keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Tekoripset - katseen pelastajat

Jokainen tyttö rakastaa kunnon räpsyttimiä...

Tekoripset ja muutkin "ripsilisäkkeet" ovat kyllä oikeasti mainioita katseenpelastajia. Meikkivinkki postauksissani olenkin maininnut useamman tavan korostaa omia ripsiä, mm. ripsienpidennyksiä, joita itsekin olen kokeillut. Ripsipidennykset ovat todella helpot, ei tarvitse paljon muuta meikkiä, mutta itse menetin niiden kanssa hermoni, kun en vain yksinkertaisesti osannut elää niiden kanssa. Suihkussa käyminen ja meikin poistaminen silmistä oli yhtä helvettiä. Joillekin ripsipidennykset sopii ja joillekin ei.


Tekoripsien kanssa olen ollut tekemisissä oikeastaan jo hyvin nuorena, nimittäin harrastaessani balettia, meidän piti näytöksissä käyttää tietynlaisia tekoripsiä ja jo silloin kirosin ripsien laittamista. Voitte vain kuvitella, miten kauan ala-asteikäisellä lapsella kestää laittaa itselleen tekoripset _liimalla_. Koska omat ripseni ovat väriltään melkein valkoiset ja aika lyhyetkin, niiden kanssa saa aina sählätä. Olen muutamia Seppälästä saatavia tekoripsiä kokeillut, mutta liiman kanssa lutraaminen on todella rasittavaa. Jos liimauksen möhlii, niin koko meikki on pilalla. Kaverini kerran suositteli minulle eräitä ripsiä, jotka voi asentaa ripsien rajaan tarran avulla. Tuo tarra systeemi oli aivan erinomainen - ripset eivät alkaneet illan mittaan horottamaan joka suuntaan (niin kuin liiman kanssa yleensä tuppaa käymään), vaan ne pysyivät todella hyvin paikallaan. Harmi vain, että nuo tarraripset maksoivat 5 euroa, eikä niihin ollut mahdollista ostaa erillistä pakettia, jossa olisi ollut pelkät tarrat. Nykyään noita käteviä tarraripsiä ei tunnu löytyvän enää mistään, joten sen jälkeen ei ole tullutkaan tekoripsiä ostettua, kunnes...

...katselin kerran Youtubesta huvikseni videotutoriaaleja tekoripsien asentamiseen ja päätin sitten etsiä itselleni kunnon ripset ja mikä tärkeintä, kunnon liiman. Niinpä astelin Tampereen Punanaamioon ja ostin itselleni muutaman paketin Ardelin laadukkaita ripsiä sekä niille tarkoitetun värittömän liiman. Ripset kuitenkin jäivät pölyttymään laatikkoon ja unohdin jopa niiden olemassa olon, kunnes lopulta kaverini suositteli minua edes kokeilemaan. Niinpä laitoin ripset päähäni ja tadaa. Hyvän liiman avulla räpsyt pysyvät silmissä ilman jatkuvaa sähläämistä ja irtoamista.

..Ja mikä parasta, ripset todella tuovat katseeseen aivan erilaisen fiiliksen.


Ver....

..taa!


Tästä lähin lupaan käsi sydämellä käyttää tekoripsiä. Tulee heti paljon naisellisempi olo ja nyt tekee mielikin katsoa itseään hetki pidempään peilistä. Suosittelen ehdottomasti Ardelin ripsiä. Oikeastaan mistä tahansa tekoripsistä voi saada laadukkaat (tai ainakin paremmat), kun niihin käyttää oikeaa, ammattikäyttöön tarkoitettua ripsiliimaa. Hyvää ripsiliimaa on esimerkiksi Ardelilla itsellään. 

