maanantai 30. syyskuuta 2013

ALE löytöjä

Jos sattuu käymään kaupassa isommassa ostoskeskuksessa, kannattaa välillä piipahtaa käymään vaateliikkeissä vilkaisemassa alennuslaareja - tai jopa ihan outlettejä. Käytiin äitini kanssa eilen Lempäälän Ideaparkissa ja käväistiin muotikadun Brand outletissa. Kannatti mennä, nimittäin löysin ylisöpöt kengät hintaan 14,90 ja alkuperäinen hinta oli 69e.


Kengät ovat merkiltään Spirit. Sinänsä hieman yllättävä löytö, nimittäin yleensä en pahemmin mokkakengistä innostu, mutta näissä kengissä oli samaan aikaan jotain ihanaa ja hölmöä ja ne sopivat hyvin yhteen löytämäni Abbey Dawn merkkisen hameen kanssa, josta onkin alempana kuvaa. Noita mokkakenkiä oli saatavana ainakin sinisenä tuon mustan lisäksi ja mukana taisi olla sellaisia likaisen pinkkejäkin. Kotiin päästyäni huomasin kuitenkin ehkä syyn sille, miksi kengät olivat alennuksessa, nimittäin niiden sisäkulmassa oli aikamoiset reiät. Suutarireissu ilmeisesti tulossa, vaikkeivät nuo reiät pahemmin kävelemistä haittaa. 

Nuo kengät muuten ovat itse asiassa ensimmäiset kiilakorkoiset kengät, jos ei lasketa Demonian Swingejäni. 


Hameen löysin aivan sattumalta. Katselin sitä aluksi todella epäröiden, mutta päätin sitten äitini suostuttelemana sitä kokeilla - ja hyvältähän tuo näytti! Hame nousee mukavasti vyötärölle ja uusien kenkien kanssa yhdistelmä on aika ylisöpö. Hameen oikeaa hintaa en tiedä, mutta 29 euroa pulitin siitä. 



Sitten vielä kokonaiskuvaa lookista. Ostin joku aika sitten goottikirppikseltä turkooseja rastoja, joita sitten lisäilin mustiin lisäkkeisiini. Mielestäni oikein hyvät tuli, harmi vain, että omasta mielestäni pinkki otsatukka ei oikein mätsää kokonaisuuteen mukaan.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Haastetta kehiin!

Sain pitkästä aikaa haasteen Shadoulta, jonka blogia voitte kurkistaa tuosta nimen kohdalla olevasta linkistä.

Haaste onkin tällä kertaa hieman erilainen, nimittäin se liittyy sisustukseen. Let's do it!

Millainen oli ensimmäinen ostamasi huonekalu?
En pahemmin huonekaluja ole ostanut, lähinnä jotain sisustusjuttuja jos niitäkään. Sanotaan, että en ole ostanut :)

Millaisesta kodista haaveilit silloin, kun muutit omillesi?
Asun edelleen porukoilla, joten... Mutta haaveilen sellaisesta kivasta, suht. tilavasta kaksiosta, jossa olisi iso vaatekomero ja ehkä pieni parvekekin.

Minkä väriset seinien pitää olla?
Valkoiset tai violetit. Tai sitten jotkut tyylikkäät tapetit, jollain kivalla kuvioinnilla.

Entä katon?
Saman kuin seinien.

Tai lattian?
Joko tummaa puuta tai jokin muovimatto zydeemi.. Oikeastaan ihan sama, kunhan ei ole mikään kokolattia matto tai jokin hirveän värinen.

Jos saisit minkälaisen sängyn vain, millainen se olisi?
Parisänky, jossa on mustat näyttävät sängynpäädyt :3

Mitä ruokalajia keittiösi muistuttaa?
leipää.. leipää joka paikassa ja leivänmuruja.. Jotain perinteistä kotiruokaa varmaan.

Onnistunein tuunaamisesi, jos sellainen on? Jos ei, niin mikä on ollut mahtavin kirppislöytö tai muuta mieletöntä?
En ole pahemmin tuunaillut mitään. Sisustukseen sopivia kirppislöytöjä harvemmin teen, mutta joskus löysin kirpparilta pari Lip Servicen vaatetta, jotka lähti mukaan.

Upeinta olisi, jos ikkunoista näkyisi...
Jokin ihana meri/järvi tai vastaava maisema. Ei kyllä haittaisi, jos sieltä näkyisi kaupunkiakin tai metsää.

Haaveiden kodissani...
olisi väriteemana musta ja violetti.

