torstai 3. lokakuuta 2013

Pimeän puolen kaverit

Tällä kertaa puhun tai paremminkin kitisen teille sellaisesta asiasta kuin goottien insideporukat. Aihe ei varsinaisesti minua koske tällä hetkellä, mutta vielä 4-5 vuotta sitten se tuntui olevan hirvittävän merkittävä asia goottikultuurissa. Oli hirveän tärkeää kuulua johonkin goottien "kermaperse"porukkaan tai leimattiin samantien wannabeksi tai muuten alempiarvoiseksi.

Tekstini ei todellakaan yritä vihjata keillekään henkilökohtaisesti mitään, vaan enemmänkin haluan pohtia tätä erittäin kummallista asiaa goottikulttuurissa, joten älkää vetäkö kauheita herneitä nenäänne tästä, sillä tekstissä saattaa olla pieni huumorinpilkekin ;)

Kalmankalpea.. TEINIGOOTTI!

Löydettyäni oman tyylini (ylä-asteen alkupuolella, eli hyvänaikaa sitten), kiertelin ympäri irc-gallerioita ja nettiä katsellen ja etsien hyviä tyylivinkkejä (eli siis yritin tietysti matkia, kun omaa makua en tietystikään omannut) "gootti-kollegoilta" ja tein mielenkiintoisen löydön: löysin itseäni vanhempien, lähes täysi-ikäisten (ja täysi-ikäisten) jöötikkätyttöjen kuvia ja huomasin erään mielenkiintoisen asian: lähes jokainen gootti tuntui tuntevan toisensa hyvinkin, asuivatpa he sitten Utsjoella tai Helsingissä. Samaan aikaan musiikki- ja vaateaiheisista ryhmistä (yhteisöistä) tai lueskella näiden "tunnettujen goottien" naureskelua muille, jotka eivät tähän porukkaan kuuluneet.

Cyber- ja metallityylin yhdistäminen on maailman kauhein asia. Jos nuo kaksi asiaa yhdistää, on automaattisesti tietämätön siitä, miten tulee pukeutua. Koska musiikkimakuhan määrää sen, millainen pukeutumistyylin ja yleisten mielipiteiden tulee olla, ei tämä yhdistelmä (tai muidenkaan goottityylien yhdistäminen) ole sallittua. Kuvassa selvästi väärätietoinen wannabegootti, joka on virheellisesti yhdistänyt cyberhenkisen kaulapannan ja niittirannekkeet. Hyi!

En ole koskaan, ikinä, milloinkaan kuulunut mihinkään goottien sisäpiiriporukoihin, enkä liiemmin mihinkään kuvagallerioiden " vip goottimussukat" yhteisöihin ja itse asiassa vasta viime vuosina olen saanut itselleni niin sanottuja "goottikavereita", mutta heistäkään kukaan ei tyylillisesti ole samaa kastia kuin minä (mikä ei todellakaan haittaa). Teininä haaveilin useita kertoja kuuluvani noiden "troo-goottien" jengiin, koska olisi muka ollut helpompaa jutella musiikista, vaatteista ja muista yhdistävistä tekijöistä, mutta jälkeenpäin ajateltuna.. Miksi ihmeessä olisin halunnut sellaista? Kuuluminen mihinkään troo-jengiin ei tee kenestäkään sen parempaa, vaan jokainen, joka tuntee olevansa se, mitä haluaa olla (olipa sekavasti sanottu), niin saa sitä olla ilman, että joku troo-ihminen antaa siihen luvan ja lähettää kutsupyynnön vip-ryhmäänsä. Teininä sitä tunsi itsensä hirveän tyhmäksi ja kyseenalaisti itsensä jatkuvasti, kun sai kuulla troo-ihmisten haukkumisia ja naureskeluja - vain siksi, että itse vielä vasta etsi sitä itselleen passaavinta tyylisuuntaa. En onnekseni kylläkään ollut ainoa sorsa, jolle naureskeltiin, enkä myöskään naurunkohteiden listaykkösenä.. Mutta naurunkohteena kuitenkin silloin tällöin.