Tässä vielä pikainen ohje tekoripsien laittamiseen. Tämän tavan olen itse kokenut sopivaksi itselleni. Lisää hyviä vinkkejä löytyy Youtubesta:

1. Laita ripset päähän vasta muun meikin ollessa valmis. Taivuta ja laita muutama kerros ripsiväriä.
2. Irrota ripset varovasti pakkauksesta (nauhan kaari ei saisi kauheasti venyä) ja "mittaa" ripsinauhaa omaan silmääsi.
3. Leikkaa ripsen sisä- tai ulkonurkasta pieni (tai isompi) palanen, jotta ripsinauha on omalle silmällesi sopivan mittainen.
4. Laita liimaa ripsinauhaan sopivan verran. Liimaa ei saa olla liian vähän, mutta se ei saa myöskään tursuta yli äyräiden. 
5. Odota n. 30 sekuntia. Liima ehtii kuivua tällä aikaa hetken ja se tarttuu ihoon kiinni paremmin.
6. Aseta ripsinauha ripsien rajaan, eli ei kiinni ripsiin! Voit venyttää omaa luomeasi hieman tai käyttää pinsettejä apunasi.
7. ..Ja valmista tuli!

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Circuit City Dress

On tämä säännöllinen rahantulo taas ihanaa, etenkin, kun sitä tulee parin kuukauden ajan kahdesti kuussa. Alkaa olla ihan rikas olo. Pläräsin pitkästä aikaa Bizzaren nettisivuja, joiden selailu oli jäänyt rahanpuutteen takia vähemmälle (mitäpä sitä itseään pennittömänä kiusaamaan) ja bongasin sieltä jälleen vaatekappaleen, jota olen pidemmän aikaa kuolaillut: Lip Servicen Circuit City sarjan mekon. Kyseisestä sarjasta omistan jo topin, joka näkyy mm. tässä jo kaveripiirissä legendaksi tulleessa videossa (tuo on se Ilta-Sanomien kauhea haastattelu minusta ja parista muusta Tuska örveltäjistä vuodelta 2012). Kuten jo tuosta topin kankaasta arvata saattaa, sama virtapiirikuviointi toistuu mekossa todella kauniisti.



Tuo mekko oli ihan must have, sillä olin sitä jo aiemmin katsonut Bizzaren sivuilta. Hinta oli tuolloin aivan hävytön, yli sata euroa, mutta nyt se oli laskenut onnellisesti alle satasen.. Ja pakkohan viimeinen kappale oli napata, kun oli vielä omaa kokoakin. Alunperin minun piti ostaa hame vihreänä, jossa kuviointi näkyy ehkä paremmin, mutta koska vihreästä on jotenkin tullut itselleni outo väri jostain syystä, päätin ottaa klassisen mustan. Täytyy näin aluksi naureskella, että tuon mekon pukeminen päälle oli aluksi tosi hankalaa. Kaulaosassa ja etuosassa on vetoketjut ja itse ainakin menin monesti sekaisin. Mekko oli päälläni milloin väärinpäin ja milloin mitenkin oudosti, joten tämän pukeminen nopeasti päälle ensimmäistä kertaa oli sangen aikaavievää :'D

Mitoituksesta voinen sen verran todeta, että tämä Circuit City on aika pienehköä, joten kannattaa ottaa ainakin yhtä kokoa isompi mekko kuin normaalisti. Vaikka kangas on todella joustavaa, mitoitus on silti jotenkin kummallinen. Itse myöskin pukisin tuon ison kaula-aukon takia mustan topin alle, koska en kestä katsella rintsikoita, jotka eivät vain vilahda nätisti, kuten kuvassa, vaan tulevat aika törkeästi esille.

Löysin vanhat legginsit kaapin kätköistä. En edes muistanut enää omistavani moisia <3


Mekko pääsikin heti seuraavana päivänä sen saapumisesta käyttöön, nimittäin serkkuni polttareihin. Hyvin tuo näytti pysyvän mukana menossa ja on oikein mukava päällä, joten suosittelen ehdottomasti ostamaan, jos tuota mekkoa on haaveillut. Ihmettelin kyllä, ettei pakettiin kuulunut noita kuvassa olevia hanskoja eli ne ovat sitten ilmeisesti erikseen ostettavat.


maanantai 22. heinäkuuta 2013

Iloa liikunnasta!

Kuntosalista, jumpista ja ylipäätään liikkumisesta on tullut hirmuinen muoti-ilmiö viime vuosina. Tuntuu, että jokainen laihduttaa (tai ainakin yrittää) ja joka toinen harrastaa fitness urheilua. Itse olen aina harrastanut jonkinlaista liikuntaa lapsesta saakka, tanssin muodossa, kuten tiedättekin. Olen myöskin käynyt enemmän tai vähemmän kuntosalilla ja uimassa sekä nyt aloittanut jumpilla käynnin. En kuitenkaan ole liikkumisen suhteen ollut kovin aktiivinen, jos puhutaan kuntosaleilusta. Tanssia sen sijaan en ole koskaan syrjäyttänyt, vaan harrastan sitä aktiivisesti.

