tiistai 3. joulukuuta 2013

Matkiminen

Matkimiseen liittyviä postauksia en ole tainnut kovin moneen törmätä bloggaajan "urani" aikana, joten päätinpä asiasta kirjoittaa. Aihe tuli mieleeni toisessa blogissani, jossa pohdin piirtotyyliin liittyvää "matkimista". Puhun matkimisesta hapsuissa, sillä itse käsitän matkimisen vähän eri tavalla kuin miten se yleensä käsitetään.

Minua on haukuttu matkijaksi muutamia kertoja, ei onneksi kovinkaan usein. Ensimmäinen mieleeni tuleva matkijaksi haukkumistilanne tapahtui ylä-asteella. Kuten osa lukijoista varmaan muistaa postaukseni liittyen kiusaamiseeni, muistavat varmaan myös maininneeni tuolloin olleeni koulun ainut gootti parin muun tytön ohella. Kaksi näistä tytöistä oli vuotta kahta vanhempia ja yksi oli rinnakkaisluokallani. Toinen näistä vanhemmista tytöistä kommentoi minulle joskus törkeyksiä irc-galleriaan, mm. haukkui, kuinka matkin rinnakkaisluokallani ollutta troo-goottia kaikilla mahdollisilla tavoilla. Hämmennyin, sillä kyseessähän oli ainoastaan kuiturastat, jotka olin sattunut laittamaan päähäni pari viikkoa sen jälkeen, kuin tämä kyseinen suosittuihin tyyppeihin kuuluva troo-ihminen. Koska itse kuuluin niin sanotusti pohjasakkaan, minulla ei näköjään olisi saanut olla minkäänlaista oikeutta pukea samantapaisia vaatteita ylleni kuin tämä rinnakkaisluokkalaiseni, vaikkei minulla ollut minkäänlaista tarkoitusta saatika motiivia "matkia" häntä. Jotta mieleni ei olisi jo moisista huhuista loukkaantunut, tuli tämä rinnakkaisluokkalaiseni tokaisemaan erääseen rastatukkakuvaani " Just. Sullaki rastat." ja perään armottomat mielenosoitushymiöt.

Ensimmäisiä rastaherutuskuviani.

En tiedä saiko kukaan selvää tuosta sekavasta sönkötyksestäni, mutta pointtini oli siis se, että on se jännä, miten ihmiset tuntuvat saavan kauhean hepulin mitättömistä asioista. Tietystikin näiden haukkujien tarkoitus oli puolustaa omaa muka-niin-pirun-uniikkia tyyliään, koska pelkäsivät siitä tulevan muotia koulumme hameväessä. Kyseiset tyypit eivät vain koskaan tulleet ajatelleeksi, että on olemassa saman tyylisuunnan edustajia, jotka ovat ottaneet vaikutteita aivan eri asioista kuin mistä he kuvittelivat minun niitä ottaneen, vaikka sinänsä samantyylisiä oltiin. Kauheinta ja ehkä naurettavinta tässä hommassa oli se, että kyseisien ulinoiden jälkeen en enää uskaltanut rastoineni kouluun mennä, vaan pistin ne ainoastaan viikonloppuisin ja lomilla päähäni, silloin, kun ei tarvinnut pelätä rumia kommentteja. En käsitä, miksi ihmeessä menin kuuntelemaan kyseisien ihmisten moitteita siitä, miten minun pitäisi löytää oma vaate- ja hiusmaku, eikä matkia muita.. Kun helkkari soikoon minun vaate- ja hiusmakuni oli juuri sellainen kuin olin koulussakin näyttäytynyt!

Tuon vanhemman tytön ja rinnakkaisluokkalaiseni sättimiset jäivät onneksi pariin kertaan, mutta sen sijaan sain aina kuulla itsestäni typeriä lempinimiä heidän kavereiltaan, mm. "hevi-Satu" ja "wannabe-gootti" jne, kun taas näitä "suosittuja gootteja" kutsuttiin oikein gootti-etuliitteellä ja heidän tyyliään kehuttiin milloin opettajien ja milloin kavereiden suunnalta. Näin aikuistuneena minulle on ihan yksi ja sama kuinka ihquna goottina kukakin minua pitää, mutta teininä tuo suorastaan vitutti, kun minua ja tyyliäni ei koskaan otettu vakavasti, vaan sen kuviteltiin olevan kopio näiden suosittujen pukeutumistyylistä, vaikka asia näin ei todellakaan ollut. Tyyliäni pilkattiin moneen otteeseen, mutta se ei saanut minua lannistumaan minun totuttua ilkeisiin kommentteihin. Pääasia kuitenkin oli musiikki ja oma ajatusmaailma, vaikka ulkonäkö on hyvin tärkeä asia ainakin minulle. Pilkkanimitykset loppuivat kuitenkin 9-luokan lopulla, kun nämä troo-gootit muuttuivatkin taviksiksi kuin yhdessä yössä.