5 asiaa, joita tarvitsen päivittäin:
Puhelin, vaatteet, meikit, ruoka, juoma

5 materialistista lahjatoivetta:
Olisi hienoa omistaa joskus jotkut Pennangalanin platform kengät. Vaatteita toivon aina, mutta erityisesti toivoisin Lipparin Bio Threat sarjan hotpantseja, lahjakortti hierontaan tai johonkin kasvohoitoon, Sugarpien luomivärejä ja Iron Fistin yhdet pinkit kiilakorkokengät :3

5 paikkaa, jossa haluaisit käydä:
Japani, Saksa, Egypti, Norja ja Iso-Britannia

5 adjektiivia, jotka kuvaavat minua:
ujo, harkitseva, välittävä, kiltti ja uskollinen.

5 lempiruokaani:
Kebab (mieluiten ranskalaisilla), Chili Con Carne, Pizza, Kasviswokki ja perinteiset lihapullat

5 elämänohjetta, jotka haluan jakaa:
- Älä luota kehenkään muuhun kuin itseesi viime kädessä
- Kiitä
- Hyväksy jokainen sellaisena kuin he ovat
- Ajattele välillä myös itseäsi
- Musiikki parantaa kaikki haavat, aina.

Haastan!:

Anttu
Neonraver
Herainia


maanantai 23. syyskuuta 2013

Minkälainen fanittaja olen?

Postauksen aihe on jo pidempään pyörinyt mielessä, mutten koskaan ole päässyt sen kanssa alkuun. No, nyt vihdoinkin pääsen. Aiheeni koskee tällä kertaa fanittamista, erityisesti metallibändien fanittamista. Toisaalta, aihe pätee varmasti monen televisiosarjan tai elokuvankin fanitukseen, mutta keskityn tähän musiikkinäkökulmaan. Jos jotakuta kiinnostaa, olen tehnyt Hopeanuolta käsittelevään blogiini tekstin Hopeanuoli sarjan fanituksesta. Sen voi lukaista TÄÄLTÄ.

Toisin kuin tuo mainitsemani Hopeanuoli aiheinen postaus, tämä postaus käsittelee faniutta vähän eri kantilta. Otsikosta näkeekin jo sen kysymyksen, mihin aion vastata eli millainen fanittaja olen. En ole koskaan jakanut faneja eri kategorioihin, eikä mielestäni voida mitenkään mitata, millainen on "tosi fani" ja millainen taas on "huono fani". Vaikka toinen ramppaisi jatkuvasti keikoilla lempibändinsä perässä, ei tarkoita, että olisi jollain tapaa parempi fani kuin sellainen, joka ei keikoilla käy, mutta hankkii kaikki bändin albumit musiikkikirjastoonsa. Osa voi jopa lukea itsensä faniksi, vaikka warettaisi kaikki bändin kappaleet netistä tai kuuntelisi joltain bändiltä vain paria biisiä. Pointti tässä on se, että jokainen, joka itsensä haluaa faniksi määritellä on sitä, fanitti sitten millä tavalla tahansa.


Viimeisimmältä Bodomin keikalta matskua. Eturivi, paras rivi<3

Tarkoitukseni ei ole tällä postauksella jaaritella siitä, millainen fani voi olla, vaan enemmänkin puhun siitä, millainen fani koen itse olevani.

Ne jotka ovat blogiani pidempään lukeneet, ovat varmasti huomanneet minun fanittavan tiettyjä bändejä, joiden perässä tulee rampattua pari kertaa vuodessa. Minulla on aina ollut haaveena nähdä kaikki lempparibändit livenä edes kerran ja olen itse asiassa haaveeni melkein jo täyttänytkin, mutta ne bändit, jotka haluan nähdä aina uudestaan ja uudestaan ilman minkäännäköistä kyllästymisen merkkejä, ovat ehdottomasti Nightwish, Children of Bodom, Turmion Kätilöt ja Sonata Arctica. Kyseiset bändit ovat olleet suosikkejani melkein lapsesta saakka, joten keikalle tulee mentyä melkeinpä automaattisesti. Lisäksi edellä mainittujen bändien keikoille on suhteellisen helppoa päästä - vieläpä edullisesti - ilman, että tarvitsee odotella vuosi tolkulla niiden saapumista Suomeen. Toki sitä varmasti tulisi rampattua enemmänkin ulkomaalaisten metallibändien kuten Slipknotin ja Marilyn Mansonin keikoilla, mutta kun eivät nuo penteleet pahemmin täällä suunnilla käy, ainakaan yhtä usein verrattuna suomalaisiin lemppareihini.

Minä ja COB:n Janne FME:ssä 2010

Olen aina suhtautunut tykkäämiini bändeihin hyvin intohimoisesti jo ihan alusta saakka. Varhaisteininä tuli ihastuttua monen eri bändin soittajaan ja heidän kuviaan roikkuu seinällä vieläkin. Kavereiden kanssa kirjoiteltiin myös erilaisia fanfic tarinoita lempparisoittajistamme ja haaveiltiin milloin mistäkin tapaamisista. Lempparibändit vaikuttivat myöskin nykyisen tyylini löytämiseen hyvin vahvasti ja ylipäätään koko metallimusiikki aikanaan muutti elämäni totaalisesti moneltakin eri kantilta.

