tiistai 26. helmikuuta 2013

Todays' Outfit

Tämän päivän outfittiä luvassa hiihtoloman kunniaksi!

Necklace: Cyberdog
Top: Lip Service
Skirt: Lip Service Gangsta Pranksta
Leggings: Lip Service Hyper intelligence
Bracelet: Seppälä
Hair: By Satanica

En voi olla huvittumatta joka kerta, kun kirjoitan noita selvityksiä yllä olevista vaatteistani. Joka kohtaan tulee tupattua Lipparia, mikä nyt sinänsä ei ole ihme, kun helkkarin hyviä vaatteita kyseiseltä merkiltä saa. Olen muuten ihan totaalisen rakastunut noihin Hyper Intelligence malliston legginseihin. Aikanani kun noita ostin, mietin kyllä moneen kertaan ottaisinko pinkit vai hopeat, sillä mallistosta omistan boleron hopeana. Päädyin kuitenkin pinkkiin. Noissa on muuten sekin ärsyttävä asia, että printtauksen paras osio on perseen päällä.. Kaippa sitä täytyy sitten joskus esitellä miljoonan vyön kanssa, ettei kukaan tajua niiden olevan legginsit.

Vaatetukseen pääsi tänään mukaan myös vanha Cyberdogin kaulakoru vai voisiko sitä ihan pannaksi sanoa? Kyseinen rillutin ei olekaan päässyt pitkään aikaan osaksi asuani, mutta tänään oli sellainen päivä, että se oli pakko kiskaista kaulaan. Täytyyhän sitä muitakin koruja täällä blogissa esitellä kuin sitä iän ikuista ankh-korua :D

Täsä mä olen! Miälenvikast!

Eyeshadows: Seppälä
Eyeliner: Lumene/Wet n Wild eyeliner
Eyebrows: IsaDora Glossy Eyeliner
Foundation: Maybelline Fit Me
Powder: Lumene Natural Code

Tämän päivän meikkiin jaksoin panostaa kerrankin. Mukaan mahtui suosikkivärini pinkki ja sininen. Näin hiihtoloman kunniaksi ajattelin räväyttää, vaikka tässäkin taas huomaa, etten osaa elää ilman peruskissaviiruja, jotka kuuluvat arkimeikkiini.

Huomenna olisi luvassa kauan odotettu hiusten leikkaus! Koulussa emme leikkausta minulle ehtineet tehdä, joten "joudun" menemään ihan kampaajalle asti. Luoja, miten kauan siitä onkaan, kun viimeksi olen ammattikampaajalla käynyt. Lopputuloksesta tulee kuvia sitten jossain vaiheessa~

Mutta mitäpä pidätte tämän päivän outfitistäni? :)

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Vaatekaapin lempparit

Vaatepostausta tällä kertaa. Syynäyksessä vaatekaappini suosikit. Lempparivaatteeni vaihtuvat oikeastaan sitä mukaan, kun vaatetta tulee osteltua, mutta tietyt kestosuosikit minulla on ollut jo pidemmän aikaa. Tästäpä se alkaa!

SUOSIKKIPAIDAT

Miss Cyanide setin paita on tämän hetken suosikkini. Erittäin mukava päällä ja näyttävän näköinen kun katsoo vaatetta luonnossa. Kangas on ihanan pehmeää, hieman trikoomaista. Erityisesti tässä paidassa pidän tuosta biohazard osuudesta, joka jatkuu kaulan ympäri. Tämä muuten onkin ensimmäinen kaulan ympäri menevä paita, jossa en tunne oloani hetken päästä ahdistavaksi, eikä tämän kanssa tule alaspäin katsoessa kauheaa kaksoisleukaa. Kuvassa myös yksi lempihameistani, Lip Servicen Gangsta Pranksta sukkanauhahame. Tämä setti oli tosiaan ostokseni viime Helsingin käynniltäni Morticiasta.
Toisena suosikkipaitanani tulee ehdottomasti kestosuosikkini, nimittäin Lipparin peruspvc toppi. Selkäosa on aivan mieletön ja vaikka pvc yleensä kesäisin onkin tosi v-mäinen päällä hiostavuutensa vuoksi, tämä ei sitä ole. Oikein mukava päällä ja kaikessa yksinkertaisuudessaan näyttäväkin. Topin ostin Facebookin Goottikirppikseltä.
Lemppari pitkähihainen (tai no puolipitkähihainen) onkin Lipparin pinkki verkkopaita<3 Tämän ostin aikanaan Helsingin Backstreetin alennusmyynneistä, kun se vielä olemassa oli Forumin yläkerrassa.



SUOSIKKIHAMEET

Lempihameekseni voisin sanoa tämän uusimman hameostokseni eli Lipparin pvcverkkohärpäkkeen. Tämän ainut miinus on se, että hame on hieman liian iso minulle ja kävellessä se alkaa jossakin vaiheessa pyörimään ympäri ja sitä saa aina olla säätelemässä oikeille kohdille. Muutoin kyllä oikein ihana kapistus. Goottikirpparilta tämäkin hamonen peräisin.

Tämä onkin vanha kuva, mutta tässä hame näkyy parhaiten. Phazen röyhelöhame, joka onkin ensimmäinen pvc-hameeni. Paljon käytetty, mutta hyväkuntoinen siihen nähden, miten vanha se on. Morticiasta ostettu, olisiko ollut vieläpä ensimmäinen käyntini kyseisessä kaupassa? Nostalgiaa <3
Jottei tämä menisi ihan mustapainotteiseksi, niin pistetään hieman hopeaa kehiin. Lipparia jälleen. Tätä hametta (tai no vyötä) tykkään pitää erityisesti ylläolevan kuvan topin kanssa sekä ihan pienenä piristyksenä pitkien toppien kanssa. Goottikirppikseltä tämäkin.

SUOSIKKIHOUSUT/LEGGINSIT

Ja taas Lipparia... Nämä legginsit veivät sydämeni heti ensisilmäyksellä. Kyseessä siis Erotomechanics sarjaa.  Näitä tuleekin käytettyä oikeastaan aina, kun en tunge päälleni perusmustia leggareita. Nämäkin Goottikirppikseltä.

Leather Heavenista ostetut punaiset maastohousut ovatkin osa arkivaatetustani, tosin nyt ovat jääneet hieman vähemmälle käytölle otsatukan muututettua väriään epäsopivaksi näiden kanssa. Maastohousut ovat aina hyvät päällä ja sopivat niin arki kuin festari-lookkiinkin.

Näiden housujen merkkiä en muista, mutta ehkä parhaimmat renksuhousut ikinä! Sopivat edellisten housujen tapaan joka lähtöön ja joka tilanteeseen. Nämä taisin ostaa Backsteetistä aikanaan.


SUOSIKKIKORSETTI
Vaikka omistankin korsetteja melko paljon, suosikkini on tämä goottikirppikseltä peräisin oleva perus musta satiinikorsetti. Tämä on vain niin mukava päällä ja niin klassinen, että sitä tulee käytettyä kaikista eniten.

SUOSIKKIKENGÄT
Lempparikengät löytyvätkin tästä videosta :)

SUOSIKKI ASUSTE

Ei varmaan tule yllätyksenä, että tämä poikaystävältäni saatu ankh koru on suosikkini? Se on minulla oikeastaan aina kaulassani ja ehdoton suosikkikoruni.

KALLEIN OSTOKSENI

Tällä hetkellä kalleimman ostokseni pystiä kantaa Jeffrey Campbellin mustat glitteri lita kengät, joista maksoin 200 euroa. Edes New Rockini tai yhdetkään pitkävartiset Demoniani eivät ole maksaneet näin paljoa kuin nämä ylisöpöt pikkukengät. Näitä tuleekin käytettyä juhlissa ja ihan arkenakin. Kuten moni on hehkuttanut, nämä todella ovat mukavat jalassa, mutta ovat kuitenkin todella kapeat eli jos Litoja harkitsee, niin kannattaa ottaa yksi tai kaksi kokoa isompi pari kuin normaali kenkäkokosi on. Ainut miinus näistä kengistä tulee siitä, että jos jalat ovat paljaana, glitteri osa raapii nilkkaa ärsyttävästi, mutta asia korjaantuu heti, kun kiskaisee legginsit tai sukkahousut jalkaan. 


Tämmöisiä lemppareita minun suunniltani, mikä oli sinun suosikkisi? ~

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Intohimona musiikki

En olekaan hetkeen täällä blogissani puhunut teille musiikista, joka on hyvin tärkeä osa elämääni. Ajattelin tässä esitellä teille suosikkibändejäni, joita löytyykin mukava kattaus. Kaikkia bändejä on tosi vaikea saada mahdutettua yhteen postaukseen, joten moni hyvä bändi jää varmasti puuttumaan.

Musiikkia olen kuunnellut niin kauan kuin muistan. Ensimmäinen kosketus pimeälle puolelle eli metallimusiikin pariin oli joskus 4-5 luokan vaiheilla, kun kaverini kanssa löysimme Hopeanuoli aiheisen sivuston, jonne fanit olivat tehneet musiikkivideoita eri artistien biiseillä. Parissa musiikkivideossa oli käytetty Nightwishin kappaleita She Is My Sin ja End Of All Hope. Siitä alkoi fanitus Nightwishia kohtaan ja se onkin ollut ehdoton suosikkibändini tähän päivään saakka. Örinämusiikin pariin minut johdatti Lordi, kun kummitätini osti minulle syntymäpäivälahjaksi heidän Get heavy levyn, jota popitinkin pitkään, kunnes sitten kiinnostukseni noihin monstereiksi pukeutuneisiin tyyppeihin lopahti. Näin btw, Get heavy on mielestäni Lordin paras ja ainut hyvä levy, muut tuntuvat menettäneen sen oleellisen eli pelottavuuden. Koska metallimusiikki oli aivan uusi asia, enkä sitä koskaan ollut kuullut ennen näitä kahta bändiä, se veti minut tyystin mukanaan ja aloin tutustua moneen ns. "perusbändiin", joita moni teistä lukijoistanikin on varmaan teininä kuunnellut: Children of Bodom, Sonata Arctica, Stratovarius, Within Temptation, Evanescence ja monet muut. Näistä edellä mainituista suosikeissani ovat yhtä kolme ensimmäistä. Olen näköjään ollut hyvin uskollinen näille alkuaikojen metallibändeille, mutta vaikka erityisesti Nightwish ja COB ovat tunnettuja "teinimetallibändejä", niissä on paljon sellaista, mistä pidän hyvin paljon. Olen sitten ilmeisesti jokin ikiteini, kun en ole "kasvanut" näistä yli? :'D Ilmeisesti juuri näiden "klisee bändien" takia minua onkin kiusattu, mutta mielestäni jokainen saa kuunnella mitä haluaa, oli musiikki sitten huonomaineista tai ei.