Toinen mieleeni jäänyt matkimisdraama onkin aivan lähimenneisyydestä. Värjättyäni hiukseni pinkeiksi, sain heti kommenttia, joissa minun väitettiin matkivan eräitä tiettyjä bloggaajia vain sen vuoksi, että minulla sattui olemaan sama hiusväri kuin heillä. En asiasta jaksanut ottaa itseeni, kun mitään syytä ei ollut. Halusin hiuksiini vaihtelua ja räväytin yhdellä lempiväreistäni. Lähinnä kyseiset ihmettelyt ja kyseenalaistamiset ihmetyttivät, sillä ei kukaan voi kieltää ketään hiuksiaan värjäämästä millaiseksi haluaa, eikä tietyllä hiusvärillä värjääminen tarkoita automaattisesti sitä, että matkisi jotakin toista ihmistä. Ziisus. Sama jos kerrot ostaneesi jonkun paidan kaupasta, pitäisi heti olla antamassa creditsejä ja kumartelemassa jollekin toiselle siitä hyvästä, että kyseisen vaatteen uskalsit ostaa ja vieläpä samasta kaupasta! Toki, ehkä on kohteliasta kertoa, keneltä on idean johonkin asiaan saanut, mutta mielestäni kuitenkin jokainen saa kaupasta ostaa mitä haluaa ilman, että siihen pitää ensin kysyä lupa joltakin suositummalta tai jopa kaverilta... Itse kun olen kuvitellut, että bloggaajat nimenomaan haluavat jakaa vinkkejä hyvistä vaateputiikeista ja antaa vinkkejä kaikenmoisiin asioihin - sitten niitä vinkkejä ja niksejä ei kuitenkaan saisi kukaan lukija käyttää.

Omat kokemukseni matkimisdraamoista on aika pienet, mutta silti sangen mieleenpainuvat. Kaveripiirissäni matkimisdraamoja ei onneksi ole ollut - ainakaan sellaisia, mihin itse olisin liittynyt johtuen varmaankin ihan siitä, että suurin osa kavereistani edustaa tyystin erilaista tyyliä kuin itse edustan. Sen sijaan erityisesti goottikulttuurissa, kun bloggaajia on suht vähän verrattuna muun tyylisuunnan edustajiin, olen huomannut tietynlaista kateutta ja närää siitä, jos joku sattuu ostamaan samanlaisen korsetin kuin joku toinen goottiblogisti, tarkoittaen nyt lähinnä omaa tapaustani. Ns. "tavisblogeista" sen sijaan en tiedä mitään, kun en ole sellaisia seuraillut kovinkaan aktiivisesti.

Millaiseksi sitten itse matkimisen käsitän? Toisen ihmisen identiteetin kopioimisena. Yritetään olla kuin joku toinen kopioimalla selkeästi ihminen pukeutumistyyliä, kirjoitus- ja puhetapaa myöten ja yritetään elää samanlaista elämää kuin toinen ihminen - saatetaan käyttää jopa samaa nimeä. Sen sijaan vaikutteiden ottaminen on mielestäni pienten yksityiskohtien liittämistä omaan tyyliin, vaikkapa nyt pukeutumiseen tai piirrustustyyliin. Aika suuri ero omasta mielestäni, neh? Mielestäni matkijaksi haukkuminen on aika kummallista, kun kuitenkin kaikki ihmiset ottavat aina jostain asioista vaikutteita oli se sitten omat vanhemmat, julkkikset tai omat kaverit. Osa vaikutteista voi tulla ihan tiedostamatta, eikä niille sen pahemmin voi mitään. Monelle ihmiselle tuntuu olevan helppoa sanoa jonkin julkkiksen olevan suuri inspiraatio vaikkapa omaan pukeutumistyyliin, kun taas tavistallaajasta otetut vaikutteet luetaan heti matkimiseksi ja kauheaksi asiaksi, joka on noloa ja niin ei saisi tehdä. Miksi ihmeessä?

