sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Testissä: MAC cosmetics

Minulla on jo pitkään ollut ongelmana löytää kunnollista silmämeikin pohjustustuotetta. Vaikka ihoni on muuten aavistuksen kuivahko, rasvoittuvat silmäluomeni herkästi, eikä aikaa mene kuin pari tuntia niin meikkivoide/luomiväri on paakkuuntunut rumasti luomivakoon. Kokeilin useampaa eri taktiikkaa ja lopulta päädyin ostamaan pohjustustuotteita mm. Kicksistä ja Lumenelta. Kummastakaan ei ollut apua ongelmaani. Olin luopumassa toivosta, sillä edellä mainittuihin tuotteisiin oli kulunut rahaa aivan liikaa siihen nähden, että totesin yhden kokeilun jälkeen kummankin tuotteen olevan aivan anaalista. Alla kuvaa tuotteista, joihin en ollut tyytyväinen. Koska omat kokemukseni alla olevista tuotteista oli niin huonot, en voi niitä suositella. Kumpikin maksaa kappaleelta n. 12 euroa, mikä on aivan liikaa kokoon ja surkeuteen nähden.


Mietin pitkään, käytänkö pohjustustuotteitani väärin. Kävin läpi vanhat kosmetologikoulu aikaiset meikkausoppaat ja kolusin Youtuben läpi, mutta en löytänyt mitään, missä olisin mennyt vikaan. Levitin pohjustustuotteita todella pienen määrän, kuten pitääkin, mutta mikään ei auttanut. Tuntui, että oli aivan sama pohjustinko luomeni vaiko en, niin lopputulos oli tismalleen samanlainen.

Lopulta päädyin Stockmannille. Olin kuullut hirveästi kehuja MACin meikeistä, erityisesti meikkivoiteista ja muista pohjustustuotteista. Niinpä päädyin MACin osastolle, jossa minua palveltiin paremmin kuin hyvin. Minulle etsittiin juuri oikeanväriset sävyt ja tuotteista kerrottiin kaikki oleellinen. Pääsin kaiken lisäksi vielä itse kokeilemaan tuotteita ennen ostopäätöstä ja myyjä taisi osata hommansa, sillä mukaani lähti pohjustustuotteen lisäksi myös meikkivoide ja peittoaine tummille silmänalusille. Tuotteiden loppusummaksi pamahti 71 euroa, joka on mielestäni kolmesta tuotteesta aivan järkyttävä summa, mutta päätin antaa näille mahdollisuuden, sillä lukemani arvostelut tuotteista oli todella hyviä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Päätin, että jos nämä ylikehutut tuotteet eivät saa minua vakuuttuneeksi, annan koko asian olla ja liikun loppuelämäni sotkuisissa luomiväreissä. Mukaan lähti siis nämä tuotteet:


Olin hirveän skeptinen erityisesti tuosta pohjustustuotteesta ja ramppasin koko ajan peilin luona tarkistamassa, pysyykö meikkaajan laittamat luomivärit edelleen liikkumattomana paikoillaan. Parin tunnin jälkeen tulos oli sama kuin Stockmannilta lähtiessä - eli hyvä. Pidin myöskin pienimuotoiset tanssitreenit itsekseni ja illan päätteeksi ennen meikin pois pesemistä kävin vielä tarkistamassa tuloksen. Uskokaa tai älkää, mutta silmämeikki oli yhä paikoillaan, aivan kuin se olisi vasta levitetty silmiin. Vihdoinkin tuote, joka oikeasti toimii ja josta oikeasti kannatti maksaa sen parikymppiä. Olen varma, että tämä tuote kestää käytössä ikuisuuden, sillä sitä ei tarvitse oikeasti kuin tosi vähän.


Seuraavan aamuna käteni syyhysivät päästä kokeilemaan ostamiani tuotteita itse. Erityisen innoissani olin meikkivoiteesta, joka oli tuotteista kallein (taisi olla 30,50e muistaakseni). Avasin purkin ja totesin, että tuote haisee hyvin maalimaiselle, mutta toisaalta se taas oli hyvin paksua, mikä on mielestäni aina plussaa. Voimakkaasta maalinhajusta huolimatta lähdin levittämään meikkivoidetta kasvoilleni ja ihastuin tuotteeseen täysin. Pisamat, joita olen yrittänyt peittää kaikilla mahdollisilla tuotteilla peittyivät todella hyvin samoten kuin tuotetta riitti kerralla hyvin pieni määrä. Aiemmin olin vannoutunut Maybellinen Fit me -meikkivoiteen käyttäjä, mutta MACin Studio Fixiä käyttäessäni totesin, että Fit me on omaan makuuni aivan liian läpikuultava, vaikka tuote on muutoin erinomainen. Studio fixiä on haukuttu sen mattamaisuudesta ja pakkelimaisesta lopputuloksesta, mutta en itse lähde näitä väitteitä allekirjoittamaan, sillä olen tuotteeseen enemmän kuin tyytyväinen.

Lopuksi kokeilin vielä tummille silmänalusille tarkoitettua tuotetta. Näitäkin on tullut kokeiltua miljoonia erilaisia, eikä yksikään tunnu tuottavan tulosta. Sen sijaan tämä MACin tuote on ihan ok. Se peittää kyllä, muttei ehkä ihan niin täydellisesti kuin toivoisin. Onpahan huomattavasti parempi kuin aiemmat käyttämäni tuotteet.

Jos näistä tuotteista pitäisi jotkin arvosanat ja lyhyet plussat ja miinukset antaa, olisi ne varmaankin tämännäköiset:

Meikkivoide: Arvosana 10
+ Hyvä ellei jopa erinomainen peittokyky
+ Mattamainen lopputulos (tämä tosin on vähän makuasia, mutta itse pidän mattaisuudesta)
+ Riittoisa, pieni määrä kerrallaan riittää
- Hyvin voimakas maalimainen tuoksu
- Hintava

Pohjustustuote 10
+ Riittoisa
+ Pitää silmämeikin paikallaan
+ Tuotteet levittyvät hyvin päälle
- Hintava

Tummien silmänalusten tuote 8
+ Riittoisa
+ Kiva koostumus
- Ei peitä aivan täydellisesti
- Hintava

tiistai 23. joulukuuta 2014

Metal Belly Dance: Blow Your Trumpets Gabriel

Päätin huvikseni ja tylsän sunnuntai illan kunniaksi kuvata hieman kotitreenejäni ja tälläinen lopputuloshan siitä sitten syntyi: 


Improvisoin videolla yhteen tämän hetkiseen lempikappaleeseeni, Behemothin Blow Your Trumpets Gabrieliin. En tästä vedosta ala sen enempää selittelemään, mutta hieman tuollaista teknistä iskukikkailua ja nopeita liikkeiden vaihteluja tuli harjoiteltua jälleen.

