maanantai 25. marraskuuta 2013

Terveisiä koulusta!

En ole pitkään aikaan kirjoittanut blogiini mitään koulunkäyntiini liittyen, joten olkoot tämä postaus pyhitetty kyseiselle aiheelle.

Kuten tiedättekin, opiskelen parturi-kampaajaksi täällä kotikaupungissani aikuisopiston puolella toista ja viimeistä vuottani. Koska aikuisopiskeluun ei sisälly niin sanotut yleisaineet, kuten äidinkieli ja muut tällaiset, on opiskeluaika näin ollen vuoden lyhyempi kuin vaikkapa nuorisopuolella. Siksipä opiskelutahtimme on hieman ripeämpi ja ensimmäinen vuosi menikin pitkälti uusien asioiden opettelussa.

Hiusalan opiskelu on ollut todella mielenkiintoista ja olen siitä hyvin innostunut, ehkä jopa enemmän kuin aiemmasta kosmetologin ammatistani. Hiusala on ehkä inasen haastavampi, sillä tällä alalla työnsä lopputuloksen näkee heti - kosmetologi puolella tulokset saattavat näkyä vasta kuukausien päästä. Tämän puolentoista vuoden aikana olen oppinut hirveästi asioita ja nyt tuntuu ihan oudolta ajatella, että noin kaksi vuotta sitten olin täysin tietämätön hiusväreistä ja leikkaamisesta, hyvä kun tiesin edes, millaista shampoota pitäisi käyttää millekin hiuslaadulle ja miksi. Hiusalan ansiosta olen myös hirmuisen kiinnostunut kosmetiikan kemiasta eli näin selkeämmin sanottuna siitä, mitä esimerkiksi jokin shampoo, hoitoaine tai muotoilutuote sisältää ja ennen kaikkea mitä hiukselle ja hiuspohjalle todellisuudessa voi tehdä ja miten tunnistaa harhaanjohtavat markkinointikeinot. Kemia ja teoriapuolen viedessäni minua mennessään, on kokeisiinkin lukeminen suorastaan taivaallista, kun pääsee kirjoittamaan asioista, joista tavalliset kuluttajat eivät tiedä välttämättä mitään. Kun teoriatietoa on, on oma ammattiylpeyskin paljon korkeampi. Tällä alalla (sekä ylipäätään kauneusalalla) teoria-osaaminen on äärettömän tärkeää, sillä ilman sitä ei pitkälle pötkitä.

Koska teoria- ja kemia-asiat ovat niin mielenkiintoisia, olen pari kertaa pysähtynyt ajattelemaan mahdollisia jatko-opintoja. Josko sitä lähtisi opiskelemaan ammattikorkeakouluun estenomiksi, joka siis näin yksinkertaisesti selitettynä on perehtynyt enemmän juurikin tähän teoria- ja kemiapuoleen. Haaveeni estenomi-opiskeluista kuitenkin tyssäävät kuin seinään muistaessani, miten ärsyttävää on väkertää jatkuvasti armottomia esseitä ja muutenkin se hirveä vaiva läksyjen suhteen on niin hermoja raastavaa (lukio aikoja lämmöllä muistaen..).


Opiskelujeni aikana olen myös löytänyt omat suosikki- ja inhokkityöt. Rakastan hirveästi tehdä värejä ja minua koulussa välillä sanotaankin vitsillä "Elumen-asiantuntijaksi", sillä olen ilmeisesti luokkani ainut, joka on kyseiseen suoravärisarjaan perehtynyt niin paljon. Suoraväritkään eivät ole niin yksinkertaisia kuin kuvitellaan, vaan niidenkin kanssa saattaa joutua pelaamaan riippuen käsiteltävästä hiuksesta. Ylipäätään erilaisten värien luominen on todella kivaa, kun saa samaan aikaan haastaa itsensä että myös toteuttaa omia suunnitelmiaan ja ennen kaikkea rentoutua ja antaa pienen sisäisen taiteilijasielun tehdä tehtävänsä. Olen myös huomannut, että aina ei tarvitse tehdä tylsää yksiväristä ruskeaa, vaan voi taiteilla useampien sävyjen kanssa - jopa kolmea neljääkin yhtä aikaa ilman, että lopputulos on sotkuinen. Värejä katsellessa ja inspiraatiota hakiessa sitä usein törmää ajatukseen siitä, että " olisipa kiva kokeilla tuollaista väriä" ja viime aikoina olen hirveästi haikaillut vaalean värin kokeilua. Saa nähdä, aionko uhkaukseni toteuttaa, kun kuitenkin tästä pinkistäkin tykkään hirveästi.

