sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Kuulumisia haasteen muodossa

Netissä ja blogeissa pyörineen haasteen päätin pölliä omaankin blogiini ja kertoa teille kuulumisia vaihteeksi vähän randomimmin ja eri tavalla kuin pitkän kaavan selostuksen mukaan. Haaste on nimeltään 11 faktaa ja salaisuuksia. En tiedä, kenen aloittama haaste, mutta parilla bloggaajalla tämän olen nähnyt.. Nyt olisi sitten oma vuoro, vaikkei tässä kai ketään varsinaisesti haasteta.

11 RANDOM FAKTAA
Lisää kuvaa tanssiryhmän pikkujouluista.

1. Pitäisi saada aikaiseksi kuvata muutama video Youtubeen. En vain ole saanut aikaiseksi. Jotain asiavlogeja olisi tarkoitus tehdä vaihteen vuoksi, mutta aina, kun siihen olisi mahdollisuus, iskee laiskuus ja pää lyö tyhjää. Ärsyttävää, että sitä yhtäkkiä koulussa saattaa saada hyviä ideoita ja argumentteja päähänsä, että ne pitäisi melkein heti saada videoitua, mutta kotiin päästyä iskee laiskuus. On se kameran REC-nappulan painaminen niin työlästä. My Day videokin on vielä jäähyllä, en siihenkään ole sopivaa ajankohtaa saanut päätettyä. Haluatteko katsella mieluummin arkeen liittyvää videota vai jotain specialimpaa?

2. Videoiden kuvaamisesta pääsenkin huokailemaan toisen, Hopeanuoleen liittyvän blogini suhteen. Sinnekin pitäisi keksiä kirjoitusaiheita, kun postaustahti kyseisen blogin kanssa on hieman tiiviimpi kuin tämän lifestyle blogin kanssa. 

3. Rupesin äsken tutkailemaan blogiani tarkemmin. Lueskelin ensimmäisiä tekstejäni, jotka olin kirjoittanut englanniksi. Ei jessus. Niin surkeaa englantia ettei mitää järkeä. Onneksi tajusin jossain vaiheessa alkaa kirjoittamaan ihan suomeksi.. Tosin en tiedä kirjoitanko nytkään mitään kovin järkevää tänne..

4. Nauroin myös blogini nimelle ja osoitteelle. Gothic Chic. Voi tsiisus. Voiko teinimäisempää blogin nimeä ollakaan. Onneksi se on sentään ehkä edes vähän parempi kuin jokin " Dark Angel 666" *facepalm* 

5. Haluaisin jo kovaa vauhtia muuttaa pois porukoiden nurkista. Siihen vain ei vielä ole mahdollisuutta, kun opinnot vielä kesken.. Jos sitä katselisi sitten kesällä, mikä on tilanne.

6. Odottelen postisedän kantavan kotiini tässä lähiaikoina erästä yli-ihanaa takkia, jonka kaappasin itselleni goottikirppikseltä. Maksoi ehkä turhan paljon, joten rukoilen kädet ristissä, että takki on sopiva, eikä liian pieni tai iso, kuten viimeisimmät ostokseni kyseiseltä kirpparilta.

Minä ja toinen tanssiopettajani Terhi Saarinen

7. Hävettää, kun menin värjäämään hirveällä työllä ja tuskalla vaalennetut pastellipinkit hiukseni takaisin pinkeiksi. Luokkatovereiden uurastus meni hieman hukkaan, samoin kuin kaikki kotiin tukuista ostamani taittovälineet. En vain voinut enää katsella itseäni peilistä, kun hiukset näyttivät aivan järkyttäviltä.. Kaikki kun pitäisi saada nyt eikä heti. Jätin kuitenkin hiusten etuosaan valkosen suiron, johon voin sitten survoa ylijääneet hopeashampoot ja muut rohdot.

8. Olen harkinnut uuden puhelimen ostamista. Minä, joka olen vuositolkulla vihannut, siis oikeasti vihannut kosketusnäyttöjä, olen nyt himoitsemassa sellaista. Olisi niin kätevää päästä nettiin milloin vain (siis miksikään älypuhelin friikiksi en kyllä ala, en kestä sitä jatkuvaa puhelimen näpräämistä) ja ottaa hyvälaatuisia kuvia puhelimellakin. 

9. Minun pitäisi suunnitella tulevaa näyttöä varten puolipitkiin hiuksiin kampaus. Olen jo suunnitelmissani päässyt aika pitkälle, vaikkakin muutama juttu pitäisi vielä keksiä, että kampaus olisi täydellinen.

10. Taivastelen vieläkin sitä, miten hyvä Hobitti 2 oli. 

11. Odottelen ruuan valmistumista, vaikka tuntuu, että tässä ei ole jouluna muuta tehtykään kuin syöty.

SALAISUUKSIA



1. Mikä soi nyt? Mikä soi päässäsi?
- And Onen Military Fashion Show. Soi ja soi päässä. 

2. Mitä teit tänään? Mitä teet huomenna?
- Tulin kotiin pohjanmaalta sukulaisten luota. Huomenna menen ainakin tapaamaan kaveria, muusta en tiedä vielä.

3. Mitä tekisit, jos olisit päivän murmelina?
- Jaa-a. Varmaan löhöilisin :D

4. Lempi bändi? Lempi biisit?
- Nightwish. Lemppari biisit vaihtelevat koko ajan, niin en niitä listaile erikseen.

5. Kahvi vai tee? Miksi?
- Tee. Teetä saa erimakuja ja se tuoksuu paremmalle.

6. Kuvaile millainen olit 4 vuotta sitten. Kuvaile tarkasti!
- Olin lyhythiuksinen toista vuotta kosmetologialaa opiskeleva goottimörhö, joka hukkasi 7 kuukautta elämästään surkeassa parisuhteessa. Olin onneton ja epätoivoinen, mutta onneksi kaikki kääntyi lopulta parhain päin. Suhde loppui ja uusi olikin jo ovella..

7. Miksi aloitit bloggaamisen? Miten keksit blogisi nimen?
- Halusin luoda oman ns. päiväkirjan tekemisilleni. Tykkäsin myös kuvata itseäni ja kertoa itsestäni. Blogin nimen keksin Goth Chic nimisestä "goottiraamatusta". Nimeä tosin kadun jonkin verran.

8. Ketä fanitat?
- Ihmisiä, jotka haluavat kaikille hyvää. Myös sellaisia, jotka uskaltavat olla rohkeasti omia itsejään.

9. Kerro 5 parasta vlogaajaa ja bloggaajaa
- Vlogaajia seuraan tosi vähän, mutta lemppareitani ovat mm. Papananaama, Pahalapsi, Psychara, Adora Batbrat ja Amppurulaa. Bloggaajista suosikkini ovat Insanity, Adora Batbrat, Mystral ja Banshee Blackify. Jos saisi kuudennen sanoa niin sanoisin kaverien blogit :)

10. Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?
- Toivon mukaan hiusalan ammattilaisena. Toivon mukaan myös tekemässä töitä hiusalalla, joko myynti- tai ihan käytännöntyötä. Näen itseni kuitenkin enemmän käytännöntekijänä..

11. Mitä tahdot tehdä ennen kuin kuolet?
- Vaikka mitä.

12. Voisitko muutaa ulkomaille?
- En voisi. Tykkään Suomesta liikaa. Täällä on asiat ihan hyvin.

13. Salmiakki vai suklaa?
- Suklaa totta mooses!

14. Mitä pelkäät eniten?
- Epäonnistumista ja hylätyksi tulemista.

15. Ammatti, josta haaveilit pienenä.
- Eläinlääkäri, niin kuin varmaan moni muukin lapsi.

16. Tarkoittaako tuima mielestäsi suolaista vai suolatonta?
- En tiedä noista, mutta tuima kuulostaa vihaiselta..

17. Vasta vai vihta?
- Vihta.

18. Oletko onnellinen juuri tällä hetkellä?
- En suoraan sanottuna. Olen onnellinen parisuhteessani, mutta muu elämä onkin sitten ei niin onnellista.

19. Mitä vihaat yli kaiken?
- Kiusaamista ja kaksinaamaisuutta. Nämä eivät perusteluja tarvitse.

20. Kuinka monta etunojapunnerrusta jaksat tehdä?
- Öääh.. Polvet maassa vai ei? Polvet maassa varmaan vaikka kuinka monta, mutta "kunnon punnerruksia" varmaan 5..

21. Asia, josta olet riippuvainen?
- Netti!

22. Oletko intro- vai ekstrovertti?
- Introvertti, ehdottomasti. Tykkään viettää aikaa yksin ja muutenkin sinänsä aika sisäänpäinkääntynyt, vaikka moni sanookin, etten ole yhtään niin ujo kuin itse sanon.. Ekstrovertin piirteitä minussa tuskin on paljon mitään, välillä sitä kaveriporukassa saattaa olla suulaampi kuin vieraammassa paikassa.

torstai 26. joulukuuta 2013

Joululahjoja!

Toivottavasti teidän joulu meni hyvin. Omani meni varsin mainiosti sukuloidessa pohjanmaalla tuttuun tapaan.

Tilannekatsausta kuusenkoristelusta. Enon ilme :'D 
Värjäsin muuten taas hiukset. Kyllästyin pastellipinkkiin ja siirryin takaisin shokkipinkeröiseksi.. Tai no pikemminkin fuksiaksi, väri tarrasi ehkä turhankin hyvin tällä kertaa. Eteen tosin jätin vaalean raidan vaihteen vuoksi. What ya think?

..Mutta mitäpä se pukki toi? Listausta saamistani joululahjoista!

Itselleni ostama ylisöpö laukku! Yhtäkkiä iskenyt joku laukkufriikki kohtaus, kun nettikaupoissa tulee pyörittyä ihan hirveästi LAUKKUJA katsellen. Mitähän kummaa on tapahtunut, kun yleensä oli ihan sama millainen hemppaveska on mukana.. Nykyään on pakko olla muka kovin tyylikäs. Mutta ah <3 Laukku on mukavan tilava ja kivaa kangasta. Toivon mukaan vetoketju kestää..

Sukat ovat aina tarpeen! Ne kun tuntuvat pesun jälkeen hukkuvan kuin tuhka tuuleen.. Käsivoidettakaan ei koskaan ole liikaa!

Muumilusikat minulle ja miehekkeelleni. Murulle Hosuli ja minulle Sosuli.