Hirveän usein olen myös törmännyt näiden "kauan goottina olleiden" mielistelyyn, mitä en yhtään ymmärrä. Jopa osan heidän kuvistaan ja kirjoituksistaan pystyi melkein jo näkemään sen ylimielisyyden ja se kaikki "hienous", mitä noissa ihmisissä kuvittelin teininä näkeväni kariutui alkuunsa. Miten kukaan voi kuvitella olevansa toista parempi jossain asiassa? Jos olet hyvä muokkaamaan kuvia, piirtämään kammottavia gootikkaita kuvia tai maskeeraamaan, ei tarkoita sitä, että olisi parempi kuin sellainen, joka vain tyytyy fiilistelemään musiikkia. Musiikista puheen ollen, tuntuu, että osa näistä troo-ihmisistä tuntuu pitävän jotain ei-troona musiikkimaun perusteella. Jos siis lemppareihisi sattuu vahingossakin kuulumaan power metallin tynkää, olet automaattisesti huono tyyppi.

Teininä törmäsin goottipiireissä (joihin en siis koskaan kuulunut, mutta seurasin sivusta = stalkkasin) ikärasismiin. Jos et ollut täysi-ikäinen tai troo-porukkaan kuuluva, olit automaattisesti matkija, teiniangstigootti tai wannabe. Ilmeisesti siis nämä troo-ihmiset ovat heti synnyttyään alkaneet pukeutua siten miten he nyt pukeutuvat. Totuus on se, että jostain nuo troo-ihmisetkin ovat lähteneet, eikä todellakaan varmaan yhdenkään alakulttuurin edustajan vaatekaappi ole tursunnut Lip Serviceä, Cyberdogia ja Demoniaa. Jännää sinänsä, monikohan noista troo-gooteista ylipäätään tiesi, mistä goottius itse asiassa on alunperin lähtöisin?

Kunnon gootilla pitää olla kuvagalleriassaan ainakin yksi kuva, jossa esiintyy verta. Muuten olet vähäpätöisempi.

Syy siihen, miksi halusin tämän postauksen kirjoittaa on se, että haluan muistuttaa meitä goottipiireihin kuulumattomia siitä, että meillä on ihan samanlainen oikeus olla sitä mitä haluamme olla. Nykyään näitä troo-jengejä ei taida enää kovin paljoa olla, nyt kun goottius ei niin muodissa ole kuin aiempina vuosina, mutta tämä asia pätee varmasti moneen muuhunkin alakulttuurityyliin ja jopa ihan erilaisiin fandomeihinkin.

Vanha kuva, mutta menkööt. Cybertyyli oli pari vuotta sitten todella suosittu tyylisuuntaus goottikulttuurissa. Kuvassahan tietysti taas epägootti, jolla on bändipaita ja halpis Demoniat, koska epägooteillahan ei tietystikään ole rahaa kalliisiin ja LAADUKKAISIIN Pennangalanin kenkiin. Ai niin ja gogglet ja metallityyli ovat asia, mitä ei missään nimessä saa yhdistää.

24 kommenttia:

  1. Hyvä teksti! Tässä on paljon sellaista mistä olen niiiin samaa mieltä. Ja nää asiat ei päde pelkästään gootteihin, vaan myös "metalliporukoihin" ja muihin eri alakulttuureja edustaviin ryhmiin. Oon itse huomannut, että parempi kun ei tutustu kehenkään sellaseen jotka pitää tota omaa truu goth/truu metal sisäpiiriään. En muutenkaan luota nykyään kehenkään, vielä vähemmän tollasiin jotka kuuluu johonkin alakulttuuri runkkausrinkiin. Laitan blogistani linkkiä tähän tekstiin, hyvin kirjoitettu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tämä pätee ihan moneen muuhunkin skeneen, jossa uskottavuuden pitää olla se 100%. Hienoa, etten ole ainut, joka on huomannut saman jutun :)

      Poista
  2. Sitten vielä tämä että "mikä on muodissa" gootismin sisällä ja mikä totaalisen out. Pitää tiettyyn aikaan olla liituraitaa ja seuraavaksi juurikin cyberia. Jos pistät rastat kun muodissa olisi oikeasti sivukalju ja tupeeraus, olet huono gootti kun et tiedä, mikä on muodissa. Eikös juttuun kuulukin jollain tapaa se muodista piittaamattomuus...? Että vaikka Vogue sanoo yhtä, saa pistää päälleen toista.

    En tiedä. Kuulun näihin tyyppeihin, joita pidetään automaattisesti "wannabe-gootteina" koska ei ole rahaa merkkituotteisiin ja satun pitämään loimusametista, joka on kuulemma "siis niin out". Enkä ole koskaan oppinut pistämään rastalockseja hiuksiini. :( On se rankkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin :S Asiaa puhut! Pidetään me "ulkopuoliset" yhtä <3

      Poista
  3. Muistanpa itsekin kun olin vielä epävarma teinigootti, joka asusteli Lapissa eli kaukana kaikesta hienosta. Silloin päätin, että skeneen on päästävä sisälle ja se tapahtuu, kun muutan isompaan kaupunkiin. Kymmenisen vuotta myöhemmin kuuluin tähän "kermaperseiden goottieliittiin". Skeneen pääsi sisälle, kun sattui vain tutustumaan pariin oikeaan tyyppiin. Ja miksikö kaikki skenessä tuntevat toisensa? Siksi, että Suomi on todella pieni maa.