Pahoittelen, näytän videolla vähän nyrpeältä, sillä jouduin kuvaamaan tuon varmaan sata kertaa, että näytin omasta mielestäni edes jotenkin ok:lta. Mutta ehkä tuommoinen nyrpeys sopii tuohon kappaleeseenkin :'D

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

OOTD 10.12.2014

Tämmöistä päivän asua tällä kertaa. Koko kesän katselin vaateliikkeiden mallinukkien päässä olevia huopaisia lierihattuja. Niitä tuli kokeiltua monta kertaa ja aina tuntui, ettei moinen minulle sopinut. Kuitenkin joka kerta, kun hattuun törmäsin, oli sitä kokeiltava siitä huolimatta, että tiesin sen olevan tyhmän näköinen päässäni. Jäin haaveilemaan tuosta oudosta kapistukseksi kuukausiksi..

Pari viikkoa sitten törmäsin jälleen mielessäni pyörineeseen huopahattuun H&M:ssä suht edulliseen hintaan ja kaappasin sen sitten mukaani viimein, olihan sen ostamista harkittu jo pitkään. 

En ole koskaan oikein ollut hattuihminen, joten sellaisen pitäminen tuntuu tosi oudolta vielä. Eiköhän tuohon totu. Tuopahan ainakin rennompaan goottilookkiin pientä noitamaista säväystä jollain tapaa. Vai mitä mieltä olette?



Hat: H&M
Necklace: Kreepsville666
Shirt: Killstar
Belt: Cybershop
Skirt: H&M
Bracelet: Asad shop

Näissä outfiteissä mentiin katsomaan viimeistä Hobitti -elokuvaa. 

tiistai 2. joulukuuta 2014

Mitä mieltä sateenkaarista?

Minulta on pitkään pyydelty postausta siitä, mitä mieltä olen homojen oikeuksista tai homoista ylipäätään. Mietin pitkään, etten aiheesta kirjoittaisi mitään, koska se alkaa olla jo niin puhki kulutettu, eikä uusia näkökantoja tunnu tulevan oikein mistään suunnilta. Aihe on kuitenkin nyt suuressa spottivalossa mediassa johtuen lakialoitteen läpi menemisestä, joten tässä vaiheessa on varmaan hyvä kertoa oma kanta asiaan.

Mistäköhän sitä oikein aloittaisi.. Aloitetaan vaikka siitä, että olen aina ollut niin sanotusti "homojen puolella". En ole koskaan nähnyt homoudessa mitään pahaa, jopa lapsena olin aiheesta hyvin kiinnostunut. Ylipäätään en ole koskaan vihannut mitään yksittäistä ihmisryhmää, sillä olen aina yrittänyt nähdä ihmiset yksilöinä.

Tunnen muutamia homoseksuaaleja (niin miehiä kuin naisiakin) ja jokikinen heistä on ollut ihan tavallisia ihmisiä. Heteroiden tavoin homoista löytyy todella mukavia ja todella tyhmiä ihmisiä. En ole koskaan "pelännyt", että samaa sukupuolta edustava yrittäisi iskeä minua ja vaikka yrittäisikin, niin en pitäisi sitä sellaisena, että pitäisi suurempi numero nostaa. Suhtautuisin asiaan samalla tavalla kuin vaikkapa jonkun heteromiehen iskuyritykseen eli neutraalisti tilanteesta riippuen toki. Ylipäätään homoutta tunnutaan pitävän jokseenkin huvittavana asiana ja monesti homoseksuaaleista puhutaankin hieman vitsaillen ja heidän ajatusmaailmaansa kyseenalaistetaan usein. Heistä vedetään aina suuri numero, vaikka läsnäolijat muutoin hyväksyväisivätkin asian.

Homojen oikeuksista on kiistelty jo pitkään, erityisesti pinnalla olevasta avioliitto-oikeudesta. Olen melko aktiivisesti lueskellut aiheeseen liittyviä tekstejä alkaen uutisista mielipiteisiin, myös homoja vastaan olevia tekstejä. Täytyy sanoa, että yksikään homovastainen teksti ei ole saanut minua vakuutetuksi siitä, että homoudessa tai homojen välisessä avioliitossa olisi yhtään mitään pahaa. Nyt eletään kuitenkin 2014 lukua. Homouden vastustajat mielestäni painavat ainakin 99% mielipiteistään uskontoon liittyviin asioihin, mikä mielestäni on vähän kummallista, sillä minusta lainsäädäntöä ja politiikkaa ei tulisi sekoittaa uskontoihin millään muotoa. Itse asiassa uskonnon pitäisi olla erillään näistä asioista jo muutenkin, vaikkakin senkin suhteen Suomessa on tehty varmaan miljoona poikkeusta. Onhan meillä esimerkiksi puolue, joka ajaa kristinuskon asioita...