Tämä oli yksi parhaimmista lahjoista! Tämän käyttöä en malta odottaa, nimittäin en ole eläissäni ollut "tohtorikalojen" käsittelyssä. Kyseessä siis ns. jalkahoito, jossa karpeille sukua olevat kalat syövät jaloista kuolleen kudoksen pois ja vilkastuttavat verenkiertoa.

Okkulttivaate kokoelmaani lisää saatana meininkiä. Tälle topille tulee varmasti käyttöä kesällä, sillä tämä on sen verran cool, että menee varmasti festareilla. Tässä nimittäin selkäpuoli on läpinäkyvä.

Toinen saatana-aiheinen kokoelmaani. Tätä olin kuolaillut jo Morticiassa pidemmän aikaa ja nyt vihdoinkin sain sen joululahjaksi! Tykkään kuin Simo hillosta noista koristeluista. Vaikka printissä on kaikennäköistä, ei kokonaisuus ole kuitenkaan sekava.

Lopuksi vielä tädiltäni saamani päheet villahousut kylmiin talvipakkasiin.. Ja on meinaan lämpimät!

lauantai 21. joulukuuta 2013

Lehtijuttu Demissä!

Minua pyydettiin parisen kuukautta sitten haastateltavaksi täällä blogin puolella Demi lehteen, joka on suosittu nuorille tytöille suunnattu lehti. Suostuin ja minua haastatteli puhelimitse eräs toimittaja, jolta Demi ymmärtääkseni juttuja tilaa. Kyseessä oli meikkaukseen liittyvä lehtijuttu, joten aihekin oli minulle mieluisa.

Mielestäni tällaisen jutun tekeminen oli tosi hienoa, sillä haluan kauneusalan ammattilaisena rohkaista nuoria meikkaamisen suhteen ja korostaa, että se ei ole todellakaa pakollista. Meikkaamisen tulee olla kivaa ajanvietettä. Meikillä voi kohentaa halutessaan omaa ulkonäköään. Itse tykkään esimerkiksi kiertää kaupoissa meikkiostoksilla ja erityisesti eriväristen luomivärien kokeilu on mieluista puuhaa.

Kaikki eivät edes kuitenkaan päivittäin meikkaa, kuten esimerkiksi jutussa oleva Saga, jota haastateltiin lisäkseni juttuun meikkiä käyttämättömän ihmisen näkökulmasta. Jutun tarkoitus ei ole olla mikään vastakkainasettelu, vaan enemmänkin kertoa, mitä meikkaava ihminen ajattelee meikkaamisesta ja vastaavasti miten meikkaamaton ihminen kokee itsensä ilman meikkiä.. Eli annetaan vähän eri näkökulmia ihmisille siitä, millaisena itsensä voi nähdä meikin kanssa tai ilman. Meikissä voi tuntea olonsa myös rumaksi ja epäkotoisaksi, kuten Saga omassa tarinassaan kertoo.

Haastattelu tehtiin loka-marraskuun tienoilla ja lehti ilmestyi kauppoihin toissapäivänä 19.12.2013.

En ottanut jutusta nyt mitään lähikuvaa, mutta jos joku haluaa tuon lukaista, niin kannattaa käväistä kaupassa lukemassa..

Koska nykynuoriso tuntuu olevan hyvin epävarma itsestään, on kiva päästä kertomaan oma näkökulma meikkaamiseen liittyen, joka monelle tuntuu olevan kummallinen piikki persuksissa. Jotkut tuntuvat meikkaavan vain siksi, kun kaveritkin meikkaa ja koetaan paineita omasta ulkonäöstään. Itse tietysti pidän meikkaamisesta ja tunnen olevani meikit naamassa oma itseni, vaikka tietystikään meikittä oleminen ei mikään ongelma ole missään nimessä. Goottikulttuurissa meikkaaminen on aika iso juttu osittain, sillä sen avulla korostetaan omaa persoonallisuutta, kuten itse esimerkiksi teen. Sagan tarina oli kivaa lukea, sillä hän taas tuntee olevansa meikit naamassa joku muu - vaikkakin toisinaan saattaa jotain pikkujuttuja kokeillakin.

Olin todella otettu siitä, että juuri minua kysyttiin tähän juttuun mukaan, tämä oli todella kiva kokemus vaihteeksi!

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Itämaisen tanssin pikkujoulut

Tänä vuonna ryhmämme järjesti ensimmäistä kertaa pikkujoulut Akaan Alibaba ravintolassa. Ohjelmassa oli ruokailu sekä tanssiesityksiä. Pikkujouluihin otti osaa noin 24 ihmistä, mikä mielestäni on aika paljon, kun tila oli varattu 30 hengelle.

Esiintymässä oli minun lisäkseni opettajani Anja Rauta ja Terhi Saarinen sekä Akaan opistolla hieman vauhdikkaampaa itämaista tanssia opettava Suvi-Inkeri Koivula, jonka tanssityyliin ihastuin täysin ja kieltämättä olisi hienoa päästä hänen oppiinsa. Suvi-Inkeri tanssii ehkä hieman eritavalla kuin mihin itse olen oppinut, joten uudenlaisen tyylin oppiminen oli hienoa. Suvin tanssi oli iloista, räväkkää ja vauhdikasta, mutta silti todella miellyttävää katsottavaa. Jospa sitä syksyllä ehtisi hänen tunneilleen..

Itse esitin juhlassa kolme tanssia, joista yksi oli soolo ja kaksi duoa Terhin kanssa. Soolo oli Saara Lehdon kurssilta oppimani baladi.

Kuvaaja: Olli Nykänen

Ravintola oli hyvin haasteellinen paikka tanssia, sillä tilaa oli ehkä 1,5m joka suuntaan, mikä on todella pieni alue tanssia, etenkin sellaiselle koreografialle, jossa oikeastaan pitäisi liikkua ainakin 10 metriä joka suuntaan.. Noh, tulipahan harjoiteltua pienessä tilassa tanssimistakin. Pääasia, että tanssit sujuivat siltikin ihan hyvin. Enoni kuvasi sooloesitykseni videolle ja lisäsin sen Youtubeen, jotta sen halukkaat voivat vilkaista. Videon laatu on kyllä vähän niin ja näin. Kuva on aika pimeä ja musta pukuni sulautuu siihen aika "mukavasti" ja siksi tanssia on ehkä hankala seurata.. Mutta menkööt!

KLIKKAA VIDEOON TÄSTÄ!

Kaiken kaikkiaan pikkujoulut onnistuivat hyvin. Tunnelma oli korkealla koko ajan ja yleisö mukana - kuten pitääkin. Virallisten tanssien päätyttyä kutsuimme myös yleisön "lavalle" tanssimaan ja viimeistään siinä vaiheessa tajusi, miten intohimoisia me itämaista tanssia tanssivat ihmiset olemme. En tiedä, milloin olisin törmännyt yhtä mukavaan tanssihenkeen kuin tässä lajissa..

torstai 12. joulukuuta 2013

Millaisia ihmisiä keikoilla pyörii?

Metallimusiikin keikoilla ja festareilla on usein tietynlaisia ihmisiä, jotka ihastuttavat, kauhistuttavat, ärsyttävät tai naurattavat. Tässä listaus heistä! Älkää ottako tätä liian tosissaan, tämä on ihan vitsipohjalta tehty - itsekin täytän muutaman tyypin kriteerit.

1. Ylipukeutunut
Ylipukeutunut tai ylipukeutuneita tyyppejä löytyy jokaiselta keikalta vähintään se yksi kappale, yleensä sellaisen bändin keikalla, joka soittaa hieman kevyempää musiikkia. Ylipukeutunut näyttää siltä, kuin olisi tyystin väärässä paikassa väärän bändin keikalla.Ylipukeutuneella on yleensä viimeisen päälle releet päällä: muovia, korsettia, platform kengät ja hiuslisäkkeet, kun muilla faneilla on päällään arkivaatteet. Ylipukeutunut on yleensä yksin tai hänellä on se muutama kaveri tai poikaystävä suojanaan ja hänestä otetaan kuvia 99% varmuudella, sillä on hän niin fabulous. Yleensä hiljainen tyyppi, jota kaikki jäävät toljottamaan. Mikäli ylipukeutunut liikkuu kavereidensa kanssa, hänen kanssaolijat jäävät hänen varjoonsa. 

2. Troo-fanityttölauma
Iso lauma fanityttöjä, jotka ovat jonottaneet aamu kuudesta saakka keikkapaikan tai festarin porteilla oli sää mikä tahansa. Satoi räntää tai vettä, tytöt ovat silti paikan päällä ensimmäisinä heti aamuyöstä. Fanitytöt kiertävät yleensä ympäri Suomea lempibändinsä perässä ja keikoilla saavat yleensä bändien jäsenien huomionkin itseensä kaikenmaailman plakaateilla ja pelleilyillä. Fanityttölauma saa myös jokaisella keikalla joko bändin nimmarit, rumpukapulat tai muuta tavaraa ja mainostavat sitä sitten joka paikassa seuraavat kolme vuotta. Fanityttölauma on yleensä se joukko, joka ottaa ihmisiä eniten pannuun. Odottavat eturivissä koko päivän lempparibändiään, aina laulajan edessä. Ovat joko täysi-ikäisiä parikymppisiä tai teinejä.

3. Häiriköijät
Häiriköijät huutelevat yleensä sitä loppuunkulutettua " Soittakaa Paranoid!"ia tai muuten kiusaavat muita faneja. Yleensä he ovat niitä, jotka tönivät ja yrittävät viedä toisten paikkoja ja riehuvat ylidramaattisesti. Tämän vuoksi heidät yleensä joko poistetaan keikkapaikalta tai saavat vähintään järkkäreiltä varoituksen.

4. Moshpittaajat
Kuuluvat osittain häiriköijiin. Pittaavat ja näin ollen ärsyttävät pittaamisesta pitämättömiä. Kuuntelevat lähes poikkeuksetta Stam1naa, Mokomaa, Lamb of Godia ja vastaavia bändejä, joiden keikoilla on aina pakko pitata. Ulkonäöltään yleensä rässiliivisiä ja maastohousullisia kavereita joko pitkällä tai lyhyellä tukalla.

4. Lähentelijät/känni-ääliöt
Eräs häiriköijien alalaji, mutta eivät varsinaisesti aiheuta häiriötä. Kännääjät yleensä tulevat juttelemaan tuntemattomille ihmisille typeriä, toisinaan yrittävät jopa iskeä. Tunkeutuvat eturiviin lasiensa kanssa tai viettävät kaiken ajan kalja-alueella, eivätkä pahemmin bändejä katsele. Hoippuvat illan päätteeksi kotiin tai lähimpään pubiin, yleensä jälkimmäiseen.