Otin viime vuoden alussa itselleni vuosikortin lähimpään kuntokeskukseen, jossa kävin muutaman kuukauden 2-3 kertaa viikossa kuntosalilla ja sen lisäksi vielä tanssitunneilla. Innostukseni kuitenkin kuntosaleiluun lopahti täysin, sillä se ei oikein tunnu omanlaiselta liikkumismuodolta. Kuntosaleilla usein törmää sellaiseen sanattomaan kilpailuhenkisyyteen ja voin veikata, että varmasti moni lukijoistakin on kuullut koulussa/töissä/kavereilta/kaikkialla, miten paljon kukakin nostaa penkistä ja kuka syö kaikista terveellisimmin. Kuntosaleilu siis jäi ja yleiskunto pääsi retkahtamaan todella pahasti.

Tämän postauksen tarkoituksena on olla pieni tsemppaus itselleni (ja miksei muillekin) kuntoiluun. Pelkkä tanssiminen ei riitä pitämään peruskuntoa yllä, vaan mukana on oltava jotain muutakin. Siksi ryhdistäydyin ja hankin uudelleen vuosijäsenyyden samaiseen kuntokeskukseen kuin viimeksi, sillä muutama työkaverini kehui minulle jumppia, mm. Body Combatia ja SH'BAM:ia. Näiden kavereiden ansiosta innostukseni käydä jumpilla nousi korkeuksiin. Nyt olenkin muutaman kerran jumppatunneilla käynyt ja olen innostunut valtavasti! Olen aina sanonut olevani todella mukavuudenhaluinen ja siksi yksin kuntoilu menee suoraan sanottuna pelleilyksi ja yksin treenatessa myös luovuttaa helposti. Siksi olen enemmän tällaisia ns. ryhmäliikuntaihmisiä ja jumpissa tulee tehtyä täysillä kaikkensa, kun edessä oleva ohjaaja kannustaa siihen, näyttää mallia, tsemppaa ja pistää koville.

Bodycombatia voin lämpimästi suositella taistelulajeista kiinnostuneille. Liikkeet ovat hyvin rajuja ja niissä on vaikutteita mm. karatesta. 

Ensimmäisillä jumppatunneilla tajusin, miten naurettavassa kunnossa olen ollut liian kauan. Painoa on tullut vähän turhan paljon (olen kuitenkin vielä normaalipainon rajoissa, luojan kiitos) ja hengästyn paljon helpommin kuin aiemmin. Tämä olikin jo siis korkea aika! Miksikään himourheilijaksi minua ei koskaan tulla saamaan, enkä todellakaan aio jättää hampurilaisia, kebabia ja suklaata, vaan lisään liikuntaa ja pyrin syömään näitä ihania herkkuja harvemmin. Minua ette siis koskaan tule näkemään syömässä proteiinirahkoja ja salaatinlehtiä, vaan kunnon ruokaa!

Vaikka painoni on noussut viime aikoina vähän turhan paljon, en aio siitä tässä postauksessa itkeskellä. Liikunnan avulla pyrin toki muokkaamaan kehoani kiinteämmäksi ja siinä samalla toivon myös painon putoavan itselleni mieluisaksi (oikeasti vain pari kiloa, enkä tavoittele liikoja kerralla).  Liikunnan kuitenkin tulee olla hauskaa, eikä pakkopullaa. Itsensä pakottaminen jumppaan tai salille voi koitua kohtaloksi jossain vaiheessa. Siksi kannattaakin valita itselleen sopivanlainen liikuntamuoto - aina ei ole pakko aloittaa mitään fitness urheilijan elämää. Toiselle voi sopia kaverin kanssa lähteminen salille tai lenkille tai sitten voi innostua uimisesta, pyöräilystä jne.