Tasa-arvoinen avioliittolakialoite meni läpi ja se on mahtavaa, jos mikä. Siltikin Suomesta löytyy muutama kymmentä prosenttia vastarannan kiiskejä, jotka osoittavat mieltään edelleen, mikä nyt ei ole ihmekään. Jos lakialoite olisi hylätty, olisin minäkin osoittanut mieltäni aika kuuluvalla äänellä. Toisaalta ainakin yritän ymmärtää ihmisiä, jotka perustavat mielipiteensä uskonnolleen, mutta mielestäni pelkän uskonnon varaan laskeminen tässä asiassa on aika erikoista. Suomessa on kuitenkin kymmeniä ellei satoja lakeja, jotka rikkovat Raamatun ohjeistuksia elämästä. Esimerkiksi naisen alempiarvoisena pitäminen on Raamatussa täysin ok, kun taas Suomen laissa se on ehdottoman kiellettyä, sillä meillä onneksi vallitsee tasa-arvo. Aikanaan kiisteltiin myös siitä, ettei naisen tulisi saada pitää sukunimeään avioliittoon mentyään saatika äänestysoikeutta (noissakin kiistoissa vedottiin uskontoihin). En halua kuulostaa siltä, että halveeraisin uskontoja, mutten ymmärrä, miksi on okei olla noudattamatta vaikkapa Kymmentä käskyä tai monia muita asioita, joita Raamatussa sanotaan. Jos kerran haluaa perustaa kaikki mielipiteensä johonkin uskontoon liittyvään asiaan, pitäisi sitten noudattaa kaikkea Raamatun (tai jonkun muun kirjan) ohjeita, eikä takertua ainoastaan siihen yhteen tiettyyn lauseeseen. Vaikka nyt itse olenkin uskontovastainen ihminen johtuen sen aiheuttamasta pahasta maailmassa, yritän silti kunnioittaa myös heidän aatteitaan, kunhan hekin kunnioittaisivat edes jollain tavalla toisella tapaa ajattelevien mielipiteitä.

Homoseksuaalien seksielämä koetaan myös hyvin epäluonnollisena ja kauhistuttavana. Ei se sitä todellakaan ole. Samalla tavalla ne heterotkin lykkivät toisiaan persreikään mitä erikoisimmilla välineillä..~

Mielestäni homojen tulisi saada avioliitto-oikeus. Jokaisella on oikeus rakastaa ja virallistaa se, oli rakkauden kohde sitten mies tai nainen. Moni avioliitto-oikeutta vastutava tuntuu olevan asiaa vastaan vain siksi, koska sen pelätään yhdistyvän kirkkoon ja näin "pilaavan" kristinuskon laatimia säädöksiä. En usko, että kovin moni homoseksuaali enää tänä päivänä haluaa vihkiä itseään kirkossa saamastaan kohtelusta, itsekin olen kirkkovihkimisen suhteen vähän niin ja näin, vaikka hetero olenkin ja kirkkoon (ainakin toistaiseksi) vielä kuulun huolimatta siitä, että luen itseni "uskonnottomaksi". Lisäksi kyseinen avioliitto-oikeus käsittelee ainoastaan maistraattivihkimistä, ei kirkkohäitä. Mielestäni kirkko ja uskonto saavat tässä kohtaa päättää, suostuvatko homoavioliittojen vihkimiseen vaiko eivät, mutta mielestäni oikeus vihkimiseen tulisi antaa edes maistraattiin. Mielestäni ketään ei pitäisi liikuttaa se, kuka menee kenenkin kanssa naimisiin. Ei se ole keltään muulta pois.

Entäpä sitten adoptio-oikeus? Tämänkin asian suhteen näytän vain vihreää valoa. Mielestäni homot voivat olla ihan yhtä hyviä vanhempia kuin heterotkin. Toki homoissa on varmasti myös niitä "huonojakin" vanhempia, onhan niitä heteroissakin. On päivän selvää, että varmasti moni homoperheeseen lapsi saa koulussa kiusaamista osakseen, mutta toisaalta, kiusataanhan niitä heterolapsiakin aivan yhtä paljon milloin vanhempien alkoholismista, kehitysvammaisuudesta, ulkonäöstä tai vaikkapa pukeutumistyylistä. Tässäkin asiassa tulisi ajatella realistisesti.

Olen miettinyt usein, että mikä homoissa sitten niin hätkähdyttää ja kummastuttaa ihmisiä, jotka eivät asiaa vain ymmärrä tai edes halua ymmärtää. Onko kyse erilaisuuden pelosta? Itse olen ollut koulusta saakka se luokan "outolintu" ja katseiden kerääjä pelkän ulkonäköni perusteella ja näin ollen olen tottunut ihmisten hämmästeleviin kommentteihin. Ehkä sen takia itse en näe mitään outoa homoseksuaalisuudessa tai vaikkapa transeksuaaleissa. Ihmisiähän me kaikki olemme.

Homojen oikeuksia puolustavia tekstejä on kirjoitettu niin hyviä tekstejä, etten ala niitä tämän enenmpää toistamaan. Pyrin tässä tekstissä kuulostamaan mahdollisimman puolueettomalta,  enkä halua tuomita vastustajia, vaikkakin kantani asiaan tuli varmaan selväksi jokaiselle tekstin lukevalle. Toivotaan, että seuraava eduskunta hyväksyisi lain ja rakkaus voittaisi jälleen. Mutta jotta seuraava eduskunta päättäisi oikein, ei siihen auta mikään muu kuin äänestäminen. Muutoin on turha ruikuttaa jälkeenpäin.

Hetero on puhunut.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Q & A TIME!!

Noniin. Päätin huvikseni heittää ilmoille teitä lukijoita aktivoivan aiheen. 

Kuten otsikko kertoo, nyt on mahdollisuus heitellä kysymyksiä liittyen blogiini/minuun/harrastuksiini/yms. juttuihin, jotka mietityttää. Kysymyksiä voi laitella kommentoimalla tähän postaukseen. Kun kysymyksiä on tarpeeksi, teen niistä erillisen postauksen joko tekstinä tai videona (saa ehdottaa kumpana haluatte sen mieluummin).

Postausaiheitakin voi toki ehdotella tai mitä nyt mieleen juolahtaakaan. Vastaan vain asiallisiin kysymyksiin :)

Eli pidemmittä puheitta ei muuta kuin kyselemään!

(c) Simo Järvinen

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Itämaisen tanssin pikkujoulut Vol 2.

Koska viime vuoden pikkujoulut Akaassa keräsivät hyvin porukkaa, tunnelma esityksineen oli loistava ja kaikki sujui hyvin, päätettiin pitää uudet pikku joulut tänä vuonna hieman aiemmin. Päivä oli marraskuun 15:sta ja bileet vietettiin Toijalan sijaan Viialassa, jossa tällä kertaa oli erikseen esiintymislava, mikä oli iso parannus viime vuoteen. Tällä kertaa järjestäjäryhmällä oli myös enemmän aikaa suunnitella ja järjestellä pikkujouluja ja näin ollen homma toimi ehkä aavistuksen paremmin edellisvuoteen verrattuna.