Kuten jo aiemmin mainitsin, kivoja juttuja ovat myöskin teoria-asiat ja ainesosien tulkitseminen ja muut kemia-asiat, sekä muotoilutuotteiden käyttäminen. Ennen alalle tulemista, en ollut koskaan tiennyt, miten esimerkiksi hiusvahaa käytetään ja miten paljon erilaisia tuotteita onkaan olemassa. Pidän myös pesujen tekemisestä, vaikka niitä kovin moni aliarvostaakin. Pesutapahtuma on kuitenkin se hetki, jolloin luodaan asiakkaaseen luottamuksen tunne ja ensivaikutelma - hyvät otteet saavat asiakkaan rentoutumaan ja luottamaan, kun taas hiveleminen ja koskettamisen pelko viestittävät asiakkaalle jotakin ihan muuta. Vaikka itse olenkin aika harvasanainen, viestitän itsevarmuuteni ja luottamukseni asiakkaalle käsieni kautta ja se kannattaa, sillä saan asiakkailta lähes aina kehuja hyvästä hieronnasta.

Omia inhokkitöitäni puolestaan ovat kampaukset, sillä en niitä yksinkertaisesti osaa tehdä mitenkään huippuhyvin. Olen vielä aivan käsi tekemään sileitä pintoja ja keksimään mitä kummallisimpia kampausvirityksiä ja yleensä päädynkin tekemään hyvin yksinkertaisia, mutta kuitenkin jollain tapaa näyttäviäkin kampauksia. Teknisesti en kampausten suhteen vielä mikään haka ole todellakaan, mutta sen voin sanoa, että viimeisimmässä työssäoppimispaikassani olen oppinut sentään föönaamaan ja siitä saankin yleensä opettajiltakin kehuja. Jospa sitä joskus vielä oppisi tekemään sileitä ja hyvin pitäviä kampauksia, eikä aina toistaa niitä samoja sekametelisoppia, mitä tähän asti olen kokeillut. Kampaustekniikoista ehdoton inhokkini on painetut laineet, joita en vain osaa tehdä mitenkään päin. Niiden harjoittelu ei ole edes hauskaa ja tuppaan luovuttamaan jo heti ensimmäisten yritysten jälkeen.. Pitäisi ottaa tässä kampaus asiassa itseään niskasta kiinni.



Hiusten leikkaamisesta minulla ei vielä oikein ole varsinaista mielipidettä, enkä osaa sanoa, luettelenko sen suosikki- vai inhokkijutukseni. Leikkaaminen on todella kivaa, jos on varma siitä, mitä tekee, mutta toisaalta taas se on hyvin turhauttavaa, jos jostakin asiasta ei ole varma. Leikkaaminen ei todellakaan ole niin yksinkertaista touhua kuin miltä se saattaa näyttää - jokainen poikkileikattu hius vaikuttaa lopputulokseen. Myös hiuksen vetäminen ja leikkaaminen tietyssä suunnassa voi vaikuttaa lopputulokseen ja siihen, miltä leikkaus näyttää.

Löytyykö lukijoista hius- tai kauneusalan opiskelijoita tai onko joku vastavuoroisesti harkinnut alalle lähtemistä? 

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

MYYTÄVÄÄ!

Myynnissä olevia juttuja, joita ei ole tullut käytettyä. Myyn vaatteita myös Goottikirppiksellä Facebookissa, mutta niitä saa täältäkin kautta kysellä. Hinnoista saa tinkiä. Tuotteisiin sisältyy postikulut!

Ostakaa nää pliis nurkista pois. Itse näitä enää koskaan tulen käyttämään. Osasta luovun ihan siksi, ettei enää vuosien ainaka kertyneiden kilojen takia enää mahdu päälle ja osan taas käytönpuutteen takia. Kaikki myynnissä olevat tuotteet ovat kunnoltaan hyviä ja jos eivät ole, niistä on maininta erikseen. Lisäkuvia saa pyytämällä.


Cyberdogin ihana minihame. Ollut käytössä muutaman kerran, joten kunto on hyvä. Sivussa pieni vetoketju ja edessä lukot. Kangas ei jousta. 
Koko S
vy: n. 78cm (hame asettuu suunnilleen navan alapuolelle!!)
pituus lyhimmästä kohtaa 29cm
Hinta: 40e (sis. postikulut)


Perus pvc-rintsikat ilman mitään toppauksia. Sopivat A-kupille (lapussa lukee koko 10). Olkaimia voi säätää. Ostettu täältä, mutta jääneet käyttämättä. Hyväkuntoiset.
Hinta: 10e (sis.postikulut)

Ginatricotista aikanaan ostetut hopeiset paljettilegginsit. Haaroista jonkun verran kuluneet, muttei mielestäni mitenkään pahalla tavalla. Kunto ok.
Koko M ja vastaa mielestäni ihan hyvin sitä, menee S kokoisellekin.
Mittoja:
Vy: 70cm, venyy 5cm
reisi: 40cm (venyy useamman sentin)egginseistä
Hp. 10 e (sis. postikulut) Maksoivat uusina lähes 30 euroa, joten lähtevät halvalla.