Ylempänä mainitsemieni bändien levyt tulee ostettua kaikki ja tunnen olevani hirveä petturi, jos en kaikkia levyjä ole ostanut ilmestymispäivänä. Levyjä tulee kuunneltua hyvin usein ja kansilehtiä tulee plärättyä. Kaikista parasta on tietysti uusimman albumin ilmestymisen odottelu ja levyjen valmistumista tuleekin seurattua alvariinsa Facebookin ja bändien linkittämien videoiden ja haastattelujen kautta. Keikoille on totta kai päästävä aina säännöllisesti, mieluiten aina eturiviin tai ainakin mahdollisimman lähelle fiiliksistä riippuen. Pari kertaa on kavereiden kanssa jonoteltu muutama tunti ennen porttien/ovien aukeamista ja eturiviin päästyämme olemme näännyttäneet itsemme nälkäkuoleman partaalle istumalla koko päivän eturivissä - vain sen yhden esiintyjän takia. Kamerakin täytyy aina olla matkassa, jotta jokaiselta keikalta saa muistoja ja matskua Facebookkiin ihkutettavaksi.

Nightwishin Jukka FME:ssä 2010

Keikkojen ja levyjen jälkeen koen hirveän tärkeäksi nimmarisessiot, joita osa bändeistä tarjoaa ainakin Tuskassa ja Finnish Metal Expossa. Nimmareiden saaminen - ja erityisesti yhteiskuvien - on aina yhtä jännittävää, jopa hieman pelottavaakin. Vaikka keikoilla riehun kuin hullu, nimmarisessioiden/yhteiskuvien aikana olen aikamoinen paskahousu. Siinä ei vain pysty muuta kuin toljottamaan omaa idoliaan ja tärisemään järkytyksen ja ilon sekamelskeessä. Yhteiskuvia on vuosien varrelta kertynyt todella vähän, oikeastaan vain siksi, etten ikinä ole pahemmin uskaltanut pyytää niitä tai ei ole ollut mahdollisuutta sellaiseen. Nimmareita sen sijaan on tullut haalittua kymmeniä kappaleita, joista jokainen on jollain tapaa esillä huoneessani. Säästelen myöskin festareiden aikatauluja vuosi tolkulla nostalgiasyistä ja saatan ostaa jonkin musiikkiaiheisen lehdenkin vain siksi, että lempparibändin soittaja komeilee kansikuvassa tai hänestä on juttu.

Vaikka koen itseni todella intohimoiseksi faniksi, en koskaan ole mennyt yhdellekään keikalle hermeettisten " KATTOKAA MUA!" kylttien kanssa. Vaikka aina salaa toivon bändien huomiota itseeni, en siltikään jostain syystä halua herättää kauheaa huomiota (tosin asiaan on tulossa muutos, toivon mukaan). Haaveena olisi saada joskus edes yhden bändin rumpukapula, plektra tai vesipullo. Kapulan ja plektran olen meinannut parilla Sonatan keikalla saada, mutta ne on aina revitty kädestä tai viety silmien edestä. Okei onhan minulla erään paikallisbändin kapula, jonka sain ihan vahingossa (en edes hamuillut sitä mitenkään, se vain iskeytyi käsiini), mutta kyseistä kapulaa ei todellakaan aarteeksi voi kutsua, enkä liiemmin sen sijaintia tällä hetkellä tiedä. Kai sitä vielä ehtii..

Minkälaisia faneja lukijoista löytyy?

lauantai 21. syyskuuta 2013

Children of Bodom @ Pakkahuone

Pitkästä aikaa keikka-aiheista postausta. Perjantaina oltiin poikaystävän ja kaverini Hannan kanssa katsastamassa Bodomeita Tampereen Pakkahuoneella. Pakkiksesta on tullut näköjään pakollinen menomesta silloin, kun siellä esiintyy joku tärkeääkin tärkeämpi esiintyjä.

Perinteisesti ennen keikkaa menimme aterioimaan rautatieasemaa lähimpänä olevaan Mäkkäriin ja sieltä matkasimme tuntia ennen ovien aukeamista Pakkahuoneen edustalle, jossa jo parikymmentä fania oli jo odottelemassa. Joukossa oli muutama japanilaistyttö, jotka olivat tulleet Japanista asti katsomaan Bodomeita, mistä annan isot respectit. Itselläni ei olisi pokkaa lähteä ulkomaille asti jonkun bändin perässä, kun en muutenkaan pitkistä reissuista välitä.