Onko teillä kokemuksia "matkimisesta"? Onko teitä "matkittu" tai onko teitä haukuttu matkijaksi? 

10 kommenttia:

  1. Jossakin vaiheessa kolmella koskilaisella tenulla oli samanlaiset kaksväriset hiukset kuin minulla, eli toinen puoli musta ja toinen jotain muuta. En oikein usko, että toi oli sattumaa, mut musta se oli vaa huvittavaa :D Sain myös blogiini kommentteja kuinka hienot hiukseni olivat, ja itsellekin haluisivat sellaiset, mutta kukaan ei uskaltanut värjätä. Tuli hieman sellanen olo, että ''omistin'' kyseisen hiuslookin D:

    Mut kaikista pahinta on olemuksen matkiminen. Se on totta, että kaveripiirissä sanonnat ja puhetavat leviävät, mutta yhtäkkiä eräs henkilö kopioi omaa persoonaani aivan uskomattomalla tavalla. Se tosiaan ärsytti

    ''Matkija'' -haukkuihin oon viimeks törmänny onneks ala-asteen kuvistunneilla, kun itse inspiroiduin jonkun kuvistyöstä ja tein saman tyylisen :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikutteiden ottaminen, kuten tuo hiusväri juttu, jonka kerroit, on ihan fine ainakin itselleni - ns. mustavalkovärit oli hirveässä muodissa yhteen aikaan, joten tiedä häntä vaikka kyseessä olisi ollut ihan sattuma. Sen sijaan tuollainen persoonallisuuden "kopiointi" on kyllä ikävää ja voisi ihan matkimiseksi luokitella. Itselläni ei asiasta kokemusta ole, mutta varmasti todella ahdistavaakin :S

      Poista
  2. Hyvä teksti sinulta jälleen kerran! :) Itse olen elämässäni onneksi välttynyt kaikelta tältä matkimisdraamalta, ainakaan kukaan ei ole suoraan tullut sanomaan että matkisin jotakuta. Mutta voin silti jotenkin hirveän hyvin samastua noihin sinun kokemuksiisi matkimisesta, ehkä sitten kirjoitat niin hyvin :D Mutta itsestäni tuntuu kyllä siltä, että jos jollakulla on tarvetta tulla valittamaan toiselle ihmiselle että "just joo sä matkit mua", niin tällä henkilöllä ei varmaan oo itsetunto kauheen korkeella. Selkeesti tässä pelätään että joku tulee ja astuu varpaille, ja se kuviteltu kruunu toisen päästä riisutaan pois. Tässä maailmassa on kuitenkin jo niin paljon nähty ja kokeiltu että jotakin aivan uutta on vaikea keksiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ^^

      Samoilla linjoilla kanssasi ja tuota asiaa yritinkin tekstissäni tuoda esille: haukkujilla on todennäköisesti niin alhainen itsetunto, että he yrittävät pönkittää sitä juurikin kiusaamisella tai tuolla " matkit mua" kommentilla :D

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. En nyt tiedä, lasketaanko tämmönen matkimiseksi vai perseennuolennaksi vai miksi, mutta tunsin aikoinaan ihmisen, joka miuhun tutustuttuaan alkoi (ilmeisesti tietoisesti) muuttamaan itteään "enemmän minunlaiseksi". Eihän siinä muuten mitään, kivahan se on löytää omanhenkisiä ihmisiä, mutta tilanteet muuttuivat kiusallisiksi joka kerta, kun hän ns. "jäi kiinni" tästä esittämisestä. Esimerkkinä toimikoon vaikka Sonata Arctica, jota kuuntelin niihin aikoihin ihan tatti vaahdossa (:D). Hehkutettuani bändiä kaverilleni, hänkin ilmoitti jonkun ajan kuluttua rakastavansa Sonataa. Mie aloin sitten innoissani höpöttämään bändin jäsenistä ja tulevista keikoista ja kivoista pikku Sonata-faktoista, kaveri hymyili ja nyökytteli mukana ja kysyi hetken kuluttua "Ai kuka se Tony Kakko on?" Miulle jäi tosi paha maku suuhun, kun tajusin, että tää kaveri yrittikin vaan miellyttää minuu esittämällä tykkäävänsä samoista jutuista kun mie. (Tosi sekava tekstiryöppy, mutta toivottavasti ymmärrät pointin! :D)