Esitin tällä kertaa vain soolotanssin ja ATS:ää Louhen Tyttärien kanssa. Soolokoreografiani oli tällä kertaa täysin omani, sillä Breed Aparthan oli osittain Diana Bastetin käsialaa. Musiikkina uudessa koreografiassani käytin Igorrrin Brutal Swingiä. 

Tanssia voisi kuvata ennen kaikkea oudoksi, hauskaksi, synkäksi ja samaan aikaan hauskaksi. Siinä välittyy useampi eri tunnetila. Tämän koreografian avulla kykenin harjoittelemaan hyvin kasvojen ilmeitä ja ylipäätään rooliin eläytymistä, mitä olen aina suuresti arvostanut ja saanut oppia ihan vain muiden videoita katsomalla ja tietysti Dance Moms -realityohjelmasta. Kasvojen ilmeet jäävät harmikseni videolla peittoon valaistuksen takia, mutta toivon mukaan ne livenä näkyivät paremmin.

Olen aina pitänyt rumpusooloista ja liikkeiden tarkoista aksenteista, joten ei ihmekään, että ne välittyvät tästäkin tanssista hyvin selkeästi. Varmastikin vaikutteita näkyy myös viime viikkojen Tribal Fusion -kursseilta~.


Puvun tähän koreografiaan tein itse, tai pikemminkin nuo liivit. Yksinkertaisesti käytin hyväkseni poikaystäväni vanhoja niittivarastoja ja omia hajonneita korujani.

Sain hyvän videon myös Louhen Tyttärien esiintymisestä, jossa itsekin tosiaan olin mukana. Ensimmäistä kertaa esitin duon ja kumpaakin osapuolta taisi jännittää aivan kamalasti, mutta homma sujui hyvin, kun teimme liikkeet selkeinä. Ylipäätään mielestäni kaikilla tanssijoilla tanssi sujui hyvin ilman sen kummempia mokia, itse tosin möhlin parissa kohtaa, mutta niitä ei varmaan toivon mukaan huomaa :D.

Videolla olevaa musiikkia rakastan aivan mielettömästi, sillä olen aina pitänyt nimenomaan perinteisistä ATS -kappaleista. Oli mahtavaa onnistua, sillä ATS on erittäin hankala laji, jos sitä ei opiskele huolella - improvisointiin, havainnointiin, johtamiseen ja seuraamiseen perustuva laji kun on.


Kaiken kaikkiaan pikkujoulut onnistuivat hyvin. Ohjelmanumerot olivat kaikki upeita ja erilaisia. Oli mahtavaa päästä Suvi-Inkeri Koivulan lyhykäiseen "opetukseen" ryhmätanssin muodossa. Ensi vuonna uudestaan!

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Vapaapäivän gootteiluja






Koru: Glitter?
Paita: Goottikirppis (merkistä ei mitään hajua)
Piilarit: Punanaamio & Cybershop
Meikit: Grimas
Hiuskoriste: Kreepsville 666
Hiusväri: Stargazer (Blue Black) & Crazy Color (Pine Green)
Ripset: Ardell

lauantai 11. lokakuuta 2014

Synkiöpukeutumisen vaikeus

Ja jälleen vuorossa listausta veemäisistä asioista! Tällä kertaa aiheena seikat, mitkä ottavat pannuun goottihenkisissävaatteissa. Sen pitemmittä puheitta, aloitetaan heti! Älkää taaskaan ottako turhan tosissanne, tämäkin vähän huumoripohjalta kirjoitettu ja ovat siis vain omia mielipiteitäni ^^

Shit Goth Girls Say..

1. Koko mitoitukset vaihtelee laidasta laitaan. Merkkien mitat vaihtelee hirveästi ja uuden vaatemerkin tilaaminen nettikaupasta on verrattavissa venäläiseen rulettiin. Joko sopii ei ei. Joko on liian iso tai just ei melkeen sopiva - tai sitten liian pieni. Etenkin vartalonmyötäisissä hameissa lantio saattaa olla sopiva, mutta reisien kohdalta puristaa. Paidoissa rinnus yleensä liian iso tai pieni, vaikka muuten sopiva. Itsellä on onneksi käynyt aika hyvä tuuri, sillä 80% vaatteista, jotka olen netin kautta ostanut, on passanut päälle, mutta huonojakin hetkiä on ollut. Pari kertaa olen joutunut tekemään palautuksen, mutta onneksi se on aina ollut ilmaista. Kenkiä en ole koskaan joutunut palauttamaan.

2. Pvc:n ja nahan käyttö kesällä on turha toivo, koska ne hiostavat ja tarrautuvat ihoon kiinni. Liukkaiden legginsien tai sukkahousujen kanssa pvc liukuu ja etenkin hameita saa olla kiskomassa alaspäin jatkuvasti, jottei persaus vilkkuisi kaikelle kansalle. Vastapainoksi talvella ne rapisevat ja jäätyvät kiinni. Paras aika käyttää pvc:tä on ehdottomasti loppukevät ja -kesä.

3. Korkokengissä on hankala kävellä pitkiä matkoja saatika seistä koko päivä. Etenkin Demonian Swingit ovat yhtä paskaa. Mahtavasta ja ihanasta ulkonäöstään huolimatta ne ovat yhdet epämukavimmat kengät ever. Kuka muuten oikeasti pystyy seisomaan/kävelemään niillä koko päivän ilman tuskaa?  Pidin kyseisiä kenkiä joskus vuosia sitten Miljoonarockissa koko päivän ja sen päivän jälkeen kummassakin päkiöissä oli koko päkiän mittaiset rakot. Tällä hetkellä ne lojuvat käyttämättömyyttään kaapissani, mutten silti raaski myydä niitä, nätit kun ovat. Välillä yritän epätoivoisena käyttää, mutta vain, jos tiedän, etten joudu kävelemään pitkää matkaa.