Myynnissä Burleskan viininpunainen, kiristykseen sopiva korsetti. Korsetti on kuvaa vastaava, mutta ilman tuota korua rusetin päällä. Korsettia on pidetty max 4 kertaa, joten on hyväkuntoinen. 
Koko 22 (menee S-M kokoiselle hyvin)
Hinta: Maksoi uutena satasen, joten pyydän tästä 45e sis. postikulut


TÄSTÄ klikkaamalla pääset Goottikirppiksellä olevaan myyntikansiooni.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Tanssillinen historiani

Psst. Tuossa vähän aika sitten päättyi äänestys seuraavasta mahdollisesta videopostauksesta ja sen voitti My Day x) Aiheesta vireota lähitulevaisuudessa, jahka saan päätettyä sopivan päivän videon otolle.

Mutta aiheeseen...

Itämaisen tanssin harrastamisesta olen puhunut teille useaan kertaan täällä blogissa ja tällä kertaa ajattelin hieman avata teille ns. tanssillista historiaani eli sitä, mitä muita lajeja olen tässä vuosien mittaan harrastanut.

JOUKKUEVOIMISTELU


Kuva otettu randomilla jostain. Mutta tässä näkee osan joukkuevoimistelussa käytettävistä välineistä - keilat ja vanne.

Joukkuevoimistelu ei nyt varsinaisesti tanssia ole, mutta se oli suuri askel tanssin maailmaan. Aloitin joukkuevoimistelun hyvin nuorena, noin 4-5 vuotiaana ja ehdin sitä harrastamaan melkein kolmanteen luokkaan saakka. Kisasimme moneen otteeseen ympäri Suomea ja kerran pääsimme ihan sijoituksillekin asti (olimme muistaakseni SM-kisoissa kuudensia, mikä on aika hyvin mielestäni). Joukkuevoimistelun aikana olin tosi notkea ja sain taivuteltua itseni moniin eri asentoihin, joihin ei nykypäivänä ole toivoakaan. Näiltä ajoilta minulle kytkeytyi myös pakollinen venyttelyn tarve ja jos venyttelemään alan niin yleensä teen sitä pitkään ja mielelläni. Joukkuevoimistelun takia pidän myös enemmän haastavasta liikunnasta, koska kyseinen laji tarjosi sitä kyllä paljon.

Joukkuevoimistelussa käytetään erilaisia välineitä, joista itse pääsin taiteilemaan narun kanssa. Sen verran nuoria olimme, että pallo olisi ollut seuraava "vaihe", mutta koska ohjaajamme ihastuivat aerobiciin ja muuttivat näin ollen ryhmämmekin aerobiciksi, lähdin vetelemään, koska aerobic on ehkä yksi niistä lajeista, joita en ole koskaan voinut sietää.


BALETTI


Balettiaikoina pääsin tutustumaan "kärkkäreihin" eli balettitossuihin. Harjoituksissa ja esiintymisissä kärjiltä ei saanut tulla alas ellei veri valunut tossuista läpi..

Joukkuevoimistelun muututtua aerobiciksi, siirryin balettiin kaverini innostamana. Baletti oli ihan mielenkiintoista siihen pisteeseen saakka, että minua alettiin kiusaamaan (sekä ryhmän sisällä että ulkopuolella) ja näin ollen aloin vihaamaan koko lajia. Balettia harrastin ylä-asteen alkutaipaleisiin saakka, enkä kyllä noita aikoja muistele pahemmin lämmöllä ollenkaan. Baletti kuitenkin opetti minulle kärsivällisyyttä, kivunsietoa ja käsienkäyttöä, josta voinkin jonkinlaisen kiitoksen tälle lajille suoda.

STEPPI

Stepistä en löytänyt kunnon kuvaa mistään, mutta kyseessä on siis laji, jossa oleellista on lattian kolistelu kengillä, joiden päkiöissä on metalliset kappaleet, joiden avulla ääni sitten syntyy. Steppi oli osana balettia ja se oli eräänlainen sivuaine. Stepissä meillä oli maailman kivoin opettaja, mutta stepistä itsessään en kyllä koskaan pitänyt. Laji on mielestäni hauska, mutta en kyllä koskaan ajatellut haluavani harrastaa sitä lopun ikääni.. Steppi jäi kuvioista pois samalla, kun lopetin baletin.