Tämänhetkinen liikuntaohjelmani koostuu mm. näistä aineksista: pyöräily töihin ja kavereiden luokse, rappusten kulkeminen hissin sijaan, muutama kerta jumppaa viikossa ja tanssitunti. Jospa sitä joskus kuntosalillakin kävisi.. Jonkun mielestä oma liikunta-aikatauluni voi kuulostaa tosi lössöltä, mutta minua on turha alkaa valistamaan "oikeanlaisesta ja tehokkaammasta liikkumisesta", koska ei minusta sellaiseen ole. Omat tavoitteeni ovat kuitenkin sellaisia, mitkä uskon itse saavuttavani - toki pieniä haasteitakin täytyy olla, mutta sopivasti. En odota suuria tuloksia, vaan sitä, että teen muutakin kuin istun tietokoneella.

SH'Bam on uusi suosikkijumppani. Siinä on kivoja tanssimaisia liikkeitä, jotka ovat kuitenkin tehokkaita ja tunnilla on tosi hauskaa.

Toivon mukaan innostukseni jumpissa käyntiä kohtaan riittää vielä pitkään, tosin muutaman käynnin jälkeen on melkein pakko päästä varaamaan seuraava kerta ^^

torstai 18. heinäkuuta 2013

My Style

Törmään usein legendaariseen kysymykseen siitä, miten löysin tyylini ja keiden tyylit inspiroivat minua. Tämä postaus kertokoon siitä.

Kuten monella muullakin goottimöröllä tai muilla sekasikiöillä, minullakin on oma tarinani siitä, kuinka oman tyylini löysin. Oma tarinani ei paljoa eroa paljon kuullusta "musiikin kautta" vastauksesta, sillä metallimusiikin löydettyäni halusin alkaa pukeutua samaan tyyliin kuin suosikkibändieni edustajat. Kuten jo tämä postaus kertoo, ensimmäisiä synkän musiikin edustajia elämässäni olivat Lordi ja Nightwish. Vaikka Lordista en nykyään enää piittaa, bändin erikoinen puvustus teki minuun syvän vaikutuksen aikanaan, samoin myös Nightwishin silloisen keulahahmon Tarja Turusen pitkät mekot olivat silmissäni aivan uusi näky. Ennen metallimusiikkia en ollut koskaan törmännyt varsinaisesti gootteihin ja siksi oma tyylini alkoi kehittyä todella hitaasti, tuskin se on vieläkään täysin valmis.


Kuudesluokkalaisena käytin ainoastaan verkkareita ja muiden vanhoja vaatteita, eikä minulla ollut minkäänlaista tyylitajua. En ollut edes värjännyt hiuksiani, joten oma kuparinpunainen värini oli tuolloin loistossaan. Koska tuolloin luulin, että Tarjan vaatetus on täysin mahdotonta hankkia mistään kaupasta (tuolloin siis kuvittelin, että kaikki goottivaatteet olivat itsetehtyjä tai teetätetty jollain pukuvalmistajalla, joka tekee pukuja ainoastaan bändeille, eikä niitä voisi ostaa mistään). Niinpä sitten ostin itselleni t-paitoja, joissa oli milloin mitäkin rajuja kuvia ja paitojen leikkaustenkin tuli olla jollain tapaa erikoisia.

Seitsemännellä luokalla aloitin meikkaamisen. Irc-gallerian ollessa tuolloin suosittu, etsiskelin Nightwish yhteisöstä muiden fanien tyylejä ja sitä kautta sain inspiraation kokeilla erilaisia juttuja. Tuolloin ensimmäisiä kokeilujani olivat mm. ne legendaariset pandarajaukset, joista muotoutui nykyinen arkimeikkini - pienellä kissamaisella rajausfiksailulla tosin. Ilman rajauksia en tunne olevani oma itseni ja siksi vielä nykyäänkin olen tosi arka kokeilemaan muunlaisia rajauksia sen pelossa, etten näyttäisi omasta mielestäni hyvältä. Löydettyä tyyliini mustat vaatteet ja kajalit, olikin aika siirtyä värjäämään hiuksia mustaksi, kuten Tarjalla, joka tuolloin ja oikeastaan vielä nykyäänkin on yksi tyyli-ikoneistani. Mustaksi värjäsin seiskaluokan puolivälissä ja sillä tiellä onkin pysytty. Eri meikkaustyylejä kokeilin myöskin niin Tarjan kuin monen perustallaajan inspiroimana ja lopulta löysin bändin, joka tuli vaikuttamaan tyyliini ehkä rajuiten: Cradle of Filth. Jo heti ensisilmäyksellä ihastuin täysin Dani Filthin nahkavaatteisiin ja mustiin rastoihin, jotka tietysti oli heti saatava. Niinpä sitten löysin kuiturastat jotakin hämärää polkua, joita tulikin käytettyä ahkeraan. Ylä-asteen lopulla aloin myös kiinnostua pvc:stä ja nahasta, korseteista ja korkeista kengistä. Sille tielle on jääty. Minulla oli yhdessä vaiheessa sellainen ns. Murderdolls kausi, jolloin pidin hirveästi kravatteja ja pinsseillä vuorattuja vaatteita, mutta onneksi ne ajat ovat osittain ohitse. Ei sillä, etteikö Murdereiden tyyli olisi hieno, mutta se ei vain pue minua.