Tämän näköisenä lähdettiin katsastamaan lempparibändiä:

Bolero: Tripp
Top: Dane
Belt: Gift from boyfriend
Pants: Amok


Tällä kertaa päätin pukeutua suosiolla hieman rennompaan vaatetukseen, nimittäin tavoitteena oli päästä eturiviin (jonne luojan kiitos pääsimmekin). Kieltämättä erotuin hieman joukosta, sillä tyylillisesti en välttämättä vastaa sitä perinteistä Bodom fania - eikä liiemmin poikaystävänikään. Meikkiin jaksoin tällä kertaa panostaa enemmän, nytkun hankin muutaman luomivärin Grimasilta. Kuvassa meikki nyt ei oikeuksiinsa pääse, kun se on jo ehtinyt suttaantua menossa ja melskeessä.

Bodomia oli lämmittelemässä kaksi bändiä, Lost Society ja For The Imperium. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi bändiä pitää olla lämmittelemässä kaksi bändiä, kun yksikin riittäisi vallan mainiosti, mutta kyllähän tuo parituntinen meni näitä kahta kituutellessa läpi. Lost Societyn pojilla oli kyllä asenne kohdallaan, mutta musiikki ei iskenyt enää pidemmän päälle, kun kaikki biisit tuntuivat toistavan itseään. For The Imperiumista en sano muuta kuin että boring isolla B:llä.

Itse pääesiintyjä, COB, aloitti puoli kymmenen maissa ja tällä kertaa olivat jopa minuutilleen ajoissa. Eturivissä oli mahtava olla, kuten aina, mutta viimeksi Bodomit tuli nähtyä eturivistä muutama vuosi takaperin. Keikalla oli erinomaistakin erinomaisempi setti ja tässä listaa biiseistä, jotka keikalla kuultiin:

Transference
Needled 24/7
Living Dead Beat
Halo of Blood
Scream for Silence
Bodom After Midnight
Lake Bodom
Hate Crew Deathroll
Shovel Knockout
Dead man's hand on you
Are You Dead Yet?
Blooddrunk
Angel's Don't Kill
Towards Dead End
Hate me!
Downfall
In Your Face


Sarjassamme "erinomaisia otoksia"

Bodom on yksi niitä harvoja bändejä, joiden settilista koostuu lähes poikkeuksetta hittibiiseistä, kuten yllä olevasta listasta voi huomatakin. Joukkoon ovat kuitenkin pistäneet muutaman biisin, jota eivät pitkästä aikaa ole soittaneet ja yleensä nämä biisit ovat vanhempaa tuotantoa. Itse tykkään kuunnella paljon enemmän bändiä, joka soittaa niitä biisejä, joista yleisö oikeasti pitää. Monella bändillä tuntuu olevan tyhmä tapa tyrkyttää uuden levyn kappaleita ja hieroa niitä silmille ja lisäksi osa kappaleista saattaa olla tosi randomeja, jopa omia inhokkeja. Onneksi Bodomin kohdalla näin ei koskaan ole ollut, eikä toivon mukaan koskaan tule olemaankaan.

Mahtava keikka kaiken kaikkiaan jälleen kerran. Nyt ei muuta kuin parantelemaan moshaamisesta aiheutunutta niskakipua. Jälleen voi todeta kuolevansa onnellisena <3

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Corsets are girl's best friend

Tällä kertaa esittelen teille uusimman korsetti ostokseni. Korsetteja en ole herra ties milloin viimeksi hankkinut ja yhdessä vaiheessa minulla oli niiden suhteen tiukka linja. Omistin nimittäin (tai omistan itse asiassa edelleenkin) kymmenisen korsettia ja niistä olen käyttänyt ainoastaan muutamaa säännöllisesti. Minun pitäisi käydä niitä tässä läpi ja katsoa, josko osan voisi myyntiin heittää, turhaan niitä kaapissa pölyttymässä pitää.

Tämä Burleskan korsetti kuitenkin oli pakollinen ostos. Olen nimittäin jo pidemmän aikaa haaveillut lyhyen mallisesta mustasta vyötärökorsetista. Itse asiassa omistan yhden sellaisen, mutta se on malliltaan aivan liian epäsopiva vartalolleni. Korsetin ostin Morticiasta, enkä kadu hetkeäkään, sillä vaikka korsetti on melko yksinkertainen, nuo vetoketjut tekevät siihen sen pienen 'jonkin', jota vaadin melkein kaikista ostamistani vaatteista. Voisipa melkein sanoa korsettikiintiön olevan täytetty, sillä myyjä osasi valita minulle juuri oikean koonkin.


