torstai 31. lokakuuta 2013

Tanssikurssi ja esiintyminen Boxing Nightissa

Viimeisimmässä tanssiaiheisessa postauksessa mainitsin teille meneväni tässä lokakuun lopussa itämaisen tanssin kurssille Tampereelle. Viisituntista kurssia veti Saara Lehto, joka on arvostettu tanssija ja koreografi näissä piireissä. Saaran tanssimia koreografioita voi katsella mm. Youtubesta. Jännitin kurssia hirmuisesti ja minulla oli sen suhteen kovat odotukset - onneksi ne kävivät toteen. Ensimmäiset puolisentoista tuntia käsittelivät tekniikkaa, erityisesti jalkojen ja käsien hallintaa sekä ympärimenoja. Kurssilta imin itseeni uudenlaista tietoa ja opin ihan hirveästi, mm. sen, miten hirveästi omissa improvisaatiotansseissani olen käyttänyt liikkeitä niiden ääriasteilla, enkä koskaan ole älynnyt leikitellä pienimuotoisemmin syvien lihasten avulla. Sain myös hirveästi tietoa siitä, että rintakehää voi sheikata (ravistella) myös ilman selän apua ja tällöin käsien käyttökin on helpompaa ja liikkeen kanssa voi olla paljon luovempi kuin mitä olin kuvitellut. Kotiläksyjä pitää siis tehdä paljon!

Saaran esittämä kisakoreografia Tallinnassa. Hän voitti tällä esityksellä mm. ammattikategoriassa.

Tekniikkakurssin jälkeen pidimme tauon ja sen jälkeen oli vuorossa koreografiakurssi, jossa Saara opetti meille itsetekemänsä baladitanssin, joka oli omaan tasooni nähden aika vaikea, enkä oppinut tanssia kunnolla. Yleensä opin koreografiat melko nopeasti, mutta tässä oli niin paljon kaikkia yksityiskohtia, että suurinosa on unohtunut jo ihan parissa tunnissa kurssin jälkeen. Onneksi kuvasin tunnin lopussa itselleni videon, jossa Saara tanssii kyseisen kappaleen ja hän lupasi meille vielä lähettää tanssin kuvattuna eri suunnista. Helpotus! Nimittäin tämän tanssin haluan ehdottomasti esittää ensi vuoden Tanssin Juhlassa sekä Paperityttöehtoossa, joissa ryhmämme on perinteisesti esiintynyt. Tämänkin tanssin kanssa on siis paljon työstettävää vielä!

Vuoden 2012 Paperityttöehtoosta. Olli Nykäsen kuvaama.

Lauantai 26.10 oli yhtä menoa ja melskettä, nimittäin minut oli tanssikurssin lisäksi buukattu esiintymään nyrkkeilymatsiin, Boxing Nightiin, joka pidettiin Waltikka nimisessä ravintolassa täällä Valkeakoskella. Alunperin minun piti esiintyä erään tanssikaverini kanssa, mutta koska hän ei päässyt, jouduin sitten menemään yksin. Pelotti aivan hirveästi ja kerkesin nähdä monenmoista painajaista kyseisestä tapahtumasta. Eniten minua varmaan jännitti se, että minun piti ensimmäistä kertaa kaikki asiat esitykseeni liittyen itse (mm. viedä musiikit, harjoitella tanssit kuntoon ja hoitaa esiintymiseeni liittyvät asiat, kuten kellonaika ja tarkka paikka). Yleensä opettaja on ollut mukanani ja hoitanut tällaiset asiat ja minun ei ole tarvinnut kuin vain tulla perässä ja esiintyä, mutta nyt kun itselleni oli asetettu vastuuta niin paljon, niin paineitahan siinä tuli. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin.

Mainos tapahtumasta. Itse en nyrkkeilystä tiedä hevonkukkuakaan, mutta olihan tuo pelottavaa nähdä ihan läheltä sitä adrenaliinivirtausta. Osa miehistä oli tosi pelottavan näköisiä tullessaan pois kehästä.

Yksin esiintyminen on kaikista parasta, vaikka kieltämättä olisin toivonut tanssikaveriani tueksi. Olisimme molemmat esittäneet omat soolomme, mutta koska kävi miten kävi, jouduin tanssimaan kaksi tanssia peräkkäin. Toinen tansseista oli uusin koreografiamme (ei tuo Saaran opettama, vaan oman "virallisen" opettajani opettama) ja toinen oli itse suunnittelemani. Pääsin koeajamaan violetin pukunikin, jonka olenkin teille jo aiemmin esitellyt. Samana päivänä sain muuten myös ompelijalla teetättämäni mustan tanssipukuni, josta teille mainitsinkin jossain välissä.. Sitä vain täytyy hieman vielä fiksailla. Näette sen sitten valmiina myöhemmin~ Puku on kiva, vaikka onkin aika yksinkertainen - joskus sekin on valttia!

Mutta siis.. Esiinnyin nyrkkeilymatsin väliajalla. Mielestäni tässä tapahtumassa esiintyminen oli huippua, etenkin, kun kyseessä on vähän raju laji. Esiintymässä oli lisäkseni myös paikallinen showtanssiryhmä, joiden esitystä en valitettavasti päässyt todistamaan, kun saavuin sen verran myöhään paikalle. Paikalle meno jännitti ihan kauheasti, kun piti vielä soitella järjestäjälle puhelu saapumisestani. Minun piti alunperin tanssia nyrkkeilykehässä, mutta koska esiintymisasuni ei yllättäen antanut myötä alkaa rämpimään sinne sisälle, tanssin sen sivu- ja etupuolella. Mielestäni kumpikin tanssi sujui ihan hyvin, vaikken ollut kovinkaan paljoa ehtinyt niitä harjoitella. Ihme kyllä itse esiintyminen ei jännittänyt yhtään ja pystyin rentoutumaan täysin ja hieman jopa improvisoimaankin (jouduin nimittäin hieman venkslaamaan ensimmäisen tanssini kanssa, jotta kaikki katsojat näkisivät minut edestä päin edes kerran). Yleensä vapisen soolotanssien alussa kuin haavan lehti, mutta kun minut kuulutettiin lavalle, pelkoa ei näkynyt missään ja tuntui kuin olisin ollut täysin eri ihminen.

Paperityttöehtoosta 2011.