    En myöskään ymmärrä, että mitä ihmiset hepuloivat, jos huomaavat jonkun matkivan vaikkapa heidän tyyliään. Sehän kuuluisi ottaa imarteluna? :D

    T. myöskin "hevi-Satu", joskin positiivisessa mielessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko kommentoida, koska itelle on käynyt samoin. Oon tyttö, joka on aina pelannut PC:llä, konsoleilla ja ihan millä tahansa vehkeellä, johon nyt saa kuvan ja ohjaimen ja jonkun pelin. Pelaan myös lautapelejä, luen hirveesti ja noh kuuntelen raskaampaa musiikkia. Huvittavinta tässä on se, että eräs kaveri on muuttanut itsensä täysin samoista asioista kiinnostuneeksi. Tutustuttiin muutama vuosi sitten tämän tyttösen kanssa ja nykyään facebookista saa lukea päivityksiä kuinka hän on supernörtti, pelaa aurinkoisella säällä sisällä ja kuuntelee sitä ja tätä mun lempparibändiä.
      Sama ihminen on myös yhtäkkiä kiinnostunut samanlaisesta ns. juhlapukeutumisesta (mä käytän harvoin mekkoja, yleensä mulla on kauluspaita ja liivi tai sitten ihan puku päällä) ja tykkää viskeistä. Tässä mun tarinassa päädyttiin kiusalliseen tilanteeseen, kun kerran aloin höpistä viskeistä hänen kanssaan ja se meni myös tähän pään nyökyttelyyn ja myötäilyyn. Hetken päästä tyttö päästi suustaan ne pahimmat kirosanat, mitä mulle voi sanoa: ''Kyllä Jack Daniels on parasta viskiä koko maailmassa'' mulle tuli niin vahva myötähäpeän tunne, että halusin vajota pöydän alle...

      No anyway tiivistettynä: Matkiminen menee joskus rajan ja ärsyttävyyden yli varsinkin, jos mennään juurikin mielenkiinnonkohteisiin ja otetaan sieltä kaikki, muttei kuitenkaan loppupeleissä ollakaan kiinnostuneita niistä asioista vaan tahdotaan pitää yllä typerää kulissia.

      Poista
    2. Juurikin näin. Toisen persoonallisuuden kopiointi ja toisen ihmisen apinoiminen on kyllä varmasti rasittavaa, etenkin, jos itse joutuu sellaisen kohteeksi :< Mutta positiivisesti ajateltuna: onpahan ainakin joku, joka ihailee :)

      Poista
  5. Myönnän suoraan etsiväni "vinkkejä" pukeutumiseen, meikkaamiseen, hiustenlaittoon ja kaikkeen muuhunkin ihmisten blogeista. Mutta sitten sovellan ja sekoitan niitä itselleni sopiviksi.

    Muistan kun yläasteella ollessani oli iso juttu kun ilmestyi Amberian Dawn -yhtye. Heitä syytettiin Nightwishin matkimisesta kun tyylinä oli hevi klassisella laululla... Haastateltiin oikein Suosikki-lehteen että "onko tämä nyt plagioimista". Syyttääkö kukaan Britney Spearsia Madonnan matkimisesta kun on blondi pop-laulaja? Ei, samaa musatyyliä voi esittää monella eri tavalla!

    Ja jos joku laittaa farkut ja hupparin ja omistaa ruskeat hiukset, se ei ole matkimista. Musta Burleskan korsetti ja demonia-kengät ovat truu-goottien matkimista.

    En tiedä. Ehkä minä, pienenä wannabe-goottina, ryömin taas pöydän alle ja olen hiljaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *Nyökyttelyä* Minäkin voin tunnustaa etsiväni vinkkejä, senhän takia esimerkiksi blogejakin luetaan! Enkä koe tätä vääräksi. Tulehan pois sieltä pöydän alta ja "matkitaan" kaikkia yhdessä :D

      Poista