    Mitäpä sitten kun sinne skeneen pääsi sisälle? Sen hohto katosi hyvin nopeasti ja huomasin, että suurin osa ihmisistä ei ole mielestäni edes kivoja, enkä edes jaksa hengailla heidän kanssaan. Löysin ne muutamat hyvät tyypit, joiden kanssa vietän aikaa skenen ulkopuolella ja muita moikkailen sitten klubeilla, kun satun törmäämään. Silti läheisimmät ja parhaimmat tyypit olen löytänyt aina skenen ulkopuolelta. Tuli itsekin todettua, että monet goottiskenessä paljon pyörivät ihmiset eivät todellakaan ole sellaisia, joiden kanssa haluan olla tekemisissä. Viihdyn paljon paremmin aivan erilaisessa seurassa.

    Mutta onko oikeasti näin, että jossain on naureskeltu ja arvosteltu nuorempia gootteja? Kuulostaa nimittäin todella epäkypsältä käytökseltä minun korvaani. Luulen että tuota harrastavat vain teinigootteja aavistuksen vanhemmat, koska mitä itse tunnen näitä yli 30-vuotiaita gootteja, niin heitä ei voisi vähempää kiinnostaa tuollainen. Minusta teinigooteissa on jotain hyvin hellyyttävää <3 Herättävät äidinvaistot ja muistuttavat minua omasta nuoruudesta :)

    Musiikkiin mulla on melko tiukka suhtautuminen siinä mielessä, että minusta olisi suotavaa, että gootiksi itseään nimittävä tietäisi ja kuuntelisi edes muutamaa old school goottibändiä, koska siitähän koko homma on lähtenyt alunperin. Toki tämä ei tarkoita, etteikö voisi kuunnella muutakin musiikkia :) Itsekin kuuntelen ysäri- ja kasarihittejä hyvin paljon.

    Tuossa ylempänä kommentoitiin, että goottiskenessäkin on tietyt muotivillitykset. Se on muuten aika jännä :) Nämä eivät rajoitu muuten pelkästään Suomeen, vaan ovat nähtävissä esim. Saksassa erittäin vahvasti. Tosin tulevat Suomeen hieman jälkijunassa. Omakin tyyli on vuosien varrella muuttunut melko tavalla (siitä pitääkin naputella postaus), vaikka en olekaan pahemmin näihin muotivillityksiin jaksanut lähteä mukaan, niin kyllä niistä inspiraatiota tulee ammennettua. En kyllä nykyään laittaisi monia entisistä asuistani edes päälle. Niin se mieli vain muuttuu, kun ikää tulee lisää :)

    Kuulun btw itse noihin vip-ryhmiin, jonne minut joku joskus vain lisäsi. Se tuntui aluksi hieman oudolta, mutta olen saanut sitä kautta muutaman ystävän, joten olen niissä ryhmissä pysynyt :) En tosin jaksa siellä kommentoida, mutta täytynee varmaan tarkistaa arvostellaanko siellä todella nuorempia ihmisiä noin rankasti. En nimittäin tahtoisi itseäni yhdistettävän moiseen. Pikkuisia pitää suojella <3

    Mutta hyvä kirjoitus :) Pitää varmaan itsekin avautua aiheesta jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla näkökulmaa myös insideporukoihin kuuluvalta/kuuluneelta.

      Kyllä, näin on. "Pienempiä", ns. aloittelevia gootteja on haukuttu useaan otteeseen mm. irc-galleriassa yhteisössä nimeltään Cyber-style, joka on tietysti suunnattu tyylinsä tunteville troo-cybergooteille. Käväisin vilkaisemassa tätä yhteisöä ja kommentteja löytyy vielä muutamia, tosin ne ovat monta vuotta vanhoja, mutta esillä kuitenkin.