Korsetit ovat mahtavia. Ne näyttävät aina hyvältä, olipa ne sitten yhdistelty todella yksinkertaiseen tai monimutkaisempaan asuun. Korsetit saavat vyötärön näyttämään hyvältä ja itse niissä arvostan yksinkertaisuutta ja siksi suurin osa korseteistani onkin hyvin perinteisiä. Jos jollakulla kiinnostusta löytyy, niin voi heittää kommenttia tai käydä kurkkaamassa myyntikansiotani goottikirppiksellä, olen nimittäin harkitsemassa parin korsetin myymistä.)


Eniten käytetty korsettini on yllättäen se kaikista perinteisin ja varmasti jokaisen goottimörön kaapista löytyvä ja Morticiasta ostettu musta satiinikorsetti. Se sopii jokaiseen asuun melkeinpä minkä tahansa materiaalin kanssa. Kuten kuvasta huomaa, omistan enemmän vyötärökorsetteja, sillä ne ovat paljon kauniimpia ja käytännöllisempiä kuin rinnan yli menevät korsetit. Itse kun en todellakaan isoa rintavarustusta omista, rinnan yli menevät korsetit ovat todella epäedullisen näköisiä ja se onkin yksi syy siihen, miksi pidän enemmän vyötärökorseteista.



Tällä kertaa jaksoin panostaa hitusen enemmän meikkiinkin. Ai että, mä sit tykkään glitteristä <3

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Tanssi kuin diskossa, liikuta lannetta

Jälleen tanssiaiheista postausta, toivottavasti ei-tanssista-kiinnostuneet ala kyllästyä. Yritän tässä kaavailla parhaillaan toivepostausta sateenkaarikansan oikeuksista, mutten vielä tiedä toteutanko sen videolla vai kirjoittaen, todennäköisesti kirjoittaen. Olen myös kaavailemassa uutta videopostausta liittyen tekoripsiin ja varmaan ylipäätään meikkeihin, jospa sitä joskus jotain järkevää meikkitutoakin saisi aikaiseksi. Ehkä myöskin jotain tanssivideota luvassa, katsotaan. Toiveita saa aina esittää aiheesta kuin aiheesta.

Mutta nyt takaisin tanssin maailmaan. Viimeisimmässä tanssiin liittyvässä postauksessani kerroin teille hankkineeni uuden tanssipuvun, joka rantautui luokseni jo muutama viikko sitten. Olen jo pitkään halunnut nimenomaan violettia tanssipukua ja tämä uutukaisuus on täydellinen! Mätsää aika hyvin pinkkiin tukkaani, vai mitä? Erityisesti pidän puvun alaosan röyhelöosioista ja lantiolla olevat rusetit ovat samaan aikaan suloiset, mutteivät tee lookista kuitenkaan mitään Satanica 5-v tyylistä. Yläosassakin on kivaa röyhelöä ja puku on jälleen kerran erilaisempi kuin aiemmat pukuni. Tämä uutukainen yltää ehdottomasti siihen top kolmeen esiintymisasuuni. En malta odottaa tämän käyttämistä!


Tatuointikin on parantunut! Ei muuta kun varailemaan uutta leima-aikaa~


Tarkoitusenani olisi teetättää vielä ainakin yksi puku, tällä kertaa vähän yksinkertaisemman kuin nämä kaksi viimeisintä. En tosin vielä itsekään tiedä, minkä värisen tai mitä yksityiskohtia haluan, mutta yksinkertaisen, mutta kuitenkin elegantin esiintymisasun. ..Eiköhän sen jälkeen tämä esiintymisasu hankintakiintiö ala olla täynnä :'D

Viime viikonloppuna olin jälleen treenaamassa Tampereella American Tribal Stylea, josta olenkin teille jo kertonut aiemmin tässä postauksessa.. Viime kertainen kaksipäiväinen kurssi oli enemmänkin tutustumista ATS:n maailmaan, joten nyt oli aika siirtyä treenaamaan intensiivisemmin. Viikonloppukursseja tulee olemaan marraskuuhun asti aina yhtenä viikonloppuna per kuukausi. En malta odottaa sormisymbaalien (zillien) käytön oppimista! Tribal sujuu jo melko hyvin, mutta itämaista tanssia harrastaneena sorrun usein tekemään tietyt liikkeet eri tavalla kuin tribalissa tulisi tehdä. Monessa tribal tyylin liikkeessä on hyvin paljon itämaisia vivahteita, mutta tekniikka on täysin erilainen. Kuten opettajamme Satu Heikkinen sanoikin hyvin, itämaisen tanssin taustasta tribalissa on sekä hyötyä.. että myöskin haittaa.