Lisäsin muuten tuonne oikealle ylös pienen äänestyksen liittyen videopostauksiin. Äänestä lempparivaihtoehtoa!

maanantai 28. lokakuuta 2013

"Läskien" arvostelijat

Oli aivan pakko aloittaa aihe tästä, nimittäin se alkoi ottamaan pannuun niin pirusti. Katselin tuossa Youtubesta eräiden vlogaajien videoita, joissa arvostellaan mm. lihavia ihmisiä. Saahan sitä tietysti mielipiteitään kertoa, mutta mielestäni on kyllä huvittavaa, että tällaiset arvostelijat itse ovat hyvin laittautuneita ja saattavat olla koviakin treenareita. Koskaan ei tulla ajatelleeksi sitä, että tällaiset "läskien ihmisten arvostelijat" toimivat toisinaan itsekin hyvin epäterveellisesti. Muutamat katsomani läskien arvostelija vlogaajat itse käyvät aika usein juopottelemassa ja polttavat tupakaa, osa jopa haluaisi laillistaa kannabiksen perustellen, että jokainen saa tehdä mitä keholleen haluaa. Miksi siis tällaisilla ihmisillä on varaa arvostella ihmisiä, jotka ovat lihavia? Jos kerta ihmisellä on oikeus päättää, mitä keholleen haluavat tehdä, miksi ylensyöminen ja herkuttelu ja LIHAVUUS on poikkeus ja ongelma ja siitä pitää vauhkota ja huutaa? Aivan naurettavaa sontaa sanon minä.

Isoista ihmisistä tehdään aina muka-hauskoja pilakuvia. Moniko on tullut ajatelleeksi, että lihavuus voi johtua masennuksesta tai yksinkertaisesti syömisriippuvuudesta, joka on täysin yhtä vaarallinen ja epähyväksyttävä tauti kuin anoreksia?

Kyllä, itsekin olen painoni kanssa joutunut venkslaamaan, mutten koskaan ole ollut ylipainoinen enkä ole nytkään - haluan vain olla tyytyväinen itseeni, kuten moni muukin. Minulla on kuitenkin suvussa ihmisiä, jotka sattuvat olemaan isokokoisia - en kuitenkaan koskaan nimitä heitä läskeiksi. Minulle tulee hirveän pahamieli, jos jotakuta haukutaan läskiksi tai lihavaksi, koska tuollaiset nimitykset ovat mielestäni todella rumia. Yhtä lailla kukkakepiksi haukkuminen voi jonkun mielestä olla loukkaavaa. Isompikokoinenkin ihminen voi olla kaunis, ihan yhtä tavalla kuin laihempikin ihminen. Isompia ihmisiä usein haukutaan hampurilaisten mussuttajiksi, mutta koskaan ei tulla ajatelleeksi sitä, että itsensä voi päästää vastaavanlaiseen kuntoon ryyppäämällä ja syömällä paljon hiilihydraattipitoisia ruokia. Lihavuus ei aina tarkoita sitä, että joka päivä syötäisiin lihapiirakoita ja hampurilaisia, vaan lihavuuteen voidaan päästä ihan vain "mussuttamalla" pelkkää pastaa ja leipää - ylenpalttisesti. Kaikki ruoka on epäterveellistä, jos sitä syö liikaa. Kasvisruokavaliokin voi olla epäterveellistä, jos sitä syö väärin.

Miksi ei saisi olla isokokoinen? Miksi ihminen saa polttaa vapaasti tupakkaa ja pilata elämänsä alkoholin ja huumeiden kanssa lotraamisella, mutta lihava ei saa olla? En käsitä tätä ristiriitaa. Onko pääasia se, että on oltava laiha ja normaalipainoinen, mieluiten alipainoinen, että olisi terve? Laihuus ei aina ole terveyden merkki, vaan sekin voi olla jopa sairasta. On olemassa sairauksia, kuten anoreksia, joka on tappavan vaarallinen sairaus.. Mutta ehei, sehän on tietysti paljon hyväksyttävämpää kuin istuminen Mäkkärin tiskillä syömässä hampurilaista. Anoreksia on hyväksyttävämpi tauti kuin lihavuus. Voi vittu suoraan sanottuna!

Laihuus on aina hyvä asia, oli anorektikko tai ei. Lihavuus on hirveä ongelma, söi ihminen mitä hyvänsä. Puolustelen isokokoisia ihmisiä, koska en näe heissä mitään vikaa. Jokainen kohdelkoot kehoaan kuten haluaa, minulle on aivan sama kuka mitäkin syö, kunhan on tietoinen riskeistä puolin sun toisin. Lihavuuteen ja laihuuteen voi kumpaakin kuolla, mutta hei, kaikkihan me joskus aikanaan kuollaan. Osa kuolee vanhuuteen terveenä, osa anoreksiaan, osa lihavuuden aiheuttamiin sivutauteihin, osa onnettomuudessa, osa huumeisiin, osa murhataan, osa alkoholiin.. Ja ainut ei hyväksyttävä asia näistä on lihavuus.. En vain käsitä.
Kuvassa kaksi kaunista, erilaista vartalonmuotoa.

Totta on se, moni isokokoinen ihminen haukkuu laihoja ihmisiä, eikä tällaisista ihmisistä kukaan ole lihava geenien tai isojen luiden takia. Ylenpalttinen syöminen on syy lihavuuteen, mutta yhtä lailla lihavuuden syynä voi olla runsas alkoholin käyttö. Mietitäänpä.. Olisitko mieluummin epätoivoinen, surullinen, LAIHA ihminen vai isokokoinen ihminen, joka nauttii elämästään, eikä murehdi turhista asioista? On toki olemassa isoja ihmisiä, jotka eivät ole tyytyväisiä elämäänsä, mutta jokainen tehkööt omat valintansa. Kenelläkään ei ole varaa arvostella toisen ulkomuotoa, olit sitten laiha tai lihava tai ihan normaali, söit mitä tahansa, milloin tahansa ja teit mitä tahansa elämäsi kanssa. Mielipiteitä saa olla, mutta minusta kannattaisi ensin katsoa omaan peiliin ja miettiä, millä tavalla mielipiteensä tuo julki. Esimerkiksi näissä katsomissani Youtube videoissa moni "läskien arvostelija" tuntuu pitävän omaa itseään hirveän terveenä, vaikka samaan aikaan postataan videoita, jossa vedetään hirveät kännit ja biletetään hullun lailla. Sekös sitten on niin kauhean hyväksyttyä ja terveellistä pidemmän päälle?