JAZZ



Jazz oli myöskin baletin "sivuaine", joka oli näistä kolmesta lajista ehkä se kaikista kivoin. Jazz oli mielestäni kivaa, koska siinä sai olla luova ja koreografiat olivat aina erilaisia. Opettaja meillä vaihtui pari kertaa, mutta se ei menoa haitannut. Jazz taisikin ehkä olla kimmoke menevämpiin tansseihin, koska baletin lopetettuani halusin alkaa harrastaa jotakin omasta mielestäni oikeasti tanssia, sellaista, missä ei tarvitsisi koko ajan miettiä, vaan sais tanssia.. Ja niinpä siirryin showtanssin maailmaan.

SHOWTANSSI



Showtanssi on aika monimuotoinen laji, koska se kattaa aika laajan skaalan erilaisia tansseja. Pääosin ne ovat yleensä viihdyttäviä, eivätkä ne käsittääkseni edusta mitään tiettyä tanssilajia. Showtanssia harrastin parisen vuotta, muistaakseni ylä-asteen loppupuolelle saakka. Aloitin showtanssin harrastamisen erään kaverini kanssa ja tässäkin lajissa pääsimme heti kisaamisen makuun. Showtanssi "urani" aikana ehdimme käydä yksissä kisoissakin Vihdissä, jossa menestys ei kyllä hääppöinen ollut - meillä oli nimittäin yllämme siniset polkkamalliin leikatut peruukit ja aivan naurettava musiikki jostain kivikaudelta. Showtanssi oli ihan kivaa, mutta kyllästyin siihen aika äkkiä, koska opettajamme keksi ryhmällemme vain "muka niin hauskoja" tansseja, joita sai hävetä silmät päästään aina, kun niitä jouduimme esittämään.

NYKYTANSSI



Nykytanssiin hurahdin oikeastaan alunperin siksi, että sitä kutsutaan baletin vastalauseeksi - jalat ja nilkat saavat olla koukussa ja ryhtikin saa välillä olla huono. Nykytanssista pidin aivan mielettömästi, sillä meillä oli ensinnäkin hyvä opettaja ja tosi hyvät koreografiat. Aina, kun nykytanssiryhmämme kanssa esiinnyimme, saimme hirveästi kehuja ja meistä tykättiin tosi paljon - kiitos hyvän opettajamme. Nykytanssia harrastin pari vuotta, mutta senkin jouduin valitettavasti lopettamaan, kun opettajamme ei enää pystynyt ryhmäämme vetämään. Vielä nykyisinkin haaveilein nykytanssin harrastamisesta, mutta en kyllä lähde sille tielle enää, ellei paikalliseen kurssiohjelmistoon tule juuri tämän suosikkiopettajani opettamaa kurssia. Nykytanssissa sai pitää hauskaa ja siellä sai kuitenkin haasteita.

HIP HOP


Tämä laji tuskin esittelyjä kaipaa. Hip hopin harrastamisen aloitin oikeastaan erään kaverini mieliksi ja ihan kokeilumielessäkin. Laji oli kyllä aika mielenkiintoinen ja todella, todella haastava. Hip hopia harrastin vuoden verran ja tästä ei itse asiassa ole kauaakaan, nimittäin hip hopin aloitettuani, olin ehtinyt harrastaa itämaista tanssia jo kaksi vuotta. Hiphop ryhmän kanssa esiinnyin kerran suurella häpeällä, koska en ensinnäkään osannut tanssia tätä tanssia mitenkään luontevasti, vaikka kuinka yritin, eikä laji tuntunut yhtään omalta.. Saatika sitten, että puolet ryhmästä jaksoi aina taivastella sitä, että mitä ihmettä gootti tekee hip hop maailmassa. Sitä saatoin itsekin ihmetellä, mutta tulipahan kokeiltua!