      Ja noista vip-ryhmistä piti vielä sanomani, että varmaan sen idea on ollut kutsua kaikki mahdolliset gootit mukaan ryhmään, mutta se tietysti aiheuttaa närää niissä, joita ei ryhmään kutsuta - perusteena "epägoottius" ja wannabemaisuus. Ei sillä, että tuollaisiin ryhmiin haluaisin kuulua, mutta on jotenkin huvittavaa, että vain tietyt ihmiset kutsutaan niihin. Toki varmasti sellaisiakin, joilla on upea tyyli, kuten sinulla esimerkiksi, Mystral :)

      Poista
  4. Aivan ihana teksti! Itsekkin olin saanut kuulla vaatetuksesta kaikenmoista mikä on "väärin", mutta pukeudun niinkuin itsestä hyvältä tuntuu :) Enkä ole oikein koskaan omistanut samaan tyylin pukeutuvia kaveria, mutta miksi tarvisi. Ja se mitä olen kuullut usein niin "ei ole gootti jos ei omista Lip Servicen vaatteita ym.

    Todella kiva oli lukea tuota tekstiä. Ihanaa että on ihmisiä jotka osaavat ajatella vähän erilailla asioita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Ei niiden kavereiden tarvitse olla samaa kastia kuin itse on. Sanotaanko, että läheisimmät ystäväni ovat kaikki aivan erilaisia tyyliltään, mutta silti hyvin persoonallisia, eikä sellaisia massaanhukkujia. Mielestäni ihmisen persoonan ja luonteen tulisi olla se ratkaiseva tekijä kavereita hankkiessa, ei se, onko samantyylinen ihminen.

      Ja kiva, että pidät tekstistä ^^

      Poista
  5. Tosi mielenkiintoinen teksti! En pidä itsekään tärkeänä sitä, että kuuluisin johonkin "goottien sisäpiirisakkiin". Monet parhaimmista ystävistäni eivät edes ole gootteja vaan ihan toisesten tyylisuuntien edustajia. He hyväksyvät minut tällaisenaan ja minä heidät sellaisenaan :)
    Onhan se myös hienoa tuntea ja saada ystäviä goottipiireistä, sillä heidän kanssaan voi keskustella goottimusiikista,-pukeutumisesta ym. asioista, joita muut ystäväni eivät välttämättä tiedä.
    En itse kuitenkaan tietoisesti ala etsiä ystävikseni gootteja ja hakeudu sisäpiireihin.
    Jokainen ystävä on arvokas, edusti hän mitä tahansa tyyliä :)
    Ehkä oli epäselvä sepustus, mutta toivottavasti ymmärsitte mite ajan takaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, lisää tyyppejä samoilla linjoilla! Hienoa :)

      Kuten jo taisin todetakin, olisihan se kiva goottikavereita enemmänkin omistaa ja saahan sitä lajitovereihin tutustua, mutta ihan etsimällä etsiä ja "pakko tykkäämällä" ei pitkälle pötkitä :)

      Poista
    2. Joo samaa mieltä! Se enemmänkin on säälittävää kun yrittää tyrkyttää itseään "parempiin porukoihin".

      Poista
  6. Tää oli hyvä! Tuo ikärasismi on todella ihnottavaa. Minua itseäni on sanottu wannabeteiniangstaajagootiksi ikäni takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kun pidät ^^ Iän takia ei pitäisi tuomita ketään. Jostain kuitenkin on lähtettävä liikkeelle, omalla kohdallani se oli monen eri jutun kokeilua, kunnes sitten osasi muotoilla itsensä sellaisen näköiseksi kuin halusi.

      Poista
  7. Itselleni kävi samoin kuin Mystralille. Haaveilin koko teini-ikäni (ja osan aikuisuudestakin, pakko myöntää) pääseväni johonkin inside-piireihin.

    Sitten pääsin. Tyyliltäni olin toki jo muuttunut tavallisemmaksi mutta musiikkimaultani samanlainen kuin ennenkin (kuuntelen monipuolisesta kasarisyntikkamusiikista black metalliin). Näissä inside-porukoissa mua alkoi pikkuhiljaa ahdistaa, näin asioita joita en olisi halunnut nähdä ja totesin, että olin onnellisempi ulkopuolella vain ihailemassa näitä ihmisiä. Tai oikeastaan vain heidän ulkonäköään. Nyt olen ottanut etäisyyttä niihin ihmisiin, sillä omalla tavallani olen onnellisempi täällä ulkopuolella. En jaksanut niitä juoruja, pitkiä katseita ja suoranaista vittuilua, jota sain siinä inside-porukassa. Tosin taannoisella erollani saattoi olla asiaan jotain yhteyttä, koska eksäni on tietyissä porukoissa hyvinkin tunnettu ja hänen kautta minäkin olen.