Demonian Swing -kengät

4. Tuntuu, että mitkään vaatteet eivät sovi yhteen keskenään. " Yhyy, miks mun mustat vaatteet ei sovi yhteen!" :D

5. Kaulan ympäri menevät lenkit, jotka ahdistavat. Näitä on etenkin Lip Servicen kuteissa. Etenkin Millenium Moon malliston toppi on yksi suosikkejani, mutta se pääsee harvoin oikeuksiinsa, kun ahdistun sen turhan korkeasta kaulurista. Sellaiset lyhentää kaulaa älyttömästi ja alaspäin kun katsoo, niin tulee armoton ei-toivottu kaksoileukaefekti. Yhyy.

6. Vaatekaapissa 95% vaatteista on mustaa, joten yhden tietyn vaatteen löytäminen vie ikuisuuden. Näin ollen vaatekaappi ei koskaan ole mikään siistein, kun käyttöön haluaa juuri sen alimmaisena olevan kangaskappaleen.

7. Vaatemateriaalien peseminen on hankalaa ja vaativat yleensä erikoispesun (kuivapesun tms) että pysyvät käyttökelpoisempina pidempään ja jotta pienet lisäosat (niitit jne) eivät pääse putoamaan pesukoneen syövereihin. Esimerkiksi pvc:tä kun on paha laittaa pesukoneeseen sen takia, ettei se mene pilalle. Joku joskus suositteli hellävaraista pesua pesukoneessa, mutta olen toistaiseksi tyytynyt vain hyvään tuulettamiseen ulkona.

Käytännöllinen asu?

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Out fit of the dayyy 21.9.14

Paita: Killstar clothing
Hame: Kreepsville 666
Korut/hiustikut/klipsit: Kreepsville 666
Rastat: Cybershop
Piilarit: Punanaamio
Peili: Paskanen


Paluu kaudelle, jolloin tuli fanitettua Murderdollseja, Rob Zombieta ja muita vastaavanlaisia artisteja kuin viimeistä päivää! Tällä kertaa tosin ehkä hieman eri näkökulmasta katsottuna, kravatteja ei vielä ole tullut ikävä. Valmisrastoja usein mollataan liiaksi ja joo, ovathan ne aika karu näky, jos ne letittää koko päähän, mutta kampausten seassa ja lisäkkeissä ne toimii tosi hyvin - tai ainakin itse tykkään. Bongattuani Underground Storesta nuo hiustikut, kiljuin onnesta. Juuri moisia olen aina haaveillut saavani jostain. Ei muuta kuin tilausta vain menemään, vaikkakin hiustikuiksi ovat aika kalliit (12,90e taisi olla normaalihinta). Killstarin vaatteiden lisäksi olen innostunut hirmuisesti myös Kreepsville 666:n vaatetuksesta ja etenkin koruista. En kestä tuota silmämuna-zombie teemaa <3!

Nyt kun vakityössä vapaapäiviä on vain se kaksi, eikä töihin voi oikein tälläytyä näin näyttävästi, olen päättänyt panostaa ulkonäkööni erityisesti vapaa-ajalla. Hirveästi on tullut viime aikoina hamstrattua asusteita, etenkin hiuskoristeita, nyt kun koulutukseni ansiosta osaan tukkani laittaa edes jotenkin kuosiin. Kampauksissa tykkään sileyden ja yksinkertaisuuden sijaan räväkkyydestä ja sotkuisuudesta, jossa kuitenkin on se jokin juttu. Johtuu varmaan siitä, että sileät kampaukset ei omaan naamaani sovi ja niiden tekeminenkään ei ole se lempparityöni työssäni.



Olen jostain syystä aina miettinyt, että jos haluaa tälläytyä, niin päällä on oltava pvc:tä ja ne kaikista näteimmät, mutta epämukavimmat vaatteet päällä. Aatokseni todistui vääräksi, sillä noissa kuvissa ylläni olevat vaatteet ovat äärimmäisen siistejä, mutta samalla rentoja. Olo oli kyllä tälläytynyt, eikä tarvinnut miettiä, että pitäisiköhän vetää hametta alemmas. Ylipäätään tälläytyminen tavanomaista erilaisemmalla tavalla on ihan kivaa. Olisi tylsää joutua pukeutumaan tietyn tyylisuuntauksen mukaisesti. Välillä olo on cyber, välillä vähän punkhenkinen, joskus taas hyvinkin viktoriaaninen.

Blogi muuten vaihtoi nimeään. Kyllästyin totaalisesti vanhaan, joten piti vähän fiksailla sitä. En tiedä, onko tämä nykyinenkään mikään hääppöinen, mutta onpahan tuosta vanhasta päästy eroon :'D Mitä mieltä lukijat olette?

Blogin osoite yms. jutut pysyvät edelleen samana nimimuutoksesta huolimatta. Toivottavasti ei nyt aiheuta sekaannuksia missään ^^'

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Matka Istanbuliin 13.9-17.9.2014

Matkasimme äitini kanssa Turkin Istanbuliin syyskuun puolivälissä viideksi päiväksi. Viimeisimmästä "oikeesti ulkomaanmatkailusta" (Viroa ja Ruotsia ei lasketa) onkin kulunut jo useampi vuosi. Oli hauskaa ja samaan aikaan pelottavaa lähteä täysin ventovieraaseen maahan, Euroopan Unionin ulkopuolelle. 

Turkki on yksi niistä maista, joissa olen aina halunnut käydä jo pelkästään tanssiharrastukseni takia. Lisäksi pidän hirveästi maan kulttuurista, sillä se eroaa tyystin perinteisistä Euroopan maista. Lento Istanbuliin lähti Helsinki-Vantaan lentokentältä puolenpäivän aikoihin ja se kesti 3,5h. Lensimme Turkish Airlines nimisellä lentoyhtiöllä ja täytyy sanoa, että ruuat olivat erinomaiset siihen nähden, mitä ne olivat esimerkiksi viime Pariisin reissulla. Saimme onneksi lentokoneessa ruuat, joka näytti menolennolla tältä:

Pastaa tomaattikastikeessa, vettä, voileipäkeksiä ja suklaakakkua.
Istanbulin lentokenttä ei ollut ihan niin monimutkainen kuin odotin. Se oli yllättävän yksinkertainen ja selvisimme kaikesta ehjin nahoin. Lentokentältä matka jatkui bussilla hotellille vanhan kaupungin läpi uuteen kaupunkiin, Daru Sultan Hotelsiin, joka sijaitsi aivan Galata tornin tuntumassa. Bussin ikkunasta tuli hämmästeltyä maisemia ja liikennettä. Hyvin paljon ne erosivat Suomesta. Kuskit tööttäilivät jatkuvalla syötöllä ja katukauppiaitakin saattoi kävellä autojen seassa. Näin myös elämäni ensimmäistä kertaa palmuja, joita loppujen lopuksi oli yllättävän vähän. Toisaalta, Istanbul on suurkaupunki, joten palmut varmaan kuuluvat niille tylsille rantalomille, minä kun itse satun tietysti olemaan ehdoton kaupunkilomamatkailija. Tykkään nähtävyyksistä ja niitähän Turkissakin oli! Koko viiden päivän ajan lämpöasteita oli 27-30, joten kylmä ei ainakaan tullut.