ITÄMAINEN TANSSI



Ah, lempilapseni. Itämaisen tanssin maailmaan hyppäsin kaverini innostamana muistaakseni vuonna 2007-2008. Olimme katselleet Shakiran joitakin tanssivideoita ja halusimme ehdottomasti aloittaa lajin harrastuksen. Itse en niin Shakiran musiikista välitä, mutta ihastuin tyyliin, jolla hän tanssi (joka siis muuten ei pätkääkään itämaista tanssia ollut). Ensimmäiselle alkeistunnille mentyäni yllätyimme siitä, että tanssi olikin ihan erilaista kuin videoissa, mutta se olikin paljon parempaa! Innostuin kuitenkin tanssista heti alkurysäyksestä niin paljon, että sitä on tullut harrastettua nyt 5-6 vuotta. Itämaisessa tanssissa yhdistyvät ne elementit, joita aiemmista lajeista kaipasin: naisellisuus, haastavuus, luovuus ja hauskanpito. Missään muussa lajissa en huomannut näiden elementtien yhdistyvän niin hyvin kuin itämaisessa tanssissa, josta on minulle tullut eräänlainen elämänsuola. Tätä lajia jaksaa harjoitella ihan kotonakin hyvän musiikin tahdittamana, enkä koskaan ole jaksanut muihin lajeihin panostaa yhtä paljon kuin tähän ja siksi voisinkin sanoa, että olen tässä lajissa ihan hyväkin.

Minkälaisia tanssiharrastustaustoja teiltä muilta löytyy? Löytyykö listasta samoja lajeja vai oletteko itse kokeilleet joitain muita lajeja? 

torstai 7. marraskuuta 2013

Kauneusalan pimeäpuoli

Tämä aihe on puhututtanut jo pitkään milloin mediassa, Facebook yhteisöissä ja milloin missäkin.. Nimittäin se, mitä kauneusalalla nykyään tapahtuu. Hirveästi puhutaan siitä, miten paljon kotitekijät ovat lisääntyneet ja miten moni firmakin kiertää veroja vaivihkaa. Entäpä, miten kuluttajat ja itse ammattilaiset suhtautuvat kauneusalan turvallisuuteen? Tekstin tarkoituksena ei ole vihjoa kenellekään mitään henkilökohtaisesti, vaan enemmänkin pistää kuluttajia ja miksei ammattilaisiakin miettimään omaa suhtautumistaan tähän harmilliseen asiaan. En myöskään väitä itse olevani mikään kauneusalan expertti, sillä olen toisinaan joutunut itsekin pohtimaan omaa osaamistani ja sitä, miten paljon todellisuudessa välitän tästä kyseessä olevasta asiasta.

Itse koulutettuna kosmetologina ja tulevana parturi-kampaajana tämä aihe on mietityttänyt pitkään. Meneekö oma opiskelu ja hirveä vaivannäkö kouluttautua ammattilaiseksi, kun kuitenkin kuluttajat haluavat maksaa kauneudenhoidostaan mahdollisimman vähän ja käyvät kotitekijöillä teettämässä ties mitä juttuja. Ei ole väliä, maksaako Chanelin aitonahkarillutinrällytinlaukku kolme tonnia vai ei, niin hiustenleikkaus ei saa maksaa yli kahtakymppiä tai muuten maailma kaatuu ja moititaan, miten kallista on hoidattaa ulkonäköään. Toki on totta sekin, että kaikilla ihmisillä ei yksinkertaisesti ole rahaa käydä kampaajalla tai kosmetologilla kerran kuussa, mutta itse ainakin leikkauttaisin hiukseni ammattilaisella kuin alkaisin itse söhräämään "jotain" kotipeilin edessä kynsisaksilla - ammattilaisten leikkaussakset ovat nimittäin ihan erilaisia kuin kaupoissa myytävät. Jos rahaa kampaajalle ei ole ihan joka kuukausi, rahaa voi aina säästää vaikkapa säännöllistä leikkauttamista varten tai sitten toisena vaihtoehtona kannattaa suosia oppilaitoksia, jossa hiusalan (ja kauneudenhoitoalan) opiskelijat tekevät töitä todella halpaan hintaan ammattilaisten valvovan silmän alla. Opiskelijoiden työt tarkistetaan aina huolella ja ne myös korjataan, jos vikaa löytyy. Aina on vaihtoehtoja, mutta kotitekijöitä en suosittele turvallisuuden ja hygienian takia. Toki jos laadukas jälki ei ole se pääasia ja hyväksyt millaiset suhraukset tahansa, voit mennä mielihyvin kotitekijälle (joka ei muuten 99% tapauksista maksa veroja tai ole valmis korvaamaan mitään, jos jotain menee pieleen). En mitenkään halua piikitellä kotitekijöitä tai väittää, että he eivät osaisi asiaansa, mutta suurimmassa osassa kuulemistani ja näkemistäni tapauksista ovat olleet huonoja. Moni tuttavanikin teetättää ripsipidennykset ja rakennekynnet "yhdellä tutulla, joka on itse opetellut tekemään jonkun Youtube videon kautta" miettimättä sen pidempään, miten turvallista se on - pääasia on päästä mahdollisimman halvalla ja mieluummin ilmaiseksi.