Itse tietysti pyrin niin kovin täydellisenä ihmisenä syömään mahdollisimman terveellisesti, mutta en todellakaan rajoita herkutteluani, jos jotain sattuu tekemään mieli. Mielestäni jokainen saa syödä ja juoda mitä haluaa, kunhan tekee sen kohtuudella. Vaikka itse söisi ravintoterapeutin ohjeiden mukaan terveellisesti, pitää muistaa se, että kaikki eivät halua olla samanlaisia. Jokainen olkoot muodoltaan millainen vain, sillä totuus on, että kukaan ihminen ei ole koskaan täydellinen edes ulkoisesti eikä kaikkien vartalonmuoto miellytä jokaista. Aina olet jonkun ihmisen mielestä liian laiha tai lihava olit minkä kokoinen hyvänsä.

..Ja mä muuten meen tän postauksen jälkeen ostaan kepappia. Se on iha vissi, perkele soikoon!

"Läskien" herkkua. Mutta tiesitkö, että laihakin ihminen voi elää pelkillä karkeilla? Ei kovin terveen kuuloista sanon minä.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Old Pictures

Katselin tuossa vanhoja kuvia ja päätin sitten laitella niitä tänne teidänkin pällisteltäväksenne.

Tässä kuvassa mulla on toista kertaa ikuna rastat päässä.. Ja helkkarinmoinen tyvikasvu. 2007 vuodelta oletettavasti tämä.

2008. Löytyi multa joskus huumorintajuakin kuvia ottaessa. Tuosta tukasta kyllä tykkäsin, vaikkei se nyt kontrastiraiskauksen takia näykään kunnolla.

Slipknotia menossa katsomaan. Meikki onnistui ihan kivasti, vaikka armoton emolookhan tuo on..

2009. Tästä kuvasta kyllä tykkään jostain syystä.


2010. Painoin tuolloin parisen kiloa alta 50  ja moitin itseäni läskiksi. Voi kiesus. Tästä kuvasta olen lihonut vajaa 10 kiloa ja nyt vasta lihavalta tuntuukin! 

Tämä kuva on jostain syystä yksi lemppareistani. Tuolloin osasin vielä ottaa ihan suht. hienoja "taidekuvia", nykyään tuntuu, ettei mikään kuva onnistu otti sen mistä suunnasta tahansa.

Ja lisää taidekuvia. 

Sitten vielä loppuun muutama kuva kesän tanssinäytöksestä. Kuvat on ottanut Olli Nykänen.




tiistai 22. lokakuuta 2013

Suoravärit vertailussa

Kuten jo tiedättekin, olen kesästä saakka värjäillyt hiuksiani pinkillä värillä. Koska parturi-kampaajaksi opiskelen, on ihan mielenkiintoista nähdä eri sarjojen värejä ja vertailla niiden kestävyyttä ja pigmenttiä.

Tässä postauksessa vertailen tähän asti kokeilemieni shokkivärien kestävyyttä, riittoisuutta, hintaa, pigmenttiä ja muita asioita. Oli ihan pakko tehdä tällainen postaus, sillä sain vihdoinkin tilattua testaukseen Ebaysta kaverin avustuksella Special Effectsin Atomic Pinkiä. Kaiken lisäksi shokkivärit saavat suosiota yhä enemmän ja enemmän ja mielestäni on ihan hyvä vähän vertailla eri tuotteita keskenään.


La riché DIRECTIONS

+ Edullinen hinta (alle 10e per purkki)
+ Helppo sekoittaa hoitoaineeseen ja sen avulla pastellisoida tai kirkastaa väriä
+ Säilyy hyvin suljettuna pitkään
+ Hyvä ja kätevä purkki, josta voi käsilläkin ottaa väriä
+ Saatavilla Suomessa
- Peseytyy parissa pesussa pois (itselläni siis kävi näin, mutta tämä tietysti on täysin hiuksesta kiinni)
- Värit ovat aika tummia ja suurinta osaa pitää lantrata kirkkaamman tuloksen aikaansaamiseksi

Omat kokemukset: Directionsilta olen kokeillut Flamingo Pinkiä, Violetia, Lilacia sekä Atlantic Blueta. Violet on mielestäni näistä paras, sillä se on oikeasti violetti, eikä taita punaiseen, kuten moni violetti väri tekee. Pysyvyys on näissä vähän kiikun kaakun, mutta ostan näitä aina, jos tukka on pakko värjätä, eikä muuta väriä ole saatavilla. Sopii hyvin opiskelija budjettiin, koska on niin edullinen. 

SPECIAL EFFECTS

+ Kirkkaat ja hyvät värivaihtoehdot. Yhdestä väristä on ainakin 2-3 erilaista sävyä (onko lie enemmänkin?)
+ Itse en ole kokeillut sävyistä kuin Atomic Pinkiä, johon olen todella tyytyväinen. Väri näyttää putelissa aika tummalta, mutta tuloksesta tuli mukavan kirkas ja tasainen. 
+ Kesto hyvä
- Saatavilla vain ulkomailla toistaiseksi, mikä hankaloittaa tuotteen löytämistä jonkin verran. Omani ostin kaverin kautta Ebaysta.
- Melko kallis (päälle 10e per puteli)
- Pullo on tosi pieni
- Pullosta on todella hankala puristaa väriä. Helpointa on pyörittää koko korkki auki ja truutata väriä kippoon, josta sen saa paremmin levitettyä. 

Omat kokemukset: Putelin saavuttua kotiin olin todella järkyttynyt sen pienuudesta hintaan nähden. Pullo on kuitenkin ihan kaunis ulkoisesti, mutta olisin kuvitellut sen pari senttiä korkeammaksi ja leveämmäksi. Kestoltaan väri on lähestulkoon verrattavissa ammattikäyttöön tarkoitettuun Elumen suoraväriin. Special Effects pysyi loistavasti ja hämmästyin sen kestävyydestä. Vaikka suoravärit toki aina haalistuvat pesussa, tämä väri kesti lähes yhtä kauan kuin Elumen, jota normaalisti käytän. Suosittelen Spessua ehdottomasti kaikille!

CRESTOL: FANTASY COLOR
+ Saatavilla paljon kivoja värejä
+ Melko riittoisaa
+ Tarkoitettu ammattikäyttöön, mutta näitä voi kuluttajakin ostaa mm. CM-Hiustaloista
- Melko kalliita (n. 14 e)
- Pulloa saa painaa tosi lujaa, jotta väriä tulisi tuosta onnettomasta suuttimesta mikälie.
- Värit ovat melko hailakoita, mutta sinisen sävyt ovat kivoja. Mitään neonvärejä näissä ei kuitenkaan ole.