Katselimme hotelliamme jo netissä ja näimme kuvia prameista huoneista. Vitsailimme, että kuvat ovat varmasti vip-huoneista, mutta paikalle päästyämme saimme ihmetellä itsekin, että meidän tavallisten ihmisten huoneetkin olivat näinkin prameat ja upeat:



Alkuruoka.



Levähdettyäme hotellihuoneessa ja ihasteltuamme sitä aikamme, olikin jo aika ensimmäisen illallisen, jonka voisi sanoa olleen hyvin mielenkiintoinen. Alkupalaksi oli mm. tsatsikia ja täytettyjä vihanneksia perunasalaatin kera. Oli ihan hyvää. Pääruoka sen sijaan oli pettymys, sillä liha oli hyvin mautonta ja alla oleva perunamuusin tapainen hirveän väkevää. Jälkiruoka oli ihan hyvää, sen keskellä oli viileää jäätelön ja kerman sekoitusta.

Seuraavana aamuna päästiinkin jo asiaan. Päivä alkoi pienellä kaupungi kierroksella ja päädyimme ensimmäisenä Siniseen Moskeijaan, joka on maailman 20 suosituin nähtävyys.
Virvon varvon... Eiku?

Moskeijaan pitikin sitten pukeutua mahdollisimman peittävästi, koska musliminaiset eivät saa näyttää hiuksiaan uskonnon takia. Moskeijaan ei ollut onneksi sisäänpääsyä, vaikka niin olisi hyvin voinut kuvitella. Pihalla oli vartijoita, jotka pitivät huolen, ettei sisään päässyt liian vähiin vaatteisiin pukeutuneita ja jos vartijan mielestä tulijalla oli liian paljastavaa vaatetta, annettiin tälle sitten huiveja ja hameita. Ennen sisään menemistä kengät piti ottaa pois jalasta. En ole koskaan ollut mikään uskontojen kannattaja, mutta tämä kokemus oli hienoa kokea. Moskeijan sisällä oli avaraa ja sen seinät oli koristeltu kattoa myöden turkkilaiseen tyyliin. Yksi silmiinpistävä seikka oli kuitenkin se, että naisille oli omat "eristyskarsinat", joissa heidän tuli sitten rukoilla. Miehien sen sijaan tuli pestä kätensä ja jalkansa. Toisin kuin muut Istanbulissa olevat nähtävyydet, oli Sininen Moskeija edelleen käytössä. Vierailijoita ei päästetty enää sisään, kun rukoushetket alkoivat.

Kuten jo ylempänä mainitsin, niin Istanbul kuhisi kulkukoiria ja -kissoja. Yllätyin siitä, miten hyväkuntoisia eläimet loppujen lopuksi olivat muutamaa laihaa poikkeusta lukuunottamatta. Kaiken lisäksi yllätyin, että eläimet eivät olleet vaarallisia ja ne saattoivat tulla hyvinkin lähelle. Koskea niihin ei auttanut, vaikka tarkistusmerkit niihin oli iskettykin. Viimeistään tässä kohtaa näkee sen yhden suuren eron Turkin ja Suomen välillä. Jos Suomen kaduilla jolkottelisi koira vailla omistajaa, se otettaisiin heti  talteen, kun taas Turkissa sen annettaisiin olla rauhassa. Eläimiä kävi sääliksikin, mutta suurin osa vaikutti ihan onnellisilta.

Kulkukoira paistatteli päivää Sinisen Moskeijan edustalla.
Sinisen Moskeijan jälkeen kävelimme kuumassa helteessä Topkapin palatsiin, jossa historian sulttaanit asuivat. Alue oli todella suuri ja siellä olisi hyvin voinut viettää koko päivän, jos vain kahviloita tai ravintoloita olisi ollut enemmän paikan päällä. Topkapiin oli erikseen sisäänpääsymaksu. Porteista päästyämme sisään ihailimme jälleen kaunista puistoa ja rakennuksia, joista ensimmäisenä menimme Haaremiin, jonka tarina sulttaanien 400:sta jalkavaimosta on varmaankin tuttu jollain tapaa. Haaremi oli hyvin karu paikka, vaikkakin se oli kirjailtu yhtä juhlavaksi kuin muutkin rakennukset palatsin alueella. Ehkäpä karuuden teki tarina kaiken takana.. Topkapista näkemättä jäivät aarrekammiot ajanpuutteen sekä kävelyn ja kuumuuden aiheuttaman väsymyksen takia, mutta ehkäpä sitten ensi kerralla.. Alla pari kuvaa Haaremista ja Topkapin upeista maisemista.





Seuraavana päivänä mentiinkin sitten shoppailemaan Suureen Basaariin ja Maustebasaariin. Meitä jo peloteltiin aggressiivisista myyjistä ja tinkimisestä, mutta yllätyin positiivisesti sen suhteen, että tinkaaminen oli yllättävän helppoa ja monta tavaraa lähti mukaan puolet halvemmalla kuin mitä alkuperäinen hinta oli. Myyjät olivat tosi mukavia ja auttavaisia, vaikkakin selvästi rahanjanoisia. En myöskään kokenut myyjien "mainostamista" mitenkään aggressiivisena, vaan pikemminkin innokkaana. Pieniä kauppoja oli tuhottoman paljon, Suuressa Basaarissa niitä taisi olla oppaan mukaan 4000. Mausteita myytiin irtonaisena ja ostin elämäni ensimmäistä kertaa sahramia, maailman kalleinta maustetta. Lisäksi mukaan lähti turkkilaista makeista lokumia (turkish delight), johon äitini kanssa ihastuttiin ikihyväksi. Täytyy kuitenkin sanoa, että lokumit ovat tuoreena ja käsintehtyinä paaaaaljon parempia kuin valmiiksi pakatut.