Erityisesti kampaajia haukutaan ympäri mediaa ja puskaradioita ja moni onkin päättänyt mieluummin värjäyttää hiuksensa kotiväreillä omin avuin ja osa ei edes harkitse kampaajalle menoa, koska "ne pilaa mun tukan!". Yleensä tällaiset tapaukset johtuvat täysin siitä, että kampaajan ja asiakkaan välinen näkemys ei osu yks yhteen ja jos hiusväri ei vastaakaan asiakkaan odotuksia, se ei tee kampaajasta välttämättä ammattitaidotonta - näkemysero voi olla erilainen sinulla ja kampaajalla. Ammattitaidottomuutta on esimerkiksi hiustenleikkausten jatkuva väärinleikkaus (siten, että leikkaus ei ole tasainen ja jälki on oikeasti hirveää) sekä omien virheiden näkemättä jättäminen, hygienisyyden ja turvallisuuden laiminlyönti, välinpitämättömyys asiakasta kohtaan, itseään täydellisenä pitäminen sekä tietysti haluttomuus kehittää omaa osaamistaan.Siksi uudelle kampaajalle kannattaakin mennä ihan kuva kädessä, jos haluaa jotakin juuri tiettyä leikkausmallia tai väriä. Suosittelen kokeilemaan eri kampaajia - lopulta voi ihan oikeasti löytää sen oman, joka ymmärtää sanomattakin, mitä haluat. Muista, että kampaaja ei näe pääsi sisälle ja näin ollen ei myöskään osaa lukea ajatuksiasi!!

Moniko haluaisi päähänsä tällaiset ripset? Kuvassa kauniit pidennykset, vain 20 euroa! Kuinka halpaa!

Ihmettelen suuresti, miten kukaan uskaltaa antaa silmänsä tai ihonsa sellaisen käsiin, jolla ei ole minkäänlaista koulutusta? En itsekään antaisi kouluttamattoman lääkärin koskea itseeni pitkällä tikullakaan. Moni varmasti ajattelee esimerkiksi ripsipidennysten olevan ihan turvallisia, koska "kaikki kosmetiikkahan on turvallista teki sitä kuka hyvänsä". Asia ei todellakaan näin ole. Esimerkiksi ripsipidennyksissä käytettävä liima on tismalleen samaa pikaliimaa, mitä saa rautakaupoista. Ei ole olemassa liimaa herkille silmille tai vastaavaa, ne ovat vain myyntikikkoja. Potaskaa kaikki. Kuinka moni siis haluaa kouluttamattoman ihmisen tekevän juuri sinulle ripsipidennykset ilman minkäänlaista vakuutta siitä, että ripset ovat oikeasti hyvät ja ne on tehty mahdollisimman turvallisesti ja hygienisesti puhtailla välineillä? En voi muuta kuin ihmetellä, miten välinpitämättömästi tähän asiaan suhtaudutaan. Samaten rakennekynsiä tekevät kouluttamattomat tekijät eivät välttämättä tiedä kynnen rakenteesta mitään, vaan tekevät, kuten opetusvideolla näytetään - nekään eivät aina kaikkia tärkeitä asioita kerro. Vaikka kynsien ja ripsien tekeminen saattaakin vaikuttaa helpolta, se ei sitä todellakaan ole. Hirmu moni on joutunut korjauttamaan ripsipidennyksensä ammattilaisen käsissä, koska kotitekijä on ne sössinyt, saattanut liimata jopa silmät umpeen. Vaikka koristelut voivatkin kynsissä olla tosi hienot, ne voivat napsahdella irti tuon tuosta, mikä ei ole normaalia - saatika se, että oma luonnonkynsi on tuhottu kokonaan. En väitä, että kotitekijät tahallaan pilaisivat ihmisten ripsiä, kynsiä ja hiuksia, eiväthän he välttämättä tiedä, miten oikeasti tulisi toimia ja mitä oikeasti vaikka nyt rakennekynsien tekemisestä pitäis tietää. Olen varma, että esimerkiksi rakennekynsien opetusvideoilla harvemmassa tapauksessa kerrotaan kynnen rakenteesta ja muita yksityiskohtia, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä kynsiä tehtäessä.