Eri metallibändien keulakuvien ansiosta olen siis tietyllä tapaa muotoutunut tällaiseksi kuin nyt olen. Toki nyt näin vanhemmiten alkaa keksiä itsekin omasta mielestään kivoja juttuja ja inspiraatiota saa myös ihan perustallaajilta. Netissäkin on paljon hyviä kuvia ja tutoriaalia moneen lähtöön.

Keiden tyylejä nykyään sitten ihailen? Youtubesta mainittakoon Adora Batbrat, jolta saa hyviä vinkkejä meikkaamiseen ja hiustenlaittoon. Dani Filth on myös omalla tapaa eräänlainen tyyli-ikonini, vaikka onkin mies.

Kysymykset siitä, aionko näyttää tällaiselta vielä vanhanakin, huvittavat aika paljon. Tuollaiseen kuitenkin on aika vaikea lähteä vastailemaan.. Eihän tulevaisuuteen voi nähdä!


Tyylin kehittymisestä minulla on video Youtubessa ja kuvapostaus täällä blogissa klick!.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Uusi tanssiasu!

Viime tanssi-aiheisella videollani kerroin teille ostavani uuden esiintymisasun ja nyt sen vihdoin sain!

Puku on omasta mielestäni niin hieno, että muut tanssiasuni kalpenevat sen rinnalla. Yläosassa on juuri sitä, mitä itämaisen tanssin puvuissa rakastan: paljettia, timanttia, nauhoja ja muita pieniä yksityiskohtia. Ostin tämän puvun eräältä vanhalta ryhmämme jäseneltä, joka on lopettanut itämaisen tanssin harrastamisen musiikkialan vietyä hänet mukanaan. Koska puvun entinen omistaja on todella hoikka, pelkäsin, olisiko puku liian pieni, mutta luojan kiitos se sopi täydellisesti ylleni!


Puvun väri on myös ihanan hailakka vaaleanpunainen ja alaosan suhteen yllätyin positiivisesti. Kangas hohkaa hieman kultaista glitteriä ja lantion etuosassa on kaunis kultaisilla paljeteilla tehty kuvio, jonka voi halutessaan peittää tanssihuvilla (josta nyt en kuvaa tähän laittanut, mutta tulevista näytöskuvista varmaan näette senkin). Erityisen ihanan tuosta alaosasta tekee tuo tyköistuvuus ja se, että helman oikeapuoli on lyhyempi kuin toinen - pitääkin ennen esitystä tehdä kunnon sheivaukset sääriin, etteivät kauhea karvapeite loista yleisöön (tosin onneksi minua on siunattu olemattomilla, hyvin vaaleilla säärikarvoilla).

Tanssipuku videolla sanoin, että puku on todennäköisesti ns. aito egyptiläinen käsityö ja yläosan suhteen voisin panna pääni pantiksi, että se on 100% käsintehty. Alaosa sen sijaan kaikessa kauneudessaan vaikuttaa itsetehdyltä. Mikään asiantuntija en itämaisen tanssin puvuissa ole, mutta luulen, että puku on teetätetty ihan Suomessa jollakin taitavalla ompelijalla, tai vähintään ostettu jostakin itämaisen tanssin tarvikeliikkeestä. Oli puvun alkuperä mikä hyvänsä, pääasia on se, että se on hieno ja näyttävä, oli se sitten aito egyptiläinen tanssiasu tai sitten supisuomalaisen ompelijan tekemä.