Metallimusiikin vietyä minut niin tyystin mukanaan, vanhat lapsuuden suosikkini Spice Girls ja Nylon Beat jäivät taka-alalle, enkä niitä olekaan kuunnellut oikeastaan enää kuudennenluokan jälkeen, paitsi tietysti nostalgia mielessä. Olen aina ollut metallimusiikin suhteen hyvin avarakatseinen ja kuuntelen vielä tänäkin päivänä oikeastaan jokaisesta sen alagenrestä jotakin bändiä. En oikein osaa sanoa, mikä metalligenre on suosikkini, mutta näin örinämusiikin ystävänä voisin mainita vaikka black metallin, sillä siitä genrestä ja sen läheisyydestä löytyy paljon bändejä, joista tykkään todella paljon.

Metallia kuuntelin koko ylä-asteen, kunnes ammattikoulun alkutaipaleilla aloin kiinnostua konemusiikista, oikeastaan sen pimeämmästä puolesta. Irc-galleriassa selailin paljon kuvia, joissa moni nätti goottityttö mainosti bändiä nimeltä Agonoize, joka alkoi jo pelkän nimensä takia minua kiinnostamaan hyvin paljon. Niinpä kirjoitin tuon nimen Youtubeen ja se olikin menoa sen jälkeen. En oikein osaa sanoa, mitä genreä Agonoize oikein edustaa, mutta jos joku sen tietää, voi minulle asiaa valaista. Agonoizen kautta löysin Youtubesta myös muita aarteita, kuten Noisuf-X ja Aesthetic Perfection. Youtubea kannattaakin selailla, sillä sieltä saattaa löytyä vaikka mitä kivaa! Mutta nyt asiaan, eli siihen, mitä suosikkeja minulta tällä hetkellä löytyykään. Bändit eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä.

KESTOSUOSIKIT LAPSUUSAJOILTA

NIGHTWISH


Kuten jo aiemmin sanoinkin, Nightwish on kulkenut elämässäni ala-asteelta saakka ja se on ehdoton suosikkini tällä hetkellä. Nightwishin musiikkiin pystyn samaistumaan hyvin paljon, eikä bändillä mielestäni ole yhtäkään huonoksi luokiteltavaa kappaletta. Laulajanvaihdoksista huolimatta, bändi on pysynyt musiikillisesti ennallaan, enkä ole pettynyt yhteenkään bändin levyyn. Suosikkilevyni bändiltä on nopeasti heitettynä Once, sillä se kiteyttää hyvin kaikki bändin legendakappaleet ja kyseinen levy sai minut innostumaan bändistä hurjasti. Nightwish onkin niitä harvoja bändejä, jonka kaikki levyt kerään hyllyyni ahkerasti. Suosikkikappaleitani Nightwishilta on vähän vaikea sanoa, mutta tämän hetken suosikkejani ovat: Storytime, Slaying The Dreamer, Wishmaster, I Want My Tears Back, Bless The Child, Nymphomaniac Fantasia ja monet muut.

SONATA ARCTICA
Nightwishin kautta tutustuin myös Sonata Arcticaan ja sekin kuuluu niihin, joiden kaikki levyt kerään hyllyyni. Sonata on todella ihana bändi siitä, että bändi ei koskaan epäonnistu live-esityksissään ja kappaleista löytyy niin iloisia kuin surullisiakin kappaleita. Suosikkilevyni taitaa olla Winterheart's Guild. Enemmän pidän kuitenkin Sonatan vanhemmasta tuotannosta, sillä siinä näkyy hyvin kaikki power metallin elementit. Kuten Nightwish, Sonatakin on hyvää fiilistely musiikkia. Suosikkikappaleitani Sonatalta on mm. Only The Broken Hearts, Wolf & Raven, Silver Tongue, My Land, Don't Say A Word, The Last Amazing Grays, The Truth Is Out There ja Blinded No More.

CHILDREN OF BODOM



Children of Bodom oli Lordin jälkeen seuraava örinämetallibändi, jonka suosio sydämessäni ei ole laskenut. Vaikka bändillä onkin vähän huono maine "troo-metallistien" keskuudessa teinifanien takia, minulle tämä bändi merkitsee todella paljon. Bändin live-esitykset ovat uskomattomia ja erityisesti pidän poikien asenteesta - he osoittavat olevansa tavallisia ihmisiä, eikä suosio ole noussut päähän. Tänä kesänä olenkin COB:tä menossa katsomaan Sauna Open Airiin pitkän tauon jälkeen. Toivottavasti on hyvä keikka tiedossa!
Suosikkilevyni bändiltä on Hate Crew Deathroll, sillä siinä on suurin osa suosikkikappaleistani eli Sixpounder, Bodom Beach Terror, Needled 24/7, Hate Crew Deathroll... Muita suosikkejani ovat Tie My Rope, In Your Face, Shovel Knockout ja Hate me!

TEINIAIKOJEN SUOSIKIT, JOTKA OVAT LÄHELLÄ SYDÄNTÄNI VIELÄ NYKYÄÄNKIN

CRADLE OF FILTH
COF oli ehkä ensimmäisiä kosketuksiani black metallin puolelle, vaikka en enää ehkä black metalliin tätä bändiä menisi luokittelemaan (kun en muutenkaan niin genreluokittelusta pidä). Tämän bändin löysin erään tuttavani kautta ja ensimmäinen kuulemani kappale oli Nymphetamine. Pidän enemmän COF:n vanhasta tuotannosta kuin uudesta, sillä bändi näyttää valitettavasti uusimmalla levyllään toistavan liikaa aiempia levyjä. Kaikki levyt ennen Thornographya ovat olleet mahtavia, muut ehkä vain hyviä tai keskinkertaisia. Silti tätä bändiä rakastan mielettömästi ja bändin nokkamies Dani Filth olikin yksi tekijä, joka sai minut innostumaan goottityylistä vielä enemmän. Bändin kauhuteema on kiehtova ja sanoituksia on hauskaa lukea. Suosikkilevyni yhtyeeltä on Midian ja lempikappaleitani mm. Her Ghost In The Fog, Gilded Cunt, Babalon AD, Scorched Earth Erotica, The Twisted Nails Of Faith, Lord Abortion, 13th Caesar ja The Foetus And The New Day Kicking.

DIMMU BORGIR




Dimmuihin tutustuin vähän sattumalta. En edes muista, miten tämä tutustuminen tapahtui, mutta Puritania oli ensimmäinen kuulemani kappale, joka onkin varmasti 99% kaikkien fanien ensimmäiseksi kuulema kappale. Ja hyvähän kappale tuo on. Dimmuja en itse asiassa hetkeen olekaan kuunnellut, mutta edelleen heistä pidän hyvin paljon. Erityisesti keskivaiheen tuotanto on suosikkiani ja valitettavasti tämäkin bändi alkaa huonontua musiikillisesti, sillä viime levyltä en löytänyt kuin muutaman hyvän kappaleen. Dimmuilta suosikkejani ovat mm. Spellbound (by the Devil), Gateways, Puritania, The Serpentine Offering, Progiest of the Great Apocalypse ja Kings of the Carvial Creation. Mainio bändi.

TURMION KÄTILÖT



Hehee, pakollinen teinigootin lempparibändi. Okei, ei nyt sentään. Kätsyt ovat olleet kovassa huudossa viime aikoina. Olen käynyt heidän keikkojaan hirveästi katsomassa. Pakko myöntää, että aluksi en bändistä oikein pitänyt, kun minulla oli meneillään joku ihmeen " En tykkää suomeksi lauletusta metallista" vaihe, mutta tämä bändi taisi muuttaa sen käsityksen kokonaan Pirun Nyrkin kuultuani. Teiniaikoina bändi tuntui olevan enemmänkin kovisteluväline, mutta nyt aikuisiällä olen huomannut sen merkitsevän paljon enemmän. Sanoituksissa on paljon sellaista, mitä itsekin asioista ajattelen ja sitä kautta minun on helppo samaistua bändiin. Kätilöillä ei taidakaan olla yhtäkään huonoa kappaletta ja suosikkia on paha mennä sanomaan. Jo lempilevyn valinta tuntuu tosi haastavalta, koska kaikki levyt ovat olleet niin hyviä. Tämä bändi ei kyllä petä tuotoksillaan saatika live-esiintymisillään! Lempparikappaleita ovat mm. Teurastaja, Tirehtööri, Suolainen Kapteeni, Grand Ball, USCH!, Irstauden Ilosanoma, Hades, Paha Ihminen, Lapset ja Vanhemmat....

AJATTARA



Ajattaran lopetus saikin minut tosi surulliseksi, kun en bändiä päässyt koskaan livenä todistamaan. Toivon siis ehdottomasti jotain comebackia! Ajattaraan tutustuin Youtuben kautta, sattumalta muistaakseni. Ensimmäistä kuulemaani kappaletta en muista, mutta oikein mainio suomalainen black metal bändi. Ajattara onkin hyvää musiikkia kuunnteltavaksi vihaisena tai ärsyyntyneenä.

SLIPKNOT
Slipknot oli ehdottomasti teiniaikojeni yksi suurimpia lemppareitani ja edelleenkin hyvin lähellä sydäntäni. Musiikissa minua kiehtoo erityisesti kummalliset musiikki-ideat ja monien eri rytmien ja instrumenttien yhdistely niin, ettei biisit kuulosta sekasotkulta. Slipknotin olen kahdesti päässyt livenä todistamaan ja pakko sanoa, että tämä on yksi ehdottomista suosikki live-esiintyjistäni sitten KISS:in ja Nightwishin ohella.