Omat kokemukset: Fantasy coloreista olen kokeillut kirkasta sinistä itselleni ja kaverilleni ja siitä tuli ihan ok. Pysyvyys ei omalla kohdallani ollut kovinkaan kummoinen ja mielestäni tämän levittäminen on todella ärsyttävää. Väri on kuitenkin melko riittoisaa, riippuen tietysti alueesta, johon sitä käytetään. Itse en kuitenkaan pidä tuotteen koostumuksesta, sillä se on todella jäykkää omaan makuuni.


ELUMEN

+ Pysyy todella hyvin, lähes kuin kestoväri, vaikka suoraväri onkin
+ Värit ovat kirkkaita ja tulos on aina kiiltävä
+ Värejä löytyy myös ruskeina, vaaleina ja mustanakin, mutta ne ovat tarkoitettu lähinnä oman hiuksen tummuuden sävyttämiseen
+/- Tarkoitettu vain ammattikäyttöön. Tätä ei saa kuin kampaamoista, joten jos Elumen kiinnostaa, kannattaa suosiolla mennä kampaamoon, joka tätä väriä käyttää. Elumenin koostumus on myös aika erilainen kuin muissa shokkiväreissä, joten sen levityskin on todella hankalaa yksin värin valuvuuden vuoksi.
- Todella kallis (yksi pullo maksaa 25-27 euroa)

Omat kokemukset:  Vain hyviä. Rakastan Elumenia yli kaiken ja työskentelen koulun asiakaspalveluissakin aina Elumenilla, jos siihen siunaantuu mahdollisuus. Erinomainen väri ja ehdottomasti parasta tässä on se, että väri on aina kiiltävä ja kestävä. Elumenilta käytän itse pinkkiä väriä ja muita värejä olen kokeillut asiakkaille ja luokkakavereille. Elumen väriä harkitsevalle suosittelen tosiaan kampaajakäyntiä, sillä tämän värin käyttö poikkeaa huomattavasti tavallisista shokkiväreistä. 

Sarjassamme "en osaa ku tän yhden ilmeen" kuva. Tukan pinkki on tehty kokonaan Elumenilla, mustat osat puolestaan ammattikäyttöön tarkoitetulla kestovärillä. Tsekatkaa uusin Turmion Kätilöt paita! <3


MUUTA SUORAVÄREISTÄ

- Hiusten pesu shampoolla on tärkeää ennen suoravärin kanssa lotraamista (ei hoitoainetta) Ne tulee myös kuivata huolellisesti. Tämä sen takia, että suoraväri ei toimi samalla tavalla kuin kestoväri, vaan se tarttuu sähkövarauksella puhtaan hiuksen pintaan ja näin ollen se pysyy paremmin kuin likaisiin hiuksiin laitettuna. 

- Osan suoraväreistä voi levittää (kunnolla) pyyhekuivattuihin hiuksiin, asia kannattaa kuitenkin varmistaa värin käyttöohjeista. Tämä toimii hyvin esim. silloin, jos haluaa freesata haalistunutta väriä.

- Sinisen sävyt, erityisesti kirkkaat siniset ja turkoosi tarvitsevat pohjalleen lähes valkoisen pohjan, jotta lopputuloksesta ei tule vihreä ja epätasainen. 

- Suoravärejä voi lantrailla pastellinsävyihin hoitoaineen avulla. Joillakin sarjoilla löytyy myös lantraukseen tarkoitettua väritöntä sävyä, esimerkiksi Crazy Colorilla on tällainen. Osalla merkeistä tosin löytyy jo itsessään pastellisävyjä, mm. Directionilta. 

- Pastellisävy vaatii alleen niin vaalean lopputuloksen kuin mahdollista - mitä vaaleampi pastellisävy halutaan, sitä vaaleampi tulee pohjan olla. 

- Osa suoraväreistä kiinnittyy hiukseen pysyvästi ja osa peseytyy pois ajan mittaan. 

- Punaisiin, kupareihin (oransseihin) ja violetteihin sävyihin on kehitetty värillisiä hoitoaineita, joita myös voi sekoitella keskenään. Värihoitoaineiden avulla väri pysyy intensiivisempänä pidempään. Hyviä värihoitoaineita löytyy mm. KC Professionalilta, Sim Sensitiveltä ja Wellalta. Kyseisiä tuotteita myy vain hiusalan ammattilaiset.

- Suoravärejä on myös ruskean ja vaalean eri sävyissä. Jos puhutaan suoraväristä ei tarkoiteta automaattisesti shokkiväriä, joita siis ovat nämä yleisimmin käytetyt suoravärit. Myös paljon puhuttu Henna on suoraväri.

- Jos suoravärin ja/tai muiden hiusvärien kanssa lotraaminen tuntuu hankalalta, kannattaa suosiolla mennä kampaajalle, joka on erikoistunut suoravärien käyttöön. Suosittelen erityisesti tätä silloin, jos hiuksiin haluaa liukuvärin tai muun värin, jossa on enemmän kuin yksi väri. Jokainen tietysti tekee miten parhaaksi näkee, mutta ammattilaisen huomassa voi rentoutua ja värikin saadaan levittettyä joka puolelle tasaisemmin kuin itse tehtynä.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Maailman päheimmät shortsit!

Ostosesittelyä jälleen kerran. Sitten perinteinen kertomus: Olipa kerran...

Kiertelin ympäri nettiä "vain näyteikkunaostoksilla". Pläräsin läpi varmaan kaikki tietämäni suomalaiset verkkokaupat ja lopulta päädyin Backstreetin nettisivuille. Kyseisen puljun lopetettua toimintansa Helsingin keskustassa (tosin nykyään taitaa uusi sijaita jossainpäin Haagaa?), nettikauppa tuntui huonontuvan koko ajan. En ollut pitkiin aikoihin Bäkkärin nettisivuilla käynyt, mutta nyt sitten päätin sielä piipahtaa, josko jotain kivaa löytyisi ja halvalla.. Ja niinhän sieltä löytyi..