5. Nörtit
Nörttejä esiintyy aina powermetal bändien keikoilla. Nörteillä on aina lasit ja he ovat aika varmasti lukiolaisia. Nörteillä on yleensä Iron Maidenin tai vastaavan bändipaita ja he katselevat keikkoja yleensä hissukseen takarivissä päätään nyökytellen tai vaihtoehtoisesti eturivissä paikallaan seisten.

6. Tavikset
Näitä on aina paikalla. Tavikset näyttävät siltä kuin eivät kuuluisi ollenkaan porukkaan ja jäävät siksi yleensä täysin huomiotta. Kuuluvat yleensä kännääjiin tai häiriköijiin.

7. Kuvaajat
Kuvaavat jokaisen hetken keikasta erinomaisella järjestelmäkamerallaan tai muuten vaan kalliilla digikameralla, tai vaihtoehtoisesti erittäin huonolla sellaisella. Ärsyttävät niitä, jotka eivät sillä hetkellä satu kuvaamaan. Pitävät irc-galleriassa tai Facebook sivuillaan ylpeinä keikkakuvakansiotaan, jossa on lähes aina eturivistä otettuja hyvälaatuisia kuvia tai vaihtoehtoisesti kaukaa otettuja, pikselimössöisiä kuvia. Kuvaajat yleensä merkkaavat ylös kaikki mahdolliset käydyt keikat kuvakansion esittelyosioon.



8. Ulkoalueella olijat
Eivät koskaan osta tai ostavat hyvin harvoin lippuja festareille, mutta istuskelevat ulkoalueen puolella kaljaa kitaten ja musiikkia kuunnellen ja sanovat silti olleensa festareilla. Ulkoalueella olijat yleensä haukkuvat pääesiintyjiä ja kertovat, etteivät ostaneet lippua festarille, kun bändit ovat niin paskoja. Silti he notkuvat festarialueen ulkopuolella pääporttien läheisyydessä koko päivän kaveriporukkansa kanssa.

9. Teinit
Teinit ovat yleensä hyvin suosittujen bändien keikoilla. He kuuluvat yleensä fanilaumoihin tai sitten liikuskelevat yksin ympäriinsä. Teinit tunnistaa yleensä pandamaisista rajauksista ja hieman emomaisesta fiiliksestä. Osa voi olla hieman animehörhöön menevää. Ovat yleensä tyttöjä.

10. Yksinäiset
Yksinäiset ovat nimensä mukaisesti aina yksin. He eivät pelkää lähteä keikkailemaan yksin ja yleensä tulevat paikalle jostakin hyvin kaukaa. Yksinäiset voidaan jakaa sosiaalisiin tai antisosiaalisiin. Osa siis kaveeraa random ihmisten kanssa saaden näin uusia kavereita tai vastaavasti he voivat vain kökötellä nurkissa yksinään puhelintaan näpräten. Saattavat myös olla eturivin ihmisiä. Yksinäinen voi olla teini, kuvaaja, joskus jopa ylipukeutunut.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Matkiminen

Matkimiseen liittyviä postauksia en ole tainnut kovin moneen törmätä bloggaajan "urani" aikana, joten päätinpä asiasta kirjoittaa. Aihe tuli mieleeni toisessa blogissani, jossa pohdin piirtotyyliin liittyvää "matkimista". Puhun matkimisesta hapsuissa, sillä itse käsitän matkimisen vähän eri tavalla kuin miten se yleensä käsitetään.

Minua on haukuttu matkijaksi muutamia kertoja, ei onneksi kovinkaan usein. Ensimmäinen mieleeni tuleva matkijaksi haukkumistilanne tapahtui ylä-asteella. Kuten osa lukijoista varmaan muistaa postaukseni liittyen kiusaamiseeni, muistavat varmaan myös maininneeni tuolloin olleeni koulun ainut gootti parin muun tytön ohella. Kaksi näistä tytöistä oli vuotta kahta vanhempia ja yksi oli rinnakkaisluokallani. Toinen näistä vanhemmista tytöistä kommentoi minulle joskus törkeyksiä irc-galleriaan, mm. haukkui, kuinka matkin rinnakkaisluokallani ollutta troo-goottia kaikilla mahdollisilla tavoilla. Hämmennyin, sillä kyseessähän oli ainoastaan kuiturastat, jotka olin sattunut laittamaan päähäni pari viikkoa sen jälkeen, kuin tämä kyseinen suosittuihin tyyppeihin kuuluva troo-ihminen. Koska itse kuuluin niin sanotusti pohjasakkaan, minulla ei näköjään olisi saanut olla minkäänlaista oikeutta pukea samantapaisia vaatteita ylleni kuin tämä rinnakkaisluokkalaiseni, vaikkei minulla ollut minkäänlaista tarkoitusta saatika motiivia "matkia" häntä. Jotta mieleni ei olisi jo moisista huhuista loukkaantunut, tuli tämä rinnakkaisluokkalaiseni tokaisemaan erääseen rastatukkakuvaani " Just. Sullaki rastat." ja perään armottomat mielenosoitushymiöt.

Ensimmäisiä rastaherutuskuviani.

En tiedä saiko kukaan selvää tuosta sekavasta sönkötyksestäni, mutta pointtini oli siis se, että on se jännä, miten ihmiset tuntuvat saavan kauhean hepulin mitättömistä asioista. Tietystikin näiden haukkujien tarkoitus oli puolustaa omaa muka-niin-pirun-uniikkia tyyliään, koska pelkäsivät siitä tulevan muotia koulumme hameväessä. Kyseiset tyypit eivät vain koskaan tulleet ajatelleeksi, että on olemassa saman tyylisuunnan edustajia, jotka ovat ottaneet vaikutteita aivan eri asioista kuin mistä he kuvittelivat minun niitä ottaneen, vaikka sinänsä samantyylisiä oltiin. Kauheinta ja ehkä naurettavinta tässä hommassa oli se, että kyseisien ulinoiden jälkeen en enää uskaltanut rastoineni kouluun mennä, vaan pistin ne ainoastaan viikonloppuisin ja lomilla päähäni, silloin, kun ei tarvinnut pelätä rumia kommentteja. En käsitä, miksi ihmeessä menin kuuntelemaan kyseisien ihmisten moitteita siitä, miten minun pitäisi löytää oma vaate- ja hiusmaku, eikä matkia muita.. Kun helkkari soikoon minun vaate- ja hiusmakuni oli juuri sellainen kuin olin koulussakin näyttäytynyt!

Tuon vanhemman tytön ja rinnakkaisluokkalaiseni sättimiset jäivät onneksi pariin kertaan, mutta sen sijaan sain aina kuulla itsestäni typeriä lempinimiä heidän kavereiltaan, mm. "hevi-Satu" ja "wannabe-gootti" jne, kun taas näitä "suosittuja gootteja" kutsuttiin oikein gootti-etuliitteellä ja heidän tyyliään kehuttiin milloin opettajien ja milloin kavereiden suunnalta. Näin aikuistuneena minulle on ihan yksi ja sama kuinka ihquna goottina kukakin minua pitää, mutta teininä tuo suorastaan vitutti, kun minua ja tyyliäni ei koskaan otettu vakavasti, vaan sen kuviteltiin olevan kopio näiden suosittujen pukeutumistyylistä, vaikka asia näin ei todellakaan ollut. Tyyliäni pilkattiin moneen otteeseen, mutta se ei saanut minua lannistumaan minun totuttua ilkeisiin kommentteihin. Pääasia kuitenkin oli musiikki ja oma ajatusmaailma, vaikka ulkonäkö on hyvin tärkeä asia ainakin minulle. Pilkkanimitykset loppuivat kuitenkin 9-luokan lopulla, kun nämä troo-gootit muuttuivatkin taviksiksi kuin yhdessä yössä.

Toinen mieleeni jäänyt matkimisdraama onkin aivan lähimenneisyydestä. Värjättyäni hiukseni pinkeiksi, sain heti kommenttia, joissa minun väitettiin matkivan eräitä tiettyjä bloggaajia vain sen vuoksi, että minulla sattui olemaan sama hiusväri kuin heillä. En asiasta jaksanut ottaa itseeni, kun mitään syytä ei ollut. Halusin hiuksiini vaihtelua ja räväytin yhdellä lempiväreistäni. Lähinnä kyseiset ihmettelyt ja kyseenalaistamiset ihmetyttivät, sillä ei kukaan voi kieltää ketään hiuksiaan värjäämästä millaiseksi haluaa, eikä tietyllä hiusvärillä värjääminen tarkoita automaattisesti sitä, että matkisi jotakin toista ihmistä. Ziisus. Sama jos kerrot ostaneesi jonkun paidan kaupasta, pitäisi heti olla antamassa creditsejä ja kumartelemassa jollekin toiselle siitä hyvästä, että kyseisen vaatteen uskalsit ostaa ja vieläpä samasta kaupasta! Toki, ehkä on kohteliasta kertoa, keneltä on idean johonkin asiaan saanut, mutta mielestäni kuitenkin jokainen saa kaupasta ostaa mitä haluaa ilman, että siihen pitää ensin kysyä lupa joltakin suositummalta tai jopa kaverilta... Itse kun olen kuvitellut, että bloggaajat nimenomaan haluavat jakaa vinkkejä hyvistä vaateputiikeista ja antaa vinkkejä kaikenmoisiin asioihin - sitten niitä vinkkejä ja niksejä ei kuitenkaan saisi kukaan lukija käyttää.

Omat kokemukseni matkimisdraamoista on aika pienet, mutta silti sangen mieleenpainuvat. Kaveripiirissäni matkimisdraamoja ei onneksi ole ollut - ainakaan sellaisia, mihin itse olisin liittynyt johtuen varmaankin ihan siitä, että suurin osa kavereistani edustaa tyystin erilaista tyyliä kuin itse edustan. Sen sijaan erityisesti goottikulttuurissa, kun bloggaajia on suht vähän verrattuna muun tyylisuunnan edustajiin, olen huomannut tietynlaista kateutta ja närää siitä, jos joku sattuu ostamaan samanlaisen korsetin kuin joku toinen goottiblogisti, tarkoittaen nyt lähinnä omaa tapaustani. Ns. "tavisblogeista" sen sijaan en tiedä mitään, kun en ole sellaisia seuraillut kovinkaan aktiivisesti.