Tämä asu tuleekin heti seuraavaan näytökseen käyttöön, josta teen postauksen elokuun lopulla :) Näytöksestä voin jo alustavasti paljastaa sen verran, että siellä tulee olemaan n. 10 tanssia, joista itse esitän 4. Yksi koreografia on täysin improvisaatiota ja saamme myös Tampereen tribal ryhmän Louhen Tyttäret mukaan.

Mitä pidätte puvusta? Kuvat eivät välttämättä ole niitä kaikista edustavimpia, mutta toivon mukaan kesän näytöksestä tulee jotain kunnollisempia otoksia.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Roadtrip to Tampere and back

Meillä oli kullan kanssa vuosipäivän viettoa Tampereella. Vuosipäivä tosiaan oli kylläkin jo 29.5, jolloin mittariin pärähti kolme vuotta, mutta kummankin köyhyyden takia jouduimme tuota juhlistusta siirtämään parilla kuukaudella, mutta eipä tuo niin haitannut. Tampereella shoppailimme ja yövyimme Hotelli Tammerissa. Mahtia oli kyllä tämä reissu jälleen kerran!

Omaan reissuasuun kuului Lip Serviceä, taas kerran. Boleron ostin viime viikonlopun Helsinki reissulta Morticiasta ja se maksoi ehkä turhankin paljon.. Mutta minkäs teet, kun jokin vaate huutaa nimeäsi jo liikkeen ovella. Pvc hame ja toppi ovat myöskin Lip Serviceä, kengät Demonian.


Illastimme Jack The Roosterissa, joka onkin itselleni tuttu paikka viime synttäreiltä. Baari-ravintolassahan on Hard Rock Cafe tyylisesti eri artistien vaatteita ja tavaroita seinillä, jotka tosin poikkeavat Hard Rock Cafesta sen verran, että artistit ovat kokonaan suomalaisten yhtyeiden, esimerkkinä kuvassa oleva Stratovariuksen rumpukalvo (?) Roosterissa on hemmetin hyvät burgerateriat, että suosittelen!



Shoppailemassa kävimme vähän kaikkialla, mm. Lumous Festivaalin Dark Marketissa, josta ostin elokuussa oleviin serkun häihin sopivan pikkuhatun, joka on muistaakseni Kuroinekon käsialaa. Harmittaa, että joka vuosi nuo Dark Marketin antimet tuntuvat huonontuvan vuosi vuodelta, mutta aina sieltä on kuitenkin jotain pientä löytynyt. Vuosipäivälahjaksi ostin Dark Marketista Herzulle Horror Shopista Subwayta parodioivan zombiepaidan, jossa lukee " Zombie, eat flesh" Subwayn teksteillä :D Kuvaa nyt en tietenkään ottanut, mutta Horror Shopista löytyy moneen lähtöön niin herjoja paitoja kuin karkkejakin.

Kävimme myös Punanaamiossa, josta lähti mukaan Ardellin ripsiä sekä itämaiseen tanssiin passelit napatarrat. Kumpikin noista napatarroista sopii mielestäni aikas mainiosti uuteen tanssipukuuni, jonka esittelen teille myöhemmissä postauksissa ~

Saa nähdä muuten, miten noiden ripsien käy, nimittäin minulla on jo entuudestaan yhdet Ardellin ripset laatikossa odottamassa käyttöä, mutta olen tosi huono käyttämään tekoripsiä. Jostain syystä niiden asettelu liiman avulla ei onnistu sitten millään ja vielä enemmän ärsyynnyn siitä, jos ripset alkavat kesken illan pistämään silmään tai repsottamaan minne sattuu... Silti noita ripsiä tulee aina hamstrattua kaappeihin. Jospa sitä sitten alkaisi oikeasti niitä käyttämäänkin..


Piipahdimme myös lemppari kirppikselläni eli Radiokirppiksellä, josta lähtee mukaan lähes poikkeuksetta tavaraa. Tällä kertaa mukaan lähti mustat kangashortsit ja Tapaksen nyörisandaalit, vai mitkä nuo on. Minulla ei olekaan Iron Fistin Gold Digger ballerinojen lisäksi kunnon kesäkenkiä (lukuunottamatta lenkkareita, joita pidän oikeastaan vain töihin mennessä ja ajaessa autolla), joten erinomainen ostos. Kengät maksoivat ainoastaan 8 euroa, eli pakkohan nuo oli ostaa. Shortseista en napannut kuvaa, mutta eivätköhän nuo jossakin vaiheessa ilmaannu johonkin asuun~


Lähtöpäivänä eli sunnuntaina kipaisimme vielä Anttilassa, josta ostin Children of Bodomin kaksi uusinta levyä eli Relentless Reckless Forever ja Halo Of Blood.