Nimittäin Too Fastin RAT Baby malliston aivan äärettömänmageet okkulttikuosiset shortsit, jotka olivat alennuksessakin jopa. Klikkasin housut itselleni ja rukoilin, että mitoitus olisi sellaista, että persaukseni kyseisiin housuihin mahtuisi. Goottivaatteissa kun yleensä tämä mitoitus on aina niin arvailujen varassa. Täytyy todeta, että yleensä en edes harkitse tyköistuvien housujen ostamista netistä, koska itse omaan niin erikoisenmuotoiset jalat ja takamuksen (varmaan kaikki suomalaisnaiset omaavat), että housuja on pakko sovittaa ennen ostamista. Sen verran kuitenkin rakastuin housujen kuviointiin, että otin riskin. Onneksi otin, sillä housut istuvat täydellisesti!

Ainut pieni miinus housuille tulee siitä, että niihin ei ole tehty vyönpidikelenksuja (vai mitä ne ovat nimeltään), joten joudun ne todennäköisesti ompelemaan itse, jos tässä joskus kävisi sellainen ihme, että laihtuisin niin, että housut putoavat päältä, krhm.



Ai että tuo kuviointi on nanna! Alunperin minua himotti saada jotakin vaatetta Killstarilta, mutta koska Backstreetilla ei kovin hyvää kattausta kyseisen merkin vaatteista ollut, enkä osaa ulkomailta tilata ilman kaverin apuja, kelpaavat nämä Rat Babyn housut oikein hyvin. Vielä jos joskus saisi Killstarilta sellaisen Baphomet topin, niin asukokonaisuus näiden housujen kanssa on täydellinen. Tietääkö muuten kukaan, myydäänkö Suomessa Killstarin vaatteita muualla kuin Backstreetillä?

Mukaan Backstreetiltä lähti myös tällaiset perusmustat reikäsukkahousut - halvalla kun sai. Näidenkin suhteen tulen vähän jälkijunassa, sillä kun näitä aikanaan kauppoihin alkoi vierimään, en jostain syystä näistä oikein innostunut. Tuolloin olin sitä mieltä, että itse revityt sukkahousut ovat paljon nätimmät ja mukavammat, mutta kyllä tällaiset valmiiksi revityt ehkä sitten kuitenkin ovat aika jees, vai mitä sanotte?


Eilistä outfitiä.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Cyberesquen korsetti

Ja mitä me juurikin puhuttiin aiemmassa korsettipostauksessa, että korsetteja en enää tule hankkimaan. Huoh. Voi minua. Noh, koin jonkin ihmeellisen rakastumisen Cyberesquen glitterikorsetteihin ja päätin sillä sekunnilla haluta sellaisen. Goottikirppiksen kautta löysin samana päivänä vielä unelmieni glitterikorsetin, Cyberesquen valmistamana ja sinisenä, joka on yksi lemppariväreistäni. Sen kummempia suunnittelematta ostin korsetin heti, enkä välittänyt lainkaan siitä, että kokomitoituksessa luki selvästi XS.

Korsettia laitellessa päälleni huomasin jo heti parin vedon jälkeen, että helvetti, se olisi sittenkin saanut olla kokoa isompi. Korsetti on nimittäin sen mallinen, että sen sivuosat tulisi istua vartaloamyötäilevästi lonkkien päälle, mutta nämäpä penteleet jäivät hieman liian eteen, vaikka kuinka yritin korsettiin itseäni survoa.


..Mutta kaiken se kestää. 80 euroa 160 euron arvoisesta korsetista ei mielestäni niin paha ole. Vaikka korsetti selvästi on turhan pienehkö, saan itseni siihen survottua niin, että korsetti näyttää muhkean tyllihameen kanssa ihan ok:lta. Moni korsettien kanssa paljonkin tekemisissä oleva varmasti huokailee kauhuissaan, miten voin tuollaista ihanuutta kiduttaa, mutta ei tuo omasta mielestäni nyt niin pahalta näytä, ainakaan edestä. Takaa korsetin nyöritys jää turhan avonaiseksi, mutta sen saa hyvin jollain pitkällä ohuella hupparilla peittoon. Erityisesti rakastan tuota korsetin muotoa.

Uusin tatuointinikin on hyvää vauhtia paranemaan päin <3

Tällaista on olla vaatefriikki. On tuo korsetti silti ihana <3 Mielelläni hamstraisin kaaappiini lisää Cyberesquen korsetteja, nimittäin tämä tuntuu todella laadukkaalta sellaiselta ja toivon mukaan onkin. En voi vastustaa sinistä glitteriä, sitä on pakko hipelöidä koko ajan <3

perjantai 11. lokakuuta 2013

Satanica's Make Up School: Tekoripset

Tekoripsistä on täällä blogissa ollutkin puhetta jo aikaisemmin, mutta teen niistä erillisen postauksen. Nyt kun olen oppinut vihdoinkin omassa arki- ja bilemeikeissäni hyödyntämään tekoripsiä, voin jakaa vinkkejäni paremmin myös teille muille.


Itse kokeilen aika mielelläni uusia ripsimalleja, eli en seuraa tiettyä merkkiä uskollisesti. Suosikikseni on kuitenkin päätynyt Ardel, jolta omistan yhdet hyvät ripset arkikäyttöön. Ylhäällä olevan kuvan ripset ovat malliltaan 103, joka on mielestäni kaikista kaunein ja ilmeisesti aika luonnollinenkin malli. Nämä eivät siis ole kovin huomiota herättävät, mutta kuitenkin tuuheat ja pitkähköt. Omistan Ardelilta myös eräät pidemmät ja tuuheammat ripset, mutta niitä en vielä ole päässy kokeilemaan.

Omistan myöskin parit muun merkkiset ripset, joista voisin mainita Eyeluren pitkät ripset, jotka tekevät ilmeestä hieman kissamaisen. Ripset sopivat erityisesti bilekäyttöön ja olen niitä hyödyntänyt usein tanssiesityksissä. Ripset ovat jumalallisen kevyet, mutta silti näyttävät. Näitä käyttäessä melkein unohtaa pitävänsä tekoripsiä. Kuvaa ripsistä alla.


Sitten minulla on vielä yhdet, megapitkät ja megatuuheat ripset Grimasilta. Omistamieni ripsien malli on 117 ja ne ovat yberpitkät.. ja tuuheat. En ole niitä vielä kokeillut virallisesti päähäni, mutta kätevän tarran avulla sain niitä jo hieman silmiini mallailtua ja hyviltä vaikuttavat. Ripsinauha on pehmeä ja taipuisa, mikä on aina iso plussa.