Tribalissa olen kuitenkin huomannut oppivani kiinnittämään enemmän huomiota tekniikkaan, erityisesti selän asento on erityisen tärkeä - yhtä tärkeä kuin se, ettei hartioita vedä korviin ja jännitä liikaa. Kuten monessa muussakin tanssilajissa, myös tribalissa ja itämaisessa tanssissa pätee se sääntö, että liikkeitä ei tule miettiä liikaa.

American Tribal Style Belly Dancen kehittäjä ja äitihahmo Carolena Nericcio. Opettajamme kertoi hänen menevän naimisiin naisystävänsä kanssa kahden viikon kuluttua.

Oman niin sanotusti virallisen tanssiryhmäni tunnit eivät vielä ole alkaneet, sillä opettajamme on paraikaa työstämässä meille uutta koreografiaa, josta en sen kummemmin vielä tiedä muuta kuin sen, että se tulee olemaan haastava. Olen tässä parin viimeviikon ajan käynyt naapurikunnassa Akaassa Terhi Saarisen itämaisen tanssin tunneilla treenaamassa koreografiaa, jonka toivon mukaan joskus pääsisin esittämään. Koreografia on melko haastava ja musiikki on ehkä hieman nykyaikaisemman kuuloinen verrattuna siihen, mihin itse olen tottunut. Se on perinteinen arabian kielelinen laulu, mutta musiikki on modernimpaa, ehkä vähän iskelmän ja kevyen popin sekoitusta.

Lisäksi lokakuussa olisi luvassa jotain aivan erityistä, nimittäin menemme tanssikaverini kanssa Tampereelle Saara Lehdon tekniikka- ja koreografia kurssille. Saara on Suomessa hyvin tunnettu tanssija ja koreografi ja hän on voittanut useita tanssikilpailuja ulkomailla. Odotan Saaran kurssia innolla, sillä häneltä jos keltä voi saada hyviä vinkkejä tekniikkaan (jotai ei muuten koskaan tule harjoiteltua liikaa) ja ennen kaikkea oppia koreografian juuri hänen ohjaamanaan.

Saara Lehto

Tanssintäytteisiä päiviä on luvassa tänä vuonna. Meille on buukattuna muutama esiintyminenkin, mikä tarkoittaa sitä, että koreografioita pitää kerrata kotonakin useaan kertaan.

torstai 5. syyskuuta 2013

I love shopping!

Pitkästä aikaa ostoksiin liittyvää postausta. Lukuunottamatta Lip Servicen circuit city mekon esittelyä, en ole hetkeen esitellyt erikseen ostamiani vaatekappaleita. Päätinpä siis tehdä pienen koosteen viimeaikoina ostamistani rytkyistä.

Ensimmäisenä esittelen teille ihanan neonpinkkimustan pääkallomekon, joka vei sydämeni jo katsellessani EMP:n uutta kuvastoa. Toppi on ihanan yksinkertainen, mutta siinä on silti kivoja yksityiskohtia. Erityisesti pidän noista neonpinkeistä pitsiosioista. Merkki on muistaakseni Vixxsin toppi itse on nimeltään Reaper top. Ostin tämän yhtenä viikonloppuna Lempäälän Ideaparkin Rockjet nimisestä pikkuliikkeestä, enkä kadu hetkeäkään ostoa. Toppi pääsikin mukaani heti ostopäivänä Kotipellon ja Liimataisen duo keikalle. Rockjetin myyjäkin totesi paidan sopivan hyvin hiuksiini ja olen tismalleen samaa mieltä. Toppi on erittäin mukava päällä ja sitä voisi pitää aina!



Erityisesti tuo takaosa alkoi jostain syystä hymyilyttämään ;) 

Toisena ostoksena esittelen teille Goottikirppikseltä ostamani Danen musta toppi hopealla kuvioinnilla, jota olen ihastellut usean muun tallaajan yllä eriväreissä. Himoitsin tuota toppia joskus pinkkinä, mutta sen ostaminen jäi sivusuun, sillä joku muu ehti sen kirppikseltä viedä silmieni edestä. Noh, luojan kiitos, että vastaan tuli nyt se kaikista paras väriyhdistelmä eli mustahopea. En voisi onnellisempi tämän suhteen olla!



Seuraavaksi esittelen teille viime viikonlopun Helsingin reissun ostokseni, nimittäin tällaisen ihanan neuleen, jonka ostin Morticiasta. Merkki taisi olla Vulgar tai jokin vastaava, korjatkaa jos muistan aivan väärin. Tämä neule sopii mainiosti monenlaiseen melskeeseen. Se koristeellinen, mutta sopii hyvin arkikäyttöön kylmää syksyä ja talvea varten. Oma paitani on kylläkin täysin musta, mutta kuviointi on hyvinkin samanlaista. Yleensä en neuleista pidä niiden ahdistavuuden takia, mutta tässä on sopivan suuruinen kaula-aukko.