MURDERDOLLS
Kuten jokaisella teinillä, minullakin oli sellainen rokkikausi menossa, jolloin tuli kuunneltua mahdollisimman nopeaa kitararaiskausta ja Murderdolls on hyvä esimerkki siitä. Juuri comebackin tehnyt yhtye onkin edelleen lemppareitani ja se poikkeaakin mielestäni hieman "normaalista" musiikkivalinnoistani. Shokkirokkia, jossa taitaa olla pieni ripaus punkkiakin. Pidän myös pääpirun Wednesday 13 soolotuotannosta, joka on melko samaa settiä kuin Murderdollskin.

STAM1NA
Stam1na onkin niitä bändejä, joiden sanoitukset saavat kaverini nauramaan silmät vedessä - tiedä sitten miksi. Itse kuitenkin tykkään yhtyeen huumorista ja sanoituksetkin ovat todella ajankohtaisia ja käsittelevät ihan tavallisia arkipäivän asioita. Stam1na on jättänyt turhan hienostelun pois ja se minuun aikanaan iskikin. Tämän bändin biiseihin ei koskaan kyllästy ja live-esityksissä saa aina naureskella Hyyrysen jutuille.

UUDEMPIA SUOSIKKEJA

AGONOIZE
Kuten aiemmin kerroin, Agonoize oli ensimmäinen yhtye, joka sai minut kuuntelemaan tällaista koneella tehtyä musiikkia. Agonoize on näistä bändeistä edelleen suosikkini ja ehkä ainut, jolla on useampi kuin pari hyvää biisiä.

NOISUF-X
Mainiota jumputus musaa synkällä vivahteella varustettuna. Noisuf-X on Agonoizen tapaan ensimmäisiä tällaisia bändejä. Tätä bändiä uskaltaa suositella myös niille kavereille, jotka ei ihan goottimeiningistä pidä.

THE BIRTHDAY MASSACRE
Bändi, joka varmasti menee joidenkin mielestä ehkä pikkuisen emoon suuntaan, mutta se onkin syy, miksi tästä yhtyeestä pidän aika paljon. Rankka musiikki heleän tytön äänellä varustettuna on ennen kuulumatonta musiikkirintamallani ja se jos mikä tässä kiehtoo. Tämä on ehkä ainuita bändejä, joihin tällainen soitto ja laulu yhdistelmä sopii. Massacrelta löytyy biisejä rankasta hyvin kevyeeseen fiilistelyyn. Tässä on vielä pilkahdus lapsenomaista viattomuutta, joka tulee myös hyvin Nightwishissa esiin.

Tässäpä olisi omat suosikkini musiikkirintamalta. Moni muukin bändi olisi ansainnut maininnan, mutta jutusta olisi tullut ylipitkä, jos kaikki olisin tähän samaan saanut istutettua. Tässä vielä pienoinen lista muista bändeistä, joita kuuntelen melko paljon:

In Flames
Aesthetic Perfection
Deathstars
The Crüxshadows
KISS
Ensiferum
Norther
Nietzer Ebb
Wednesday 13
Aktivehate
Project Rotten
Hocico
Lady Gaga
Kamelot
Hanzel Und Gretyl
Iron Maiden
Behemoth
Marilyn Manson
Barathrum
Chthonic
Gothminister
....

maanantai 18. helmikuuta 2013

Das Modell!

Otimme eilen kaverini kanssa muutamia kuvia hänen poikaystävänsä ammattijärkkärillä testausmielessä. Vitsit, on meinaan hyvä, mutta tosi painava kamera. Uskomattoman hyvä zoomi ja kaikkea. Ainut vain, että oli kamera kuinka hyvä tahansa, se ei siltikään ota kovin hyviä kuvia keltaisessa valossa sisätiloissa. Mutta ei se mitään, itse olen ainakin kuviin tyytyväinen, en malta odottaa, että jossain vaiheessa pääsemme kuvailemaan ulos parempaan valoon - kunhan nuo lumet sulaisivat.





Vielä loppusilaukseksi voisin linkittää tähän jo Youtube tilaajilleni tutun videon tyylini kehityksestä vuosien 2005-2013 välistä. Kuvissa on sellaisia, joita en blogissani ole julkaissut. Youtube kanavalleni ilmestyy videoita toisinaan ja aina en niitä tänne blogiin kerkeä linkittämään. Jos siis videoni kiinnostavat, kannattaa seurailla Youtube profiilianikin, jonne löytyykin linkki tuosta oikeasta sivun laidasta~


Mitäs pidätte kuvista ja videosta? :)

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Satanica's Make Up School: Lips

Huulten meikkaaminen näyttää olevan melko outo käsite erityisesti nuorten ihmisten keskuudessa. Moni nuori käyttää ainoastaan huulivoidetta tai peittää kauniit huulensa meikkivoiteella (minä en muuten koskaan ole tätä jälkimmäistä ymmärtänyt henk.koht.). Moni pitää huulipunia ainoastaan juhlatilaisuuksissa, vaikka ne sopii todella mainiosti myös arkeenkin. Jos lookkisi on luonnollinen, etkä halua räväyttää kirkkaanpunaisella huulipunalla, käytä mahdollisimman neutraaleja ja hailakoita sävyjä. Vaikka kuulostaa, että hailakat sävyt eivät ole mistään kotoisin, ne antavat silti hieman väriä huuliin ja tuovat lisää särmää kokonaisuuteen.

Tässä huulimeikkipostauksessa käsittelen lähinnä goottityylille sopivaa huulimeikkiä.

Kuka sanoi, ettei huulimeikin kanssa voi olla luova?

Miten valita itselleen sopiva huulipunasävy? Kokeilemalla. Ensin tietysti kannattaa miettiä, pidätkö kylmistä vai lämpimistä sävyistä (tai kummat sinulle paremmin sopii) ja sitä kautta lähteä etsimään hyvää huulipunaa. Jos puna näyttää omasta mielestäsi kaamealta, pyyhi se pois ja kokeile toista. Gootti voi tietysti kokeilla radikaalimpia sävyjä, jos niistä tykkää. Jos tahtoo vedenkestävän huulipunan, niitäkin on olemassa, mutta poistaminen onkin sitten ongelmallisempaa. Huulipunan valinnassa on se hyvä juttu, että punaa voi reippaasti testata käteen nähdäkseen paremmin punan todellisen sävyn. Päältäpäin puna voi nimittäin näyttää aivan erilaiselta kuin levitettynä huulille, joten kannattaa suosiolla testata ennen ostoa. Vaaleaihoisen kannattaa käyttää kirkkaita vaaleita ja keskitummia sävyjä.

Huulipunavärejä on olemassa monenmoista. Gootin onkin vaikeampaa löytää itselleen sopivaa huulipuna väriä, etenkin, jos tahtoo kokeilla erikoisempia värivaihtoehtoja, kuten violettia tai sinistä - näitä värejä kun ei tavallisesta kaupasta löydy. Onneksi kuitenkin ainakin Cybershop myy edullisia huulipunia, mutta ne tarvitsevat kovaa käyttöä, jotta pysyvät hyvinä. Itse ostin monta vuotta sitten mustan huulipunan, joka näytti aivan mahtavalta ja pysyi kuin tauti.. Mutta itse puna kuivui, eikä sitä voinut enää käyttää tietyn ajan jälkeen. Myös Punanaamiosta tietääkseni on saatavilla erikoisempia punia, mutta en osaa niiden laadusta sanoa mitään, kun en ole kokeillut.

Punaisen sävyisiä huulipunia löytyy joka marketista, joten niissä vaihtoehdot tuskin loppuvat kesken. Harmi kyllä, punaisen sävyt taittavat usein mielestäni liikaa violettiin, enkä siksi kovin usein huulipunaa kotiini osta. Ainut aivan mahtava huulipunasävy, oikeesti tummanpunainen sävy, löytyi Seppälän Wet n Wild sarjasta. Punan näytän hieman alempana.

Kuvassa minä 2008.

Musta huulipuna on ehkä kliseisin ja tunnetuin meikin osa goottimeikissä. Hyvin harva sitä kuitenkin näkyy arkena käyttävän, enkä sitä välttämättä itsekään arkena huuliini sutisi. Musta tekee hampaista helposti keltaisen näköiset, etenkin jos ihosta tekee valkoisen. Musta huulipuna on vaikea saada näyttämään hyvältä, joten sen kanssa kannattaa harjoitella, jotta lopputulos on siisti. Toki on niinkin, että kaikille musta huulipuna ei vain sovi. Mustaa huulipunaa olen löytänyt ainakin Kicksistä IsaDoran hyllystä n. 7 eurolla.

Miten sitten meikata huulet? Jotta huulista tulee siistinnäköiset, niiden täytyy olla hyvin hoidetut. Todella rohtuneet huulet tekevät huulipunasta rosoisen ja epäsiistin näköiset, etenkin jos aikoo punata huulensa todella näkyvällä värillä. Jos huulesi ovat muuten todella juonteikkaat tai rohtuneet ja haluat silti jotain kivaa pistää niihin, vältä rasvaisia punia, sillä ne kerääntyvät helposti rullalle samaan tapaan kuin luomivärit rasvaisissa silmissä. Jos haluat huulimeikin pysyvän hyvin, levitä huuliisi meikkivoide ja taputtele puuterilla päälle.

Pohjustustöiden jälkeen otat käteesi huultenrajaus kynän (samantapainen kuin kajaali), jolla piirrät rajat huultesi ympärille. Huultenrajauskynän tulee olla mahdollisimman samansävyinen kuin huulipunankin, jotta lopputulos on siisti. Jos ylähuulesi on pienempi kuin alahuulesi, piirrä kynällä hieman huultesi yli, jotta huulet vaikuttaisivat symmetrisiltä. Neuvo kuulostaa todella oudolta, mutta se todella toimii. Alla oma tutoriaalini huulimeikin teosta, pahoittelut taas kuvanlaadusta, aika vanha video kuitenkin. Videossa näkyy suosikkihuulipunani: Wet n Wildin tummanpunainen sävy, joka ei taita violettiin pätkääkään.