Totta toki on sekin, että meidän ammattilaistenkin joukosta löytyy heikkoja lenkkejä. Mielestäni on kuitenkin eri asia, jos ammattilainen on vaikka juuri aloittanut tekemään vaikka nyt sitten ripsiä ja kynsiä, eikä tulos välttämättä ole se kaikista paras (tällaisissa tapauksissa taidonpuutteesta on mainittu esimerkiksi jollakin alennuksella tai mainnalla "harjoittelen vielä"). Eihän ammattilainenkaan voi osata heti uutta asiaa, mutta ammattilainen tietää (tai ainakin pitäisi tietää) perusasiat tekemästään palvelusta ja osata arvioida sen turvallisuuden omiin taitoihin nähden ja olla tekemättä, jos jokin asia ei ala sujumaan. Yleensä huonojen töiden syynä on huono koulutus, kukaan ei tee tahallaan huonoa jälkeä.

Ammattilainen osaa toimia hygienisesti alkaen käsien pesusta ja desinfioinnista asiakkaan ihon desinfioimiseen ja välineiden huoltoon sekä steriloimiseen/desinfioimiseen/pesuun. Toki on tietysti olemassa niitäkin ammattilaisia, jotka eivät välttämättä huomaa tekevänsä jotakin asiaa väärin tai välitä hygieniasta ja turvallisuudesta ja se onkin osa syy varmasti siihen, miksi kauneusala on niin epäarvostettua. Siksi kannustaisinkin kaikkia ammattilaisia, jotka vaikkapa nyt näitä ripsi- ja kynsikoulutuksia harkitsevat, menisivät oikeasti kunnon kouluttajille, sillä nykypäivänä myös koulutusten laatu saattaa vaihdella laidasta laitaan. Hyvistä koulutuksista yleensä puhutaan paljon ja ne yleensä maksavatkin enemmän kuin "huonot koulutukset".

Rakennekynsien teko ei ole ihan niin yksinkertaista. Hienojen koristelujen lisäksi tulee huomioida myös monta muuta seikkaa, kuten kynnen oikeanlainen muoto ja se, kuinka paljon omaa luonnonkynttä saa todellisuudessa viilata ilman, että se menee pilalle.

Moni kuluttaja tuntuu pitävän kauneudenhoito- ja hiusalanpalveluita hirveän kalliina. Väitetään, että kauneusala repii hirveästi rahaa "olemattomista palveluista, jotka nyt kuka tahansa osaisi", mutta se, miksi kyseiset palvelut maksavat nykyään niin paljon on erittäin yksinkertainen: kuten kaikki muutkin yrittäjät, myös kauneusalalla yrittäjät maksavat veroa ja jopa 24% palvelun hinnasta koostuu arvonlisäverosta eli alvista ja muista kuluista. Omaan käteen saattaa jäädä loppupeleissä vain pari hassua euroa. Syy siihen, miksi vaikkapa hiustenleikkaus maksaa toisessa liikkeessä 17 euroa ja toisessa 50 euroa on täysin riippuvainen esimerkiksi siitä, missä liike sijaitsee (eli miten kallista aluetta), mitä ainekustannukset maksavat ja mitä yrittäjän on kannattavinta palvelustaan veloittaa. Kukaan yrittäjä ei ota "suurta" hintaa palvelustaan kiusallaan, vaan ihan siksi, että sitä rahaa jäisi omaankin käteen. Virheellistä on luulla, että yrittäjänä tienaisi automaattisesti hirveät summat rahaa, mutta todellisuudessa suurin osa tuloista menee verojen maksuun sekä liikkeen muiden asioiden hoitoon, kuten laskuihin ja tuoteostoihin. On täysin erilaista olla yrittäjä kuin palkallinen työntekijä. Yrittäjänä voi kuussa tienata pahimmillaan vain pari sataa, mutta parhaimmillaan sen vähän päälle tonnin riippuen toki tehdyistä töistä ja menestyksestä. Palkallisena saat aina saman verran rahaa käteen joka kuukausi ja kaikki sujuu, eikä itse tarvitse huolehtia mistään.