Ardelin, Eyeluren ja Grimasin ripsiä voin tähän asti siis lämmöllä jokaiselle suositella. Ripset ovat ammattikäyttöön tarkoitettuja, mutta ne ovat todella edulliset. Ardelin ripset maksavat esimerkiksi 4,95e ja Grimasin ripset mallista riippuen saman verran. Ardelin ja Grimasin ripsiä saa mm. Punanaamiosta. Jos haluaa kokeilla Seppälästä saatavia ripsiä, halvimmat taitavat olla vajaa kolme euroa pari. Kaverini on näiden Seppälä ripsien suurkuluttaja ja on ollut niihin hyvin tyytyväinen. Itse aikanani ostin Seppälästä saatavia tarraripsiä, joihin siis liimaa ei tarvittu ollenkaan, mutta kyseiset ripset tulivat tosi kalliiksi pidemmän päälle, kun ripsiin ei ollut myynnissä erikseen tarroja. Näitä aarteita ei kuitenkaan ole Seppälässä näkynyt myynnissä pitkiin aikoihin, minne lie kadonneet.

Hyviä ripsiliimoja on esimerkiksi Ardelilla ja Duolla. Ardelin ripsiliimaa käytän itse ja olen sen hyväksi todennut. Liima on paksua ja se kiinnittää ripset niin hyvin, että ne pysyvät silmissä koko päivän irtoilematta kesken kaiken. Liima on vedenkestävää. Seppälän ripsissä olevat liimat voi suoraa päätä heittää roskiin, sillä ne ovat tosi huonoja ja kuivuvat heti.

Miten sitten asentaa ripset silmiin? Alla oleva ohje on hyvin perinteinen ohje ja olen sen itsekin kokenut hyvin helpoksi.

1. Asenna ripset silmiisi vasta, kun olet tehnyt silmämeikin kokonaan valmiiksi. Omiin ripsiin voi sutaista muutaman kerroksen lemppariripsiväriään tuomaan lisäbonusta tekoripsiin.
2. Ota ripsinauhat varovasti pois pakkauksestaan. Ripsinauhan kaarevuus voi hävitä, jos ripset ottaa pakkauksesta pois huolimattomasti.
3. Useimmissa tekoripsissä ripsinauha on hyvin tahmea. Tämä on siksi, että nauhaa voi mallailla silmiin ja harjoitella niiden laittamista ennen liimausta.
4. Leikkaa ripsen ulkoreunasta pois paloja niin paljon, että ripsi sopii hyvin omiin silmiisi. Itse leikkaan ripset niin, että ne jättävät sisänurkkaan tarpeeksi tilaa, sillä jos nauha on liian pitkä, se hiertää ja pistelee silmiä räpyteltäessä.
5.  Levitä liima ripsinauhan päästä päähän. Liimaa tulee olla suht paljon, sillä jos liimaa on vähän, nauha ei kiinnity silmään kunnolla. Odota n. 30 sekuntia ja asenna ripset silmääsi niin, että nauha tulee ripsien tyven viereen, ei missään nimessä ripsien päälle tai kiinni niihin!! Koska jos ripset ovat omien ripsien päälle liimattu, niitä poistattaessa lähtee myös omatkin räpsyt.
6. Ripset kannattaa poistaa ennen nukkumaan menoa vetämällä ne varovasti pois silmistä. Poista liimakököt varovasti ripsinauhalta ja näin ripset ovat taas valmiit seuraavaa käyttökertaa varten.
7. Ripsiä voi käyttää niin kauan kuin ne hyvältä näyttävät. Niitä ei tarvitse sen kummemmin puhdistaa, jos niihin ei ole levitetty ripsiväriä.

Hyvät ripset ovat yleensä sellaiset, joiden ripsinauha taipuu hyvin moneen suuntaan. Jos nauha on jäykkä ja todella paksu, ripset irtoavat helpommin ja ne on ärsyttävämpi asentaa. Miten sitten osaa ostaa ripset niin, että tietää nauhan olevan "löysä"? Vastausta tähän en vielä ole löytänyt, mutta jokaisessa käyttämässämäni ripsessä on taipuisa, pehmeä nauha.

torstai 10. lokakuuta 2013

Goottius käsitteen laajentuminen

Aihe tuli mieleeni viimeisimmästä tilityspostauksestani, joka käsitteli goottien sisäpiirejä. Sen voi lukaista muistin virkistykseksi täältä. Kyseisen postauksen kommenteiden luotua minulle paljon pohdittavaa monestakin eri näkökulmasta, päätin miettiä itse gootti- sanan laajentumista. Vaikkei se nyt aivan suoranaisesti tuohon viimeksi kirjoittamaan aiheeseeni liity, voi joihinkin asioihin, kuten skenen väliseen kiusaamiseen löytyä syy aivan asian juurilta: itse goottius käsitteestä. Mistä kaikki siis on lähtenyt ja missä nykypäivänä ollaan. Miksi ns. alkuperäisgoottien on vaikea hyväksyä gootti-sanan laajentumista?

Kuten tiedetään, gootit niin sanotusti syntyivät 80-luvulla goottimusiikin innoittamana. Ei tyydytty pelkkään musiikinkuunteluun, vaan haluttiin erottua joukosta aivan ennen näkemättömällä tavalla: mustalla tupeeratulla tukalla ja kauhuromanttisella olemuksella. Koska itse en 80-luvulla ole syntynyt, minulla ei ole harmainta hajuakaan siitä, kutsuttiinko vielä tuolloin ainoastaan ja nimenomaan goottimusiikkia kuuntelevia gooteiksi vai alettiinko sitä käytämään myös muun synkän musiikin kuuntelijoista, mutta oletan, että tuolloin, kun gooteista puhuttiin, tiedettiin tarkoitettavan nimenomaan esim. The Cure tai Sisters Of Mercy fania.


Muutamia vuosia sitten ja vielä tänäkin päivänä monen ns. perinteiseksi gootiksi itseään kutsuvan korvaan särähtää se, että metallimusiikkia kuuntelevaa saatetaan kutsua gootiksi. Ymmärrän asian sinänsä, sillä olisihan se ihan hullua kutsua Elvis fania hevariksi ja iskelmädiggaria hoppariksi, mutta kun metallimusiikki ja goottimusiikki ovat hyvin lähellä toisiaan, voidaan mielestäni nämä kaksi asiaa yhdistää tietyllä tapaa toisiinsa sidonnaisiksi. Metallimusiikkiahan oli jo 80-luvulla hyvinkin paljon olemassa, joten periaatteessa tuolloin saatettiin ehkä tiedottomasti nitoa yhteen kaksi synkkyyden edustajaa, vaikka periaatteessa ne musiikillisesti olivatkin täysin erilaiset. Voiko olla niin, että goottius yhdistettiin metallimusiikkiin sen otettua vaikutteita goottihenkisyydestä?