Huulipunan päälle tai sijasta voi sipaista kivan väristä huulikiiltoa. Kiilto tuo huuliin runsautta ja ihanaa extraa.


Huulet kannattaa muuten rajata suu auki. Rajaus on helppoa, kun seuraat omien huultesi rajoja. Tämäkin kuitenkin vaatii oman harjoitteluaikansa. Haaleiden huulipunien kanssa ei rajauskynää välttämättä tarvitse.

Huulipunan voi levittää, kuten tuolla videolla itse teen tai vaihtoehtoisesti siveltimellä. Siveltimellä saa säädeltyä paremmin punan määrää. Siveltimellä punan saa levitettyä tarkemmin huulille.

Kuten tuossa aiemmin sanoin, myös huulimeikin kanssa voi taiteilla.

Emilie Autumnin nukkehuulet ovat ylisuloiset ja sopivat hyvin lolitahenkiselle.

Myös glitteriä ja eyelineriä voi hyödyntää meikissä. Siisti lopputulos on aina hyvännäköinen.

torstai 14. helmikuuta 2013

I Want Bad Things Happen To You

Tällä kertaa ajattelin puhua vähän syvällisemmästä ja vakavammasta aiheesta tämän kaiken materialismi hullutuksen keskellä. Aiheena kiusaaminen, joka on varmasti koluttu läpi moneen otteeseen, mutta mielestäni aihe on sellainen, josta ei koskaan mene päivämäärä vanhaksi. Itse olen joutunut tätä aihetta käsittelemään erityisesti ylä-aste aikana, jonkin verran _jopa_ lukiossakin ollessani.

Mielenkiintoista on, että monet, jotka eivät kiusaamista koskaan ole kokeneet, ovat sitä mieltä, että kiusaaminen on ainoastaan fyysistä: tönimistä, hakkaamista, hiusten polttamista, vaatteiden repimistä.. Mutta paskat tuollaisille puheille. Suurinosa kohtaamastani kiusaamisesta on ollut psyykkistä, en toki kiellä tuota fyysistäkään kiusaamista, jota erityisesti poikien keskuudessa harrastetaan. Ei voida sanoa, mikä kiusaamisen muoto on kaikista pahin, mutta itse puhun nyt ainoastaan psyykkisestä, koska en koskaan fyysistä kiusaamista ole joutunut kokemaan.

Psyykkinen kiusaaminen on helvetillistä. Oikeasti. Erityisesti ala-ylä-asteen rajoilla, kun aletaan muuttua teiniksi ja oma itsetunto alkaa laskemaan teiniangstin takia, kaikki negatiiviset kommentit tuntuvat pahalta. Vaikka psyykkinen kiusaaminen sisältääkin päin naamaa haukkumista, ilkeilyä ja seläntakana puhumista, se voi olla myös sanatonta. Omakohtaisella kokemuksellani voin kertoa, että pahinta kiusaamista, mitä itse olen joutunut kokemaan on nimenomaan sanatonta: ryhmän ulkopuolelle jättäminen, ilkeät ja halveksuvat katseet ja eleet. En voi uskoa, miten opettajat päästävät kiusaajat niin helpolla. Kiusattu ei saa koskaan oikeutta ja nyt näin järkevöityneenä ihmettelen suuresti, miten olen voinut kestää sellaista. Kiusaajien pitäisi saada kunnon rangaistus ja ainut rangaistus olisi se, että he saisivat kokea itse sen tuskan, mitä ovat toisille aiheuttaneet.

Mikä sitten lasketaan kiusaamiseksi? Minusta kiusaamista on kaikenlainen toiminta, jossa uhri tuntee olevansa kiusattu, syrjitty tai olevansa naurunalainen. Jokainen kokee kiusaamisen omalla tavallaan, eikä kukaan voi väittää, että " ei se oo kiusaamista", koska se jonkun mielestä hyvinkin voi sitä olla. Väärinkäsityksiä kuitenkin tapahtuu aina, vaikkapa huumoria laskiessa. Siksi erityisesti ujoille ihmisille( eikä kyllä muillekaan) kannata ensimmäisenä heittää jotain kieroa läppää, koska sen voi kokea ahdistavaksi. Ethän sinä työhaastattelussakaan ala heittämään läppää mahdollisesta työnantajastasi, ennen kuin tunnet tämän paremmin?

Ihana Wednesday 13 toivottamassa pahoja asioita kiusaajille.

Kiusaamista koin ensimmäisen kerran seiskaluokalla harrastaessani vielä balettia. Minulla oli ryhmässä mukanani hyvä ystäväni, joka kuitenkin joutui parin vuoden päästä lopettamaan muiden menojen tullessa tielle. Sen jälkeen helvetti oli irti. Porukka alkoi jostain syystä syrjimään minua, oliko syynä sitten sen aikainen kammottava tyylini, josta aiemmissa postauksissani olenkin jo puhunut. Kun aloin meikata enemmän ja värjätä hiuksiani mustaksi, se tuntui olevan hirveä ongelma ryhmäläisilleni. Kukaan ei halunnut olla parini ja kaikkien katseet tuntuivat halveksuvilta. Kukaan ei tervehtinyt minua tullessani pukuhuoneeseen tai sieltä lähtiessäni. Olin jo tuolloin tosi ujo ja hiljainen, en yhtään niin puhelias kuin mitä nykyisin olen. Minusta puhuttiin ties millaista sontaa ympäri kaupunkia.

Kiusaaminen meni niin pitkälle, että kerran jopa tein itselleni jalkaan mustelmia tai teeskentelin kipeätä, ettei tunnille tarvinnut mennä. Lopulta kerroin kiusaamisestani vanhemmilleni heidän kyselyidensä takia, jotka sitten toimittivat asiaa eteenpäin ohjaajallemme, joka tietysti soitti minulle heti perään " Ai, en ollut huomannutkaan, että SINUA kiusataan!" - puhelun. Koska olin kiltti, suostuin palaamaan takaisin tunneille hiihtoloman jälkeen, jonka jälkeen poppoo tietysti oli heti parasta kaveria kanssani, pyysivät minua ties minne kissanristijäisiin ja esittivät minkä kerkesivät - etteivät jäisi opettajallemme kiinni, olivathan kiusaajista pahimmat opettajan suosikkioppilaita. Koska olin järkevä, en lähtenyt heidän pelleilyynsä mukaan, vaan annoin olla ja jatkoin omalta osaltani samaan malliin, miksi ihmeessä olisin kaveerannut sellaisten kanssa, joiden tiedän vain esittävän? Lopulta kaikki palasi entiselleen ja sain taas kokea sen supattelun, ilkeät katseet ja seläntakana puhumisen. Baletin harrastamisen lopetin heti samana vuonna kevät näytöksen jälkeen, koska en kestänyt törkeää kohteluani. Huvittavinta oli se, että nämä "kiltit tytöt" väittivät, että vika on minussa, kun en itse oma-aloitteisesti puhu heille mitään. Kuka helvetti haluaisi puhua sellaisille, jotka eivät tervehdi ja mulkoilevat kuin halpaa makkaraa? Ja mikä hauskinta, kiusaajat ovat omalta osaltani olleet opettajan suosikkeja tai muuten hyviä koulussa, eihän sellaiset ihmiset nyt kertakaikkiaan voi kiusata ketään! Ihminen on niin muuntautumiskykyinen: perheen kesken ollaan oma itsensä, koulussa kiusataan toisia ja esitetään opettajalle mallioppilasta, haetaan jopa tukioppilaaksi, että voisi kiusata vahvempiaan (ja nimenomaan puhun nyt vahvemmista, kiusattu on vahva kestäessään kaikenlaista, kiusaaja on se heikko osapuoli tässä asiassa).


Kiusaamiseni ei rajoittunut ainoastaan balettikouluun, vaan myöskin kouluun. Koulussa sain ensinnäkin tapella goottiudestani erään toisen troo-gootin kanssa siitä, kumpi on gootimpi. Samantyylisiä kun olimme, kaikki kuvittelivat, että matkin tätä "troo-ihmistä". Kaikki haukkuivat minua wannabe-Raisaksi (nimi muutettu) ja wannabe-gootiksi, koska käytin rastoja, kuten tämä suosittu versio... Huvittavaa ihmisiltä, jotka eivät tiedä yhtikäs mitään gooteista. Lisäksi jouduin kuuntelemaan poikien haukkumista rumaksi ja saatananpalvojaksi. Minulle jopa kommentoitiin kaikenlaista sontaa kuvagallerioihin, mm. että en osaa meikata, olen ruma, en osaa pukeutua ja olen sitä ja tätä. Porukka huuteli minulle myös kaupungilla monenlaista törkeää jos sattumalta kävelin ohitse. Onneksi minulla oli oma kaveriporukkani, jonka kanssa olemme pitäneet monia vuosia yhtä, yksin en siis onneksi koskaan joutunut olemaan, enkä varmasti olisi pärjännytkään ilman kavereitani. Myös kaverini joutuivat kokemaan kiusaamista erinäisitä syistä, joita en tässä nyt ala luettelemaan sen kummemmin.

Aloitettuani kaksoistutkinnon, pelkäsin mielettömästi, että kosmetologiluokalleni tulisi tuttuja, jotka pilaisivat maineeni luokassa heti alta aikayksikön. Luojan kiitos, kukaan tuttavani ei tullut samalle luokalle kanssani ammattikouluun ja pystyin olemaan aivan oma itseni, eikä kukaan kiusannut minua - kaikki olivat kavereita keskenään. Sen sijaan lukiopuolella jouduin katselemaan ihmisten pelleilyä, tosin lievemmässä muodossa - tietysti, koska siellä ne kiusaajanikin olivat. Porukka ei halunnut minua koskaan ryhmäänsä, kun tehtiin ryhmätöitä (oikein näyttivät naamastaan, jos seurani ei kelvannut) ja monet tulivat kaveeraamaan kanssani vain siksi, kun heidän kaverinsa eivät vielä kouluun olleet tulleet tai olivat kipeinä. Kaikista huvittavimpia tapauksia olivat ne, jotka lisäsivät minut kaverikseen Facebookissa ja kilttinä ihmisenä luulin heidän pitävän minusta.. Mutta paskat, tyypit urkkivat seinäkirjoituksiani ja naureskelivat niille. Huomattuani tämän, poistin nämä ihmiset ja suljin päivitykseni kaikilta, jotka eivät kavereitani ole. Kerran sain kokea syvän raivon, kun eräs tuttavani lisäsi minut Facebook kaverikseen. Tervehdin häntä kerran kaupungilla, sillä olimme aiemmin jutelleet työpaikallani. Siksi luulin, että hän pitää minusta, mutta tyyppi katsoikin minua niin nenänvarttaan pitkin, että poistin tämän pellen samantien listoilta. Enää en sinne hyväksy yhtäkään, jonka kanssa en tosissani ole jutellut kunnolla. Kaksinaamaisuutta tämä tyttö ei katsele!