Kauneus- ja hiusala on hyvin vaikea ala. Hirveän harva sitä tuntuu arvostavan, koska "kaiken tonhan voi tehdä itse kotona". Tällä alalla joudut miellyttämään monenmoista ihmistyyppiä ja haastamaan itsesi, jopa lukemaan ajatuksia ja leikkimään taikuria... Mutta jos kerta tämä ala on niin kauhean helppo, mietipä seuraavan kerran, kun värjäät puhkiblondattua tukkaasi ruskeaksi ja huomaatkin tuloksen olevan vihreä kuin nurmikko, että mistä virheellinen värjäystulos johtuu tai että miksi ruskeasta väristä tulee joka kerta musta, vaikka väripaketissa kuvan mallilla on koko päässä tasainen ruskea väri? Entäpä miksi väri jää aina tyvestä kirkkaammaksi kuin latvasta? Entäpä miksi kuvassa oleva suklaanruskea väri onkin mahonki? Tai miksi tyvivaalennukseni jää aina keltaiseksi? Värjääminenkään ei ole niin helppoa kuin kuvitellaan ja hyvähän meidän kampaajien on päteä - olemmehan sentään ammattilaisia ja meidän tulee tietää hiuksesta muutakin kuin se, miten väri läntätään asiakkaan päähän. Entäpä sitten rakennekynnet? Miksi tekemäsi kynnet napsahtelevat irti heti seuraavana päivänä, voiko syy olla jokin muu kuin asiakas itse? Miksi tekemäsi ripsipidennykset ovat liimaklönteillä eivätkä ole tuuheutta nähnytkään, vaikka kuinka yrität tehdä työsi huolella? Miksi tekemäsi hiustenleikkaus on epätasainen ja pottamainen, etkä saa sitä mitenkää asettumaan?

Hiustenpidennystenkään tekeminen ei ole niin yksinkertaista. Pidennykset tulisi saada tehtyä hiukseen niin, että niitä voi pitää poninhännälläkin ilman, että liitoskohdat näkyvät. Huonosti tehdyt pidennykset voivat aiheuttaa pahimmassa tapauksessa hiustenlähtöä.

Tässäpä hieman pohdinnan aihetta itse kullekin, myös itselleni. Mielestäni meidän kauneusalan ammattilaisten tulisi skarpata siinä suhteen, että oikeasti käytäisiin kunnollisissa koulutuksissa ja panostettaisiin oman ammattitaidon hiomiseen, eikä jymähdettäisi niiden oppien varaan, mitä koulusta saadaan. Meidän ammattilaisten tulisi myös panostaa siihen, että tätä alaa alettaisiin arvostamaan enemmän ja oppia arvioimaan omaa osaamista eri kanteilta. Meidän tulisi asennoitua niin, että me tunnemme ja tiedämme kosmetiikassa käytettävien ainesosien faktat paremmin kuin kuluttaja - tietämys kosmetiikassa olevista laeista ja ainesosien merkityksistä tekee meistä ammattilaisia. Kuluttajille sen sijaan toivoisin hieman pohdintaa siitä, kenelle kannattaa ripsipidennykset/rakennekynnet/hiustenpidennykset mennä ottamaan. Jos rahaa ei ole, ei niitä kannata tuhlata kouluttamattoman ihmisen huomaan. Ammattilaisen huomassa voit olla täysin varma siitä, että työ onnistuu ja saat siitä vakuuden. Mikäli ammattilaisen tekemä työ taas epäonnistuu tai saat allergisen reaktion jostain, saat oikeanlaista ohjausta ja mahdollisesti myös korvauksen virheestä. Ammattilaiselta saat myös oikeat ohjeet ihosi ja hiustesi oikeanlaiseen hoitamiseen sekä hyviä vinkkejä esimerkiksi kotona tehtäviin föönikampauksiin ja tuotteiden käyttöön! Kotitekijä ei välttämättä tiedä, mikä on turvallista ja millainen reaktio on normaalia.

Itse olen harkinnut liittymistä SKY-kosmetologeihin, josta koulutetut kosmetologit saavat itselleen merkin ja luvan käyttää sky-kosmetologi nimitystä. SKY-kosmetologi on siis takuu siitä, että ihosi asiantuntija todella on koulutettu kyseiseen alaan, eikä ole itseoppinut tai vastaavaa. Mahtavaahan olisi, jos kosmetologit ja parturi-kampaajat saisivat suojatut ammattinimikkeet samaan tapaan kuin lääkärit - et siis voi väittää olevasi ko. ammatin edustaja, mikäli sinulla ei ole siitä papereita. Tällä hetkellähän tilanne on se, että kuka tahansa voi perustaa kauneushoitolan ja harjoittaa kauneuspalveluita ilman minkäänlaista koulutusta! Aivan järkyttävää, sanon minä!

Miten SINÄ suhtaudut asiaan?

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

OOTD part. ?

Päivän outfitia taas vuorossa kuvien kera. Tänään ylläni lemppariväriyhdistelmäni: pinkki ja musta.

Kuvassa hiukset värjätty Special Effectsin Atomic Pink sävyllä sellaisenaan. Aika hyvä tulee, ja pysyvyys lähes Elumen tasoa!



Toppi: Lip Service
Verkkopaita: Goottikirppikseltä
Koru: Lahja poikaystävältä
Ripset: Ardell (103 malli)
Hame: Dane
Legginsit: Lip Service