    Muuttaessani pois pikkukaupungista (pakko tähän väliin mainita, että olemme samasta kaupungista kotoisin. Emme tunne kyllä toisiamme mutta on meillä yhteisiä tuttuja) luulin, että siitä juoruilusta ja ylenkatsomisesta pääsee eroon mutta ei se täällä pääkaupunkiseudulla mihinkään muuttunut. Täälläkin on niin pienet piirit mitä tulee gootti-/metalliskeneen ja kaikki tuntevat jotain kautta toisensa.

    Mutta kiitos tästä hienosta tekstistä! Oon itekin noita asioita pohtinut viime aikoina kun olen järjestellyt elämääni uusiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kuulla, että tuollaista kohtelua on moisissa piireissä joutunut kokemaan, mutta hyvä, että uskalsit siitä lähteä pois.
      Pakko kyllä kompata sinua siinä, että itse tietyllä tapaa vieläkin ihailen tiettyjen inside ihmisten tyyliä ja sitä, miten he ovat vaikkapa jonkun vaateyhdistelmän toteuttaneet, mutta kun muistaa, millaisia kommentteja minäkin heiltä olen saanut aikanaan satuttuani kehumaan heidän ammattivalokuvaajan ottamia wannabemalleilu kuviaan, niin heidän lookistaankin tulee oksettava ja ruma, kun persoona on jo niin ylimielinen. Tässäkin tapauksessa siis ulkonäkö voi todella pettää. Se kaikista persoonallisin gootti ei välttämättä olekaan se kaikista mukavin.

      Pakko muuten tähän väliin näin kaikille myöntää, että en tätä tekstiä olisi kirjoittanut, jos en olisi katkera. Olen hirveän katkera siitä, että jouduin pettymään oman tyylisuuntani edustajiin, koska kuvittelin, että kaikki meikäläiset (gootit, metallistit jne.) hyväksyvät toisensa. Sen sijaan tässä skenessä saa hirveästi paskaa niskaansa ja nyrpeitä katseita sellaisilta, jotka kuvittelevat olevansa niitä todellisia gootteja. Hienoa, että asia on muitakin kuin vain minua mietityttänyt. Tästä melkein voisikin ryhtyä pohtimaan sitä, miten tällaisen skenen sisäisen kiusaamisen saisi kitkettyä pois.

      Poista
    2. Ymmärrän hyvin tuon katkeruuden. En itse ole katkera, vaan enemmänkin pettynyt. Olen kuitenkin käsitellyt asian mielessäni ja täysin sinut sen kanssa, että en löytänyt skenestä elämään suurempaa rakkautta tai elinikäisiä ystäviä.

      Olen vannoutuneena keittiöpsykologina pohtinut, että ehkä tuon kiusaamisen takana on lopulta näiden ihmisten omat kiusaamiskokemukset. Mietitään, että olet ollut koko ikäsi kiusattu ja hyljeksitty, sitten tulet suosituksi skenessä. Tavallaan osat vaihtuvat. Helpostihan sellainen hattuun nousee ja ennen kuin huomaakaan on itse muuttunut kiusaajaksi, koska on viimein päässyt suosion aallonharjalle ja saanut sitä hyväksyntää, mitä ei nuorempana ikinä saanut.

      Olen myös vuosien skenessä pyörimisen jälkeen huomannut, että mikään ei yhdistä ihmisiä, kuten yhteiset "viholliset". Totesin, että kun haukut tyyppiä, josta muut eivät syystä tai toisesta pidä, pääset pian näiden haukkujien suosioon ja pelaat itsellesi hyvät paikat skenessä. Olen sivusta todistanut miten erään pienehkön goottiporukan pöydästä lähti yksi vessaan ja samantien kun hän hävisi näköpiiristä, alkoivat muut haukkua häntä. Kun hän tuli takaisin oltiin kuin mitään ei olisi sanottukaan. Ja tämä on aivan normaalia käytöstä tässä skenessä.