Lukiossa tapahtui myös eräs tosi ikävä juttu, josta olen kiusaajilleni erittäin katkera. Lukiossa en tietenkään heistä päässyt eroon, mutta lukioon saapui opiskelijoita myös toiselta paikkakunnalta. Tutustuin eräällä tunnilla erääseen naapurikunnasta tulleeseen poikaan, jonka kanssa synkkasi (kaverimielessä) tosi hyvin. Kaverustuimme ja olimme hetken aikaa kuin paita ja peppu. Hän oli todella mukava ja vaikka hän itse kuuntelikin aivan erilaista musiikkia kuin minä, meitä yhdisti piirtäminen ja tykkääminen kauhuelokuvista. Hän ymmärsi tyylini päälle ja jotkut jopa luulivat meidän olevan ihastuneita toisiimme (mikä siis ei pitänyt paikkaansa). Ensimmäisen lukiojakson loputtua palasin takaisin ammattikouluun ja odotin innolla seuraavaa lukiojaksoa. Noh, kun tämä jakson vaihdos sitten koitti, poika ei enää tervehtinyt tai halunnut olla samassa porukassa kanssani. Hän katsoi minua kuin idioottia ja luulin tehneeni jotakin väärin, kunnes huomasin, että poika oli alkanut seurustelemaan erään vanhan kiusaajani kanssa. Raivostuin alta aikayksikön, koska tajusin, että se naikkonen oli mennyt pilaamaan maineeni kaverini silmissä ja se jos mikä on anteeksiantamatonta. Emme enää kaveeranneet tämän pojan kanssa koskaan. Tapaus harmittaa minua nykyään, koska menetin erinomaisen kaveriaineksen kiusaajalle. Toisaalta, jos tuolla pojalla olisi tippaakaan ollut omaa mielipidettä asiaan, hän ei olisi kuunnellut tai välittänyt. Minä ainakin valitsen kaverini sen perusteella, millaisen kuvan itse olen heistä saanut, en sen perusteella, mitä "nolouksia" tyyppi on tehnyt tai kärsiikö hän jostain sairaudesta. Mutta suosionmäärä on se tärkein meidän paikkakunnalla. Jos et ole suosittu, olet mitätön nobody ja luuseri. Pitkään ylä-asteella toivoin olevani suosittu, mutta nyt olen ymmärtänyt, että suosio on paljon huonompi asia kuin se, että sinulla on ne parhaat kaverit, jotka mahtuvat siihen yhden käden sormiin. Minä en tarvitse koko maailmaa ystäväkseni, vain ne, joista todella pidän. Minulta onkin kyselty, miksi minulla on niin vähän kavereita, mutta vastaukseni on aina ollut se, että mitä enemmän kavereita, sitä vähemmän ystäviä, joille kertoa salaisuuksiaan - tuolloin myös juorut leviävät helpommin. En toki väitä, etteikö uudet tuttavuudet olisi tervetulleita elämääni, mutta ymmärrätte varmaan, mitä tarkoitan?

Nykyään en koe onneksi oikein minkäänlaista kiusaamista. Toki satunnaisesti jotkut saattavat kauhistella tyyliäni ja kysellä, miksi haluan näyttää siltä miltä näytän. Kosmetologiopiskelujeni aikana useassa harjoittelupaikassa jouduin muuttamaan tyylini työajan ajaksi aivan päinvastaiseksi kuin oma "normaaliuteni raja" sen sallii. Minut kirjaimellisesti pakotettiin siihen, koska "kosmetologin pitää näyttää siistiltä". Okei, ymmärtäähän sen, että työpaikalla toimitaan, kuten pomo käskee, mutta ei minulla olisi pokkaa mennä sanomaan kenellekään tavikselle " Kuule. Sä oot täällä MUN liikkessä töissä. Sun pitää pukeutua joka päivä korsettiin ja pistää mustaa luomiväriä, jotta sä NÄYTÄT HYVÄLTÄ!". Toki, jos oikeasti olisi jotain huomautettavaa, esimerkiksi jos rynnisin paikalle New Rockit jalassa tai loxit päässä, mutta että ihan sellainen pieni ero "normaaliuteen" nähden. Työpaikassa työpaikan tavalla, mutta mielestäni toisen persoonan muuttelu liikaa on järjetöntä. Oma "työpukeutumiseni" rajoittuu mustaan, niin perusperusvaatteeseen tai sitten työpaikan vaatteisiin, jos sellaiset on. Meikkinä minulla on usein kulmat ja ylärajaukset, joskus pelkkää ripsiväriä. Jo pelkät kulmakarvani aiheuttavat huokailuja: "Toi on jo vähä liikaa, piirrä ne vaikka ruskeella mieluummin". Mielestäni olen hyvinkin siistinnäköinen, jos vertaa vaikkapa lävistettyyn, hieltä haisevaan punkkariin, joka ei osaa pukeutua laisinkaan. Minä sentään yritin. Nykyisissä parturi-kampaaja opinnoissani olen valinnut tarkkaan harjoittelupaikkani, koska en jaksa kuunnella kukkahattutätien valittelua siitä, miten KAUHISTUTTAVALTA minä näytänkään. Toki jokainen määrittelee siisteyden omalla tavallaan, mutta hyvin harvoin olen törmännyt asiakkaaseen, joka on jättänyt tulematta sen takia, että liikkeessä työskentelee gootti. Asiakkailta saan lähinnä kehuja tyylistäni - tietäisivätpä vain miltä näytän vapaa-ajalla. En mitenkään kapinoi tätä työpaikkapukeutusmis asiaa vastaan, ei tulisi mieleenikään pukeutua pvchen työajalla, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan? Itsekin omassa liikkeessäni olisin hyvin tarkka, että ensinnäkin on työvaatteet ja asiallinen meikki, ei mitään älyttömiä cyberravesysteemeitä, vaikka hienoja ovatkin ja mieli tekisikin.

...Miten kiusaaminen vaikuttaa nykyiseen elämääni? Ensinnäkin minulla on hirveät ennakkoluulot uusista ihmisistä. Vaikka heidän eleensä olisivat aivan aidosti ystävällisiä, mietin aina, onko se vain teeskentelyä ja irvailevatkohan he vain. En myöskään kovin mielelläni mene paikallisiin baareihin, koska tiedän, keiden naamat sieltä löytää - en pelkää, vaan ärsytyskynnykseni nousee nollasta sataan niin nopeasti, että parempi mennä paremmille mestoille toiselle paikkakunnille. Mutta kaikista paras asia, mihin kiusaaminen on minussa vaikuttanut on, että olen oma itseni ja itsetuntoni on parantunut, koska tiedän, että olen kiusaajia parempi. Olen paljon onnellisempi kuin kiusaajani: minulla on hyvä koulutus, töitä ja mitä parhaimmat kaverit. Kiusaaminen on myös tehnyt minusta paljon suvaitsevaisemman monenlaisia persoonia kohtaan, enkä siedä kiusaamista missään muodossa. Näen aina punaista, jos kuulen jotakuta kiusattavan tai luen Iltalehden sivuilta tekstejä, joissa kiusaaja on päässyt vähällä. Ne penteleet eivät ajattele, miten yksikin törkeä sana voi satuttaa ja pahasti! Kiusaaminen voi pahimmillaan johtaa masennukseen tai jopa itsemurhaan,  itse onneksi säästyin masentumiselta valaistuttuani ja saatuani elämääni nykyisen poikaystäväni. ..Ja kyllä, olen ikuisesti katkera kiusaajilleni. He eivät tule koskaan ansaitsemaan sitä iloa, että joskus heille anteeksi antaisin tai alkaisin pitää heistä.

Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan!

Nykyisin en enää välitä ihmisten kommenteista tai siitä, mitä he minusta ajattelevat. Enemmänkin säälin sellaisia, jotka edes viitsivät mässäillä toisten asioilla ja tuhlata aikaansa toisen elämän pilaamiseen. Kiusaajien pitäisi joutua vastuuseen tekemisistään: saada kunnianloukkaussyyte tai jopa vankeustuomio. Kiusaajat ovat pelkureita, eikä heillä tunnu olevan omaa elämää lainkaan. Huvittavaa on, että kaikissa elokuvissa kiusaajat puetaan nahkavaatteisiin ja irokeesiin, vaikka todellisuudessa nimenomaan nämä harmaat maanmatoset, joilla ei ole omaa mielipidettä tai persoonaa, ovat niitä, jotka kiusaavat. Roolit ovat tosielämässä siis aivan päin vastaiset! Ei tietenkää saa yleistää, mutta hyvin monessa tapauksessa näin on.

Tässä olisi oma kokemukseni kiusaamisesta lyhimmässä mahdollisessa muodossa. Muistakaa, että vaikka kiusaaminen tuntuisikin teistä mitättömältä vain siksi, että teitä syrjitään, se on silti kiusaamista ja tuntuu kaikista pahimmalle! Muistakaa, että olette parempia kuin kiusaajanne! Ja muistakaa: kiusaaminen ei rajoitu ainoastaan kouluun, vaan sitä tapahtuu myös työpaikoilla.

Kenelläkään ei ole varaa nimitellä, arvostella tai haukkua toista ulkonäön, sairauden, vammaisuuden tai perheen takia. Kukaan ihminen ei ole niin täydellinen, että olisi virheetön ja voisi kohottaa itsensä toisten yläpuolelle täydellisyytensä takia.