Ostin muuten myöskin uuden tanssipuvun, josta teen erillisen postauksen myöhemmin heti, kun puku saapuu kotiini :) Jänskättää! Myöskin eräät tilaamani kengät ovat saapumassa USA:sta ja ne varmaan esittelen teille videomuodossa~

maanantai 2. syyskuuta 2013

Suosikkielokuvani

Kävin läpi pitkästä aikaa postausehdotuksia ja huomasin, että suurin osa niistä on vielä toteuttamatta. Joku pyysi minua tekemään postauksen suosikkielokuvistani, joten siitäpä kertoo tämä postaus tällä kertaa. Esittelyssäni olen maininnut muutaman elokuvan, joista pidän suuresti, mutta tähän postaukseen olen koonnut kaikkien aikojen suosikkielokuvani (ja nimenomaan elokuvat, ei sarjat tai vastaavat) perusteluineen kaikkineen.

Youtubeni seuraajat ovat varmaan huomanneetkin kämppäpostauksen, joka voitti äänestyksen täällä blogin puolella. Käykäähän katsomassa~

Kun aletaan puhua elokuvista, en löydä mistään muusta genrestä niin paljon puhuttavaa kuin kauhusta, joten sen luokittelen suosikkielokuvagenrekseni. Pidän myöskin fantasia- ja seikkailuelokuvista ja jonkin verran myös sci-fistä, riippuen teemasta. Inhokkigenrejäni sen sijaan ovat romantiikka, komedia ja toiminta, sillä en näistä ole mitään suosikkeja koskaan löytänyt muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. 

Alla olevat elokuvat eivät ole parhausjärjestyksessä.

MANAAJA (The Exorcist)


Manaaja elokuvat ovat aina olleet ehdottomia suosikkejani, sillä lapsena pelkäsin niitä aika lailla. Erityisesti se eräs legendaarinen kuva Reganista on vieläkin yksi hirveimpiä näkemiäni kuvia sen säikäytellessä milloin peleissä ja milloin hupivideoissa. Sen sijaan itse elokuvat eivät niin pelottavia ole, ovathan ne sentään tehty 80-luvulla, kun tekniikka ja maskeeraus ei tuolloin vielä niin tyylikästä ollut kuin nykypäivänä. Pienistä vioistaan huolimatta, Manaajat ovat aina mukavaa katsottavaa, sillä minua on aina kiinnostanut uskontoihin liittyvät kauhuelokuvat, erityisesti sellaiset, joissa esiintyy riivattuja ihmisiä ja manausta. Suosikkiosani näistä neljästä on ehdottomasti ykkösosa, joka on varmasti kaikista tunnetuinkin.

KIROTTU (The Conjuring)


Kirottu on uusin suosikkini, sillä se on ihan hetki sitten ilmestynyt elokuviinkin. Kävin tämän katsomassa kaverini kanssa ja olimme kumpikin hyvin skeptisiä, sillä ikäraja oli ainoastaan K-16. Myöskin elokuvan julisteet ovat sangen kliseisiä, mutta trailerin katsottuamme lähdimme tätä katsastamaan... Emmekä tasan pettyneet. Elokuvan musiikit olivat oikeasti pelottavia ja vaikka juoni olikin hyvin tavanomainen "Perhe muuttaa helkkarin isoon kartanoon, joka on ainakin ziljoona vuotta vanha ja siellä alkaa kummitella", oli toteutus silti aivan omaa luokkaansa. Erityisen pelottavan elokuvasta teki se, että se perustui tosi tapahtumiin. Kannattaa käydä katsomassa, jos elokuva vielä leffateattereissa pyörii!

TARU SORMUSTEN HERRASTA (The Lord of the Rings) /HOBITTI (The Hobbit)



Laitoin nämä kaksi erinomaista elokuvasarjaa samaan syssyyn, ovathan ne kuitenkin niin paljon toisiinsa liittyviä. Peter Jackson osaa kyllä hommansa ja kaikki hänen tekemänsä elokuvat liittyen TSH:n ovat olleet menestyksiä. Viime Helsingin reissullani ostin Hobitti elokuvan, enkä malta odottaa sen seuraavaa osaa. Taru Sormusten Herrasta on ihana siksi, että siinä on ihmisten lisäksi muitakin rotuja, kuten haltioita, kääpiöitä, örkkejä, peikkoja ja monia muita olentoja. Juonikin on mielestäni hyvin erilainen kuin monissa muissa fantasiaelokuvissa (ennen TSH:ta) ja se taisikin olla osittainen syy siihen, miksi se on niin suosittu ympäri maailman.