Jännää, että minulla oli tuossa jonkin vuoden verran kestävä kausi, jolloin en kuunnellut Bodomia paljon yhtään. Sauna Open Airin keikka sai kuitenkin fanityttöilykauden taas pystyyn ja nyt bändiä tuleekin kuunneltua lähes päivittäin. Jännää, että tuo toiseksi uusin levy, RRF on ilmestynyt 2011 ja vasta nyt sillä olevat biisit ovat auenneet minulle ja olen alkanut tykätä niistä. Vielä vuosi sitten harmittelin Bodomin olevan pahasti laskussa biisiensä suhteen ja olin varma, etten tulisi enää Bodomin albumeita ostamaan, mutta kuten vanha "sanontani" sanoo: parhaat biisit aukeavat vasta, kun niitä on kuunnellut moneen kertaan. 

Minä Jack The Roosterin vessassa teineilemässä<3


Näin kesällä shoppailukausi pääsee taas aluilleen, kun kesätöistä alkaa tihkumaan rahaa säännöllisesti. Minulla onkin itse asiassa pari hankintaa jo korvan takana, joista mahdollisesti myöhemmin kuulette lisää~

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Tuska Open Air 2013

Tuskassa olin tällä kertaa ainoastaan viimeisen eli sunnuntai päivän, nimittäin olin perjantain ja lauantain kaverini Antun luona. Antun luona vierailusta teimme yhteispostauksen kummankin Ginga-aiheisiin blogeihimme ja sen stoorin voi halutessaan lukea täältä.

Tuskassa oli aivan mahtavaa, kuten aina keikoilla tuppaa olemaan. Väkeä oli tosi paljon, sanoivatkohan ne, että 25 000 kävijää eli ihan mukava määrä. Tuskaan tietysti mentiin kaverini Hannan ja poikaystäväni Herzun kanssa, Nightwishin perässä luonnollisesti. Siksipä tällä kertaa jäikin oikeastaan muut bändit katsomatta, koska tämän reissun tarkoitus oli nimenomaan saada Nightwishin nimmarit, jotka viime Sauna Open Air reissulta jäivät saamatta ja fanityttöilijöille (ja -pojalle) ominaiset eturivipaikat.

Deathchainia katsastettiin parin biisin ajan ja helkkarin hyvää settiä, täytyy sanoa!

Ihmettelin ihan ääneen katsoessani Tuskan aikatauluja, joissa luki, että Deathchain ja pari muuta bändiä soittaa ainoastaan 20 minuuttia. Mikä helkkarin esiintymisaika se sellainen on? Oli miten oli, Deathchainin hyvä veto ei yllättänyt.


Nightwishin nimmareita oltiin odottamassa vähän päälle tunti, eikä kaduttanut yhtään! Nightwishin porukka on aina yhtä mukavia, hymyilevät ja saattavat kysellä kuulumisiakin. Heistä saisi moni muukin bändi ottaa opikseen!

Pakollinen ruokakuva eli makkaraperunat.

Eturivin fanitytöt.


Kääk!

Mussukka<3


Oma Tuska outfittini oli tällä kertaa hieman poikkeavampi perus kuristusperkele-vaatetuksesta. Ihan Nightwishin kunniaksi päätin heittää pitkästä aikaa röyhelöhameen, verkkosukkahousut ja pikkuhatun päähän. Puin ylleni myös tuliterän Lip Servicen boleron, jonka ostin samana lauantaina ollessani pienellä shoppailureissulla Antun kanssa. 

Tästä postauksesta tuli aika kuvapainotteinen tällä kertaa. Tuskasta tuli ostettua Stam1nan paita, jonka jossain vaiheessa esittelen teille tarkemmin :D Kuten Saunasta, tein myös Tuskasta videota jälleen huonomman kameran avustuksella, joten kurkatkaahan sekin läpi~ KLICK!