Yritetään kaikki olla hyviä tyyppejä ja ottaa mukaan ryhmätöihin/keskusteluihin/leikkeihin jne. se ujo tyyppi, joka ei uskalla puhua kenellekään. Syy ei välttämättä ole haluttomuus, vaan se, ettei hän vain uskalla, koska pelkää tulevansa naurunalaiseksi. Itse olen monesti tehnyt näin ja huomannut, että se toimii. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri, mutta kiltteys on aivan liian aliarvostettua nykyään.

Paljon jäi sanomatta, mutta tässä oma kertomukseni kiusaamiskokemuksestani. Muistakaa, että kiusattu muistaa kiusaamisen koko elämänsä ajan, kiusaajat puolestaan saattavat unohtaa kiusaamisen kohteensa parissa vuodessa.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Satanica's Make Up School: Eyebrows

Kulmakarvat tekevät viimeisen silauksen silmien katseelle. Hyvin muotoillut/piirretyt kulmakarvat antavat ryhtiä ilmeeseen ja virkistävät kasvoja huomattavasti. Harmikseni hyvin vähän ihmiset loppu peleissä kulmiinsa panostavat, etenkin jos niitä ei piirrä. Kulmakarvat kuitenkin ovat meikin A&O. Nyppimättömät pusikot tekevät kokonaisuudesta todella tunkkaisen ja epäsiistin näköisen, joten jos kulmakarvat omistat, suosittelen panostamaan niihin.

Huomaatko eron?

Aloitetaan vaikka kulmakarvojen muotoilusta. Oman kokemukseni mukaan kulmakarvojen muotoilu on koettu kaikista inhottavimpana asiana meikkauksessa. Jotakuta sattuu nyppiminen, toinen ei löydä sopivaa kulmakynää ja kolmas ei tiedä, miten nyppiä kulmakarvansa. Uskon kuitenkin, että jokaisella löytyy mieleisensä tapa muotoilla ja meikata kulmansa. Se ei ole niin vaikeaa kuin moni kuvittelee.

Ensimmäinen ja perinteisin kulmakarvojen muotoilutapa on nyppiminen pinseteillä. Tämän operaation voi hyvin suorittaa kotona, mutta jos itse tuntuu kovin vaikealta kulmia nyppiä, kannattaa suosiolla mennä luotto kosmetologille tai kampaajallesi ja pyytää häneltä kulmienmuotoilu. Ammattilainen osaa tehdä asiakkaansa kulmakarvoista sopivan muotoiset. Kaikista klassisin muoto on nimeltään ns. linnun siipi, jonka periaatteen huomaattekin yllä olevasta naisen kuvasta. Kulmakarva alkaa siis hieman paksuna, siinä on kulma ja kapenee loppua kohti. Jos pinseteillä nyppiminen tuntuu liian tuskalliselta, voi kokeilla myös kulmakarvaveistä, jolla rapsutetaan karvat pois. Tosin tällä tavalla kulmista ei tule yhtä särmikkäät, mutta vaihtoehto toki sekin. Kulmakarvaveitsiä voi ostaa Kicksistä muutamalla eurolla.

Nyppimiselle löytyy vielä kaksi vaihtoehtoa, jos ei itse halua kulmiaan nyppiä. Kulmat voi myös sokeroida tai vahata, mutta nämä toimenpiteet suoritta kosmetologi. Kaupoissa kyllä myydään vahaliuskoja, mutta on turvallisempaa mennä suoraan ammattilaiselle (etenkin vaha voi repiä ihoa mukanaan). Itse suosittelen näistä kahdesta ehdottomasti sokerointia. Se sopii kaikille, ei allergisoi tai sisällä ylimääräisiä aineita. Sokeri on myös paljon hellempi ja hygieenisempi, koska makeutensa vuoksi se ei kerää bakteereja itseensä. Vaha sen sijaan voi repiä ihoa mukanaan, se on epähygieenisempi (erityisesti jos käytetään ns. kattilavahaa) ja saattaa allergisoida. Vahauksella ja sokeroinnilla on sama käyttötarkoitus, ainut ero on vetosuunnissa ja käyttötavassakin.

Olen ehkä paras kaikista pöllimään netistä kuvia.. No mutta joo, tässä siis hyvä kuva siitä, mistä kulmakarvan tulee alkaa ja päättyä. Valkoinen viiva kertoo kulman paikan.

Yllä olevasta kuvasta tulee hyvin ilmi osat, joista kulmakarva alkaa ja päättyy. Kulmakarvojen nyppiminen on tosi vaikeaa selittää kirjoittamalla, mutta yritän kuitenkin: Karvoja kannattaa nyppiä aina yksi kerrallaan. Jos nyppii isoja tukkoja, kulma voi menettää muotonsa ja tällöin koko homma on pilalla. Erityisesti tuon kulman kanssa tulee olla varovainen, jotta siitä tulee mahdollisimman terävä. Karvoja ei kannata nyppiä kauheasti ylhäältä, koska tällöin kulma menettää helpommin muotonsa ja siitä tulee suora. Karvoja saa nyppiä niin paljon kuin haluaa, halusi sitten paksut tai ohuet kulmakarvat.

Koska kaikkia ihmisiä ei valitettavasti ole siunattu paksuilla, tummilla ja tuuheilla kulmakarvoilla, pelkkä nyppiminen ei välttämättä riitä. Erityisesti vaaleista karvoista kärsivät voivat värjäyttää kulmakarvansa. Kulmien värjääminen on helppoa suorittaa itse, mutta suosittelen jälleen käymään kosmetologilla ne laitattamassa - väri nimittäin saattaa tarttua helposti ihoon ja värjäys voi mennä pilalle. Värjäys antaa tosiaan luonnollisesti väriä kulmiin ja näin antaa niihin ryhtiä lisää. Värjäys tulee kuitenkin tehdä ainakin kerran kuussa, sillä väri ei kestä kovin kauaa, kun kasvoja pestään useammin.

Joskus kulmakarvat voivat olla niin harvat, että värjäys ei tuo niihin tarpeeksi potkua. Hyvä vaihtoehto tähän on kulmakynä tai luomiväri. Kulmat siis periaatteessa piirretään kohtiin, joissa karvoja ei ole. Tietenkin tarkoitus on tässä tapauksessa saada kulmat näyttämään luonnolliselta, joten jos kynää tai luomiväriä käytät apunasi, käytä ruskean sävyjä, mieluiten tumman ruskeaa. Kynän jäljen saa hyvin häivytettyä kulmakarvaharjalla, joka näyttää tältä:
Tuolla tummalla osalla siis häivytys.

Kynällä jäljestä tulee tummempi ja terävämpi, luomivärillä tehtäessä kokonaisuus on pehmeämpi. Luomivärin kanssa pelatessa kannattaa käyttää vinoa sivellintä, tällaista:

Jos kuuluu siihen ryhmään, joka vihaa omia kulmakarvojaan, ei tykkää värjäämisestä tai ylipäätään nyppimisestä, vaihtoehtona voi olla myös piirtäminen. Tätä en kuitenkaan suosittele oikeastaan muille kuin niille, jotka jo muutenkin ovat tyyliltään hieman erikoisempia. Taviksilla kokonaan piirretyt kulmat saattavat näyttää aika karulta, omasta mielestäni siis.

Kun piirtää kulmakarvat, ainut huoli on oikeastaan se, että ne saa näyttämään samanlaisilta. Tismalleen samanlaisia kukaan ei voi kulmistaan saada, sillä kasvot ovat aina hieman erilaiset kummaltakin puolelta. Jopa omien kulmakarvojen saaminen kohdilleen voi tuottaa hankaluuksia. Kulmakarvojen piirtäminen vaatii paljon harjoittelua ja itsekin vasta nyt olen oppinut ne piirtämään mielestäni siistinnäköisesti. Kulmat voi piirtää luomivärillä, kajalilla tai eyelineriä, joista itse käytän jälkimmäistä. Kulmien piirtämisessä on ihanaa se, että joka päivälle voi piirtää erilaiset tai eriväriset kulmat, mikä tuo hieman vaihtelua. Alla kaksi kulmien piirtämis tutoriaaliani, ensimmäinen on huonompi ja vanhempi. Alemmassa videossa opastan myös kissarajausten tekemiseen, joten kulmien piirtäminen alkaa jossakin videon puolessa välissä.


Viimeinen vaihtoehto kulmakarvakriisille on kestopigmentointi, joka on siis oikeastaan sama kuin tatuoisi kulmakarvansa. Kestopigmentointi on kuitenkin hieman "kevyempi" operaatio ja väri haalistuu pois parissa vuodessa. Kestopigmentointi kulmakarvoihin maksaa n.300 eurosta ylöspäin, riippuen liikkeestä. Kestopigmentointi sopii hyvin niille, joille ei kulmat oikein tahdo kasvaa ja niille, jotka toivovat kulmiltaan helppoutta - pigmentoinnin jälkeen niiden kanssa ei tarvitse enää pelata. Kestopigmentoinnilla olen nähnyt saatavan aikaan hyviä lopputuloksia ja yllättävän luonnollisia, vaikkei uskoisi. Kulmiin valitaan sopiva väri ja toimenpide suoritetaan melko samalla tavalla kuin tatuoinnin tekeminenkin, tosin tämä operaatio ei kuulemani mukaan satu ollenkaan.
Mahtava ero, eikö?

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Satanica's Make Up School: Eyelashes

Vaikkei ihan heti uskoisi, myös ripsissä on valinnan varaa. Jo pelkkiä ripsivärejä on miljoonia erilaisia ja jokaiselle varmasti löytyy mieleisensä. Ripsivärien harjakset ovat erilaisia riippuen halutusta tuloksesta: tuuheus vai pidennys? Olemassa on monia merkkejä, mutta omaksi suosikikseni luen Maybellinen Colossal ripsivärin, jossa on todella paksu harjas. Muita ripsivärejä en ole tainnut edes elämäni aikana kokeilla kunnolla, koska ihastuin tähän heti ensi silmäyksellä, en siis tällä erää osaa suositella muita ripsivärejä kuin ainoastaan tämän. Itse pidän kuitenkin isoista, tuuheista harjaksista, koska omaan silmääni kapeat muoviset harjakset tuntuvat tosi huonoilta, tosin en mene sanomaan ennen kuin olen kokeillut.