Millaiseksi sitten itse matkimisen käsitän? Toisen ihmisen identiteetin kopioimisena. Yritetään olla kuin joku toinen kopioimalla selkeästi ihminen pukeutumistyyliä, kirjoitus- ja puhetapaa myöten ja yritetään elää samanlaista elämää kuin toinen ihminen - saatetaan käyttää jopa samaa nimeä. Sen sijaan vaikutteiden ottaminen on mielestäni pienten yksityiskohtien liittämistä omaan tyyliin, vaikkapa nyt pukeutumiseen tai piirrustustyyliin. Aika suuri ero omasta mielestäni, neh? Mielestäni matkijaksi haukkuminen on aika kummallista, kun kuitenkin kaikki ihmiset ottavat aina jostain asioista vaikutteita oli se sitten omat vanhemmat, julkkikset tai omat kaverit. Osa vaikutteista voi tulla ihan tiedostamatta, eikä niille sen pahemmin voi mitään. Monelle ihmiselle tuntuu olevan helppoa sanoa jonkin julkkiksen olevan suuri inspiraatio vaikkapa omaan pukeutumistyyliin, kun taas tavistallaajasta otetut vaikutteet luetaan heti matkimiseksi ja kauheaksi asiaksi, joka on noloa ja niin ei saisi tehdä. Miksi ihmeessä?

Onko teillä kokemuksia "matkimisesta"? Onko teitä "matkittu" tai onko teitä haukuttu matkijaksi? 

maanantai 25. marraskuuta 2013

Terveisiä koulusta!

En ole pitkään aikaan kirjoittanut blogiini mitään koulunkäyntiini liittyen, joten olkoot tämä postaus pyhitetty kyseiselle aiheelle.

Kuten tiedättekin, opiskelen parturi-kampaajaksi täällä kotikaupungissani aikuisopiston puolella toista ja viimeistä vuottani. Koska aikuisopiskeluun ei sisälly niin sanotut yleisaineet, kuten äidinkieli ja muut tällaiset, on opiskeluaika näin ollen vuoden lyhyempi kuin vaikkapa nuorisopuolella. Siksipä opiskelutahtimme on hieman ripeämpi ja ensimmäinen vuosi menikin pitkälti uusien asioiden opettelussa.

Hiusalan opiskelu on ollut todella mielenkiintoista ja olen siitä hyvin innostunut, ehkä jopa enemmän kuin aiemmasta kosmetologin ammatistani. Hiusala on ehkä inasen haastavampi, sillä tällä alalla työnsä lopputuloksen näkee heti - kosmetologi puolella tulokset saattavat näkyä vasta kuukausien päästä. Tämän puolentoista vuoden aikana olen oppinut hirveästi asioita ja nyt tuntuu ihan oudolta ajatella, että noin kaksi vuotta sitten olin täysin tietämätön hiusväreistä ja leikkaamisesta, hyvä kun tiesin edes, millaista shampoota pitäisi käyttää millekin hiuslaadulle ja miksi. Hiusalan ansiosta olen myös hirmuisen kiinnostunut kosmetiikan kemiasta eli näin selkeämmin sanottuna siitä, mitä esimerkiksi jokin shampoo, hoitoaine tai muotoilutuote sisältää ja ennen kaikkea mitä hiukselle ja hiuspohjalle todellisuudessa voi tehdä ja miten tunnistaa harhaanjohtavat markkinointikeinot. Kemia ja teoriapuolen viedessäni minua mennessään, on kokeisiinkin lukeminen suorastaan taivaallista, kun pääsee kirjoittamaan asioista, joista tavalliset kuluttajat eivät tiedä välttämättä mitään. Kun teoriatietoa on, on oma ammattiylpeyskin paljon korkeampi. Tällä alalla (sekä ylipäätään kauneusalalla) teoria-osaaminen on äärettömän tärkeää, sillä ilman sitä ei pitkälle pötkitä.

Koska teoria- ja kemia-asiat ovat niin mielenkiintoisia, olen pari kertaa pysähtynyt ajattelemaan mahdollisia jatko-opintoja. Josko sitä lähtisi opiskelemaan ammattikorkeakouluun estenomiksi, joka siis näin yksinkertaisesti selitettynä on perehtynyt enemmän juurikin tähän teoria- ja kemiapuoleen. Haaveeni estenomi-opiskeluista kuitenkin tyssäävät kuin seinään muistaessani, miten ärsyttävää on väkertää jatkuvasti armottomia esseitä ja muutenkin se hirveä vaiva läksyjen suhteen on niin hermoja raastavaa (lukio aikoja lämmöllä muistaen..).


Opiskelujeni aikana olen myös löytänyt omat suosikki- ja inhokkityöt. Rakastan hirveästi tehdä värejä ja minua koulussa välillä sanotaankin vitsillä "Elumen-asiantuntijaksi", sillä olen ilmeisesti luokkani ainut, joka on kyseiseen suoravärisarjaan perehtynyt niin paljon. Suoraväritkään eivät ole niin yksinkertaisia kuin kuvitellaan, vaan niidenkin kanssa saattaa joutua pelaamaan riippuen käsiteltävästä hiuksesta. Ylipäätään erilaisten värien luominen on todella kivaa, kun saa samaan aikaan haastaa itsensä että myös toteuttaa omia suunnitelmiaan ja ennen kaikkea rentoutua ja antaa pienen sisäisen taiteilijasielun tehdä tehtävänsä. Olen myös huomannut, että aina ei tarvitse tehdä tylsää yksiväristä ruskeaa, vaan voi taiteilla useampien sävyjen kanssa - jopa kolmea neljääkin yhtä aikaa ilman, että lopputulos on sotkuinen. Värejä katsellessa ja inspiraatiota hakiessa sitä usein törmää ajatukseen siitä, että " olisipa kiva kokeilla tuollaista väriä" ja viime aikoina olen hirveästi haikaillut vaalean värin kokeilua. Saa nähdä, aionko uhkaukseni toteuttaa, kun kuitenkin tästä pinkistäkin tykkään hirveästi.

Kuten jo aiemmin mainitsin, kivoja juttuja ovat myöskin teoria-asiat ja ainesosien tulkitseminen ja muut kemia-asiat, sekä muotoilutuotteiden käyttäminen. Ennen alalle tulemista, en ollut koskaan tiennyt, miten esimerkiksi hiusvahaa käytetään ja miten paljon erilaisia tuotteita onkaan olemassa. Pidän myös pesujen tekemisestä, vaikka niitä kovin moni aliarvostaakin. Pesutapahtuma on kuitenkin se hetki, jolloin luodaan asiakkaaseen luottamuksen tunne ja ensivaikutelma - hyvät otteet saavat asiakkaan rentoutumaan ja luottamaan, kun taas hiveleminen ja koskettamisen pelko viestittävät asiakkaalle jotakin ihan muuta. Vaikka itse olenkin aika harvasanainen, viestitän itsevarmuuteni ja luottamukseni asiakkaalle käsieni kautta ja se kannattaa, sillä saan asiakkailta lähes aina kehuja hyvästä hieronnasta.

Omia inhokkitöitäni puolestaan ovat kampaukset, sillä en niitä yksinkertaisesti osaa tehdä mitenkään huippuhyvin. Olen vielä aivan käsi tekemään sileitä pintoja ja keksimään mitä kummallisimpia kampausvirityksiä ja yleensä päädynkin tekemään hyvin yksinkertaisia, mutta kuitenkin jollain tapaa näyttäviäkin kampauksia. Teknisesti en kampausten suhteen vielä mikään haka ole todellakaan, mutta sen voin sanoa, että viimeisimmässä työssäoppimispaikassani olen oppinut sentään föönaamaan ja siitä saankin yleensä opettajiltakin kehuja. Jospa sitä joskus vielä oppisi tekemään sileitä ja hyvin pitäviä kampauksia, eikä aina toistaa niitä samoja sekametelisoppia, mitä tähän asti olen kokeillut. Kampaustekniikoista ehdoton inhokkini on painetut laineet, joita en vain osaa tehdä mitenkään päin. Niiden harjoittelu ei ole edes hauskaa ja tuppaan luovuttamaan jo heti ensimmäisten yritysten jälkeen.. Pitäisi ottaa tässä kampaus asiassa itseään niskasta kiinni.



Hiusten leikkaamisesta minulla ei vielä oikein ole varsinaista mielipidettä, enkä osaa sanoa, luettelenko sen suosikki- vai inhokkijutukseni. Leikkaaminen on todella kivaa, jos on varma siitä, mitä tekee, mutta toisaalta taas se on hyvin turhauttavaa, jos jostakin asiasta ei ole varma. Leikkaaminen ei todellakaan ole niin yksinkertaista touhua kuin miltä se saattaa näyttää - jokainen poikkileikattu hius vaikuttaa lopputulokseen. Myös hiuksen vetäminen ja leikkaaminen tietyssä suunnassa voi vaikuttaa lopputulokseen ja siihen, miltä leikkaus näyttää.

Löytyykö lukijoista hius- tai kauneusalan opiskelijoita tai onko joku vastavuoroisesti harkinnut alalle lähtemistä? 

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

MYYTÄVÄÄ!

Myynnissä olevia juttuja, joita ei ole tullut käytettyä. Myyn vaatteita myös Goottikirppiksellä Facebookissa, mutta niitä saa täältäkin kautta kysellä. Hinnoista saa tinkiä. Tuotteisiin sisältyy postikulut!

Ostakaa nää pliis nurkista pois. Itse näitä enää koskaan tulen käyttämään. Osasta luovun ihan siksi, ettei enää vuosien ainaka kertyneiden kilojen takia enää mahdu päälle ja osan taas käytönpuutteen takia. Kaikki myynnissä olevat tuotteet ovat kunnoltaan hyviä ja jos eivät ole, niistä on maininta erikseen. Lisäkuvia saa pyytämällä.


Cyberdogin ihana minihame. Ollut käytössä muutaman kerran, joten kunto on hyvä. Sivussa pieni vetoketju ja edessä lukot. Kangas ei jousta. 
Koko S
vy: n. 78cm (hame asettuu suunnilleen navan alapuolelle!!)
pituus lyhimmästä kohtaa 29cm
Hinta: 40e (sis. postikulut)


Perus pvc-rintsikat ilman mitään toppauksia. Sopivat A-kupille (lapussa lukee koko 10). Olkaimia voi säätää. Ostettu täältä, mutta jääneet käyttämättä. Hyväkuntoiset.
Hinta: 10e (sis.postikulut)

Ginatricotista aikanaan ostetut hopeiset paljettilegginsit. Haaroista jonkun verran kuluneet, muttei mielestäni mitenkään pahalla tavalla. Kunto ok.
Koko M ja vastaa mielestäni ihan hyvin sitä, menee S kokoisellekin.
Mittoja:
Vy: 70cm, venyy 5cm
reisi: 40cm (venyy useamman sentin)egginseistä
Hp. 10 e (sis. postikulut) Maksoivat uusina lähes 30 euroa, joten lähtevät halvalla.