Sitten vähän ruokakuvia. Maistoimme myös ehtaa alkuperäistä kebabia, Iskenderiä, jonka valmistustapa on tyystin erilainen kuin Suomessa tunnettu mättökepappi. Turkkilaisen iskenderin päälle kaadetaan sulaa voita ja Suomessa tunnettu jalopeno on korvattu kunnon paprikalla. Liha on lammasta ja se on rakenteeltaan erilaisempaa kuin suomalainen versionsa. Makukin on aivan eri, sanoisin jopa että parempi. Kebab on muuten Turkissa oikeastaan mitä lihaa vain. Esimerkiksi eräässä ravintolassa kanavartaat oli nimetty "Chicken shich kebap"iksi. Maistoin myös mausteisia lihapullia, köftejä. Hauskaa oli huomata, miten samassa annoksessa saattoi olla riisiä ja ranskalaisia, kun normaalisti olisi vain jompaa kumpaa.

Kaupungilla oli myös pieniä kojuja, joissa myytiin pieniä suolaisia leivoksia, joista yksi kohosi ehdottomaksi suosikiksi: rinkelin tapainen leipämäinen simit, jonka päällä oli paahdettuja sesaminsiemeniä.

Iskender
Kahvillakin tuli käytyä Galata tornin juurella.

Köfte = mausteisia lihapullia

Chicken sich kebap
Kävimme myös Hagia Sofiassa, jonne jonot olivat jumalattomat. Hintaakin lystille oli peräti 30 liiraa (jonkin verran alle 15 euroa) ja mielestäni se oli tosi kallis hinta seinien tuijottelusta. Topkapissa kauniita seiniä voisi vaikka toljottaa ikuisuuksiin, mutta Hagia Sofiassa alkoi koukeroiden ja arabialaisen tekstin näkeminen kyllästyttää. Onneksi kuitenkin kävimme vielä Yerebatan Sarayin vesisäiliössä, jossa oli todella tunnelmallista. Alla olevat kuvat hieman hämäävät, säiliössä ei ollut noin kirkasta, vaan täysin pimeää ja kivijalkojen juurilla paistoi pienet valot. Säiliön pohjalla oli n. metrin verran vettä, jossa ui muutaman kymmenen sentin mittaisia kaloja. Aivan säiliön nurkilla oli myös Medusasta tehty veistos, joka tietysti oli erittäin vaikuttava - Medusa kun sattuu olemaan suosikkini kreikkalaisesta tarustosta. 

Yerebatan Saryi
Medusa

Hagia Sofia

Sininen Moskeija
Matkamme huipentui risteilyyn Bosporin salmella, joka kierteli Euroopan ja Aasian välissä (Turkkihan siis jakautuu Eurooppaan ja Aasiaan, jos joku ei tiennyt). Alla kuvaa sillasta, jonka ylittämällä pääsee Euroopan tai Aasian puolelle. Kävelijöille tuo ei ole avoin, vain autolla pääsee.

Risteilyllä ruoka ei ollut niin hyvää kuin odotin. Se oli jo ehtinyt jäähtyä ja nirso kun olen, ei tullut sitten oikein syötyäkään. Onneksi kaiken korvasi hyvät esiintyjät, joista mieleeni jäi erityisesti vatsatanssija. Täytyy sanoa, että minut kun on opetettu juurta jaksaen "siveelliseksi" tanssijaksi, oli tämä tanssijatar hyvin rohkea ja turhankin flirttaileva - sai jopa seteleitä rintaliiveihinsä. Esitys oli silti upea ja mieleenpainuva. Lisäksi näimme taikashown ja muutaman kansantanssin.


Paluulentokin sujui hyvin ja ruoka oli parempaa kuin menolennolla. Tämä reissu oli kyllä varmasti ikimuistoinen, sillä harvoin tulee reissailtua. Tällä reissulla kumottiin monet väärät olettamukset turkkilaisista ja heidän tavoistaan. Heistä puhutaan usein negatiivisessa hengessä, vaikka oikeasti ovat hyvin avuliaita ja mukavia - totta kai huomioiden, miten paljon heidän kulttuurinsa eroaa meistä ujoista suomalaisista.

Suosittelen Istanbulia kaikille, jotka harkitsevat sinne menemistä!

lauantai 20. syyskuuta 2014

Muutto!

Kuten varmaan jotkut jo tietävätkin, muutin heinäkuun alussa käpykylä Valkeakoskesta Tampereelle saatuani sieltä alani töitä kampaajana. Pääsin siis kirjaimellisesti viimeinkin pois vanhempieni nurkista pölyttymästä ja aloittamaan oman itsenäisen elämäni. Sain asunnon, 33 neliöisen yksiön aivan Tampereen keskustasta. Työmatka lyhentyi lähes 30km, joten kyllä nyt on luksusta, kun aikaa jää muuhunkin kuin työmatkoihin.

Muutto kävi yllättävän nopeasti, yhden viikon aikana töiden ohella vanhempieni ja kihlattuni avustuksella. Tavaraa lähti kummallisen paljon mukaan, mutta silti tuntuu, että sitä jäi vielä vanhempien asuntoon hirveä määrä. Otin mukamas kaiken tarpeellisen mukaan, keh. Yksin asumisessa on se hyvä puoli, että saa olla ihan rauhassa ja antisosialisoida - tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. Lisäksi saa sisustaa oman asuntonsa miten haluaa ja se vasta kivaa onkin! Jotkut kaverit ovat kyselleet, eikö niinkin ison kaupungin kuin Tampereen keskustassa ole hirveän meluisaa asua ja yllätyksekseni olen kokenut, että täällä päin keskustaa, missä itse asun, on yllättävän rauhallista. Asun kuudennessa kerroksessa ja ikkunani ovat pois päin "meluisilta" kaduilta, joten asuntooni ei oikeastaan kuulu kiinni olevien ikkunoiden läpi muut kuin vastapäätä olevan kirkon kello(sekin yleensä vain sunnuntaisin). Ikkunoiden ollessa auki sen sijaan kuuluu perinteistä kaupungin hälinää, mutten ole kokenut sitä mitenkään häiritseväksi, pikemminkin turvalliseksi.