Ripsivärin valinta voi tuottaa ongelmia, koska valinnan varaa on yksinkertaisesti liian paljon. Jälleen voidaan kääntyä itsemme puoleen ja miettiä, mitä haluamme ripsiltämme? Pituutta vai tuuhennusta? Kestävyyttä vai helppoutta? Ripsivärejä on olemassa ainakin kolmenlaista: vesiliukoista, vedenkestävää ja Canebon 38, joka periaatteessa voidaan laskea myös vedenkestäväksi, mutta itse luen sen kolmanneksi vaihtoehdoksi, kerron kohta miksi.

Vesiliukoinen ripsiväri on kätevä siitä, että se on helppo pestä pois. Itse tykkään käyttää vesiliukoista, koska olen tosi laiska puhdistamaan meikkiä, etenkin jos nukkumaan meno venyy pidemmälle iltaan. Turha hinkkaaminen ei myöskään tee herkälle iholleni hyvää, joten tämä on mainio vaihtoehto.

Vedenkestävä puolestaan kestää nimensä mukaisesti vettä. Se on vaikeampi pestä pois ja parhaimmat vedenkestävät lähtevät ainoastaan öljyisellä meikinpoistotuotteella. Vedenkestävä ripsiväri sopii hyvin niille, jotka pelkäävät ripsivärin valumista ja erityisesti kosteille ilmoille oikein hyvä.

Canebon 38 on myöskin vedenkestävä, mutta se kestää myös meikinpoistotuotteen. Numero 38 tuon nimen perässä tarkoittaa sitä, että ripsivärin saa pois ainoastaan 38 asteisella vedellä tai lämpimämmällä, jos silläkään. Itse suoraansanoen vihaan tätä ripsiväriä, erityisesti jos asiakkaalla on sellaista silmissään kun pitäisi värjätä tai tehdä ripsipidennys. Tämä ripsiväri ei lähde kirveelläkään irti, se on varma.

Ripsivärit lupaavat yleensä tuuheutta ja erottelevuutta, mutta osa lupaa myös pidennytystä. Tällöin ripsivärin pitäisi sisältää kuituja, jotka lisäävät ripseen pituutta hetkellisesti ja peseytyvät pois. Tosin, nämä kuidut saattavat päivän mittaa putoilla poskille, etenkin jos ripsiväri tuppaa varisemaan pois. Ei hyvä. Siksi en itse kovin mielelläni tätä suosittele, koska kuka nyt haluaisi kuitujen lojuvan poskilla, kun niiden pitäisi nimenomaan olla ripsissä?

Jos ripsivärin kanssa menee hermo, on olemassa myös muita vaihtoehtoja. Ripset voi värjätä tai niihin voi hankkia pidennyksen ammattilaisella. Värjäys on hyvä keino saada aamukoomalookkiinsa sen pienen kivan vivahteen ja sopii hyvin niille, jotka "kärsivät" vaaleista ripsistä. Ainut huono puoli värjäyksessä on se, että se on melko vaikeaa suorittaa itse, joten ammattilaisen puoleen kannattaa kääntyä tässä asiassa. Väri myöskin pysyy ripsissä vähemmän aikaa, koska kasvoja pestään kuitenkin sillä tavalla useammin kuin hiuksia. Värjäys on kuitenkin erinomainen ripsivärin tai -pidennyksen alle.


Ripsipidennys on rakennekynsien tapaan kasvava muoti-ilmiö. Tuntuu, että jokaisella vastaantulijalla on ripsipidennys, enkä yhtään ihmettele, sillä pidennykset ovat mainio korvike ripsivärille ja erityisen hyvä myös niille, jotka ovat laiskoja meikkaamaan tai tykkäävät käyttää vain ripsiväriä. Ripsipidennys kannattaa ehdottomasti ottaa ammattilaisella, joka on koulutuksen ripsiin käynyt. Huonosti tehdyt ripset voivat tuhota omat ripsesi ja näyttävät kauheilta!! Hyvät ripset tunnistaa siitä, että ne ovat siistit ja suorat. Huonosti tehdyt ripset sojottavat mihin sattuu ja ripsen tyvessä näkyy isoja liimoklönttejä, jotka ovat liimanneet useamman ripsen yhteen. Laadusta kannattaa maksaa, sillä pidennysten hinta on hyvissä liikkeissä yleensä 90-160 euron paikkeilla. Itse teen töissäni ripsipidennyksiä, joten minulta voi kysellä neuvoja jos pidennyksiä aikoo harkita.

Ripsipidennyksen ideana on se, että omia ripsiä pidennetään ja tuuhennetaan asettamalla niihin musta synteettinen kuituripsi liiman avulla. Jokainen kuitu asennetaan yhteen ripseen kerrallaan, joten aikaa operaatioon menee noin 2h. Ripsien pituuden saa valita itse. Pituudet vaihtelevat eri valmistajilla, mutta yleensä pituudet menevät 6mm-17mm välillä. Pituutta valitessa ei kannata olla huolissaan, sillä ripsiteknikkosi kyllä kertoo kaiken oleellisen pituuden valinnasta. Heti ensimmäisiksi ripsiksi en kuitenkaan suosittele kovin pitkiä, sillä yhtäkkinen pituus voi tuntua oudolta.

Kuinka pitää pidennyksistä huolta? Kun ottaa ripsipidennykset, tulee myös huomioida niiden oikeanlainen hoitaminen. Jos ripsiä ei hoida, ne voivat irrota ennenaikaisesti tai tuhota omat ripset. Tässä lista neuvoista, joita kannattaa ja PITÄÄ noudattaa. Lisää ohjeita saat ripsiteknikoltasi.

1. Ripsiä ei saa hinkata, hangata tai nyppiä! Hankaaminen voi irrottaa ripset tai katkaista ne.
2. Ripsiä ei saa pestä 2 päivään pidennysten ottamisesta. Edes suihkuun ei kannata mennä, sillä lämmin höyry voi osua silmiin. Saunomista en suosittele 2-3 päivään. Lämpö siis voi irrottaa ripset.
3. Älä nuku vatsallasi, sillä pidennykset voivat irrota/taittua/katketa.
4. Älä käytä MITÄÄN öljypitoista tuotetta meikin puhdistuksessa. Öljy irrottaa liimakiinnityksen.
5. Älä mieluusti käytä ripsiväriä, mutta jos haluat, käytä sitä vähän ja vain vesiliukoista.
6. Jos käytät silmissä luomiväriä tai rajauksia, puhdista ne pumpulipuikolla. Vanulappu voi osua ripsiin!
7. Huollata ripsesi tarpeeksi usein, jotta ne pysyvät tuuheina ja hyvinä.
8. Ripsiä irtoilee sen mukaan, mitä oma ripsesi kasvaa. Joskus ripsiä voi irrota enemmän, jos vähemmän. Jos ripsiä irtoilee, se ei tarkoita sitä, että ne on huonosti asennettu, vaan ne kasvavat pois ja putoavat luonnollisesti. Vertaa esim. hiusten putoaminen.
9. Älä käytä ripsentaivutinta, sillä se voi katkaista pidennyksen.

Ripsipidennystä tulee huoltaa 2-4 viikon välein. Huollossa ripset tuuhennetaan taas kuntoon. Huollossa voi myös muuttaa pituutta, jos tahtoo. Ripsiin voi myös lisätä ulkonurkkaan pienen timantin katsetta tehostamaan.

Eivät ole minun tekemät!

Jos ripsiäsi vaivaa turha suoruus, eivätkä ne mielestäsi ole tarpeeksi taipuvaiset, kannattaa ennen pidennystä otattaa ripsipermanentti, joka taivuttaa ripset kestävästi ja kauniisti. Näin myös pidennys istuu ripseen paremmin.

Jos ripsipidennys ei tunnu miellyttävältä vaihtoehdolta, toinen vaihtoehto pidentää ja tuuhentaa ripsiäsi on tietenkin tekoripset, joita löytyy jos minkälaista ja värivaihtoehdotkaan tuskin kellään loppuvat kesken. Tekoripsistä en itse pahemmin välitä, koska menetän hermoni niin usein liiman kanssa ja pidemmän päälle ovat melko kalliit, etenkin jos joka päivä tykkää pitää. Onneksi kuitenkin Seppälä myy hyviä 5euron ripsiä, jotka voi asentaa silmään tarran avulla. Nämä tosin ovat jokapäiväisessä käytössä tosi kalliit, minkä takia ostankin ripsiä ainoastaan silloin, jos tiedän meneväni johonkin isompaan tapahtumaan, vaikka nyt sitten jonnekin festivaalille. Tekoripsien laitto-ohjetta minulla ei ole kuva tai videomuodossa teille antaa, mutta Youtube varmasti selventää asiaa. Ripset voi laittaa päähänsä monenlaisella vippaskonstilla, vaikka käsin tai pinsettien avulla. Tässä kuitenkin pari vinkkiä tekoripsiin liittyen:

1. Leikkaa ripsistä sopivan kokoinen pala pois, jotta ripsinauha istuu silmääsi hyvin. Jos nauha on liian pitkä, se voi alkaa törröttämään kesken bailaamisen.
2. Ripsiin kannattaa ostaa todella hyvä liima, joka on tarkoitettu ammattikäyttöön. Ammattimaiset liimat kiinnittyvät parhaiten. Hyviä liimoja saa esimerkiksi Punanaamiosta.
3. Ennen kuin asennat ripset silmääsi, anna liiman kuivua 30 sekuntia. Jos liima on liian märkää, se ei tartu silmään.
4. Ripset asennetaan aivan omien ripsien tyveen, ei ripsiin!!
5. Kun poistat ripset silmästäsi, ota kuivunut liimanauha irti varovasti.
6. Säilytä ripset niiden omassa paketissa, jotta ne eivät rikkoudu.