Myynnissä Burleskan viininpunainen, kiristykseen sopiva korsetti. Korsetti on kuvaa vastaava, mutta ilman tuota korua rusetin päällä. Korsettia on pidetty max 4 kertaa, joten on hyväkuntoinen. 
Koko 22 (menee S-M kokoiselle hyvin)
Hinta: Maksoi uutena satasen, joten pyydän tästä 45e sis. postikulut


TÄSTÄ klikkaamalla pääset Goottikirppiksellä olevaan myyntikansiooni.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Tanssillinen historiani

Psst. Tuossa vähän aika sitten päättyi äänestys seuraavasta mahdollisesta videopostauksesta ja sen voitti My Day x) Aiheesta vireota lähitulevaisuudessa, jahka saan päätettyä sopivan päivän videon otolle.

Mutta aiheeseen...

Itämaisen tanssin harrastamisesta olen puhunut teille useaan kertaan täällä blogissa ja tällä kertaa ajattelin hieman avata teille ns. tanssillista historiaani eli sitä, mitä muita lajeja olen tässä vuosien mittaan harrastanut.

JOUKKUEVOIMISTELU


Kuva otettu randomilla jostain. Mutta tässä näkee osan joukkuevoimistelussa käytettävistä välineistä - keilat ja vanne.

Joukkuevoimistelu ei nyt varsinaisesti tanssia ole, mutta se oli suuri askel tanssin maailmaan. Aloitin joukkuevoimistelun hyvin nuorena, noin 4-5 vuotiaana ja ehdin sitä harrastamaan melkein kolmanteen luokkaan saakka. Kisasimme moneen otteeseen ympäri Suomea ja kerran pääsimme ihan sijoituksillekin asti (olimme muistaakseni SM-kisoissa kuudensia, mikä on aika hyvin mielestäni). Joukkuevoimistelun aikana olin tosi notkea ja sain taivuteltua itseni moniin eri asentoihin, joihin ei nykypäivänä ole toivoakaan. Näiltä ajoilta minulle kytkeytyi myös pakollinen venyttelyn tarve ja jos venyttelemään alan niin yleensä teen sitä pitkään ja mielelläni. Joukkuevoimistelun takia pidän myös enemmän haastavasta liikunnasta, koska kyseinen laji tarjosi sitä kyllä paljon.

Joukkuevoimistelussa käytetään erilaisia välineitä, joista itse pääsin taiteilemaan narun kanssa. Sen verran nuoria olimme, että pallo olisi ollut seuraava "vaihe", mutta koska ohjaajamme ihastuivat aerobiciin ja muuttivat näin ollen ryhmämmekin aerobiciksi, lähdin vetelemään, koska aerobic on ehkä yksi niistä lajeista, joita en ole koskaan voinut sietää.


BALETTI


Balettiaikoina pääsin tutustumaan "kärkkäreihin" eli balettitossuihin. Harjoituksissa ja esiintymisissä kärjiltä ei saanut tulla alas ellei veri valunut tossuista läpi..

Joukkuevoimistelun muututtua aerobiciksi, siirryin balettiin kaverini innostamana. Baletti oli ihan mielenkiintoista siihen pisteeseen saakka, että minua alettiin kiusaamaan (sekä ryhmän sisällä että ulkopuolella) ja näin ollen aloin vihaamaan koko lajia. Balettia harrastin ylä-asteen alkutaipaleisiin saakka, enkä kyllä noita aikoja muistele pahemmin lämmöllä ollenkaan. Baletti kuitenkin opetti minulle kärsivällisyyttä, kivunsietoa ja käsienkäyttöä, josta voinkin jonkinlaisen kiitoksen tälle lajille suoda.

STEPPI

Stepistä en löytänyt kunnon kuvaa mistään, mutta kyseessä on siis laji, jossa oleellista on lattian kolistelu kengillä, joiden päkiöissä on metalliset kappaleet, joiden avulla ääni sitten syntyy. Steppi oli osana balettia ja se oli eräänlainen sivuaine. Stepissä meillä oli maailman kivoin opettaja, mutta stepistä itsessään en kyllä koskaan pitänyt. Laji on mielestäni hauska, mutta en kyllä koskaan ajatellut haluavani harrastaa sitä lopun ikääni.. Steppi jäi kuvioista pois samalla, kun lopetin baletin.

JAZZ



Jazz oli myöskin baletin "sivuaine", joka oli näistä kolmesta lajista ehkä se kaikista kivoin. Jazz oli mielestäni kivaa, koska siinä sai olla luova ja koreografiat olivat aina erilaisia. Opettaja meillä vaihtui pari kertaa, mutta se ei menoa haitannut. Jazz taisikin ehkä olla kimmoke menevämpiin tansseihin, koska baletin lopetettuani halusin alkaa harrastaa jotakin omasta mielestäni oikeasti tanssia, sellaista, missä ei tarvitsisi koko ajan miettiä, vaan sais tanssia.. Ja niinpä siirryin showtanssin maailmaan.

SHOWTANSSI



Showtanssi on aika monimuotoinen laji, koska se kattaa aika laajan skaalan erilaisia tansseja. Pääosin ne ovat yleensä viihdyttäviä, eivätkä ne käsittääkseni edusta mitään tiettyä tanssilajia. Showtanssia harrastin parisen vuotta, muistaakseni ylä-asteen loppupuolelle saakka. Aloitin showtanssin harrastamisen erään kaverini kanssa ja tässäkin lajissa pääsimme heti kisaamisen makuun. Showtanssi "urani" aikana ehdimme käydä yksissä kisoissakin Vihdissä, jossa menestys ei kyllä hääppöinen ollut - meillä oli nimittäin yllämme siniset polkkamalliin leikatut peruukit ja aivan naurettava musiikki jostain kivikaudelta. Showtanssi oli ihan kivaa, mutta kyllästyin siihen aika äkkiä, koska opettajamme keksi ryhmällemme vain "muka niin hauskoja" tansseja, joita sai hävetä silmät päästään aina, kun niitä jouduimme esittämään.

NYKYTANSSI



Nykytanssiin hurahdin oikeastaan alunperin siksi, että sitä kutsutaan baletin vastalauseeksi - jalat ja nilkat saavat olla koukussa ja ryhtikin saa välillä olla huono. Nykytanssista pidin aivan mielettömästi, sillä meillä oli ensinnäkin hyvä opettaja ja tosi hyvät koreografiat. Aina, kun nykytanssiryhmämme kanssa esiinnyimme, saimme hirveästi kehuja ja meistä tykättiin tosi paljon - kiitos hyvän opettajamme. Nykytanssia harrastin pari vuotta, mutta senkin jouduin valitettavasti lopettamaan, kun opettajamme ei enää pystynyt ryhmäämme vetämään. Vielä nykyisinkin haaveilein nykytanssin harrastamisesta, mutta en kyllä lähde sille tielle enää, ellei paikalliseen kurssiohjelmistoon tule juuri tämän suosikkiopettajani opettamaa kurssia. Nykytanssissa sai pitää hauskaa ja siellä sai kuitenkin haasteita.

HIP HOP


Tämä laji tuskin esittelyjä kaipaa. Hip hopin harrastamisen aloitin oikeastaan erään kaverini mieliksi ja ihan kokeilumielessäkin. Laji oli kyllä aika mielenkiintoinen ja todella, todella haastava. Hip hopia harrastin vuoden verran ja tästä ei itse asiassa ole kauaakaan, nimittäin hip hopin aloitettuani, olin ehtinyt harrastaa itämaista tanssia jo kaksi vuotta. Hiphop ryhmän kanssa esiinnyin kerran suurella häpeällä, koska en ensinnäkään osannut tanssia tätä tanssia mitenkään luontevasti, vaikka kuinka yritin, eikä laji tuntunut yhtään omalta.. Saatika sitten, että puolet ryhmästä jaksoi aina taivastella sitä, että mitä ihmettä gootti tekee hip hop maailmassa. Sitä saatoin itsekin ihmetellä, mutta tulipahan kokeiltua!

ITÄMAINEN TANSSI



Ah, lempilapseni. Itämaisen tanssin maailmaan hyppäsin kaverini innostamana muistaakseni vuonna 2007-2008. Olimme katselleet Shakiran joitakin tanssivideoita ja halusimme ehdottomasti aloittaa lajin harrastuksen. Itse en niin Shakiran musiikista välitä, mutta ihastuin tyyliin, jolla hän tanssi (joka siis muuten ei pätkääkään itämaista tanssia ollut). Ensimmäiselle alkeistunnille mentyäni yllätyimme siitä, että tanssi olikin ihan erilaista kuin videoissa, mutta se olikin paljon parempaa! Innostuin kuitenkin tanssista heti alkurysäyksestä niin paljon, että sitä on tullut harrastettua nyt 5-6 vuotta. Itämaisessa tanssissa yhdistyvät ne elementit, joita aiemmista lajeista kaipasin: naisellisuus, haastavuus, luovuus ja hauskanpito. Missään muussa lajissa en huomannut näiden elementtien yhdistyvän niin hyvin kuin itämaisessa tanssissa, josta on minulle tullut eräänlainen elämänsuola. Tätä lajia jaksaa harjoitella ihan kotonakin hyvän musiikin tahdittamana, enkä koskaan ole jaksanut muihin lajeihin panostaa yhtä paljon kuin tähän ja siksi voisinkin sanoa, että olen tässä lajissa ihan hyväkin.

Minkälaisia tanssiharrastustaustoja teiltä muilta löytyy? Löytyykö listasta samoja lajeja vai oletteko itse kokeilleet joitain muita lajeja? 

torstai 7. marraskuuta 2013

Kauneusalan pimeäpuoli

Tämä aihe on puhututtanut jo pitkään milloin mediassa, Facebook yhteisöissä ja milloin missäkin.. Nimittäin se, mitä kauneusalalla nykyään tapahtuu. Hirveästi puhutaan siitä, miten paljon kotitekijät ovat lisääntyneet ja miten moni firmakin kiertää veroja vaivihkaa. Entäpä, miten kuluttajat ja itse ammattilaiset suhtautuvat kauneusalan turvallisuuteen? Tekstin tarkoituksena ei ole vihjoa kenellekään mitään henkilökohtaisesti, vaan enemmänkin pistää kuluttajia ja miksei ammattilaisiakin miettimään omaa suhtautumistaan tähän harmilliseen asiaan. En myöskään väitä itse olevani mikään kauneusalan expertti, sillä olen toisinaan joutunut itsekin pohtimaan omaa osaamistani ja sitä, miten paljon todellisuudessa välitän tästä kyseessä olevasta asiasta.