X-MEN/X-MEN ORIGINGS: WOLVERINE



X-Men on jälleen sitä yliluonnollista sarjaa, josta pidän. Pienenä kaverini kanssa keksimme aina ihmismäisiä olentoja, joilla oli jokin erikoiskyky ja sen takia pidänkin X-menistä niin paljon. Olisi hauskaa itsekin omistaa jokin erityinen kyky, jota kellään muulla ei olisi. Koska Wolverine on suosikkihahmoni, ei haitannut yhtään, että sille tehtiin oma elokuvasarjansa, joista kummastakin ilmestyneestä pidän todella paljon. Vaikka X-menit ovat aikamoista toimintamättöä, ne eivät silti ole sellaista jatkuvaa aseella runkkaamista kuin monet muut perus toimintaleffat.

HARRY POTTER



Potterit ovat olleet lemppareitani jo lapsesta saakka. Minulla on tämän elokuvasarjan kanssa jokin ihmeellinen suhde. Välillä olen aivan hullaantunut katsomaan koko sarjan putkeen, toisinaan taas ei voisi vähempää kiinnostaa. Kuitenkin luen tämän sarjan suosikikseni, sillä katsottuani huvikseni jonkin osista, minun on aivan pakko nähdä seuraava. Taikuus on aina kiehtovaa, joten ei ihmekään, että Pottereihin aikanani tykästyin. Harmi vain, etten koskaan ole pitänyt kirjaversiosta.

KILL BILL



Juuri kun pääsin sanomasta, ettei toiminta ole suosikkigenreni, niin isken tänne suosikkielokuviini nimenomaan toimintaelokuvan. Ei vaan. Mätöstä huolimatta Kill Bill on aivan erilainen toimintaelokuva niiden kliseisten aseella paukuttelun lomassa. Kun aseena on miekka ja ninjailu, tulee taistelustakin mielenkiintoista katseltavaa. Ihanaa, että näin hyvän elokuvan päätähtenä on nainen - vieläpä kostonhimoinen sellainen. Kill Billissä on paljon sellaisia kohtauksia, millaisia ei monessa muussa elokuvassa ole. Moniko nainen lähtisi opettelemaan samuraimiekan käyttöä tappaakseen miehen, jota joskus rakasti?

PIRATES OF THE CARIBBEAN



Tämä elokuva tuskin esittelyjä kaipaa, sillä se on varmasti jokaisen naisen yksi suosikki. Kukapa ei Johnny Deppiä rakastaisi? Merirosvo teema on erittäin onnistunut ja vaikka seassa onkin pientä rakkausdraamaa, se ei pilaa elokuvaa, vaan sopii hyvin joukkoon. Elokuvan musiikki tempaa mukaansa varmasti itse kunkin, eikä huumorissakaan ole moittimista. Yleensä inhoan elokuvia, joissa vitsaillaan turhan päiten, mutta POTC:a se ei haittaa, vaan sopii hyvin kohtauksiin.

KAUNA (The Grudge)

Tässä eräs ensimmäisistä kauhuelokuvista, jonka olen koskaan katsonut eli Kauna. Kauna on varmaan yksi niistä harvoista kauhuelokuvista, joita moni sanoo pelkäävänsä - vaikka asia varmasti jakaakin mielipiteitä. Netissä on paljon pilavideoita Kaunasta, mutta todella monen olen kuullut sanoneen Kaunan olevan yksi pelottavimpia kauhuelokuvia kautta aikojen. Kauna oli ensimmäinen koskaan katsomani kauhuelokuva ja se kummittelee minua toisinaan vielä tänäkin päivänä ennen nukkumaanmenoa. Kaunan takia en uskalla olla yksin pimeässä, saatika sitten mennä kellareihin tai pimeisiin käytäviin ilman kaveria. Elokuva on hyvin samantyylinen The Ringin kanssa, mutta mielestäni tämä on parempi. Kaunan kaksi ensimmäistä osaa ovat todella pelottavia, mutta kolmas osa oli suuri pettymys.

SAW

Saw on myöskin yksi niistä kauhuelokuvista, joista moni tuntuu pitävän - tai sitten vihaavan. Vaikka Saw on kauhuelokuva, en sitä itse kovin pelottavana pidä, vaan enemmänkin raakana. Sawin psykologisuus ja kaikki karmaisevat tappokoneet ja selviytymistehtävät ovat aina kiehtoneet minua ja ehdoton suosikkiosani näistä on kolmasosa, jossa on mielestäni paras loppuratkaisu.

THE CROW

Kukapa goottityttö ei olisi tykästynyt The Crow elokuvaan? Brandon Lee on erinomainen näyttelijä ja hän sopii todella hyvin Ericin rooliin. The Crow on osittain rakkauselokuva, mutta kiehtovan siitä tekee synkkyys ja surumielisyys.