Hyviä tekoripsiä on ainakin näillä merkeillä: Seppälän tarraripset, Kryolan ja Ardell.

lauantai 9. helmikuuta 2013

Ostoksia pt. sata

Kuten tuossa rastahehkutus postauksessa jo vihjoinkin, teinpä toisestakin ulkomaalaisesta nettikaupasta tilauksen, jossa maksu onnistui niin kätevästi tilisiirrolla, että pakkohan sitä oli. Bizarre on tuon kyseisen Hollannissa sijaitsevan kaupan nimi, jonka löysin ylikauniin Evil Fate Eternityn bloginpitäjän Insanityn nettikauppasuosituksista(vai millä nimellä sitä nyt kutsuisi). Huomattuani, että sivuilla summat ovat euroina, katseeni kirkastui ja tutkailin maksuvaihtoehtoja, joissa tosiaan tuo tilisiirto oli mahdollinen. Niinpä napsautin itselleni pinkin Lip Servicen Don't Do It verkkotopin. Toimituksessa kesti noin viikko, mikä on mielestäni sopiva toimitus aika ulkomaiselle liikkelle. Ainut miinus tulee lähes 10 euron postikuluista ja kalliista hinnoista, mutta kun kaupasta löytää hieman vanhempaakin Lip Serviceä, ei voi sanoa kuin että I'm In Heaven~

Voin muuten kertoa, että jos tuota verkkotoppia himoitsee, kannattaa ottaa reilusti suurempi koko. Mitoutus on jotakin barbiekokoa. Itse otin varmuuden vuoksi M koon, koska Lip Servicen koot tuppaavat heittelemään etenkin näissä verkkovaatteissa... Ja luojan kiitos, että otin, sillä toppi oli lähes tulkoon XS-S kokoa, joka onneksi kuitenkin mahtui päälleni. L koko olisi varmasti ollut parempi, mutta toppi on kyllä hyvä näinkin. Korsetin kanssa toppi on aivan unelma ja sitä tarkoitusta varten sen ostinkin - nyt kun opin itse kiristämään korsetin itselleni.

Toinen ostokseni liittyy myöskin Lip Serviceen, yllättäen. Facebookin Goottikirppis tarjosi taasen antimiaan ja ostin Lipparin jo melko harvinaisen minarin, jossa on sivuilla nuo ihanat pinkit verkkohässäkät. Tätä hametta olen jo pitkään haaveillut ostavani, se on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin mahtava! Tätä hametta myytiin joskus useampi vuosi sitten Morticiassa ja Backstreetissä. Tuolloin jossain mielenhäiriössä ostin sarjan topin vihreänä. Hametta himoitsin jo tuolloin, mutta mielestäni hame oli turhan kallis, lähemmäs 60 euroa, jonka nyt sain kirppistelyiltäni 35 eurolla.

Mesh bolero: Queen of Darkness
Pink Mesh Top: Lip Service
Corset: Morticia
Skirt: Lip Service
Leggings: Seppälä
Legwarmers: Lip Service
Dreadfalls: Satanica


torstai 7. helmikuuta 2013

Satanica's Make Up School: Eyeliner

Rajauksilla tehdään meikistä intensiivisempi. Hyvin harvassa tapauksessa meikki näyttää hyvältä ilman rajauksia, etenkin, jos käyttää luomivärejä. Rajausten ei tarvitse välttämättä olla mitkään super viritykset, toisinaan riittää ihan pelkkä ylärajauskin. Youtubessa on monenlaista ohjetta rajausten tekoon, ja itsekin tuossa kerkesin vääntämään videon, jossa näytän oman arkirajausteni salat. Video löytyy alempaa.

Rajaukset voi tehdä nestemäisellä eyelinerillä tai kynällä eli kajalilla. On olemassa myös geelimäinen eyeliner, mutta se suttaantuu hyvin helposti. Olemassa on myös kajaalin tapaisia, hieman öljymäisempiä kyniä, joissa on eteerisiä öljyjä. Ne ovat useimmiten vedenkestäviä, mutta en itse niitä oikein tykkää käyttää, koska kynä on tosi vaikea teroittaa, kun sen ympärys on muovia (tähänkin tosin on omat vippaskonstinsa). Myös luomivärillä voi tehdä rajauksen, jos karsastaa tiukkoja rajauksia. Itse suosin nestemäistä eyelineriä ja kajalia tulee oikeastaan käytettyä vain korostamiseen. Eyelinerillä saa mielestäni paljon siistimmän ja kestävämmät rajaukset kuin kajalilla, toki riippuu ihan ihmisestäkin. Kajalia käytetään yleensä alaluomen sisälle, mutta eipä kukaan ole sen käyttöä yläluomellakaan kieltänyt (tosin kajaali suttaantuu helposti yläluomella rasvaisuutensa takia, joten sinne sen käyttöä en suosittele).

Meikkaajien ja kosmetologien tulisi tietää, millainen rajaus millaisellekin silmälle sopii ja tätä kävimme koulussa useaan otteeseen läpi. Suurelle silmälle sopii kirjojen mukaan parhaiten koko silmän ympäri menevä rajaus, pienisilmäisille käytetään valkoista kajalia. Itse en kuitenkaan näihin asioihin kiinnitä huomiota, kaikista tärkeintä on ihmisen oma tyyli ja tottumus - mikä parhaimalta näyttää. En kuitenkaan romuta täysin meikkiohjeita, sillä niitä voi aina soveltaa ja toimivat kyllä. Myös yläluomen "roikkuvuus" määrittelee sopivimman rajaustekniikan - haluammehan peittää huonoja piirteitämme ja tuoda esille parhaimpia? Toki kannattaa muistaa, että musta pienentää, valkoinen suurentaa. Tässä vielä ote Meikistä maskiin kirjasta, jossa näytetään eri silmän muotojen rajaustyylit. Tästä voi olla apua jollekin. Huom! Nämä tosiaan ovat suuntaa antavia ja ihan kokeilun arvoisia niksejä luomaan uusia tyylejä, eivät kirkossa kuulutettuja sääntöjä, joita on noudatettava.
Sisäkajalin käyttö:
A silmä: Suuri silmä, jota pienentää koko silmän ympärille tehty rajaus
B silmä: Iiriksen alaosan ja alaluomen välillä on väli, jota pienennetään rajauksella alaluomella
C silmä: Jos ulkonurkka näkyy todella paljon, sitä pienennetään rajaamalla ainoastaan ulkonurkka
D silmä: Valkuaisosan näkyessä vain vähän, silmää suurennetaan valkoisella kajalilla

Rajausmallit:
A silmä: Jos yläluomen liikkuvaosa on näkyvissä, rajauksen voi tehdä koko yläluomelle.
B silmä: Jos silmät ovat lähellä toisiaan tai jos silmä on ulkonurkastaan laskeutunut, rajaus vedetään luomen keskiosasta kohoavasti ulkonurkkaan. Alarajauksen vetosuunta on loivasti ylös ohimoa kohti. (Tätä mallia hyödynnän itse omassa meikissäni, tosin hieman radikaalimmin)
C silmä: Ala- ja ylärajauksen vetosuunta on kohti korvaa. Vältä teräviä viivoja, sillä ne pienentävät silmää. Tällainen rajaus sopii silmille, jotka ovat ulkonurkaltaan korkeammalla kuin sisäosa tai silmät ovat pienet ja lähellä toisiaan. Näin silmälle saadaan lisää pituutta.


Eyelinerin käytössä vain taivas on rajana. Gootti voi käyttää eyelineriä mihin tahansa ja miten tahansa. Rajaustapoja on olemassa miljoonia erilaisia. Voi tehdä koukeroita, viiruja ja vaikka mitä kuvioita! Rajauksen kanssa saa olla luova.

Eyelinereiden kanssa on myös varaa valita niin pensselin muodon kuin vedenkestävyydenkin mukaan. Joku voi tykätä käyttää myös ihan omaa meikkisivellintään. Eyelinereitä on olemassa tussimaisia, pensselimäisiä ja sellaisia hyvin kapeita suteja. Tussimaiset kajalit kuulostavat täydelliseltä vaihtoehdolta, mutta en itse vielä koskaan ole törmännyt täydelliseen vaihtoehtoon, koska tussimaisissa ei tunnu koskaan lähtevän väriä tarpeeksi. Siksi käytänkin mahdollisimman paksua sivellintä, koska pidän itse paksuista rajauksista. Suosikkituotteeni tässä tapauksessa on H&M:n eyeliner, joka kestää, kestää ja kestää. Loistava tuote, eikä maksa kuin 5 euroa. Toisena hyvänä mainitsen Lumenen eyelinerin, joka on sivellinmalliltaan samanlainen kuin H&M:n, tosin hieman kalliimpi.
Wet n Wildin eyelinerin sivellin on hyvin ohut, joka sopii mainiosti kulmakarvojen piirtämiseen. Hyvä ja halpa.

Vedenkestävien tuotteiden ystäville suosittelen hieman kalliimpaa vaihtoehtoa, IsaDoran eyelineriä. Hinta taisi olla Kickissä n. 17 euroa.

Eyelinerin kanssa monet voivottelevat sitä, miten vaikeaa on piirtää siisti rajaus yläluomelle. "Käsi tuppaa tärisemään niin, että viivan vetäminen yhdellä vedolla on täysi mahdottomuus.. "Tähän ei voi sanoa muuta kuin, että kannattaa suosiolla harjoitella viivan piirtämistä. Itselläni meni suoran viivan piirtämiseen ikuisuus, mutta joka päivä kun meikin jaksoin naamalleni suhertaa, alkoipa tuo lopulta sujumaan ripeään tahtiin. Videolla tosiaan näytän hyvän kikan siihen, miten rajasta saa suoran, joten en sitä tähän nyt kertoile erikseen~
Jaksoin muuten väsätä mustan hiuslisäkkeeni uusiksi. Hyödynsin Goottikirppikseltä ostamiani jonkun tekemiä rastoja ja tuli kyllä hyvät! Eivät kuvissa kovin paljoa omatekemistäni eroa, mutta luonnossa on erittäin mainiot - ja siistimmät!

Video tutoriaalini rajausten tekoon. Tätä voi soveltaa oikeastaan kaikkenlaisten rajausten tekoon. Pahoittelut sönkötyksestäni.


Seuraavana meikkikoulussa vuorossa RIPSET.