      Ja kun anonyymi mainitsi tuosta, miten käytös muuttui eron myötä, niin olen itsekin kokenut saman. "Ystävät" käänsivät selkänsä, koska ex oli meistä suositumpi skenessä. Tiedän kyllä tehneeni virheitä, mutta mielestäni ne ovat silti kahden ihmisen välisiä, eikä ulkopuolisten pitäisi puuttua niihin tai valita puolia. Ihmiset kuulevat vain exäni version, eivätkä minun, joten he tietävät vain puolet totuudesta. Mutta en jaksa alkaa itseäni puolustelemaan tuollaisille ihmisille. Onneksi on varaa valita ystävät :)

      Joskus sitä pohtii, että miksi tuhlasin elämästä niin monta vuotta yrittäen väkisin miellyttää ihmisiä ja olin heille ystävällinen, vaikka he olivat todella ilkeitä minua kohtaan. Miksi annoin toisten kohdella minua tuolla tavalla ja halusin vain ehdottomasti olla ihmisten kaveri, joiden seurassa oli paha olla? Viimeiset naulat arkkuun tulivat, kun muutama henkilö pilkkasi sairauttani ja nauroivat vielä päälle, sekä viimeisin eroni. Sen jälkeen totesin, että kiitti mulle riitti. Nykyään käyn goottiklubeilla silloin tällöin katsomassa bändejä ja tanssimassa hyvän musan tahdissa, mutta harvemmin kuin ennen. Olen paljon onnellisempi, kun juhlin muissa piireissä ystävieni kanssa. Ystävien, joille olen ystävä huolimatta siitä olenko sattunut eroamaan kumppanin kanssa ja miten olen sattunut sinä päivänä pukeutumaan. Aitoa ystävyyttä kun ei tarvitse koskaan ostaa, se tulee luonnostaan :)

      Poista
    3. Olen tuota samaa kiusaamisteoriaa itsekin miettinyt. On ihan hirveä vääryys, että se saa ihmisen muuttamaan omaa käyttäytymistään, mutta en silti paina asiaa villasella.

      Ja hyviä pohdintoja tuossa tekstissäsi kyllä. Sitä saa olla miten gootti hyvänsä ja käydä goottiklubeilla ilman mitään insideporukkaa mukanaan. Pääasia ovat aidot ystävät, ei se, millaisessa arvoasemassa skenessä on.

      Poista
    4. Mä en kyllä tiedä missä goottipiireissä te ootte olleet, kun mun kokemukset on täysin erilaisia. Mulla ei ole ollut koskaan halua olla jossain mystisessä sisäpiirissä (joka ilmeisesti on nyt joku irc-galleria -ryhmä?), toki tykkään kuulua ryhmiin kuten melkolailla jokainen ihminen. Mä olen myös kaupunkilainen syntyjäni, mikä voi vähän muuttaa perspektiiviä.

      Olen täysi-ikäistymisestä lähtien pyörinyt Tampereella goottitapahtumissa, ja ehkä oon vaan valinnut seurani hyvin, mutta en oo keneltäkään ikinä kuullut mitään vaatedissaamista tai muuta lapsellista. Jotkut ihmiset ovat ajelehtineet pois ja uusia on tullut mukaan, jotkut eivät sopeudu piireihin ja löytävät sitten parempaa seuraa muualta (voi olla aika haastavaa esimerkiksi jyrkän oikeistolaisena tulla toimeen melkoisen vasemmallepäin kallellaan olevien goottien kanssa). En pidä kaikista gooteista, eivätkä varmasti kaikki minusta, mutta mulla on ystäviä ja kavereita joita voi ihan hyvin tavata pieruverkkareissa ja tehdä heidän kanssa muutakin kuin kuunnella goottimusaa tai juoda alkoholia.

      Mun goottiystäväni ovat sivistyneitä, ystävällisiä ja yleensä vielä pirun hyvännäköisiä, joten luonnollisesti nautin samanhenkisestä seurasta jossa vieläpä voi vaihtaa näkökulmia kiinnostavista asioista ja löytää vaikkapa uutta musiikkia josta pitää.

      Mulla ei kyllä myöskään ole ollut metallimusiikkivaihetta, että ehkä se vaikuttaa mun kaveripiiriinikin? Enkä pidä Tuskaa kesän kohokohtana, enkä tietääkseni tunne ketään joka pitää. Mun piireissä kuunnellaan musiikkia laajasti, mutta kaikilla on yleensä jotain yhteisiä suosikkeja, jotka tukevat muuten samantapaista elämänkatsomusta ja luovat näin yhteenkuuluvuudentunnetta. Jos joku on urpo, oikein pitkän kaavan mukaan ja kusee päälle kaikkien muroihin, niin ihan varmasti jonkinlainen vastareaktio tulee, mutta tällaset on tosi harvinaisia tapauksia enkä mä usko että kukaan joka ystävällisesti ja avoimin mielin lähestyy, vois saada kakkelia niskaan.