Olin kaavaillut asuntooni hyvin tarkkaan värimaailman, jonka piti olla alunperin musta/violetti, mutta koska asunnon seinät ovat valkoiset, päädyin sitten mustavalkoiseen ja pidän siitä kyllä ehkä enemmän. Yllättävintä on ollut ehkä se, miten hyvin olen saanut sovitettua kaikki tavarani näinkin pieneen asuntoon ja vieläpä suht. siististi. Okei, eihän tuo nyt siisteimmästä päästä ole, mutta jos verrataan vaikka huoneeseeni vanhempieni luona. Pääsin vihdoinkin eroon entisen huoneeni sotkuisuudesta ja turhasta julistepaljoudesta. Kämppäni on huomattavasti aikuismaisempi kuin huoneeni vanhempieni asunnossa.

Sitten vähän kuvia:

Olohuone/makuuhuone. I love my sofa <3 Sängyn petaus ei ole kylläkään kovin siisti tällä kertaa :D

Vasemmalla jotain ihme sälää, mm. tanssivaatteitani. Keskellä ruokapöytä ja ihan oikeassa laidassa Ginga -kokoelmani (joka kylläkään ei kuvassa näy).

Keittiö/toimistoni. :D

Vessa. Suihkuverho on vähintäänki magee. :D Tykkään myös noista peiliovista.

Eteisen senkki ja vessan ovi.
Tuommoisia pika-otoksia tällä kertaa. Otan videota varmaan sitten, kun saan laitettua kunnolla julisteita seinälle yms paikat jollain tavalla paremmin kondikseen.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Sivusiilin paluu ja #kutsumua

Pitkän harkinnan ja pyörittelyn jälkeen päätin ajaa oikean puolen jälleen siiliksi. Viime kerrasta taitaakin olla kolmisen vuotta aikaa. Sivua on kasvateltu tuskalla ja työllä monia kertoja ja välissä sitä on leikelty milloin mitenkin. Hetken aikaa päätin antaa sivun kasvaa samaan mittaan vasemman puolen kanssa, mutta eihän siitä mitään tullut.

Töissä työkaverini kanssa sitten otettiin kone käteen ja ajettiin sivu 6mm:ksi. Aiemmin mulla ei olekaan ollut niin lyhyttä, nimittäin muistelisin, että sivu oli about kolme vuotta sitten 12mm. Eli nyt on sitten puolet lyhyempi. Jätettiin myös sivuun pulisonki, josta olin haaveillut ikuisuudet. Viime kerralla siili ulottui aivan korvan taakse niskan yläosaan saakka, mutta tällä kertaa jätettiin raja korvan kohdalle, mikä mielestäni oli hyvä ratkaisu. Hiukset on helpompi laittaa ja jos päätänkin taas kyllästyä valintaan, niin sen voi kasvattaa paremmin takaisin. Viimeksi en myöskään saanut sivusiiliäni peittoon mitenkään leikkauksen takia, mutta nyt saan sen hyvin peitettyä halutessani. 

..Ja tältäpä se nyt sitten näyttää:



En tiedä teistä, mutta itse olen enemmän kuin tyytyväinen. Erityisesti tuo pulisonki tuntuu tuovan kasvoihin paljon muotoa, pyöreät pallokasvot kun omistan. 

Shirt: Killstar Clothing
Skirt: Kreepsville
Necklace: Cybershop

Täytyy muuten kuolata tuota uutta Kreepsvillen hamettani. Ai jeesus. Mulla ei ole koskaan ollut vaaleaa hametta, mutta nyt on ja mitä mageimmalla printillä! Paitakin on uusi lempparini ja ensimmäinen Kill Starin vaatteeni ever. Hameen ja paidan ostin Attitude Holland nimisestä nettikaupasta ulkomailta ja koska palvelu pelaa ja tuotteitakin on pilvin pimein, aion jatkossakin käyttää kyseistä kauppaa. Haaveissa nimittäin olisi muutama muukin Kill Starin rytky. Olen totaalisen rakastunut kyseisen merkin occult -teemaan ja vaatteissa on juurikin sitä, mistä tykkään: mukavan tuntuinen päällä, sopiva mitoitus, ihanat printit ja yksinkertaisuus.

Lähdinpä minäkin muuten mukaan tuohon #Kutsumua -kampanjaan, pitäähän kiusattuna olleen hieman edustaa.. 

Kuvan valotus on päin persettä, mutta siinä on tosiaan yliviivattu ns. haukkumanimeni ja ne on korvattu sanoilla, joita toivoisin itsestäni käytettävän tai miten haluan ihmisten nähdä minut persoonana. Ujoudestani saan kuulla toisinaan jatkuvasti hyvässä että pahassa, siitä tuo tuppisuu nimitys. Wannabeksi tai nimenomaan wannabegootiksi minua on kutsuttu heti tyylini löytämisen alkuajoista melkeinpä kaksoistutkintoni puoliväliin saakka - jotkut varmaan kutsuu edelleenkin. Tylsimys olen ollut siksi, etten ole ollut ensimmäisenä innostumassa kaikesta ja hypi tasajalkaa - introvertin luonne kun olen. Kiusaamistarinani olen osittain purkanutkin tänne blogiin ja jos sen haluaa lukaista läpi, sen voi lukea TÄÄLTÄ. 

Sain tuossa aikaiseksi tehtyä uutta videotakin, tällä kertaa sellaista perus vaate-esittely hömpöttely vlogia. Julkaisen sen varmaan sitten, kun pääsen porukoille editoimaan. Ylipäätään mulla olis taas kasa juttuja esiteltävänä, mutta katsotaan, jahka saan jonkun kuvaamaan kunnon outfittejäni, niin ei tartte pelkkiä naamakuvia laitella :D