mutta olen kuullut marmatusta siitä, mitä kaikkea on jätetty pois.. Kakkososan suhteen olin kyllä kieltämättä aluksi tosi skeptinen, koska Legolas oli ängetty mukaan ja pelkäsin koko homman kusevan hahmon fanservice paskalle, mutta onneksi Legolasin osuus oli hyvin saatu omasta mielestäni sulautettua tarinaan mukaan.

      Toiset tykkää kirjoista, toiset leffoista :)

      Poista
  4. Okei, ensinnäkin pohdintaa kirjojen elokuviksi muuttamisesta ei kannata aloittaa sanomalla, että ei ole lukenut kirjoja. Ja ei, tuo sinun Hopeanuoli - esimerkkiäsi ei lasketa, kun siinä on kuitenkin käännetty yksi visuaalinen media (sarjakuva) toiseksi (animesarja). Kirjoijen kääntämisessä on täysin erilaiset haasteet ja ongelmat.

    Tehtäköön selväksi, että olen perusideasi kanssa samaamieltä. Onhan se rasittavaa lukea, kun hardcore - fanit antavat suth hyvälle elokuvalle negatiivisia arvosteluja, koska kaikki ei mene yksi yhteen kirjan kanssa. Minä olen lukenut alkuperäisen Apinoiden Planeetta - kirjan (jonka iso fani en myönnettävästi ollut) ja katsonut vuoden 1968 elokuvaversion, ja vaikka elokuvalla oli hyvin vähän yhtäläisyyksiä kirjan kanssa, niin pidin siitä kovasti. Hyvä elokuva voi syntyä käsikirjoituksesta, joka ei noudata kirjaa kohtaus kohtaukselta.

    Minusta et ole kuitenkaan ymmärtänyt, että aina pitäisi pyrkiä säilyttämään lähdemateriaalin henki. Apinoitten Planeetta oli edelleen tarina ihmiskunnan matkasta kohti omalla kädellä aiheutettua tuhoa ja molempien versioitten twist-ending ajoi saman asian. Hobbitti oli kirjana hyvin pienen mittakaavan seikkailu perheen pienemmille, kun taas elokuva yrittää olla massiivinen eepos - elokuva. Myös Tolkienin luomaa mytologiaa pahoinpidellään roimalla kädellä tai jätetään tarkoituksella huomioimatta, jotta saataisiin massoille helpommin markinoitava tuote. Otetaan esimerkiksi vaikka tämä surullisen kuuluisa Tauriel. Ylimääräisen hahmon lisääminen tarinaan on aina ongelmallista, mutta kun kyseessä on hahmo jonka ainoa funktio on lisätä tarinaan tarpeetonta kolmiodraamailua (todella edistyksellistä luoda naishahmo, jonka ainoa tarkoitus on olla mieshahmojen kuolailun kohteena, btw.), joka vie aikaa ja huomiota päätarinasta niin jokin on pahasti vialla. Lisäksi kuka tahansa mm. Silmarillionin lukenut tietää miksi kääpiön ja haltian romanssi Tolkienin luomassa maailmassa on älytöntä.

    Ymmärrän toki täysin, että jos katsoo vain elokuvia niin on sokea kirjojen - fanien kritiikille. Henkilökohtaisena esimerkkinä voisin sanoa, että Will Smithin tähdittämä I Am Legend on kauneusvirheistään huolimatta yksi lempielokuvistani, mutta olen kuullut monien alkuperäisen kirjan fanien haukkuvan sen maan rakoon. En kuitenkaan dissaa heidän mielipiteitään vaan ymmärrän täysin miltä heistä tuntuu. Minusta sinunkin olisi hyvä, enemmän tai vähemmän lievästä ärsyyntymisestä huolimatta, kuunnella mitä kirjojen faneilla on sanottavaa elokuvista, niin saatat ymmärtää paremmin miksi ne eivät kaikille maistu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mun mielestä on niin hassua sanoa, että on 'en jaksa kuunnella kritiikkiä, btw en lukenut kirjaa koska se oli tylsä''
      Tää kertoo jo ihmisestä sen, ettei välttämättä tiedä edes mistä puhutaan tai miksi ihmiset pilkkaa ja halveksuu Tolkienin kirjoista tehtyjä elokuvia. Eniten Hobitissa (elokuvassa) ärsyttää kääpiöiden täydellinen raiskaaminen: ''Me ollaan hauskoja pieniä miehiä, ollaan tyhmiä ja itsepäisiä jääröjä, mutta lähinnä ollaan vaan hassunhauska lisä tähän porukkaan'' ARGH!
      Ja juurikin tuo, että Hobitti kirjana oli jotenkin mukavaa luettavaa, ei niinkään raskasta kuten LOTR, koska tarina Hobitissa on suunnattu ''kaiken ikäisille'', jos näin voi jostakin sanoa. Elokuva on taas hirveetä mäiskettä ja pamahduksia. En edes osaa kuvailla sanoin tätä mun tunnetilaa. Kai se on viha. Tolkien fanaatikkona ehkä tosiaan oon vähän mulkku ajatusteni kanssa ja samalla murheen murtama, kun koskaan ei voida tehdä mitään ns. oikein ja hyvin vaan rahan kiilto silmissä. :/

      Ps. Suosittelen tsekkaan animaatiot Hobittin ja LOTR:n pohjalta. Niistä pidin itse. :)

      Poista
  5. Kiitos ajatuksia herättävästä kommentista! Kuten sanoin tekstissäni, tämäkin on vähän maku asia. Olen vain lopen kyllästynyt kuuntelemaan sitä ainaista taistelua, mutta eri asiat miellyttävät toisia ja toisia taas eivät. Vaikka aika kovalla kädellä tekstin kirjoutinkin, ymmärrän kirjafanaatikkojenkin näkemykset ja ilman muuta kunnioitan niitä! Itseäni vain pännii tuttujen negatiiviset asenteet elokuvaversioita kohtaan, omien kokemusteni mukaan ei tunnuta osata arvostaa vaikka nyt tuota hobittia. Tietty sitä kirjan lukeneena odotukset ovat korkealla, mutta maku asia, kuten jo todettu :)

    VastaaPoista