      Ehkä näin tiivistettynä, mä viihdyn ihmisten kanssa, jotka pitää hauskaa samanlailla kuin minä. Se ei oo kiinni siitä mitä kenelläkin on päällä tai mitä musaa kukakin kuuntelee, paitsi jos kyseessä on musiikkitapahtuma, niin tietysti on aika luontevaa että sinne saapuvat samasta musasta pitävät tyypit. Mun goottiskeneni on aina avoin uusille ihmisille ja mulle saa aina tulla juttelemaan tapahtumissa, vaikkei meillä oliskaan sama lempibändi, uusia ihmisiä on upea tavata ja nuoremmat gootit ovat se mikä pitää skenen elossa!

      Poista
    5. Hyvä kuulla, että omat kokemuksesi ovat hyviä. Ei tietenkään voida yleistää, että kaikki gootit tai kaikki goottiporukat olisivat sellaisia, millaisiksi tuossa tekstissäni olen kuvaillut. Kerroin vain oman kokemukseni tästä asiasta, en missään nimessä halua yleistää. Itsekin olen törmännyt mukaviin gootteihin, joten on minulla tästä skenestä hyviäkin kokemuksia.

      Poista
  8. Asiallinen teksti. (: Täältä ilmoittautuu yksi lisää joka myös muutamia vuosia sitten mietti päänsä puhki juuri näitä samoja asioita. Tulihan sitä itsekin etsittyä aikoinaan inspiraatioita tyylistä tuon legendaarisen IRC-Gallerian kautta - ja joskus myöskin harvakseltaan tuli tuota dissaamista, useimmiten vain noin vaivaiset pari vuotta vanhemmilta,(jollei jopa hieman itseäni nuoremmiltakin!) goottineitokaisilta, jotka juuri olivat mahdollisesti saaneet liittyä johonkin vastaavaan inside-ryhmään tai kun heidän kaverilistansa todella näkyvästi täyttyivät "lajitovereista".

    Gooteistahan tehtiin se juttu muutama vuosi sitten siinä 45 minuuttia-ohjelmassa. Mm. kun kerrottiin siitä että he olisivat melko suvaitsevaista väkeä. Media pitkälti kun luo ihmisille käsitykset eri jutuista, etenkin nuorille.. Se saattoi luoda ikäänkuin sen täydellisen mielikuvan siitä että kyseinen ryhmä olisi siitä niin erityinen ja ihannoitava, kun kaikille oltaisiin todella kivoja ja ystävällisiä (joku oli jossain kuulemma saanut käsityksen oikein suuresta ja välittävästä "perheestä/heimosta"). Hehän olisivat voineet olla joillekin koulukiusatuillekin mahdollisesti täydellisiä kavereita ja saada heiltä ymmärrystä, olettaen että kaikki gootitkin ovat olleet kouluaikoinaan mahdollisesti todella syrjittyjä.

    Mutta ihmisyys tässä saatettiin unohtaa, ja karu totuus paljastuikin mahdollisista ns. "ylemmistön" wannabe/angstiteini-solvauksista "huonompiaan" kohtaan. Itseään täynnä olevia ihmisiä on tosiaan tyylistä ja iästäkin riippumatta ihan kaikkialla. :/ Jotkut moisista ihmisistä harrastavat myös mahdollisesti ankaraa lokerointia..ja sellaisten kanssa ei henkilökohtaisesti myöskään tee mieli kaveerata sen läheisemmin, oli kuinka kaunis ja inspiroiva henkilö tahansa ulkoisesti.

    Nyt itselläkin on helpompaa hieman perus synkiömäisenä otuksena tajutessa sen, kun ei hakemalla tarvitsekaan hakea vain ja ainoastaan oman tyylin edustajia kavereiksi. Tottakai samanhenkisyys hieman ohjaa siihen että olisi mahdollisesti juuri noita yhteisiä juttuja ja mielenkiinnon kohteita joista puhua, mutta luonnehan pintaa syvemmältä ratkaisee tässäkin että toimiiko ne kemiat kommunikoidessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset sinäkin ja tervetuloa kerhoon. Se on jännä juttu, että gooteista puhutaan kaiken suvaitsevina, mutta todellisuus voikin olla aivan muuta. Toki on olemassa gootteja, jotka oikeasti ovat tosi suvaitsevaisia, eivätkä mistään erilaisuudesta pahemmin kavahda ja antavat uusillekin tulokkaille tilaa, mutta sitten on taas näitä ääripäitä..