Gootti käsite on siis hyvin laajentunut vuosikymmenten saatossa. Jos nykyään puhutaan gootista, ei voida olla sataprosenttisen varmoja siitä, puhutaanko niin sanotusta metalligootista, konemusiikkia kuuntelevasta cybergootista vai perinteisestä sellaisesta. Hyvin moni tavis tuntuu mieltävän gootin suoraan metallimusiikin kuuntelijoiksi, eikä heillä ole käsitystä itse goottimusiikista lainkaan. Silloin noin 9 vuotta sitten, kun tämän tyylisuunnan löysin, kuvittelin sen olevan täysin lähtöisin metallimusiikista ja itse asiassa vasta muutama vuosi sitten sain tietää, että gootit ovatkin alunperin jotain ihan muuta. Sivistin itseäni kuitenkin lukemalla gooteille tutun opuksen Goth Chic, josta bloginikin nimi tulee, hieman muunneltuna tosin.


Nykyään goottiskenessä hyväksytään hyvin paljon asioita, joita ei ehkä vuosikymmeniä sitten olisi välttämättä hyväksytty. Nykyään jopa puhutaan goottimuodista, joka vaihtelee sen mukaan, millainen tyylisuuntaus on sillä hetkellä muodissa. Muutama vuosi sitten cybertyyli oli todella suuressa huudossa, nykyaikoina kaupat myyvät tosi paljon steam punk henkisiä vaatteita. Ennen keskityttiin vain itse musiikkiin, eikä muulla ollut väliä kuin isolla tupeeratulla mustalla tukalla ja meikillä, kun nykyään vaatteiden hinta ja laatu ovat huomattavasti tärkeämpiä. Onko tämä sitten hyvä vai huono asia, tiedä häntä. Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että musiikin on aina oltava ykkösenä ja vasta sitten pukeutuminen.

Goottiudesta ollaan ainakin oman skenessä olemiseni aikana oltu monenlaista mieltä. Kukaan ei oikein tunnu tietävän, miten kyseinen tyylisuuntaus todellisuudessa on alunperin syntynyt ja miten se on päässyt kehittymään niin moneen suuntaan. On olemassa cybergootteja, viktoriaanisia gootteja, fetissigootteja, punkgootteja ja vaikka mitä gootteja. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, miten esimerkiksi konemusiikki ja cyberhenkinen goottityyli ovat syntyneet, sillä se on kuitenkin aika erilainen pukeutumistyyli kuin silloin 80-luvulla.

Jännää on myös se, että moni perinteinenkin gootti pitää Tuska festareita kesän kohokohtana.. Vaikkei metallimusiikkia kuuntelekaan? Ei sillä, että haittaisi, mutta ihmetyttäähän tuo silti.

Sekavaa pohdintaa goottius käsitteestä. Miten te muut asiaa ajattelette?

maanantai 7. lokakuuta 2013

New tattoo! Part. 6

Jälleen tatuointi aiheista postausta. Viimeisimmässä Youtubeen lisäämässäni kenkäesittely videossa mainitsin meneväni jälleen tatuointipenkkiin istumaan, tällä kertaa isompaa projektia varten.

Uusin tatuointi on hyvinkin tyylilleni sopiva, nimittäin se on kaasunaamari. Inspiraation tähän tatuointiin sain aikanaan ostaessani Lip Servicen erään malliston hameen (en nyt muista minkä), jossa on sivussa vihreä kaasunaamari. Halusin kyseisen kuvan hieman muokattuna vasempaan olkavarteeni ja pitkän aikaa asiaa harkitessa varasin ajan Tampereella olevaan Putka Tattooseen, jossa tatuointi sitten hakattiin iäksi ihooni.


Kuvan on tehnyt Jussi, joka käsittääkseni on jonkinlaisena apukätenä Putkassa tällä hetkellä. Viimeksi Putkassa tuli käytyä noin vuosi sitten mennessäni otattamaan nilkkaan kuvaa Jessiltä. Olin niin tyytyväinen Putkan henkilökunnan ystävällisyyteen ja tietysti kuvaan itseensä, että päätin mennä ottamaan sinne toisenkin kuvan. On hienoa saada hieman erityylisten artistien kuvia iholle ja kun tuntee useamman artistin tyylin, on helppoa valita, kenelle menee ottamaan minkäkinlaista tatuointia. Putkaa voin lämmöllä jokaiselle tatuointia harkitsevalle suositella, sillä liikkeessä on monta tekijää, joista varmasti jokaiselle löytyy oma. Putkan lisäksihän minulla on Kangasalalla MG-Galleriassa luottotatuoija Raija, jolla olen suurimman osan tatuoinneistani käynyt ottamassa. Häntäkin suosittelen hyvillä mielin.

Kaasunaamari onkin kuudes tatuointini. Mitään kovin ybersyvällistä merkitystä tälle tatuoinnille ei ole, mutta se silti kuvastaa tyyliäni, musiikkimakuani, ajatusmaailmaani ja mielipiteitäni monestakin näkökulmasta. Mielestäni kaasunaamari kuvastaa hyvin nykypäivää: luontoa saastutetaan, koko ajan uutisoidaan onnettomuuksista ja pahoista asioista ja niiltä haluaisi jokainen suojautua.. Milläpä muullakaan kuin kaasunaamarilla.

Tatskasta tuli ehdottomasti parempi kuin odotin. Rakastan noita kaikkia valotuksia ja varjostuksia ja sitä, että tatuointi on aika iso. Nyt voi taas kuolla onnellisena <3 Laittelen kuvaa vielä sitten, kun kuva on parantunut kunnolla :)

torstai 3. lokakuuta 2013

Pimeän puolen kaverit

Tällä kertaa puhun tai paremminkin kitisen teille sellaisesta asiasta kuin goottien insideporukat. Aihe ei varsinaisesti minua koske tällä hetkellä, mutta vielä 4-5 vuotta sitten se tuntui olevan hirvittävän merkittävä asia goottikultuurissa. Oli hirveän tärkeää kuulua johonkin goottien "kermaperse"porukkaan tai leimattiin samantien wannabeksi tai muuten alempiarvoiseksi.