Itse koulutettuna kosmetologina ja tulevana parturi-kampaajana tämä aihe on mietityttänyt pitkään. Meneekö oma opiskelu ja hirveä vaivannäkö kouluttautua ammattilaiseksi, kun kuitenkin kuluttajat haluavat maksaa kauneudenhoidostaan mahdollisimman vähän ja käyvät kotitekijöillä teettämässä ties mitä juttuja. Ei ole väliä, maksaako Chanelin aitonahkarillutinrällytinlaukku kolme tonnia vai ei, niin hiustenleikkaus ei saa maksaa yli kahtakymppiä tai muuten maailma kaatuu ja moititaan, miten kallista on hoidattaa ulkonäköään. Toki on totta sekin, että kaikilla ihmisillä ei yksinkertaisesti ole rahaa käydä kampaajalla tai kosmetologilla kerran kuussa, mutta itse ainakin leikkauttaisin hiukseni ammattilaisella kuin alkaisin itse söhräämään "jotain" kotipeilin edessä kynsisaksilla - ammattilaisten leikkaussakset ovat nimittäin ihan erilaisia kuin kaupoissa myytävät. Jos rahaa kampaajalle ei ole ihan joka kuukausi, rahaa voi aina säästää vaikkapa säännöllistä leikkauttamista varten tai sitten toisena vaihtoehtona kannattaa suosia oppilaitoksia, jossa hiusalan (ja kauneudenhoitoalan) opiskelijat tekevät töitä todella halpaan hintaan ammattilaisten valvovan silmän alla. Opiskelijoiden työt tarkistetaan aina huolella ja ne myös korjataan, jos vikaa löytyy. Aina on vaihtoehtoja, mutta kotitekijöitä en suosittele turvallisuuden ja hygienian takia. Toki jos laadukas jälki ei ole se pääasia ja hyväksyt millaiset suhraukset tahansa, voit mennä mielihyvin kotitekijälle (joka ei muuten 99% tapauksista maksa veroja tai ole valmis korvaamaan mitään, jos jotain menee pieleen). En mitenkään halua piikitellä kotitekijöitä tai väittää, että he eivät osaisi asiaansa, mutta suurimmassa osassa kuulemistani ja näkemistäni tapauksista ovat olleet huonoja. Moni tuttavanikin teetättää ripsipidennykset ja rakennekynnet "yhdellä tutulla, joka on itse opetellut tekemään jonkun Youtube videon kautta" miettimättä sen pidempään, miten turvallista se on - pääasia on päästä mahdollisimman halvalla ja mieluummin ilmaiseksi.

Erityisesti kampaajia haukutaan ympäri mediaa ja puskaradioita ja moni onkin päättänyt mieluummin värjäyttää hiuksensa kotiväreillä omin avuin ja osa ei edes harkitse kampaajalle menoa, koska "ne pilaa mun tukan!". Yleensä tällaiset tapaukset johtuvat täysin siitä, että kampaajan ja asiakkaan välinen näkemys ei osu yks yhteen ja jos hiusväri ei vastaakaan asiakkaan odotuksia, se ei tee kampaajasta välttämättä ammattitaidotonta - näkemysero voi olla erilainen sinulla ja kampaajalla. Ammattitaidottomuutta on esimerkiksi hiustenleikkausten jatkuva väärinleikkaus (siten, että leikkaus ei ole tasainen ja jälki on oikeasti hirveää) sekä omien virheiden näkemättä jättäminen, hygienisyyden ja turvallisuuden laiminlyönti, välinpitämättömyys asiakasta kohtaan, itseään täydellisenä pitäminen sekä tietysti haluttomuus kehittää omaa osaamistaan.Siksi uudelle kampaajalle kannattaakin mennä ihan kuva kädessä, jos haluaa jotakin juuri tiettyä leikkausmallia tai väriä. Suosittelen kokeilemaan eri kampaajia - lopulta voi ihan oikeasti löytää sen oman, joka ymmärtää sanomattakin, mitä haluat. Muista, että kampaaja ei näe pääsi sisälle ja näin ollen ei myöskään osaa lukea ajatuksiasi!!

Moniko haluaisi päähänsä tällaiset ripset? Kuvassa kauniit pidennykset, vain 20 euroa! Kuinka halpaa!

Ihmettelen suuresti, miten kukaan uskaltaa antaa silmänsä tai ihonsa sellaisen käsiin, jolla ei ole minkäänlaista koulutusta? En itsekään antaisi kouluttamattoman lääkärin koskea itseeni pitkällä tikullakaan. Moni varmasti ajattelee esimerkiksi ripsipidennysten olevan ihan turvallisia, koska "kaikki kosmetiikkahan on turvallista teki sitä kuka hyvänsä". Asia ei todellakaan näin ole. Esimerkiksi ripsipidennyksissä käytettävä liima on tismalleen samaa pikaliimaa, mitä saa rautakaupoista. Ei ole olemassa liimaa herkille silmille tai vastaavaa, ne ovat vain myyntikikkoja. Potaskaa kaikki. Kuinka moni siis haluaa kouluttamattoman ihmisen tekevän juuri sinulle ripsipidennykset ilman minkäänlaista vakuutta siitä, että ripset ovat oikeasti hyvät ja ne on tehty mahdollisimman turvallisesti ja hygienisesti puhtailla välineillä? En voi muuta kuin ihmetellä, miten välinpitämättömästi tähän asiaan suhtaudutaan. Samaten rakennekynsiä tekevät kouluttamattomat tekijät eivät välttämättä tiedä kynnen rakenteesta mitään, vaan tekevät, kuten opetusvideolla näytetään - nekään eivät aina kaikkia tärkeitä asioita kerro. Vaikka kynsien ja ripsien tekeminen saattaakin vaikuttaa helpolta, se ei sitä todellakaan ole. Hirmu moni on joutunut korjauttamaan ripsipidennyksensä ammattilaisen käsissä, koska kotitekijä on ne sössinyt, saattanut liimata jopa silmät umpeen. Vaikka koristelut voivatkin kynsissä olla tosi hienot, ne voivat napsahdella irti tuon tuosta, mikä ei ole normaalia - saatika se, että oma luonnonkynsi on tuhottu kokonaan. En väitä, että kotitekijät tahallaan pilaisivat ihmisten ripsiä, kynsiä ja hiuksia, eiväthän he välttämättä tiedä, miten oikeasti tulisi toimia ja mitä oikeasti vaikka nyt rakennekynsien tekemisestä pitäis tietää. Olen varma, että esimerkiksi rakennekynsien opetusvideoilla harvemmassa tapauksessa kerrotaan kynnen rakenteesta ja muita yksityiskohtia, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä kynsiä tehtäessä.

Totta toki on sekin, että meidän ammattilaistenkin joukosta löytyy heikkoja lenkkejä. Mielestäni on kuitenkin eri asia, jos ammattilainen on vaikka juuri aloittanut tekemään vaikka nyt sitten ripsiä ja kynsiä, eikä tulos välttämättä ole se kaikista paras (tällaisissa tapauksissa taidonpuutteesta on mainittu esimerkiksi jollakin alennuksella tai mainnalla "harjoittelen vielä"). Eihän ammattilainenkaan voi osata heti uutta asiaa, mutta ammattilainen tietää (tai ainakin pitäisi tietää) perusasiat tekemästään palvelusta ja osata arvioida sen turvallisuuden omiin taitoihin nähden ja olla tekemättä, jos jokin asia ei ala sujumaan. Yleensä huonojen töiden syynä on huono koulutus, kukaan ei tee tahallaan huonoa jälkeä.

Ammattilainen osaa toimia hygienisesti alkaen käsien pesusta ja desinfioinnista asiakkaan ihon desinfioimiseen ja välineiden huoltoon sekä steriloimiseen/desinfioimiseen/pesuun. Toki on tietysti olemassa niitäkin ammattilaisia, jotka eivät välttämättä huomaa tekevänsä jotakin asiaa väärin tai välitä hygieniasta ja turvallisuudesta ja se onkin osa syy varmasti siihen, miksi kauneusala on niin epäarvostettua. Siksi kannustaisinkin kaikkia ammattilaisia, jotka vaikkapa nyt näitä ripsi- ja kynsikoulutuksia harkitsevat, menisivät oikeasti kunnon kouluttajille, sillä nykypäivänä myös koulutusten laatu saattaa vaihdella laidasta laitaan. Hyvistä koulutuksista yleensä puhutaan paljon ja ne yleensä maksavatkin enemmän kuin "huonot koulutukset".

Rakennekynsien teko ei ole ihan niin yksinkertaista. Hienojen koristelujen lisäksi tulee huomioida myös monta muuta seikkaa, kuten kynnen oikeanlainen muoto ja se, kuinka paljon omaa luonnonkynttä saa todellisuudessa viilata ilman, että se menee pilalle.

Moni kuluttaja tuntuu pitävän kauneudenhoito- ja hiusalanpalveluita hirveän kalliina. Väitetään, että kauneusala repii hirveästi rahaa "olemattomista palveluista, jotka nyt kuka tahansa osaisi", mutta se, miksi kyseiset palvelut maksavat nykyään niin paljon on erittäin yksinkertainen: kuten kaikki muutkin yrittäjät, myös kauneusalalla yrittäjät maksavat veroa ja jopa 24% palvelun hinnasta koostuu arvonlisäverosta eli alvista ja muista kuluista. Omaan käteen saattaa jäädä loppupeleissä vain pari hassua euroa. Syy siihen, miksi vaikkapa hiustenleikkaus maksaa toisessa liikkeessä 17 euroa ja toisessa 50 euroa on täysin riippuvainen esimerkiksi siitä, missä liike sijaitsee (eli miten kallista aluetta), mitä ainekustannukset maksavat ja mitä yrittäjän on kannattavinta palvelustaan veloittaa. Kukaan yrittäjä ei ota "suurta" hintaa palvelustaan kiusallaan, vaan ihan siksi, että sitä rahaa jäisi omaankin käteen. Virheellistä on luulla, että yrittäjänä tienaisi automaattisesti hirveät summat rahaa, mutta todellisuudessa suurin osa tuloista menee verojen maksuun sekä liikkeen muiden asioiden hoitoon, kuten laskuihin ja tuoteostoihin. On täysin erilaista olla yrittäjä kuin palkallinen työntekijä. Yrittäjänä voi kuussa tienata pahimmillaan vain pari sataa, mutta parhaimmillaan sen vähän päälle tonnin riippuen toki tehdyistä töistä ja menestyksestä. Palkallisena saat aina saman verran rahaa käteen joka kuukausi ja kaikki sujuu, eikä itse tarvitse huolehtia mistään.