      Itse olen tässä asiassa päättänyt jatkaa pää pystyssä eteenpäin. Haukkukoot miksi haukkuvat, mutta itse kun tähän alakulttuuriin tunnen kuuluvani, niin annan sen myös näkyä :)

      Poista
  9. Kyllä noihin ns. piireihin voi joutua vähän tahtomattaankin, ja sitten tajuaa, mitä pelleilyä se on. Mutta metalli on silti paskaa :D

    VastaaPoista
  10. Tavallaan onni onnettomuudessa etta alotin koko homman niinkin myohaan, kun "alotin", tulee varmaan siita yhdesta kommentista selville, minka jatin tuonne uudempaan postaukseen. Mutta ite oon kuullut tallasta samaa rataa ja samoja juttuja useammaltakin taholta ja sekin on ollut osana sita etten oo tavallaan lahtee aiemmin mukaan mihinkaan piireihin. Ei silla en vielakaan kuulu moisiin enka tule kuulumaankaan kun se meno on tallaista. En tieda onko se muuttunut 10 vuodessa mihinkaan? I hope so?

    En voi gootti rintamalla oikeestaan ottaa henk koht kantaa tahan koska olen vain kuullut ja lukenut juttuja minkalaista meno on. Mika on suuri harmi etta sieltakin paljastuu tallasii negatiivisia juttuja. Mutta Jrock skeneissa kun olen senkin edesta pyorinyt niin siella vasta onkin kovaa. 10 vuotta ja edelleen se ikarasismi tyylirasismi ja sitten kuinka kauan on ollut skenessa/kuunnellut bandia X rasismi on ihan helvetoinmoista sontaa! Itseani nain pitkan skeneilyn jalkeen evvk :D kuinka pitkaan joku on ollut fani tai tietaako minka varinen makkari sen ja sen bandin basistilla on ja mika on lempi hajuvesi jne. Ja sitten onko osannut tehda ne taydelliset VK hiukset/meikit vai floppako se taysin. Mita nuorempoi ja uudempi alotteilija sita kovempi on ollut tie yrittaa saada "uskottavuutta". Huh.

    Keikoilla oon henk koht tormannyt myos itse vaikka oon ollutkin jo skenessa X vuotta niin silti se aina hammastyttaa. Eraalla keikallkin tulin jonoon 15min ennen ovien aukeamista koska ei nyt vaan kiinnosta jonottaa sielta aamu 8 asti enaa, olin yksin ja juttelin ajan kulukseni muutamalle tyypille edessani. Vierelleni ilmestyi minua reippaasti nuorempi tytto ja kysyi kauanko jonossa olen ollut ja kuunnellut bandia. Ilmoitin ystavalliseen savyyn kysytyt faktat ja tytto huudahti kauhuissan kovaan aaneen Siis Mita vittua? Mita sa luulet talla keikalla tekevas sit ku ettoo fani? Ja ettoo ees VK tyyliltas! Olin lievasti hammentynyt mutta ilmoitin asiallisesti sitten, etta so what? Ja mihin taa vaikuttaa? ma tuen skenee, tuen tata bandia, tulin kuunteleen musiikkia ja nauttimaan muiden samanhenkisten seurasta. Likalla meni herne nenaan totaalisesti ja viela pois kavellessakin toitotti miten epakunnioittava olen skenea kohtaan. Just joo. Tan jalkeen mun kaynnit keikoilla tyssas aika pitkaks aikaa ja ragetin asiasta moneen tuuttiin. Enka ole ainoa joka tat on kohdannut. En edes halua tietaa minkalaista meno olisi eturiveissa nykyaan. Pelottava ajatus.

    Taa meni aiheesta vahan sivuun tavallaan mutta siis goottiskene ei oo ainut ja luulen et tata loytyy joka puolelta. On ne Troo XXX vuotta skenessa olleet ja sitten on naa Newbiet aka wannabiit. Mutta jos ei tule uutta verta ja uusia sukupolvia skeneihin niin milla se elais? Jos nyt just uudet tulokkaat lopettais skeneihin menemisen niin markkinat alternatiivi kulttuuriin loppuis tyystin. Ei festareita, ei keikkoja ei klubeja jne... Naa piirit kun on muutenkin jo pienet niinkun joku totesi. Miusta on ihanaa mahda kun uudet ihmiset innostuu ja loytaa sen oman juttunsa jostain alternatiivi kulttuurista oli se sitten goottia, jrockia, metallia tms... Ja miusta sita pitaa tukee ettei me kadota kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on jännä, että jos kuuntelee jotain, niin pitäisi muka pukeutua samaan henkeen.. Vielä naurettavampaa minusta on tuo jonottamisajasta rutina. Jokainen tulee keikalle koska tulee, ei aamu kuudesta jonotus tee kenestäkään sen parempaa fania.

      Poista