Tekstini ei todellakaan yritä vihjata keillekään henkilökohtaisesti mitään, vaan enemmänkin haluan pohtia tätä erittäin kummallista asiaa goottikulttuurissa, joten älkää vetäkö kauheita herneitä nenäänne tästä, sillä tekstissä saattaa olla pieni huumorinpilkekin ;)

Kalmankalpea.. TEINIGOOTTI!

Löydettyäni oman tyylini (ylä-asteen alkupuolella, eli hyvänaikaa sitten), kiertelin ympäri irc-gallerioita ja nettiä katsellen ja etsien hyviä tyylivinkkejä (eli siis yritin tietysti matkia, kun omaa makua en tietystikään omannut) "gootti-kollegoilta" ja tein mielenkiintoisen löydön: löysin itseäni vanhempien, lähes täysi-ikäisten (ja täysi-ikäisten) jöötikkätyttöjen kuvia ja huomasin erään mielenkiintoisen asian: lähes jokainen gootti tuntui tuntevan toisensa hyvinkin, asuivatpa he sitten Utsjoella tai Helsingissä. Samaan aikaan musiikki- ja vaateaiheisista ryhmistä (yhteisöistä) tai lueskella näiden "tunnettujen goottien" naureskelua muille, jotka eivät tähän porukkaan kuuluneet.

Cyber- ja metallityylin yhdistäminen on maailman kauhein asia. Jos nuo kaksi asiaa yhdistää, on automaattisesti tietämätön siitä, miten tulee pukeutua. Koska musiikkimakuhan määrää sen, millainen pukeutumistyylin ja yleisten mielipiteiden tulee olla, ei tämä yhdistelmä (tai muidenkaan goottityylien yhdistäminen) ole sallittua. Kuvassa selvästi väärätietoinen wannabegootti, joka on virheellisesti yhdistänyt cyberhenkisen kaulapannan ja niittirannekkeet. Hyi!

En ole koskaan, ikinä, milloinkaan kuulunut mihinkään goottien sisäpiiriporukoihin, enkä liiemmin mihinkään kuvagallerioiden " vip goottimussukat" yhteisöihin ja itse asiassa vasta viime vuosina olen saanut itselleni niin sanottuja "goottikavereita", mutta heistäkään kukaan ei tyylillisesti ole samaa kastia kuin minä (mikä ei todellakaan haittaa). Teininä haaveilin useita kertoja kuuluvani noiden "troo-goottien" jengiin, koska olisi muka ollut helpompaa jutella musiikista, vaatteista ja muista yhdistävistä tekijöistä, mutta jälkeenpäin ajateltuna.. Miksi ihmeessä olisin halunnut sellaista? Kuuluminen mihinkään troo-jengiin ei tee kenestäkään sen parempaa, vaan jokainen, joka tuntee olevansa se, mitä haluaa olla (olipa sekavasti sanottu), niin saa sitä olla ilman, että joku troo-ihminen antaa siihen luvan ja lähettää kutsupyynnön vip-ryhmäänsä. Teininä sitä tunsi itsensä hirveän tyhmäksi ja kyseenalaisti itsensä jatkuvasti, kun sai kuulla troo-ihmisten haukkumisia ja naureskeluja - vain siksi, että itse vielä vasta etsi sitä itselleen passaavinta tyylisuuntaa. En onnekseni kylläkään ollut ainoa sorsa, jolle naureskeltiin, enkä myöskään naurunkohteiden listaykkösenä.. Mutta naurunkohteena kuitenkin silloin tällöin.

Hirveän usein olen myös törmännyt näiden "kauan goottina olleiden" mielistelyyn, mitä en yhtään ymmärrä. Jopa osan heidän kuvistaan ja kirjoituksistaan pystyi melkein jo näkemään sen ylimielisyyden ja se kaikki "hienous", mitä noissa ihmisissä kuvittelin teininä näkeväni kariutui alkuunsa. Miten kukaan voi kuvitella olevansa toista parempi jossain asiassa? Jos olet hyvä muokkaamaan kuvia, piirtämään kammottavia gootikkaita kuvia tai maskeeraamaan, ei tarkoita sitä, että olisi parempi kuin sellainen, joka vain tyytyy fiilistelemään musiikkia. Musiikista puheen ollen, tuntuu, että osa näistä troo-ihmisistä tuntuu pitävän jotain ei-troona musiikkimaun perusteella. Jos siis lemppareihisi sattuu vahingossakin kuulumaan power metallin tynkää, olet automaattisesti huono tyyppi.

Teininä törmäsin goottipiireissä (joihin en siis koskaan kuulunut, mutta seurasin sivusta = stalkkasin) ikärasismiin. Jos et ollut täysi-ikäinen tai troo-porukkaan kuuluva, olit automaattisesti matkija, teiniangstigootti tai wannabe. Ilmeisesti siis nämä troo-ihmiset ovat heti synnyttyään alkaneet pukeutua siten miten he nyt pukeutuvat. Totuus on se, että jostain nuo troo-ihmisetkin ovat lähteneet, eikä todellakaan varmaan yhdenkään alakulttuurin edustajan vaatekaappi ole tursunnut Lip Serviceä, Cyberdogia ja Demoniaa. Jännää sinänsä, monikohan noista troo-gooteista ylipäätään tiesi, mistä goottius itse asiassa on alunperin lähtöisin?

Kunnon gootilla pitää olla kuvagalleriassaan ainakin yksi kuva, jossa esiintyy verta. Muuten olet vähäpätöisempi.

Syy siihen, miksi halusin tämän postauksen kirjoittaa on se, että haluan muistuttaa meitä goottipiireihin kuulumattomia siitä, että meillä on ihan samanlainen oikeus olla sitä mitä haluamme olla. Nykyään näitä troo-jengejä ei taida enää kovin paljoa olla, nyt kun goottius ei niin muodissa ole kuin aiempina vuosina, mutta tämä asia pätee varmasti moneen muuhunkin alakulttuurityyliin ja jopa ihan erilaisiin fandomeihinkin.

Vanha kuva, mutta menkööt. Cybertyyli oli pari vuotta sitten todella suosittu tyylisuuntaus goottikulttuurissa. Kuvassahan tietysti taas epägootti, jolla on bändipaita ja halpis Demoniat, koska epägooteillahan ei tietystikään ole rahaa kalliisiin ja LAADUKKAISIIN Pennangalanin kenkiin. Ai niin ja gogglet ja metallityyli ovat asia, mitä ei missään nimessä saa yhdistää.