Kauneus- ja hiusala on hyvin vaikea ala. Hirveän harva sitä tuntuu arvostavan, koska "kaiken tonhan voi tehdä itse kotona". Tällä alalla joudut miellyttämään monenmoista ihmistyyppiä ja haastamaan itsesi, jopa lukemaan ajatuksia ja leikkimään taikuria... Mutta jos kerta tämä ala on niin kauhean helppo, mietipä seuraavan kerran, kun värjäät puhkiblondattua tukkaasi ruskeaksi ja huomaatkin tuloksen olevan vihreä kuin nurmikko, että mistä virheellinen värjäystulos johtuu tai että miksi ruskeasta väristä tulee joka kerta musta, vaikka väripaketissa kuvan mallilla on koko päässä tasainen ruskea väri? Entäpä miksi väri jää aina tyvestä kirkkaammaksi kuin latvasta? Entäpä miksi kuvassa oleva suklaanruskea väri onkin mahonki? Tai miksi tyvivaalennukseni jää aina keltaiseksi? Värjääminenkään ei ole niin helppoa kuin kuvitellaan ja hyvähän meidän kampaajien on päteä - olemmehan sentään ammattilaisia ja meidän tulee tietää hiuksesta muutakin kuin se, miten väri läntätään asiakkaan päähän. Entäpä sitten rakennekynnet? Miksi tekemäsi kynnet napsahtelevat irti heti seuraavana päivänä, voiko syy olla jokin muu kuin asiakas itse? Miksi tekemäsi ripsipidennykset ovat liimaklönteillä eivätkä ole tuuheutta nähnytkään, vaikka kuinka yrität tehdä työsi huolella? Miksi tekemäsi hiustenleikkaus on epätasainen ja pottamainen, etkä saa sitä mitenkää asettumaan?

Hiustenpidennystenkään tekeminen ei ole niin yksinkertaista. Pidennykset tulisi saada tehtyä hiukseen niin, että niitä voi pitää poninhännälläkin ilman, että liitoskohdat näkyvät. Huonosti tehdyt pidennykset voivat aiheuttaa pahimmassa tapauksessa hiustenlähtöä.

Tässäpä hieman pohdinnan aihetta itse kullekin, myös itselleni. Mielestäni meidän kauneusalan ammattilaisten tulisi skarpata siinä suhteen, että oikeasti käytäisiin kunnollisissa koulutuksissa ja panostettaisiin oman ammattitaidon hiomiseen, eikä jymähdettäisi niiden oppien varaan, mitä koulusta saadaan. Meidän ammattilaisten tulisi myös panostaa siihen, että tätä alaa alettaisiin arvostamaan enemmän ja oppia arvioimaan omaa osaamista eri kanteilta. Meidän tulisi asennoitua niin, että me tunnemme ja tiedämme kosmetiikassa käytettävien ainesosien faktat paremmin kuin kuluttaja - tietämys kosmetiikassa olevista laeista ja ainesosien merkityksistä tekee meistä ammattilaisia. Kuluttajille sen sijaan toivoisin hieman pohdintaa siitä, kenelle kannattaa ripsipidennykset/rakennekynnet/hiustenpidennykset mennä ottamaan. Jos rahaa ei ole, ei niitä kannata tuhlata kouluttamattoman ihmisen huomaan. Ammattilaisen huomassa voit olla täysin varma siitä, että työ onnistuu ja saat siitä vakuuden. Mikäli ammattilaisen tekemä työ taas epäonnistuu tai saat allergisen reaktion jostain, saat oikeanlaista ohjausta ja mahdollisesti myös korvauksen virheestä. Ammattilaiselta saat myös oikeat ohjeet ihosi ja hiustesi oikeanlaiseen hoitamiseen sekä hyviä vinkkejä esimerkiksi kotona tehtäviin föönikampauksiin ja tuotteiden käyttöön! Kotitekijä ei välttämättä tiedä, mikä on turvallista ja millainen reaktio on normaalia.

Itse olen harkinnut liittymistä SKY-kosmetologeihin, josta koulutetut kosmetologit saavat itselleen merkin ja luvan käyttää sky-kosmetologi nimitystä. SKY-kosmetologi on siis takuu siitä, että ihosi asiantuntija todella on koulutettu kyseiseen alaan, eikä ole itseoppinut tai vastaavaa. Mahtavaahan olisi, jos kosmetologit ja parturi-kampaajat saisivat suojatut ammattinimikkeet samaan tapaan kuin lääkärit - et siis voi väittää olevasi ko. ammatin edustaja, mikäli sinulla ei ole siitä papereita. Tällä hetkellähän tilanne on se, että kuka tahansa voi perustaa kauneushoitolan ja harjoittaa kauneuspalveluita ilman minkäänlaista koulutusta! Aivan järkyttävää, sanon minä!

Miten SINÄ suhtaudut asiaan?

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

OOTD part. ?

Päivän outfitia taas vuorossa kuvien kera. Tänään ylläni lemppariväriyhdistelmäni: pinkki ja musta.

Kuvassa hiukset värjätty Special Effectsin Atomic Pink sävyllä sellaisenaan. Aika hyvä tulee, ja pysyvyys lähes Elumen tasoa!



Toppi: Lip Service
Verkkopaita: Goottikirppikseltä
Koru: Lahja poikaystävältä
Ripset: Ardell (103 malli)
Hame: Dane
Legginsit: Lip Service


torstai 31. lokakuuta 2013

Tanssikurssi ja esiintyminen Boxing Nightissa

Viimeisimmässä tanssiaiheisessa postauksessa mainitsin teille meneväni tässä lokakuun lopussa itämaisen tanssin kurssille Tampereelle. Viisituntista kurssia veti Saara Lehto, joka on arvostettu tanssija ja koreografi näissä piireissä. Saaran tanssimia koreografioita voi katsella mm. Youtubesta. Jännitin kurssia hirmuisesti ja minulla oli sen suhteen kovat odotukset - onneksi ne kävivät toteen. Ensimmäiset puolisentoista tuntia käsittelivät tekniikkaa, erityisesti jalkojen ja käsien hallintaa sekä ympärimenoja. Kurssilta imin itseeni uudenlaista tietoa ja opin ihan hirveästi, mm. sen, miten hirveästi omissa improvisaatiotansseissani olen käyttänyt liikkeitä niiden ääriasteilla, enkä koskaan ole älynnyt leikitellä pienimuotoisemmin syvien lihasten avulla. Sain myös hirveästi tietoa siitä, että rintakehää voi sheikata (ravistella) myös ilman selän apua ja tällöin käsien käyttökin on helpompaa ja liikkeen kanssa voi olla paljon luovempi kuin mitä olin kuvitellut. Kotiläksyjä pitää siis tehdä paljon!

Saaran esittämä kisakoreografia Tallinnassa. Hän voitti tällä esityksellä mm. ammattikategoriassa.

Tekniikkakurssin jälkeen pidimme tauon ja sen jälkeen oli vuorossa koreografiakurssi, jossa Saara opetti meille itsetekemänsä baladitanssin, joka oli omaan tasooni nähden aika vaikea, enkä oppinut tanssia kunnolla. Yleensä opin koreografiat melko nopeasti, mutta tässä oli niin paljon kaikkia yksityiskohtia, että suurinosa on unohtunut jo ihan parissa tunnissa kurssin jälkeen. Onneksi kuvasin tunnin lopussa itselleni videon, jossa Saara tanssii kyseisen kappaleen ja hän lupasi meille vielä lähettää tanssin kuvattuna eri suunnista. Helpotus! Nimittäin tämän tanssin haluan ehdottomasti esittää ensi vuoden Tanssin Juhlassa sekä Paperityttöehtoossa, joissa ryhmämme on perinteisesti esiintynyt. Tämänkin tanssin kanssa on siis paljon työstettävää vielä!

Vuoden 2012 Paperityttöehtoosta. Olli Nykäsen kuvaama.

Lauantai 26.10 oli yhtä menoa ja melskettä, nimittäin minut oli tanssikurssin lisäksi buukattu esiintymään nyrkkeilymatsiin, Boxing Nightiin, joka pidettiin Waltikka nimisessä ravintolassa täällä Valkeakoskella. Alunperin minun piti esiintyä erään tanssikaverini kanssa, mutta koska hän ei päässyt, jouduin sitten menemään yksin. Pelotti aivan hirveästi ja kerkesin nähdä monenmoista painajaista kyseisestä tapahtumasta. Eniten minua varmaan jännitti se, että minun piti ensimmäistä kertaa kaikki asiat esitykseeni liittyen itse (mm. viedä musiikit, harjoitella tanssit kuntoon ja hoitaa esiintymiseeni liittyvät asiat, kuten kellonaika ja tarkka paikka). Yleensä opettaja on ollut mukanani ja hoitanut tällaiset asiat ja minun ei ole tarvinnut kuin vain tulla perässä ja esiintyä, mutta nyt kun itselleni oli asetettu vastuuta niin paljon, niin paineitahan siinä tuli. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin.

Mainos tapahtumasta. Itse en nyrkkeilystä tiedä hevonkukkuakaan, mutta olihan tuo pelottavaa nähdä ihan läheltä sitä adrenaliinivirtausta. Osa miehistä oli tosi pelottavan näköisiä tullessaan pois kehästä.

Yksin esiintyminen on kaikista parasta, vaikka kieltämättä olisin toivonut tanssikaveriani tueksi. Olisimme molemmat esittäneet omat soolomme, mutta koska kävi miten kävi, jouduin tanssimaan kaksi tanssia peräkkäin. Toinen tansseista oli uusin koreografiamme (ei tuo Saaran opettama, vaan oman "virallisen" opettajani opettama) ja toinen oli itse suunnittelemani. Pääsin koeajamaan violetin pukunikin, jonka olenkin teille jo aiemmin esitellyt. Samana päivänä sain muuten myös ompelijalla teetättämäni mustan tanssipukuni, josta teille mainitsinkin jossain välissä.. Sitä vain täytyy hieman vielä fiksailla. Näette sen sitten valmiina myöhemmin~ Puku on kiva, vaikka onkin aika yksinkertainen - joskus sekin on valttia!

Mutta siis.. Esiinnyin nyrkkeilymatsin väliajalla. Mielestäni tässä tapahtumassa esiintyminen oli huippua, etenkin, kun kyseessä on vähän raju laji. Esiintymässä oli lisäkseni myös paikallinen showtanssiryhmä, joiden esitystä en valitettavasti päässyt todistamaan, kun saavuin sen verran myöhään paikalle. Paikalle meno jännitti ihan kauheasti, kun piti vielä soitella järjestäjälle puhelu saapumisestani. Minun piti alunperin tanssia nyrkkeilykehässä, mutta koska esiintymisasuni ei yllättäen antanut myötä alkaa rämpimään sinne sisälle, tanssin sen sivu- ja etupuolella. Mielestäni kumpikin tanssi sujui ihan hyvin, vaikken ollut kovinkaan paljoa ehtinyt niitä harjoitella. Ihme kyllä itse esiintyminen ei jännittänyt yhtään ja pystyin rentoutumaan täysin ja hieman jopa improvisoimaankin (jouduin nimittäin hieman venkslaamaan ensimmäisen tanssini kanssa, jotta kaikki katsojat näkisivät minut edestä päin edes kerran). Yleensä vapisen soolotanssien alussa kuin haavan lehti, mutta kun minut kuulutettiin lavalle, pelkoa ei näkynyt missään ja tuntui kuin olisin ollut täysin eri ihminen.

Paperityttöehtoosta 2011.

Lisäsin muuten tuonne oikealle ylös pienen äänestyksen liittyen videopostauksiin. Äänestä lempparivaihtoehtoa!

maanantai 28. lokakuuta 2013

"Läskien" arvostelijat

Oli aivan pakko aloittaa aihe tästä, nimittäin se alkoi ottamaan pannuun niin pirusti. Katselin tuossa Youtubesta eräiden vlogaajien videoita, joissa arvostellaan mm. lihavia ihmisiä. Saahan sitä tietysti mielipiteitään kertoa, mutta mielestäni on kyllä huvittavaa, että tällaiset arvostelijat itse ovat hyvin laittautuneita ja saattavat olla koviakin treenareita. Koskaan ei tulla ajatelleeksi sitä, että tällaiset "läskien ihmisten arvostelijat" toimivat toisinaan itsekin hyvin epäterveellisesti. Muutamat katsomani läskien arvostelija vlogaajat itse käyvät aika usein juopottelemassa ja polttavat tupakaa, osa jopa haluaisi laillistaa kannabiksen perustellen, että jokainen saa tehdä mitä keholleen haluaa. Miksi siis tällaisilla ihmisillä on varaa arvostella ihmisiä, jotka ovat lihavia? Jos kerta ihmisellä on oikeus päättää, mitä keholleen haluavat tehdä, miksi ylensyöminen ja herkuttelu ja LIHAVUUS on poikkeus ja ongelma ja siitä pitää vauhkota ja huutaa? Aivan naurettavaa sontaa sanon minä.

Isoista ihmisistä tehdään aina muka-hauskoja pilakuvia. Moniko on tullut ajatelleeksi, että lihavuus voi johtua masennuksesta tai yksinkertaisesti syömisriippuvuudesta, joka on täysin yhtä vaarallinen ja epähyväksyttävä tauti kuin anoreksia?

Kyllä, itsekin olen painoni kanssa joutunut venkslaamaan, mutten koskaan ole ollut ylipainoinen enkä ole nytkään - haluan vain olla tyytyväinen itseeni, kuten moni muukin. Minulla on kuitenkin suvussa ihmisiä, jotka sattuvat olemaan isokokoisia - en kuitenkaan koskaan nimitä heitä läskeiksi. Minulle tulee hirveän pahamieli, jos jotakuta haukutaan läskiksi tai lihavaksi, koska tuollaiset nimitykset ovat mielestäni todella rumia. Yhtä lailla kukkakepiksi haukkuminen voi jonkun mielestä olla loukkaavaa. Isompikokoinenkin ihminen voi olla kaunis, ihan yhtä tavalla kuin laihempikin ihminen. Isompia ihmisiä usein haukutaan hampurilaisten mussuttajiksi, mutta koskaan ei tulla ajatelleeksi sitä, että itsensä voi päästää vastaavanlaiseen kuntoon ryyppäämällä ja syömällä paljon hiilihydraattipitoisia ruokia. Lihavuus ei aina tarkoita sitä, että joka päivä syötäisiin lihapiirakoita ja hampurilaisia, vaan lihavuuteen voidaan päästä ihan vain "mussuttamalla" pelkkää pastaa ja leipää - ylenpalttisesti. Kaikki ruoka on epäterveellistä, jos sitä syö liikaa. Kasvisruokavaliokin voi olla epäterveellistä, jos sitä syö väärin.

Miksi ei saisi olla isokokoinen? Miksi ihminen saa polttaa vapaasti tupakkaa ja pilata elämänsä alkoholin ja huumeiden kanssa lotraamisella, mutta lihava ei saa olla? En käsitä tätä ristiriitaa. Onko pääasia se, että on oltava laiha ja normaalipainoinen, mieluiten alipainoinen, että olisi terve? Laihuus ei aina ole terveyden merkki, vaan sekin voi olla jopa sairasta. On olemassa sairauksia, kuten anoreksia, joka on tappavan vaarallinen sairaus.. Mutta ehei, sehän on tietysti paljon hyväksyttävämpää kuin istuminen Mäkkärin tiskillä syömässä hampurilaista. Anoreksia on hyväksyttävämpi tauti kuin lihavuus. Voi vittu suoraan sanottuna!

Laihuus on aina hyvä asia, oli anorektikko tai ei. Lihavuus on hirveä ongelma, söi ihminen mitä hyvänsä. Puolustelen isokokoisia ihmisiä, koska en näe heissä mitään vikaa. Jokainen kohdelkoot kehoaan kuten haluaa, minulle on aivan sama kuka mitäkin syö, kunhan on tietoinen riskeistä puolin sun toisin. Lihavuuteen ja laihuuteen voi kumpaakin kuolla, mutta hei, kaikkihan me joskus aikanaan kuollaan. Osa kuolee vanhuuteen terveenä, osa anoreksiaan, osa lihavuuden aiheuttamiin sivutauteihin, osa onnettomuudessa, osa huumeisiin, osa murhataan, osa alkoholiin.. Ja ainut ei hyväksyttävä asia näistä on lihavuus.. En vain käsitä.
Kuvassa kaksi kaunista, erilaista vartalonmuotoa.

Totta on se, moni isokokoinen ihminen haukkuu laihoja ihmisiä, eikä tällaisista ihmisistä kukaan ole lihava geenien tai isojen luiden takia. Ylenpalttinen syöminen on syy lihavuuteen, mutta yhtä lailla lihavuuden syynä voi olla runsas alkoholin käyttö. Mietitäänpä.. Olisitko mieluummin epätoivoinen, surullinen, LAIHA ihminen vai isokokoinen ihminen, joka nauttii elämästään, eikä murehdi turhista asioista? On toki olemassa isoja ihmisiä, jotka eivät ole tyytyväisiä elämäänsä, mutta jokainen tehkööt omat valintansa. Kenelläkään ei ole varaa arvostella toisen ulkomuotoa, olit sitten laiha tai lihava tai ihan normaali, söit mitä tahansa, milloin tahansa ja teit mitä tahansa elämäsi kanssa. Mielipiteitä saa olla, mutta minusta kannattaisi ensin katsoa omaan peiliin ja miettiä, millä tavalla mielipiteensä tuo julki. Esimerkiksi näissä katsomissani Youtube videoissa moni "läskien arvostelija" tuntuu pitävän omaa itseään hirveän terveenä, vaikka samaan aikaan postataan videoita, jossa vedetään hirveät kännit ja biletetään hullun lailla. Sekös sitten on niin kauhean hyväksyttyä ja terveellistä pidemmän päälle?

Itse tietysti pyrin niin kovin täydellisenä ihmisenä syömään mahdollisimman terveellisesti, mutta en todellakaan rajoita herkutteluani, jos jotain sattuu tekemään mieli. Mielestäni jokainen saa syödä ja juoda mitä haluaa, kunhan tekee sen kohtuudella. Vaikka itse söisi ravintoterapeutin ohjeiden mukaan terveellisesti, pitää muistaa se, että kaikki eivät halua olla samanlaisia. Jokainen olkoot muodoltaan millainen vain, sillä totuus on, että kukaan ihminen ei ole koskaan täydellinen edes ulkoisesti eikä kaikkien vartalonmuoto miellytä jokaista. Aina olet jonkun ihmisen mielestä liian laiha tai lihava olit minkä kokoinen hyvänsä.

..Ja mä muuten meen tän postauksen jälkeen ostaan kepappia. Se on iha vissi, perkele soikoon!

"Läskien" herkkua. Mutta tiesitkö, että laihakin ihminen voi elää pelkillä karkeilla? Ei kovin terveen kuuloista sanon minä.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Old Pictures

Katselin tuossa vanhoja kuvia ja päätin sitten laitella niitä tänne teidänkin pällisteltäväksenne.

Tässä kuvassa mulla on toista kertaa ikuna rastat päässä.. Ja helkkarinmoinen tyvikasvu. 2007 vuodelta oletettavasti tämä.

2008. Löytyi multa joskus huumorintajuakin kuvia ottaessa. Tuosta tukasta kyllä tykkäsin, vaikkei se nyt kontrastiraiskauksen takia näykään kunnolla.

Slipknotia menossa katsomaan. Meikki onnistui ihan kivasti, vaikka armoton emolookhan tuo on..

2009. Tästä kuvasta kyllä tykkään jostain syystä.


2010. Painoin tuolloin parisen kiloa alta 50  ja moitin itseäni läskiksi. Voi kiesus. Tästä kuvasta olen lihonut vajaa 10 kiloa ja nyt vasta lihavalta tuntuukin! 

Tämä kuva on jostain syystä yksi lemppareistani. Tuolloin osasin vielä ottaa ihan suht. hienoja "taidekuvia", nykyään tuntuu, ettei mikään kuva onnistu otti sen mistä suunnasta tahansa.

Ja lisää taidekuvia. 

Sitten vielä loppuun muutama kuva kesän tanssinäytöksestä. Kuvat on ottanut Olli Nykänen.